Kotiopetus kunniaan

Kotiopetus käytännössä

Oppivelvollisuus on mahdollista suorittaa myös muulla tavoin kuin peruskoulua käymällä. Tällöin oppivelvollisen vanhemmat ovat vastuussa siitä, että oppivelvollinen saa perusopetuksen oppimäärän mukaan. Kotikoulu tarkoittaa järjestelyä, jossa oppivelvollinen ei käy kunnallista tai yksityistä kodin ulkopuolella sijaitsevaa koulua, vaan oppii kotonaan tai muualla vanhempiensa tai muun huoltajansa tai esim. kotona käyvän opettajan kanssa.

Yhdysvalloissa kotiopetuksen suosio kasvaa, ja siellä kotikoululaisia on 1,1 miljoonaa. Brittikotikoululaisia on noin 100 000. Kotikoululaisia on tutkittu paljon Yhdysvalloissa, ja tutkimustulokset puhuva hyvää niin oppimistuloksista, sosiaalisista taidoista kuin elämässä menestymisestä ylipäätään. Erikoisin tutkimustulos on ehkä se, että kotikouluperheiden vanhempien koulutustausta ei vaikuta millään tavalla oppimistuloksiin! Eli olipa äiti ammatiltaan opettaja tai siivooja, tulokset ovat yhtä hyviä. Tämä kertoo jotakin siitä, että systeemi itsessään on oppimisystävällinen.

Suomessa kotiopetuksessa on noin 300 lasta. Monet heistä ovat kotiopetuksessa erityisopetuksen tarpeen vuoksi. Toisilla syynä ovat pitkät koulumatkat tai tietty kasvatusfilosofia, esimerkiksi kristillinen. Jotkut teini-ikäiset ovat erikoislahjakkuuksia jollakin alueella, eivätkä edes ehtisi käymään tavallista koulua. homeschooling

* Toinen vanhemmista, yleensä äiti, on kotona. Kotikoulu ei kuitenkaan välttämättä vie hänen koko aikaansa. Nykyään monenlainen etätyö ja osa-aikaisuus on mahdollista. Myös yrittäminen, hengellinen työ tai esim. sijaiskotina toimiminen on yhdistettävissä kotikouluun.

* Varsinaiseen opiskeluun kuluu aamupäivisin 1-2 tuntia, ylemmillä luokilla 3-4. Aikaa tarvitaan vähemmän kuin koulussa, sillä sitä ei kulu epäolennaiseen kuten odotteluun ja järjestyshäiriöihin. Käytetään, varsinkin isompana, myös nettiä, tv:tä ja kirjastoa. Lapsen keskittyessä kirjoihin äiti voi osittain tehdä myös muuta ja tulla auttamaan aina kun tarvetta on. Lapsen vieressä ei tarvitse päivystää. Mitä isommaksi lapsi tulee, sen enemmän on kyse itsenäisestä opiskelusta.

* Suuri osa oppimisesta tapahtuu asioiden luonnollisissa yhteyksissä, silloin kun asiat tulevat esille. Tilanteet käytetään hyväksi. Annetaan lapselle aikaa ja rohkaistaan kysymään ja keskustelemaan. Kun lapsi oppii, että vanhemmilla on aikaa vastata ja pohtia hänen kysymyksiään, hän myös kysyy! Tämä on taito, jonka moni nykylapsi on hukannut. Ei viitsitä kysyä, kun tiedetään, että aikuinen ei kuitenkaan jaksa paneutua hänen asiaansa.

* Kyse on elämäntavasta. Mietitään perheen elämänpiiriä kokonaisuutena – käydään eri paikoissa ja esim. ystävystytään erikielisten kanssa. Oppiminen tapahtuu ikään kuin huomaamatta, ei niinkään pänttäämisen kautta.

* Taito- ja taideaineissa harrastukset voivat olla isossa roolissa. Niiden kautta tulee myös ikäkavereiden kanssa olemista. Nykyään on paljon hyviä ja halpoja mahdollisuuksia, jos asuu palveluiden lähellä. Esim. musiikkiopisto, kuvataidekoulu, käsityökoulu, askartelupaja (kaikki osin valtion kustantamia) sekä lukuisat urheiluseurat. Tämä on monelle lapselle positiivinen asia: saa harrastaa enemmän, kuin jos olisi tavallisessa koulussa.

* Oleellinen osa oppimista on myös kotitöissä auttaminen. Tämä helpottaa vanhempien työmäärää ja kasvattaa lapsia palvelemiseen ja ahkeruuteen. Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa.

article-2300568-18F9A0FE000005DC-952_634x411

Kuvassa kotiopetusta harjoittava perhe.

http://kotikoulu.net/

 Miksi kannatan kotiopetusta:

1. Koulu on lasten vankila, ja siellä pätevät vankilan ihmissuhteet. Koulu ei ole paikka, minne mennään oppimaan elämässä tärkeitä asioita eikä sinne mennä sivistymään saati hankkimaan henkistä pääomaa tulevaisuutta varten. Koulu on paikka, jonne vanhemmat sijoittavat lapsensa päivän ajaksi, pois häiritsemässä heitä, heidän työntekoaan ja heidän ihmissuhteitaan. Koulussa opitaan yhdentekeviä trivialiteetteja ja elämän kannalta epäolennaisia asioita ja taitoja; opettajan tehtävä on ensisijaisesti olla kurinpitäjä ja vasta toisijaisesti pedagogi.

Koska koulu on tällainen pakkolaitos, ja koska useimmat lapset kokevat koulunkäynnin vastenmieliseksi ja elämälle vieraaksi, ja koska kouluun menevä aines on hyvin heterogeenista ja läpileikkaus koko ikäluokasta, siellä alkaa välittömästi samankaltainen ihmissuhdeloiskiehunta kuin vankiloissa, ja siellä myös aletaan ratkomaan yhteisön sisäistä nokkimisjärjestystä samaan tapaan kuin vankiloissa tai keskitysleireillä. Ylimpänä nokkimisjärjestyksessä ovat ekstrovertit ja väkivaltaiset moottoriturvat, kun taas ne maan hiljaiset sotketaan suohon. Muut sitten kamppailevat omasta paikastaan liehittelemällä, tappelemalla, nälvimällä ja toisiaan selkään puukottamalla parhaaseen machiavellistiseen tapaan. Koulukiusaaminen on luonnollinen osa tätä vankilasäännöillä pelaamista.

Yksikään äiti, joka kertoo lapsilleen tämän totuuden – sen, että koulu on lasten vankila ja että siellä pätevät vankilan ihmissuhteet – ei voi olla huono äiti.
http://takkirauta.blogspot.fi/2013/10/kas-nain-heiluu-puukko-ja-puukko-heiluu.html

Helsingin Sanomat on lehti, jota on usein pidetty objektiivisenakin. Mutta Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen hemanuslainen stalinistinen henki elää journalistien keskuudessa vahvana. Ehkä viimeisin merkki tästä tunkkaisesta 1970-luvun läyhästä on ollut Katja Lahden viimeaikainen kolumni Peruskoulu suojelee lapsia vanhempien ennakkoluuloilta, joka on tarkoitettu kannanotoksi kollektiivikasvatuksen puolesta ja kotikoulua vastaan.

Kolumnissaan Lahti antaa sosialistiseen henkeen ymmärtää, että sinun lapsesi eivät ole sinun vaan kuuluvat sinua paremmin kasvatusta ja indoktrinaatiota ymmärtäville valtion edustajille ja että lapsia on suojeltava heidän omilta vanhemmiltaan. Tämä on täysin linjassa sosialismille ominaiselle perheiden rikkomisen ideologialle: sosialisteille perhe on vaarallinen yksikkö, ja perheet pitää tuhota ja rikkoa että ihmiset saataisiin kaikki ajattelemaan saman muotin mukaisesti ja tasapäistettyä samaksi harmaaksi tasapäiseksi massaksi. Lahti kirjoittaa:

Kirjoituksesta paistaa läpi sosialistinen paatos. Ikäänkuin lapsen omat vanhemmat olisivat oletusarvoisesti huonompia ihmisiä kuin opettajat ja muut valtion edustajat, ja että lapsia tulisi suojella heidän omilta vanhemmiltaan. Että vanhemmat ovat bigotteja, rasisteja, typeryksiä ja kelvottomia ihmisiä näin oletusarvoisesti.

No. Ruukinmatruuna muistaa itse liiankin hyvin sen sosialistisen indoktrinaation, jonka kohteeksi hän itse peruskoulussa 1970- ja 1980-luvuilla joutui. Eikä ruukinmatruuna ole lainkaan vakuuttunut tasapäistämisen autuudesta. Ruukinmatruuna oppi aikoinaan spontaanisti lukemaan kolmivuotiaana ja osasi lukea jo mennessään kouluun. Mitä pikku ruukkilaiselle tehtiin? Pantiin opettelemaan tavaamaan! Ei ihmekään, jos uhmamieli ja auktoriteettiskeptisyys alkoivat nostaa päätään jo pienenä.

Ruukinmatruuna ei myöskään ole lainkaan vakuuttunut, että pakkososiaalistaminen olisi mitenkään tavoittelemisen arvoinen ideaali. Jotkut lapset kertakaikkiaan vain viihtyvät mieluummin yksin tai pienessä ryhmässä kuin isossa laumassa. Ruukinmatruuna ei voi olla miettimättä omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Hän oli hyvin yksinäinen – omasta halustaan. Ajattelu vaatii tilaa, ja pikku ruukkilainen opetteli ajattelemaan jo lapsena. Ruukinmatruuna oli sekä liian erilainen että täysin eri sfääreissä kuin muut ikäisensä ja hän koki olevansa tuumakokoinen mutteri metrisessä maailmassa. Pidä sä v*ttu vaan huoli omista asioistas oli tyypillinen pikku ruukkilaisen tiuskaus ikätovereilleen. Jälkeenpäin arvioiden ruukinmatruuna olisi menestynyt paremmin kotikoulussa tai pienryhmäopetuksessa – mikäpä estäisi vaikkapa jatkamasta perhepäivähoitoa kotikouluna sitten kouluiässä? Yksi aspekti on vielä mobbaaminen ja koulukiusaaminen. Ruukinmatruuna on todistanut, mihin se pahimmillaan johtaa – itsemurhaan ajaminen on koulukiusaamisen äärimmäisin muoto, ja tuo tapaus vaikutti hiukan isompaan ruukkilaiseen ja hänen nuoreen persoonaansa järisyttävästi. Kotikoulussa ei sattuneesta syystä esiinny kiusaamista eikä terroria, ja sosiaaliset suhteet voi oppia harrastusten, urheiluseuran, partion jne kautta.

Mutta koulu on, todellakin, arvovalinta. Moniarvoisessa yhteiskunnassa myös kotikoulu ja pienryhmäopetus ovat arvoja an sich. Miksi moniarvoisuus on tässä tapauksessa paha asia?homeschooling (1)

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/08/sinun-lapsesi-eivat-ole-sinun.html

Kotikoulu myös helpottaa lapsen koulustressiä. Esimerkiksi koulukiusatusta on varmasti paljon helpompaa olla kotona kuin koulussa. Vanhempi tai kotiopettaja voi myös kohdistaa kaiken huomionsa lapselle ja vastata kaikkiin hänen mieltään askarruttaviin kysymyksiin saman tien. Oma vanhempi voi niin ikään käyttää lapselle parhaiten sopivia opetusmenetelmiä ja edetä juuri hänen tahdissaan. Kotikouluun myös harvemmin joutuu heräämään aamuvarhaisella, joten unensaantikin on tasapainossa.

Kotikoululla näyttäisi lapsen kannalta siis olevan pelkkiä etuja. Vanhemmilta se vaatii ylimääräistä vaivannäköä, mutta toisaalta he pääsevät myös viettämään aikaa lastensa kanssa (ja toisin päin) hedelmällisimmällä mahdollisella tavalla. Ihmisellehän on loppujen lopuksi luontaista, että vanhemmat opettavat jälkeläisiään. Niinhän on koko eläinkunta toiminut aikojen alusta asti; se on syvällä ihmisen geeneissä. Moderni koululaitos sen sijaan on monin tavoin luonnoton, vaikkakin silti myös tarpeellinen; kaikilla vanhemmilla ei valitettavasti ole aikaa tai tietämystä opettaa lapsilleen edes perusasioita.

Tutkimuskatsaus kotikoululasten oppimistuloksiin

J. Michael Smith & Michael P. Farris: Academic Statistics on Homeschooling (2004)
www.hslda.org/docs/nche

Yhdysvalloissa oppimistuloksia mitataan suhteellisella prosenttiluvulla. Esim. luku 55 tarkoittaa, että 55 % oppilaista menestyi ko. oppilasta heikommin, ja 45 % menestyi paremmin. Mitä suurempi prosenttiluku, sen paremmin on onnistunut. Vertailuluvuissa ovat mukana julkiset koulut, yksityiset koulut sekä kotikouluoppilaat.

Yllä olevasta linkistä voit lukea lyhyet yhteenvedot ja lähdetiedot yli 20 kotikoululaisten oppimistuloksista kertovasta tutkimuksesta. Tässä keskeisiä tietoja kahdesta tutkimuksesta:
Ray, 1997:

– Tutkimuksessa oli mukana 5400 kotikoululaista.
– Keskiarvoluvuksi kaikkien luokka-asteiden osalta tuli 87 %. (Myös lukion voi Yhdysvalloissa suorittaa kotikouluna.)
– Osavaltiot Yhdysvalloissa eroavat kotikoululaisten seurannan suhteen. Joissakin osavaltioissa seuranta on tiukkaa, toisissa sitä ei ole juuri ollenkaan. Tutkimus osoitti, että oppimistuloksiin seurannan laadulla ei ollut mitään vaikutusta.
– Eri rotujen oppimistulokset olivat yhtä hyviä, kun taas kouluissa vähemmistöjen oppimistulokset olivat enemmistöä selvästi heikommat.

Rudner, 1998:

– Tutkimuksessa oli mukana 20 000 kotikoululaista.
– Oppimistulokset olivat sen parempia, mitä pidempään oppilas oli ollut kotiopetuksessa. Esim. vain yläluokat kotikoulussa käyneet eivät menestyneet yhtä hyvin kuin alusta asti kotikoulussa olleet.
– Myöskään vanhempien opetusmateriaaleihin ja järjestelyihin kuluttama rahasumma ei juurikaan vaikuttanut oppimistuloksiin. Tutkimusyhteenvedon tekijät (yllämainitut Smith & Farris) kirjoittavat: ”Enemmän rahaa ei tarkoita parempaa koulutusta. Näiden välillä ei ole positiivista korrelaatiota. Rakastavat ja huolehtivat vanhemmat on se, mikä vaikuttaa. Raha ei voi koskaan korvata yksinkertaista, kovaa työtä.”
Tutkimuskatsaus kotikoululasten sosiaalisesta kehityksestä

Christopher J. Klicka: The Right Choice: Home Schooling (2002)
www.hslda.org/docs/nche

Tutkimusten huomioita kotikoululapsista:

– luonteva aikuisten kanssa oleminen ja tekeminen
– tekemällä oppiminen, oppipoikamenetelmän käyttäminen
– keskivertolasta aktiivisempi sosiaalinen osallistuminen: seurakunta, harrastukset, naapurusto ym.
– Itsetunto korreloi positiivisesti sosiaalisten taitojen kanssa. Itsetunto-tutkimuksessa puolet kotikoululaisista sijoittui parhaimman kymmeneksen joukkoon, ja vain 10 % sijoittui keskiarvon alapuolelle.
– Eräässä tutkimuksessa verrattiin 9-vuotiaita kotikoululaisia ja yksityiskoulujen oppilaita. Merkittäviä eroja psyko-sosiaalisessa kehityksessä ei löydetty. Suurin ero oli se, että kotikoululaiset eivät kokeneet ikäistensä ryhmäpainetta (mielipiteet ym.) niin suurena kuin yksityiskoulujen oppilaat.
– Erään tutkimuksen mukaan kotikoulu kehittää johtajuustaitoja vähintään yhtä hyvin kuin tavallinen koulu.
– Eräässä tutkimuksessa verrattiin julkisten koulujen ja kotikoulujen oppilaiden kommunikointitaitoja, sosiaalisuutta ja arkielämässä selviytymisen taitoja. Kotikoululaisten vertailuluvuksi tuli 84, ja julkisten koulujen oppilaiden 27.
– Eräässä tutkimuksessa verrattiin 8-10-vuotiaita kotikoululaisia julkisten ja yksityisten koulujen oppilaisiin. Kotikoululaisilla oli vähemmän käyttäytymisongelmia. Tutkija kirjoittaa: ”Tulokset näyttäisivät osoittavan, että lapsen sosiaalinen kehitys riippuu enemmän aikuiskontakteista kuin samanikäisten kontakteista, toisin kuten aiemmin on oletettu.”
– Neljän kotikoululasten sosiaalisen ja tunne-elämän tutkimuksen katsaus osoitti, että kotikoululasten sosiaalinen aktiivisuus ja tunne-elämä olivat tasapainoisia.
– 53 aikuisen kotikoulutuksen saaneen kyselytutkimus osoitti:
– kukaan ei ollut työtön tai sosiaaliavun tarpeessa
– lähes kaksi kolmesta oli yrittäjiä
– kaksi kolmesta oli avioitunut (sama suhdeluku kuin muulla väestöllä)
– 96 % oli sitä mieltä, että kotikoulu oli ollut heille hyvä asia. Etuina mainittiin mm. läheinen suhde vanhempiin sekä     henkilökohtainen ja joustava opetussuunnitelma.

Kotikoulutettujen nuorten aikuisten tutkimus: heidän yhteiskunnallinen sijoittuminen ja asenteet

Brian D. Ray: Home Educated and Now Adults: Their Community and Civic Involvement, Views About Homeschooling, and Other Traits (2004)

www.nheri.org/modules.php?name

Tutkimukseen osallistui 7000 vastaajaa, ja heille esitettiin 205 kysymystä. Iältään vastaajat olivat 18-24-vuotiaita. Vertailuryhmänä olivat muut samanikäiset amerikkalaiset.

– Kotikoululaisista 74 % oli suorittanut collage-tason opintoja, kun taas vertailuryhmästä vain 46 %.
– 82 % oli sitä mieltä, että tulee myös itse kotikouluttamaan lapsensa.
– 71 % kotikoululaisista osoitti erityistä sosiaalista aktiivisuutta, kuten toimi urheiluvalmentajana tai vapaaehtoistyössä koulussa, seurakunnassa tai järjestössä. Vertailuryhmästä näin teki vain 37 %.
– Vertailuryhmästä 35 % oli sitä mieltä, että politiikka on liian monimutkaista ymmärtää. Kotikoululaisista näin ajatteli vain 4 %.
– 59 % kotikoululaisista oli hyvin onnellinen elämäänsä, kun taas vertailuryhmästä vain 28 %
– 94 % kotikoululaista sanoi, että heidän uskonnollinen vakaumuksensa on sama tai lähes sama kuin heidän vanhemmillaan.
– Mielipiteiden ja uskomusten vapaaseen ilmaisemiseen kotikoululaiset ja vertailuryhmä suhtautuivat samalla tavalla (tämän tutkimuksen mukaan kotikoululaiset eivät kasva suvaitsemattomiksi).
– Asteikolla 1-5 (1 = olen vahvasti samaa mieltä, 5 = olen vahvasti eri mieltä):
– lause: ”Olen iloinen, että minut kotikoulutettiin” – keskiarvo oli 1.3
– lause: ”Kotikoulutus on ollut minulle etu aikuisena” – keskiarvo oli 1.4
Kotikoulun suosio Yhdysvalloissa kasvaa

Vuonna 1999 kotikoululaisia oli 1.7% koululaisista. Vuonna 2003 heitä oli 2.2%. ”Kotikoulutuksen suhteellinen kasvu neljän vuoden aikana oli 29%.”

USA:n valtiollisen koulutuksen tilastokeskuksen (National Center for Education Statistics) raportti:home-school

www.nces.ed.gov/nhes/homeschool

http://www.kotikoulu.net/tutkimustuloksia/

Amerikassa:

Three percent of American students — about 1.5 million children — are homeschooled, according to the 2012 Statistical Abstract recently released by the U.S. Census Bureau. The Census, which relies on data from 2007, also offers a sense of what kind of families choose homeschooling: Compared to the American school parents as a whole, homeschool parents are more likely to be white and have a four-year college degree, and have a household of two parents and at least three children. (Note: my estimate is based on the number of children, ages 5-17, in each state in the summer of 2012.)

An article in USA Today reported that the number of homeschoolers has risen as much as 74% in 2007 from 1999, bringing the number to 1.5 million homeschoolers in the U.S.  However, home school advocates estimate the number is much higher than that (Lloyd, 2009).  Gail Mulligan, who is a statistician, said “[t]here’s no reason to believe it would not keep going up.” (Lloyd, 2009).  The article also reported that the reasons parents gave for homeschooling their children is also changing.  Religious and moral reasons were still number one but the number of “other reasons” rose to 32% in 2007 from 20% in 2003 (Lloyd, 2009).

Venäjällä:

According to Russian legislation, different forms of out-of-school education are possible. They are home education (meant for children who have to stay at home because of serious illnesses), family education ( the child is enrolled at a local school, but is educated by his parents) and externship. Whatever form of education a student chooses, he takes regular final exams and gets a regular secondary school diploma Homeschooling is especially popular in Moscow and is growing in other Russian cities. Homeschooling is illegal in Ukraine and Belarus though. The number of homeschoolers in Russia has tripled since 1994 to approximately 1 million. In most cases it is explained by the dissatisfaction with the schools systems, teaching and learning standards, the school environment and due to personal beliefs. Almost all parents that homeschool their children in Russia are convinced that this is the best way a child has to be educated as a child studies in his own pace in a peaceful and calm atmosphere, generally feels healthier and more relaxed.

Feenix koulu Turussa.

Etsitkö Turun Feeniks-koulua? Turun Feeniks-koulun sivut löytyvät osoitteesta www.turunfeenikskoulu.fi

Feeniks-koulu on Suomen ensimmäinen oppivelvollisille suunnattu nettipohjainen peruskoulu. Feeniks-koulu on riippumaton, voittoa tavoittelematon, yksityisesti rahoitettu ja uskonnollisesti sitoutumaton kotiopiskelun tukimuoto. Kehittyvä koulu -yhdistys ry toimii Feeniks-koulun kannatusyhdistyksenä.

Feeniks-koulun toiminta perustuu vanhempien oikeuteen valita lastensa koulunkäyntimuoto. Käytännössä oppilaat ovat yleensä ns. kotioppijoita, eli eivät ole kirjoilla missään valtion tai kunnan oppilaitoksessa. Joissain tapauksissa myös muut koulut käyttävät Feeniks-koulun palveluja.

http://www.feeniks-koulu.fi/

Nurmijärveläinen äiti kielsi lastaan osallistumasta koulun järjestämiin suvaitsevaisuus- ja pakolaiskeskusteluihin. Perusopetuksen suvaitsevaisuutta edistävästä tehtävästä määrätään perusopetuslaissa, uutisoi Turun Sanomat.

Opetushallituksen opetusneuvoksen Leena Nissilän mukaan vastaus on yksiselitteinen. Laki määrää, että perusopetuksen avulla on edistettävä suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärrystä.

– Kun koulussa joko oppiaineiden tunneilla tai yhteisissä tapahtumissa käsitellään näitä säädöksiin ja opetussuunnitelman perusteisiin perustuvia tavoitteita, niistä ei voida vapauttaa, Nissilä toteaa.

http://mvlehti.net/2015/11/20/ts-koti-ei-voi-kieltaa-suvaitsevaisuuden-opetusta-koulussa/

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s