Koulujärjestelmä sorsii poikia ja suosii tyttöjä?

Sorsiiko koulujärjestelmä miehiä ja suosiiko se naisia? Kysymys on hyvin oleellinen nykypäivänä kun yhä usemmat pojat tuntuu syrjäytyvän eivätkä pärjää koulussa kovin hyvin vrt. tyttöihin. Oikeastaan koko yhteiskunta on menossa siihen suuntaan, että se suosii naisia ja sorsii miehiä sikäli kun yhteiskunnastamme on tulossa ns. asiakaspalveluyhteiskunta perinteisten maatalous tai teollisuustyöpaikkojen kadotessa pikkuhiljaa kehityksen tieltä. Toki miehet edelleen nyt ja jatkossakin on kaikkein korkeimpien tienaavien joukossa vrt. naisiin mutta miehet edustaakin kumpaakin ääripäätä nykyisin siinä missä naiset kulkee keskitietä.

Koulujärjestelmässä on jo noin itsessäänkin paljon korjattavaa, sikäli kuin suurin osa peruskoulutuksesta on yhtä tyhjän kanssa ”yleissivistävää” höttöä joilla ei tee yhtään mitään: esim. ruotsin kielen opettelu. Jokatapauksessa tämä nykyinen järjestelmä sopii paljon paremmin tytöille kuin pojille, hiljaista kirjan ääressä puurtamista, paikallaan istumista ja ulkoa-opettelua – ihan päinvastaista mitä nuoret miehet teki ennen maatalous tai metsästys-keräily yhteiskunnissa tuhansien vuosien ajan. Vaikka tämä nyt onkin hieman stereotyyppinen ja kärjistetty näkökanta asiaan. Jokatapauksessa nämä eivät kuitenkaan ole se suurin ongelma vaan:

Nykypäivänä trendi on se, että suurin osa nykyisistä ja ennenkaikkea tulevista opettajista on naisia: (noin 85 % opiskelemaan päässeistä on sellaisia) ja heidän kädenjälki tulee väistämättä näkymään opetuksessa. Tässä ei sinällään ole mitään pahaa sikäli kun he ovat varmasti päteviä mutta, totuus nyt vaan on se, että miehet haluavat miehisiä roolimalleja itselleen kasvaessaan ja naisista ei ole sitä heille tarjoamaan. Siksi en pitäisi ollenkaan pahana asiana jos pojat ja tytöt menisivät erillisiin poika ja tyttö-kouluihin, missä poikia opettaisi vain miespuoliset opettajat ja tyttöjä naispuoliset opettajat. Aineissakin voisi olla hieman eroja, pojille kenties enemmän liikuntaa ym. tekemistä siinä missä tytöille rauhallisempaa menoa. Monet ongelmanuoret jotka aihettaa ongelmia koulussa ja saa huonoja arvosanoja, menestyvät varsin hyvin kuitenkin esim. armeijassa – missä he käyttäytyvät esimerkillisesti. Tämä kertoo pohjimmiltaan siitä, että pojat niinkuin miehetkin kunnioittavat pohjimmiltaan vain vahvoja miehisiä auktoriteetteja sekä fyysistä tekemistä. 1395942354649

Venäjällä kasakoitten lapset saa jo pienestä pitäen varsin miehistä koulutusta, eikä heillä ole käytösongelmia.

Jokatapauksessa tälläistä ei koskaan tule tapahtumaan julkiseen koululaitokseen, joten parasta olisi jos julkisen koululaitoksen ohessa alettaisiin saada enemmän yksityisiä kouluja, siten että, vanhemmat voisi laittaa lapsensa haluamaansa kouluun – vähän niinkuin USA:ssa missä on suuri valinnanvapaus.

Tänään oli jälleen päivä, jolloin abiturientit parveilivat kuorma-autojen lavoilla. Näky on joka vuosi yhtä hersyvä. Pakkasessa palelevat lukiolaiset eivät poikkea paljoa synnytyslaitokselta tuotavista: laitos mikä laitos.

Lukiot ovat kuitenkin siinä suhteessa erilaisia, että synnytyslaitoksista tulee lähes yhtä paljon tyttöjä ja poikia, mutta lukion käyneistä noin kuusikymmentä prosenttia on tyttöjä. Helsingin yliopistossa enää yksi tiedekunta on opiskelijamäärältään miesenemmistöinen.

Vaikutelma naisten paremmasta ahkeruudesta, soveltuvuudesta, älykkyydestä tai muusta lahjakkuudesta on illuusio. Koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Pohja sille luodaan jo opettajankoulutuksessa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokseen valituista 85,1 prosenttia oli naisia heti, kun sukupuolikiintiöt poistettiin. Feministit vaativat kyllä sukupuolikiintiöitä kaikille niille areenoille, joilla naiset muutoin olisivat vähemmistönä. Mutta opettajankoulutuksesta ja opetusalalta, jolla sukupuolella on merkitystä, mieskiintiöt poistettiin syrjinnän merkiksi.

Kun opettajakunta on naisistunut, koulu on alkanut suosia tyttöjä. Tytöille tyypitellyt ominaisuudet, kuten nöyryys ja kiltteys, arvotetaan myönteisesti ja pojille ominaiset kovaäänisyys ja reippaus kielteisesti. Todellisuudessa poikien väitetty koulunvastaisuus ei ilmennä epä-älyllisyyttä, kuten usein katsotaan, vaan itsenäisyyttä ja henkistä kypsyyttä. Pojat eivät halua ainoastaan oppia, vaan he haluavat myös ymmärtää, mitä heille opetetaan.

Yksi syy suomalaisen kulttuurin näivettymiseen ja henkiseen selkärangattomuuteen on se, että lukioissa pojista tehdään tyttöjä. He alkavat katsella maailmaa niin kuin näyteikkunaa. Tiedän: viimeistään tässä vaiheessa feministit parkuvat, ”missä viitteet, missä lähteet?”. Katsokaa toki kirjoistani, joissa analyysia on lisää, ja pitäkää muutenkin silmänne auki.

http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28843-munattomat-tyttohautomot

Iltalehti selvitti kevään ylioppilaskokeiden tuloksista, kuinka tytöt dominoivat poikia lukiomenestyksessä.

Lukiolaistytöt kirjoittivat poikia enemmän laudatureita eli parhaita arvosanoja kaikissa oppiaineissa paitsi kemiassa, pitkässä matematiikassa ja englannissa. Perinteisessä poikien aineessa fysiikassa tytöt päihittivät pojat, vaikkakin hiuksen hienosti.

Myös kaikkien oppiaineiden yhteenlaskettu arvosanajakauma meni tyttöjen eduksi. Tyttöjen koetuloksista lähes 49 prosenttia oli kolmea parasta arvosanaa, eli laudatureita, eximioita tai magnoja. Pojat taas ylsivät parhaisiin arvosanoihin noin 42 prosentissa ylioppilaskokeistaan.

Prosentteina erot näyttävät pienehköiltä mutta eivät ole sitä, sillä yo-kokeissa arvosanat jaetaan matemaattisen mallin mukaisesti. Parhaita arvosanoja on jaossa aina suurin piirtein sama prosenttiosuus, josta tytöt siis kaappaavat poikia isomman saaliin.

Stipendisijoilta puuttuvat pojat komeilevat arvosana-asteikon häntäpäässä. Poikien arvosanoista noin 33 prosenttia oli huonoimpia B:tä, A:ta tai hylättyä I:tä. Tyttöjen heikoimpien suoritusten osuus oli vajaat 27 prosenttia.

yliop42905JOB_503_uu

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014052918348019_uu.shtml

Poikien koulunkäynti on kriisissä. Pojat viihtyvät koulussa huonommin kuin tytöt, oppivat huonommin kuin tytöt ja pääsevät jatko-opintoihin huonommin kuin tytöt. Suvivirren sointi on mollinen monen pojan perheessä, kirjoittaa Sari Helin blogissaan.

Kysyin blogini seuraajilta, millaista palautetta heidän tyttönsä ja poikansa saavat koulusta. Toteutin kyselyn Typeform-kyselynä ja siihen vastasi 342 henkilöä. Vastauksista kävi ilmi, että pojat saavat koulussa suhteellisesti kolminkertaisen määrän huonoa palautetta tyttöihin verrattuna. Vastaavasti tytöt saavat lähes kaksinkertaisen määrän positiivista palautetta poikiin verrattuna.

Kyselyn mukaan 14 prosenttia tytöistä saa koulusta voittopuolisesti negatiivista palautetta. Vastaavasti 45 prosenttia pojista saa koulusta voittopuolisesti negatiivista palautetta. Kyselyn vastausten mukaan 46,5 prosenttia tytöistä saa yleisimmin posiitivista palautta kun voittopuolisesti positiivista palautetta saavien poikien osuus oli 26 prosenttia. Tytöistä 39,5 prosenttia ei saanut juuri mitään palautetta tai palaute oli tasaisesti hyvää ja huonoa, pojista vastaavasti 29 prosenttia ei saanut juuri mitään palautetta tai palaute oli yhtä paljon hyvää tai huonoa.

Epätieteellistä kyselyäni sivuaa tutkimustieto, jolla saattaa olla tekemista poikien koulutilanteen kanssa eli tutkimus lapsen temperamentin vaikutuksesta hänen saamaansa arviointiin.

Koululaisten temperamenttitutkimuksessa kävi ilmi, että yhteiskunnassa yleisesti arvostetut temperamenttipiirteet kuten iloisuus, mukautuvaisuus, joustavuus ja hyväntuulisuus hyödyntävät tyttöjä ja näkyvät tyttöjen parempina arvosanoina. Koulu palkitsee tyttöjen kouluun sopivan käytöksen.

Pojat kärsivät oppimisvaikeuksista useammin kuin tytöt ja oppimisen vaikeudet periytyvät perheissä enemmän pojille kuin tytöille. Pojat kokevat murrosiässä tyttöjä paljon suuremman psyykkisen taantuman ja poikien aivot kypsyvät jopa kaksi vuotta tyttöjen aivojen jäljessä. Lukioissa alle puolet opiskelijoista on poikia ja yliopistoihin pääsee enemmän tyttöjä kuin poikia.

Koulupudokkaat ovat päänsääntöisesti poikia.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Valinnaisuuden lisääminen ei olisi huono vaihtoehto. Poikien ja tyttöjen pitäisi päästä valitsemaan sellaisia oppimisen tapoja, joissa lapsi pääsee kukoistamaan, ei kuihtumaan.

Monessa tapauksessa luokkahuoneesta ulos heitetyt pulpetit ovat auttaneet oppimisessa kun istumispakko poistuu. Se lienee hyvä alku. Poikien ja tyttöjen oppimistapojen erot on otettava huomioon myös opettajien koulutuksessa.

http://yle.fi/uutiset/sari_helin_koulu_paattyy_monen_pojan_nielemiin_kyyneliin/7990073

Luxemburgin yliopiston tutkijat löysivät kaksi syytä ja yhden ratkaisun maailmanlaajuiseen ongelmaan.

15-vuotiaat pojat alisuoriutuvat koulussa todennäköisemmin kuin samanikäiset tytöt, OECD:n raportissa todetaan. Tämä vahvistaa pitkäaikaista maailmanlaajuista suuntausta, jossa osa pojista jää jälkeen koulussa.

Luxemburgin yliopiston tutkijat löysivät kaksi syytä ja yhden ratkaisun ongelmaan uudessa tutkimuksessaan, kertoo ScienceDaily. Tutkimus on julkaistu Masculinities and Social Change -lehdessä.

Tutkijat kokosivat tutkimusaineistonsa suoraan lapsilta itseltään. 872 pääasiassa 13–14-vuotiasta sveitsiläistä lasta osallistui kyselyihin ja ryhmäkeskusteluihin. Tutkijat seurasivat myös lasten käyttäytymistä luokissa videoiden avulla. Kerättyä tietoa verrattiin koulutodistuksiin ja luokkatyön tuloksiin.

Koulussa huonosti pärjänneillä pojilla oli vahva taipumus vieraantua koulusta: he ajattelivat, että koulunkäynti ei ollut hyödyllistä.

Tutkijat löysivät lääkeen

Tutkimuksessa ilmeni myös selvä yhteys alisuoriutumisen ja poikien sukupuoliroolia koskevien vanhoillisten mielipiteiden välillä. Sellaiset pojat, jotka ajattelivat, että miesten tulisi johtaa naisia, olivat tyypillisesti häiriköivämpiä luokassa ja alisuoriutuivat.

Yhtä monet tytöt kuin pojat ilmaisivat koulusta vieraantumista, mutta tällaiset asenteet vaikuttivat kielteisemmin poikiin. Vanhoilliset näkemykset naisten ja miesten rooleista vaikuttivat myös tyttöihin, mutta tutkimuksessa selvisi, että tällaiset mielipiteet olivat levinneet laajemmin poikien kuin tyttöjen keskuuteen. Muut tekijät, kuten vertaisryhmän menestys ja sosioekonominen tausta jarruttivat niin ikään koulumenestystä.

Tutkijoiden mukaan epäonnistuneiden poikien syndroomaan voi olla olemassa lääke. Lasten käyttäytymistä havainnoimalla tutkijat huomasivat, että alisuoriutuvat pojat vastasivat parhaiten autoritääriseen opetustyyliin, johon sisältyi jäsentynyt ja välittävä, mutta kontrolloiva lähestymistapa. Tätä ei pidä sekoittaa liian kurinalaisiin, autoritäärisiin opetusmetodeihin, tutkijat korostavat. Tutkimuksen mukaan vääränlaiset opetustavat voivat aiheuttaa ja vahvistaa koulusta vieraantumisen tunnetta.

– Autoritäärisellä tyylillä opettavat opettajat ovat selvästi kiinnostuneita oppilaistaan, ohjaavat heitä ja ovat käytettävissä, jos ongelmia esiintyy. Tämä tutkimus osoittaa, että opettajien pitää kohdella joustavasti erilaisia persoonallisuuksia, professori Andreas Hadjar kuvaili.

Lue juttu kokonaan linkin takaa:

Oulun normaalikoulun yhdeksäsluokkalaiset Aleksi Väärälä ja Daniel Agavaviihtyvät paremmin miesopettajien tunneilla.

”Yleensä miesopettajaa totellaan paremmin, ja tunnilla keskitytään enemmän aiheeseen”, Agava perustelee.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1441508298903?ref=hs-mob-prio23-9

Opetushallituksen ja opetusministeriön toteuttaman opettajatiedonkeruun tulokset julkistetaan ensi viikon alussa. Keruu antaa tietoja muun muassa opettajien kelpoisuustilanteesta, sukupuolijakaumasta ja alueellisista eroista. Ennakkotietojen mukaan naisten osuus kaikista opettajista on edelleen kasvanut. Opettajakunta on erittäin naisvaltainen. Koulutukseen hakeutuvista vain vajaa viidennes on miehiä, opintonsa aloittavista vielä vähemmän. Peruskoulunopettajista jo lähes kolme neljästä ja lukionopettajista kaksi kolmesta on naisia. Joissakin opettajaryhmissä luku on näitäkin suurempi. Lastentarhanopettajista vain kolmisen prosenttia on miehiä. Miesopettajien suhteelliseen ja määrälliseen vähenemiseen ei ole vain yhtä tai kahta syytä. Vuoteen 1989 asti opettajankoulutuksen aloituspaikoissa oli  40% mieskiintiöt. Kiintiöillä opettajaksi valmistuneista moni on jo siirtynyt eläkkeelle, joten heidän osuutensa opettajista on vähentynyt.

Opettajankoulutuksen valintakokeiden on arvioitu sopivan poikia paremmin erityisesti koulussa hyvin menestyneille tytöille. Naisvaltaisuuden vuoksi moni mies saattaa pitää ammattia ”naisten työnä” ja vieroksua siksi alalle hakeutumista. Selvästi erityisesti miehiä alalta vierottavat vaatimattomat mahdollisuudet urakehitykseen sekä huonosti koulutusta vastaava palkkaus – nämä molemmat ovat tosin myös naisten murheita. Koulussa tarvitaan opettajina sekä miehiä että naisia.

Nykyistä suurempi miesten määrä saattaisi edistää työrauhaa, vaikkei kouluissa suoranaista fyysistä voimaa nykyistä enempää kaivatakaan. Miesten määrän lisääminen voisi parantaa poikien kouluviihtyvyyttä. Miehiä tarvitaan myös opettamaan pojille esimerkiksi liikuntaa. Lisäksi miehille on paikkansa koulussa eräänlaisina isän korvikkeina, miehen malleina.

Ratkaisuksi tilanteeseen on huudettu mieskiintiöiden palauttamista. Se olisi vanhan, pölyttyneen ja huonoksi todetun mallin kaivamista kaapista sekä nykyisen tasa-arvolain vastaista. Opettajien ammattitaito ja opetuksen laatu eivät ole sidottuja sukupuoleen. Koulu ja oppilaat tarvitsevat ennen kaikkea motivoituneita ja ammattitaitoisia opettajia, joilla on mahdollisuus menestyä ammatissaan ja päästä eteenpäin urallaan. Naisvaltaisuus opetusalalla ei ole vain suomalainen ilmiö. Muualla maailmassa, myös Euroopassa naisten osuus opettajista on suurempi Suomessa. Silti opettajan ammatin sukupuolijakaumaan on suhtauduttava vakavasti. Opettajankoulutuksen pääsykokeen on mitattava ennen kaikkea kykyä ja sitoutumista vaativiin opettajaopintoihin. Koetta on myös uudistettava valikoimaan nykyistä tasaisemmin molempia sukupuolia aloittamaan opinnot. Ammattiin on saatava vetovoimatekijöitä: kilpailukykyinen ja kannustava palkkaus, selkeät urakehitysmahdollisuudet ja ammatin korkeampi status.

http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1355755736021

Jani Kaaro on ottanut kantaa asiaan ja ehdottaa vähän ”luovempaa” vaihtoehtoa. Tämä ei ehkä liity niinkään sukupuolien välisiin eroihin, vaan siihen, että eri ihmiset tai sukupuolet oppii parhaiten eri tavoilla.

Miksi me sitten jatkamme samaa rataa vuosikymmenestä toiseen? Siksi, että koulu on unohtanut päivittää itsensä. Nykyisen opetusfilosofian perusidea kumpuaa teollisen vallankumouksen ajoilta. Tehtaat tarvitsivat yksinkertaisia ihmisiä tekemään yksinkertaisia tehtäviä, ja koulun tehtävä oli tuottaa sellaisia.

Ominaisuudet, joita tehdastyössä tarvittiin, olivat yhdenmukaisuus, sääntöjen noudattaminen ja kapea-alaisuus. Seuraavien parinsadan vuoden aikana maailma muuttui, mutta koulun opetusfilosofia ei. Se jatkaa itsepintaisesti one size fits all -malliaan, vaikka sillä ei ole pitkään aikaan ollut mitään yhteyttä siihen todelliseen elämään, jonka lapset koulun ulkopuolella kohtaavat.

Kyseessä on kasvatuksen toisinajattelijoiden vuonna 1968 perustama yksityiskoulu, Sudbury Valley School (SVS).

t1larg.music.outside

SVS:n lähestymistapa oppimiseen on harvinaisen rohkea. Koulussa ei opeteta. Kaikilla lapsilla (ikäluokat 4-18 v.) on vapaus viettää päivänsä tehden ihan mitä huvittaa. He voivat lukea, piirtää, soittaa instrumentteja, katsoa televisiota, pelata videopelejä, leikkiä, kalastaa tai syventyä omaan erikoisharrastukseensa.

Luokkia ei ole. Kokeita ei ole. Läksyjä ei tule. Mitään ei tyrkytetä eikä lasten vapautta rajoiteta, paitsi että ketään ei saa satuttaa tai koulun omaisuutta tuhota.

Opettajat ovat sitä varten, että kun lapsi kiinnostuu jostakin aiheesta, opettaja voi hellävaroen auttaa häntä eteenpäin omissa tutkimuksissaan. Koska lapsia on sikin sokin kaikissa ikäluokissa, lapset oppivat pääasiassa toisiltaan. Koulu on täysin demokraattinen.

—————->

Lue juttu kokonaan linkin takaa:

http://www.hs.fi/tiede/a1305622069061

Tuokin malli on ihan toimiva, sukupuolieroista viis, olennaista on se, että kukin pääsee oppimaan ja toteuttamaan itseään itselle sopivalla tavalla. Luonnollisesti miesten ja naisten tavat eronnee toisistaan myös tuossa ”luovassa koulussa” ja hyvä niin. Olennaista on se, että valtion sosialistinen järjestelmä lopettaa kaikkien lasten pakottamista siihen yhteen samaan kapeaan muottiin minkä opetusministeriö ja naisopettajat loppupeleissä määrittelee.

Koko blogaus oli ehkä hieman kärjistetty ja tein tuon esipuheen vain alustamaan noita mielenkiintoisia linkkejä uutisiin. Siinä mielessä hieman kärjistetty, että siinä korostettiin liikaa sukupuolen eroja jotka ei oman kokemukseni mukaan ole ihan noin radikaaleja. Jokatapauksessa mielestäni poika ja tyttö-koulut vaihtoehtona olisi ihan hyvä idea, se tuon kaiken muun ohella vähentäisi turhia ulkonäköpaineita sekä pojilla, että tytöillä ja vähentäisi turhaa esittämistä kouluissa ”kun pitää tehdä vaikutus siihen Liisaan, ja esittää kovista”.

Naisen ehdoilla rakennettu yhteiskunta syrjäyttää miehet

Suomalaisista naisista 32% ja miehistä 25% on suorittanut korkeakoulututkinnon (1). Alle 35-vuotiailla erot ovat vielä suurempia: korkeakoulututkinto on 46%:lla naisista, mutta vain 30%:lla miehistä (2). Asetelma oli päinvastainen vielä joitain vuosikymmeniä sitten.

Miesten riski joutua työttömäksi on myös kasvanut 1,2 prosenttiyksikköä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla naisten riski joutua työttömäksi on laskenut 4,1 prosentista 3,7 prosenttiin. Suurin työttömyysriski on alle 25-vuotiailla miehillä. (3)

Miten tässä näin kävi? Eikö naisen pitänyt olla heikompi astia ja siksi tasa-arvotyön jatkuvien ponnistelujen kohteena?

Sukupuoli ohjaa uravalintoja

Suomalaisen tasa-arvotyön lähtökohtana on ympäristön vaikutusta korostava sukupuolikäsitys. Miesten ja naisten ei ajatella “luontaisesti” pyrkivän toteuttamaan biologisen sukupuolensa mukaista roolia.

On kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että biologinen sukupuoli ohjaa keskimääräisiä valintoja ulottuen myös kiinnostuksen kohteisiin. Suurin, johdonmukaisin, kulttuurirajojen yli havaittava ero on miesten suurempi kiinnostus asioita ja naisten suurempi kiinnostus ihmisiä kohtaan. Ehkä hieman yllättäen sukupuoli ennustaa kiinnostuksen kohteita ja persoonallisuuden eroja parhaiten tasa-arvoisissa yhteiskunnissa. (4)

Suurempi valinnanvapaus näyttää johtavan siihen, että biologisen sukupuolen mukaisia valintoja tehdään enemmän ja useammin. Vähäinen sosiaalinen kontrolli korostaa biologisten taipumusten merkitystä. Yksilötasolla biologia ei tietenkään aina sanele uravalintoja, mutta koska käsittelen sukupuolten tasa-arvoayhteiskunnassa, aihetta on mielekästä lähestyä keskiarvon käsitteen kautta.

Suomessa sukupuoli ei ole valintaperuste koulutusohjelmiin haettaessa, lukuun ottamatta aliedustetun sukupuolen positiivista syrjintää. Näistä toimista huolimatta ammatit jakautuvat selkeästi mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Erot ovat viime vuosina kasvaneet. Naisvaltaisilla aloilla on myös enemmän työpaikkoja kuin miesvaltaisilla. (3)

Naisen roolin toteuttamiselle tarjotaan enemmän mahdollisuuksia

On kysyttävä, kuinka paljon suomalaisessa yhteiskunnassa on mahdollisuuksia pärjätä nimenomaanmiehenä, miehen lähtökohdista. Teollisuuden perinteisesti miesvaltaiset työpaikat ovat siirtyneet ulkomaille. Sosiaali-, kasvatus- ja terveysala sen sijaan työllistää yhä enemmän ihmisiä – yleensä naisia.

Työelämän vaatimukset näkyvät koulutustarjonnassa. Pelastajat (palomiehet) ovat kenties Suomen miesvaltaisin ammattiryhmä. Pelastajan tutkinnon on suorittanut vuoden 1993 jälkeen vain neljä naista (5). Pelastajan koulutukseen aloituspaikkoja on ensi vuodelle yhteensä 60.

Sen sijaan sairaanhoitajan tutkinnon aloituspaikkoja on pelkästään kolmella suurimmalla koulutustarjoajalla yhteensä 370. Se on 617% enemmän. Lisäksi terveydenhoitajan, sosiaaliohjaajan ja lastentarhanopettajan koulutuksiin on lähes yhtä runsaasti aloituspaikkoja, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Tasa-arvopolitiikka keskittyy epäolennaiseen

Tasa-arvopolitiikan huomio on ollut pitkään rikkaiden ja korkeasti koulutettujen naisten tasa-arvoksi naamioimassa eturyhmäpolitiikassa. Kuinka monen suomalaisen elämää koskettaa (oletettu) syrjintä haettaessa pörssiyhtiön johtajaksi? Feministien laajaa huomiota sai hiljattain myös Anttilan kuvasto, jossa myytiin nukkeja tytöille ja legoja pojille (6). Pahennusta herätti tietenkin nukkejen kohdentaminen tytöille, eivät legot.

Samaan aikaan olemme huomaamattamme etenevästi sulkeneet ovia miehiltä. Murrosikä on monelle pojalle vilkasta aikaa ja peruskoulun naisvaltainen opettajakunta ei aina huomioi poikien tarpeita oikealla tavalla. Huonolla todistuksella ei pääse 2. asteen koulutukseen. Ilman koulutusta ei pääse töihin. Edes Puolustusvoimat ei ota kustannussyistä lihavia tai pienistä terveysongelmista kärsiviä miehiä asepalvelukseen, joten sekin vaihtoehto on osalta poissuljettu.

Kun ei ole työtä, ei ole asuntoa. Miehet muuttavatkin naisia myöhemmin pois lapsuudenkodistaan (7). Tuloksena on yleensä kouluttamaton, työtön, vanhempiensa luona asuva syrjäytynyt mies, joka keskittyy turruttamaan elämän tarkoituksettomuutta keskioluella. Koska naiset avioituvat ylöspäin, yleensä hieman vanhemman ja parempituloisemman miehen kanssa, syrjäytyminen työstä ja koulutuksesta johtaa myös syrjäytymiseen naissuhteista.

Nämä työttömät, kouluttamattomat ja naimattomat nuoret miehet ovat yhteiskuntamme aikapommi. Heitä tuotetaan sulkemalla aktiivisesti ovia mahdollisuuksilta toteuttaa itseään miehenä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Pohdintaa

Miestyypillisten ura- ja koulutusvalintojen puutteen tuominen julkiseen keskusteluun on tehty vaikeaksi leimaamalla kaikki sukupuolirooleja koskeva puhe yritykseksi pönkittää taantumuksellisina pidettyjä arvoja. Niin sanotulla hetero- ja sukupuolinormatiivisuudella väitetään pyrittävän ihmisten (eli naisten) valinnanvapauden rajoittamiseen.

Miehen halusta elää miehenä on tehty rikos tasa-arvoa vastaan, sillä se ei sovi feministien käsitykseen sukupuolesta biologiasta irrallisena sosiaalisena rakennelmana. Miesten kärsimys johtuu feministisen ajattelun mukaan kohtuuttomista rooliodotuksista, vaikka pikemminkin kyse on vähäisistä mahdollisuuksista toteuttaa mielekkääksi koettua sukupuoliroolia. Useimmilla se on biologisen sukupuolen mukainen.

Feministinen ajattelu ei myönnä tätä ja siksi se ei näe ongelmana miesten suosimien työ- ja koulutusalojen vähenemistä. Tämä ei olisi ongelma, jos sukupuoli todella olisi kokemuksellisella tasolla pelkkä valintakysymys, jolloin lastenhoitajan työ olisi miehille yhtä merkityksellinen kuin filosofin, sotilaan, tiedemiehen tai huippu-urheilijan ura.

(Rautalanka: Jotta vältytään feministiseltä mielensäpahoittamiselta, todettakoon, että en väitä edellisten ammattien olevan arvokkaampia kuin opettajan tai lastenhoitajan ammattien. Väitän ainoastaan, että ne ovat miehille keskimäärin merkityksellisempiä.)

Feministit pyrkivät itse asiassa aktiivisin poliittisin keinoin vähentämään mahdollisuuksia toteuttaa “perinteisiä” sukupuolirooleja. Sukupuolikiintiöillä pyritään minimoimaan se tila, joka etenkin miehillä on käytettävissä vain keskinäiseen vuorovaikutukseen. Feministit haluavat, että kaikkialla on läsnä valvova silmä, nainen, jonka läsnäoloon miehet joutuvat sopeuttamaan käytöksensä.

Heikentämällä miesten yhteisöllisyyttä feministit pystyvät kasvattamaan naisten kollektiivista valtaa yhteiskunnassa, joka onkin feminismin ääneen lausuttu tavoite. Kollektiivisen vallan kasvu havaitaan naisten valinnanvapauden kasvuna ja vastaavasti miesten valinnanvapauden kaventumisena. Tasa-arvo on osin nollasummapeliä, koska esimerkiksi koulutuspaikkoja on rajallinen määrä.

Kysymys kuuluukin: kuinka paljon kollektiivista valtaa on tarpeeksi?

http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207376-naisen-ehdoilla-rakennettu-yhteiskunta-syrjayttaa-miehet

Näihin sanoihin, päätän tämän blogauksen vielä youtube videon parissa:

Lisää luettavaa:

http://www.laakarilehti.fi/kommentti/?type=7/news_id=5337/Tyt%F6t,+pojat+ja+koulunk%E4ynti

http://www.helsinki.fi/cea/fin/Oppimaan_oppiminen/Tutkimustuloksia/Tyttojen_ja_poikien_valiset_erot.html

http://www.city.fi/blogit/7/syrjiiko+koulu+poikia/127079

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/122573-pojat-karsivat-koulussa-%E2%80%93-%E2%80%9Dtyttojen-saannot%E2%80%9D

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s