Pätkiä tiede lehden huhtikuu 2015 jutun numerosta.
-Sairaus ja terveys ei jaa maata tismalleen kahtia pystysuunnassa keskeltä. Raja noudattaa pikemminkin Pähkinäsaaren rauhan rajaa Ruotsin valtakunnan ja Novgodin välillä vuodelta 1323. Tuo raja erottaa Suomen terveemmän ja sairaamman puoliskon. Itä-koilisessa asuvalla suomalaisella on nykyisin 30 % suurempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin lounais-suomalaisella. Suomen ääripäät on Sottungan sadan asukkaan kunta Ahvenanmaalla ja 3200 asukkaan Kaavin kunta Koilis-Savossa. Sairastavuus-indekstissä Sottunga saa alhaisimman luvun ja Kaavi korkeimman. Asetelma on ollut sama aina, Ahvenanmaalla tilanne on paras sitten tulevat perässä Lounais ja Etelä-Suomi. Mitä pidemmälle koiliseen mennään niin sitä huonommaksi menee. Eniten eroa tekee sepelvaltimotauti mutta myös tapaturmat ja itsemurhat tappavat idässä enemmän ihmisiä. Myös harvinaiset taudit ja skitsofrenia on yleisempää siellä.
———————–>
Pähkinäsaaren rauhan raja
-Asuuko Itä ja Länsi-Suomessa erilaisia ihmisiä, siltä vaikuttaa.
Perinteinen tarina kertoo, että nykyisten suomalaisten esivanhemmat olisivat jääkauden hellitettyä asettuneet Etelä- ja Lounais-Suomeen ja keskiajan lopulla osa heistä olisi muuttanut pieninä perheyksikköinä Itä-Suomen korpiin. Idän asukkaat olisivat siis erkaantuneet lännestä sisäisen siirtolaisuuden seurauksena.
Geenit kuitenkin kertovat toisenlaista tarinaa. Niitä tutkinut Helsingin yliopiston dosentti Jukka Palo työtovereineen on halunnut korjata aiempaa käsitystä Suomen asutushistoriasta. Geenien perusteella länsisuomalaiset pikemminkin erkanivat itäsuomalaisista, ja syynä olivat uudet maahanmuuttajat.
Tutkimuksissa on katsottu mitokondrio-dna:ta, jonka jokainen lapsi saa pelkästään äidiltään, ja Y-kromosomin dna:ta, joka periytyy isiltä pojille.
Äidiltä periytyvässä mitokondrio-dna:ssa ei Suomen sisäisiä maantieteellisiä eroja ole havaittu. Sen sijaan isä-poikalinjassa eli Y-kromosomissa näkyy selvä itä-länsi-kahtiajako.
Tämä sopii olettamukseen, jonka mukaan Suomen aluksi asutti yhtäläinen väestö. Geneettiset erot maan eri osien välille syntyivät, kun Länsi-Suomeen rantautui skandinaavis-germaanisia miehiä. He jättivät jälkensä sikäläiseen Y-kromosomiin.
Myös arkeologinen aineisto tukee käsitystä, että jääkauden jälkeen eli alkaen 10 500 vuotta sitten koko Suomi – niin itä kuin länsi – aluksi asutettiin idästä ja kaakosta käsin. Sitten noin 4 500 vuotta sitten Länsi-Suomeen alkoi tulla eteläisiä ja 3 500 vuotta sitten skandinaavisia vaikutteita.
———————–>
-Nykyisiin geneettisiin eroihin on myös vaikuttanut väestön pullonkaula. Eli tietystä väestöstä vain tietty osa on päässyt jatkamaan sukua johtuen mm. nälänhädästä tai sairauksista. Silloin geenikirjo pienenee ja sisäsiittoisuus lisääntyy. Suomalaisissa on vähemmän geenien kirjoa kuin naapurimaissa. Suomessa väestö romahti muutaman kerran johtuen mm. ilmaston vaihteluista, etenkin Itä-Suomi kärsi tästä jossa väki romahti kaikkein eniten.
-Geenejä kun tutkittiin niin huomattiin isoja eroja. Itä ja Länsi – Suomalaiset eroavat geeneiltään enemmän kuin britit ja saksalaiset. Länsi-Suomalaiset ovat yhtä läheistä sukua ruotsalaisille kuin he ovat Itä-Suomalaisille. Suomalaisista ja Itä-Suomalaisista etenkin löytyy lisäksi itäisiä piirteitä selvästi enemmän kuin esim. saksalaisilla, ruotsalaisilla tai briteillä. -Jokin itäinen vaikutus on päätynyt suomeen mahdollisesti suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien mukana. Samantyyppinen aines näkyy vielä voimakkaampana saamelaisilla. Yksi mahdollinen selitys on, että maata viljelevä väestö lähti 1500 luvulla Lounais-Suomesta ja levittäytyi hämeen kautta Savoon ja itä-koiliseen. Siellä Itä-Suomen korvissa kenties asui saamelaisperäistä pyynnistä elävää väestöä joka sitten sulautui näihin uusiin tulokkaisiin, mitkä näkyvät perimässä vielä tänäkin päivänä.
-Geneettiset terveyserot kertoo mm. että etelässä ja lännessä on parempi laktoosinsietokyky mikä kertoo, että karjanpito tuli sinne aikaisemmin. Se, että idässä on enemmän sydän ja verisuoni-tauteja taas saattaa selittyä sillä, että luonnonvalinta on suosinut metsästä-keräilijä yhteisöissä sellaisia geenejä jotka edistävät ylimääräisen rasvan varastointia kehoon. Muinoin niukoissa oloissa eläneet tarvitsi näitä pahan päivän varalle. Nyt elimistön kyky säilöä vararasvaa on muodostunut ongelmaksi, kun kaupat notkuvat syötävää. Mahdollisesti nämä geenit itä-suomalaiset on saanut pyyntiväeltä, jotka kerryttävät rasvaa kehoon.
Sairastavuudella ja elintavoilla on pitkät kivikautiset historialliset juuret. Perimä ja ympäristö elintapoineen vaikuttavat elinoloihimme, pärjäämiseemme.
”Länsisuomalaiset ovat keskimäärin terveempiä ja varakkaampia kuin itäsuomalaiset. Tähän vaikuttavat niin geneettiset kuin elintapoihin ja elinympäristöön liittyvät erot. Näissä näkyy menneitten vuosisatojen vaikutus: idässä maanviljelyolot ovat olleet huonommat ja kaupankäyntireitit paljon hankalammat kuin leudommassa, vähälumisemmassa ja merenläheisessä Länsi-Suomessa.”
Itä ja länsi-Suomalaisten välillä on mitattu myös fyysisiä eroja. Länsi-Suomalaiset on keskimäärin pidempiä kuin itä-suomalaiset. Vielä 1960-1970 luvulla jotkut tutkijat luokittelivat länsi-suomalaiset pohjoiseen rotuun ja itä-suomalaiset itä-baltilaiseen rotuun pituuden, kallonmuodon ja mittasuhteiden perusteella.
————————->
Lue juttu kokonaisena täällä:
http://m.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suomessa_asuu_kaksi_kansaa_itainen_ja_lantinen
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/04/perimalla-ja-elintavoilla-syvat-ita.html
Ihan mielenkiintoisia juttuja kuinka Itä-Suomalaiset ei olisi ihan yhtä sopeutuneita moderniin yhteiskuntaan kuin länsi-suomalaiset.
Muinainen Suomi foorumilla asiasta keskustellaan näin:
Tuon uusimman tutkimuksen tuloksissa on sellainen hauska juttu, että me emme ole ruotsalaisten lähisukulaisia, mutta ruotsalaiset ovat meidän lähisukulaisiamme.
Toisin sanoen ruotsalaisilla on paljon läheisempiäkin sukulaisia kuin suomalaiset, kun taas suomalaisilla ei sen läheisempiä ole (baltit tosin näyttävät olevan yhtä läheisiä meille kuin ruotsalaiset) – seuraavat etäisyydet on poimittu tuon tuoreen tutkimuksen täydennysdatasta:
Ruotsalaiset – saksalaiset: 6
Ruotsalaiset – englantilaiset: 10
Ruotsalaiset – ranskalaiset: 21
Ruotsalaiset – länsisuomalaiset: 24
Ruotsalaiset – venäläiset: 30
Ruotsalaiset – itäsuomalaiset: 70Suomalaiset näyttävät edelleen olevan omalaatuista sakkia:
länsisuomalaiset – ruotsalaiset: 24
länsisuomalaiset – venäläiset: 34
itäsuomalaiset – ruotsalaiset: 70
itäsuomalaiset – venäläiset: 69
itäsuomalaiset – länsisuomalaiset: 30Eli vaikka olemme ruotsalaisten ja venäläisten välissä maantieteellisesti, emme ole heidän välissään geneettisesti. Länsisuomalaiset muodostavat kolmioasetelman ruotsalaisten ja venäläisten kanssa: näiden kaikkien keskinäiset erot ovat noin 30. Länsisuomalaiset ovat yhtä läheisiä itäsuomalaisille kuin ruotsalaisille ja venäläisillekin, mutta itäsuomalaiset ovat kaukana kaikista muista.
————————————————————————————————————–
Edelleen havaintoja tuon uuden tutkimuksen taulukoista. Läntisiä = varsinaissuomalaiset (SWF), hämäläiset (HÄM), satakuntalaiset (SAT), eteläpohjalaiset (SOB), ruotsinkieliset pohjalaiset (SSOB); itäisiä = savolaiset (SAV), pohjoiskarjalaiset (NKA), kainuulaiset (KAI), pohjoispohjalaiset (NBO).
Gotlanti nousee hieman esiin: ruotsinkieliset pohjalaiset ovat lähimpänä gotlantilaisia, seuraavaksi lähimpänä norlantilaisia ja uplantilaisia. Varsinaissuomalaisetkin ovat yhtä lähellä gotlantilaisia kuin sveanmaalaisia.
1. Läheisintä sukua olevat suomalaiset:
varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset (etäisyys 6,8 ) L-L
eteläpohjalaiset ja ruotsinkieliset pohjalaiset (6,7) L-L
savolaiset ja pohjoiskarjalaiset (9,4) I-I
varsinaissuomalaiset ja hämäläiset (14,5) L-L
savolaiset ja pohjoispohjalaiset (16) I-I
kainuulaiset ja pohjoispohjalaiset (16,3) I-I
savolaiset ja kainuulaiset (17,2) I-I
pohjoiskarjalaiset ja pohjoispohjalaiset (17,8 ) I-I2. Kaukaisempaa sukua olevat suomalaiset:
varsinaissuomalaiset ja ruotsinkieliset pohjalaiset (21,0) L-L
satakuntalaiset ja ruotsinkieliset pohjalaiset (21,2) L-L
hämäläiset ja satakuntalaiset (22,5) L-L
hämäläiset ja pohjoispohjalaiset (24,7) L-I
hämäläiset ja eteläpohjalaiset (25) L-L
pohjoiskarjalaiset ja kainuulaiset (25,8 ) I-I
satakuntalaiset ja eteläpohjalaiset (28,0) L-L
hämäläiset ja savolaiset (28,5) L-I
varsinaissuomalaiset ja eteläpohjalaiset (28,9) L-L
hämäläiset ja ruotsinkieliset pohjalaiset (30,8 ) L-L3. Kaukaisimmat sukulaiset (yli 30):
Kaikki länsi-itä-parit paitsi kaksi edellä mainittua.Itä- ja länsisuomalaiset maakunnat ovat yleisesti ottaen kauimpana toisistaan, poikkeuksena ovat vain hämäläisten etäisyys pohjoispohjalaisiin ja savolaisiin. Puoliskojen sisällä länsisuomalaisista löytyvät sekä läheisimmät että kaukaisimmat sukulaisuudet, itäsuomalaisten ollessa näiden ääripäiden välissä.
On erikoista, että eteläpohjalaiset ja ruotsinkieliset eteläpohjalaiset ovat niin läheisiä, vaikka näiden erot ruotsalaisiin ovat aivan eri suuruusluokkaa: ensimmäisillä noin 45, jälkimmäisillä vain 20. Muissa lähipareissa tilanne ei ole yhtä jyrkkä: satakuntalaiset ovat noin 10 yksikköä kauempana ruotsalaisista kuin varsinaissuomalaiset, ja savolaiset ovat samoin noin 10 yksikköä kauempana ruotsalaisista kuin pohjoiskarjalaiset. Hämäläiset ovat lähes 20 yksikköä kauempana ruotsalaisista kuin varsinaissuomalaiset. Kuitenkin satakuntalaisten ja hämäläisten erot ruotsalaisiin ovat lähempänä samaa tasoa, vaikka nämä eivät ole yhtä läheisiä keskenään.
Itäsuomalaisista lähimpänä ruotsalaisia ovat pohjoispohjalaiset, noin 70. Kauimpana ovat kainuulaiset, noin 90 (eräisiin maakuntiin jopa yli 100). Länsisuomalaisista lähimpänä ruotsalaisia ovat tietysti ruotsinkieliset pohjalaiset (noin 20), sitten varsinaissuomalaiset (noin 25) ja kauimpana hämäläiset ja eteläpohjalaiset (noin 50).
Kaikki itäiset väestöt ovat läntisistä lähimpänä hämäläisiä, ja kaikki läntiset väestöt ovat itäisistä lähimpänä pohjoispohjalaisia, paitsi eteläpohjalaiset ovat lähimpänä pohjoiskarjalaisia.
Länsisuomalaiset voidaan jakaa kahteen klusteriin, eteläiseen (SWF, SAT, HÄM) ja pohjoiseen (SOB, SSOB), kun taas itäsuomalaiset muodostavat yhtenäisemmän kokonaisuuden. Kaikki itäsuomalaiset (myös pohjoispohjalaiset!) ovat selvästi lähempänä eteläistä kuin pohjoista klusteria.
Mielenkiintoista on, että tämä pohjoinen klusteri ei näytä johtuvan vieraasta vaikutuksesta: vaikka ruotsinkielisten pohjalaisten etäisyys ruotsalaisiin onkin vain noin 20, on se eteläpohjalaisilla peräti 50. Koska lisäksi pohjoispohjalaiset näyttävät olevan kaksi kertaa lähempänä hämäläisiä (24,7) kuin eteläpohjalaisia (53,3), ei tämä pohjoinen komponentti selity itämerensuomalaisen (länsisuomalaisen) rautakautisen asutuksen peruiksi, vaan sen täytyy olla vanhempaa. Toisin sanoen pohjoispohjalaisissa näkyy sekä myöhäisrautakautinen länsisuomalainen että hieman myöhäisempi savokarjalainen asutusvirtaus, kun sen sijaan eteläpohjalaisissa ja ruotsinkielisissä pohjalaisissa näkyy jokin paljon vanhempi pohjoinen komponentti.
Pohjois-Ruotsissa tätä komponenttia ei kuitenkaan näy: norlantilaiset ovat lähempänä ruotsinkielisiä pohjalaisia (20) ja varsinaissuomalaisia (25) mutta yhtä kaukana eteläpohjalaisista (45) kuin hämäläisistäkin.
Siksi näyttääkin mielestäni perustelluimmalta jakaa suomalaiset kolmeen ryhmään:
1. itäsuomalaiset (SAV, NKA, KAI, NOB)
2. länsisuomalaiset (SWF, SAT, HÄM)
3. pohjalaiset (SOB, SSOB)P.S. Kahdeksikko ja päättyvä sulje muodostavat aurinkolasihymiön, joten noiden väliin pitää viesteissä laittaa välilyönti.
Suomen ensimmäiset asukkaat saapuivat maahan pian jääkauden jälkeen Keski- ja Itä-Euroopasta. Geneettisesti tämä näkyy erityisesti äitilinjoissa, jotka eivät juuri eroa keskieurooppalaisista.
Uusi Suomalainen geeniatlas kertoo, että kielisukulaisuus ei paina paljoa alkuperämme selvittämisessä. Geneettisesti suomalaiset ovat lähempänä hollantilaisia ja Moskovan itäpuoleisen Muromin alueen venäläisiä kuin tuttuja kielisukulaisiamme unkarilaisia.
Suomen sisällä suurimmat geneettiset erot löytyvät puolestaan täkäläisten varsinais-suomalaisten ja kuusamolaisten välillä.
Vanhat käsitykset Volgan mutkasta heitettiin siis ainakin hetkeksi romukoppaan. Suomalaisten isälinjoista paljastuneet itäiset piirteet kuitenkin pakottivat tutkijat jälleen kerran tähyilemään Uralille. Genetiikan tulokset ovatkin tukeneet vanhaa käsitystä. Kampakeraamisen kulttuurin aikaan noin 4200-2000 eaa idästä kulkeutui suomalaisugrilaista kieltä puhuvia uudisasukkaita.
Sitä seuraavava muuttoaalto lännestä kuitenkin synnytti jo eroja Itä- ja Länsi-Suomen välille.
Uudet asukkaat Ruotsista ja Baltiasta toivat mukanaan nuorakeraamisen kulttuurin Lounais-Suomeen ja rannikolle.
Itä-Suomeen nämä vaikutteet eivät kuitenkaan yltäneet. Sama kehitys jatkui pronssikaudella ja osittain myös rautakaudella.
Seuraukset näkyvät geneettisissä isälinjoissa. Suomalais-ugrilaiset piirteet ovat säilyneet paremmin Itä-Suomessa, skandinaaviset ja eteläiset piirteet vastaavasti vallitsevat täällä lännessä.
Suomeen on siis saapunut esihistorian saatossa asukkaita monessa aallossa. Aallot ovat vaikuttaneet maan eri osissa eri tavoin.
- Nuorakeraamisen kulttuurin ilmaantuminen Suomen lounaisosaan oli ratkaisevasti käänteentekevä siten, että Suomen väestön jakautuminen (itämeren)suomalaiseksi ja saamelaiseksi kehittyväksi osaksi sai lopullisen sysäyksen.
Suomeen on kautta kivikauden muuttanut uutta väkeä, niin etelästä, lännestä kuin idästä.
- Ensimmäisen uuden väestöaallon toi tyypillinen kampakeramiikka. Se rajoittui itä- ja keski-Suomeen.
- Vasarakirveskulttuuri taas saapui itä-Baltian kautta, ehkäpä nopeastikin
- rannikkoa pitkin, ja länsisuomalainen, mesoliittisestä ajasta polveutuva kampakeraaminen kulttuuri omaksui sen kulttuurikuvan, sulauttaen itseensä maahanmuuttajat.
- Maahanmuutto jatkui ns. läntisen pronssikauden asuttamalla alueella länsi-Suomessa.
Ja jos aluejakoa katselee kielitieteen keinoin se menee näin:
Lounais-Suomessa, Karjalan Kannakselta Kokkolaan kulkevan linjan länsipuolella, suomalais-ugrilaisten kielten puhujia edustava kampakeramiikka jatku noin vuoteen 3000 eaa, jolloin aikaisempi väestö on omaksunut nuorakeraamisen kulttuurin.
Sen sijaan idempänä Laatokan ympäristössä kampakeramiikka jatkui noin vuoteen 1900 eea. Paikallisen kampakeraamisen kulttuurin ja ulkoa tulleen edistyneemmän nuorakeraamisen kulttuurin fuusio länsi-Suomessa ja Baltiassa heijastelee indoeurooppalaista kieltä puhuneiden tulokkaiden sulautumista suomalais-ugrilaisen kielimuodon puhujiin.
Nuorakeramiikan tuoneen väestön kieli näyttää olleen vielä lähes kanta-indoeuroopan tasolla. Ilmeisesti nuorakeraamisen kulttuurin omaksuminen lounais-Suomessa ja Baltiassa ja vastaavasti omaksumattomuus Kokkola-Viipuri-linjan itäpuolella on eriyttänyt väestön káhteen osaan, joiden kielistä kehittyivät turkulainen itämerensuomi ja toisaalta saame.
Ja blogitieteen kautta vaikkapa näin:
Tuo on tiedetty jo vuosikaudet geenitutkimuksen kautta. Monikaan ei tiedä sellaista, että Länsi-Rooman valtakunnan hajottua 500-600-luvuilla kansainvaellus ylsi Suomeenkin asti, tänne tuli ilmeisesti frankkeja Kokemäen ja Euran seuduille.
Eurastahan onkin löydetty tuonaikaisia ns. kuningashautoja, löydöissä upeita miekkoja ym. Nimi ”Eura” johtunee sanasta Europa, Turenki sanasta ”Thüringen” ym. Erityisesti Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla frankkigeenistöä onkin enemmän.
Noh, ns. merovinkiaika eli frankien valtakunta lähialueineen oli varhaiskeskiajalla eli 480-720 jaa, viikinkiaikahan alkoi sitten sen jälkeen 700-luvulla. Siis Länsirannikolle tuli molemmista kulttuureista porukkaa tuoden omaa geenistöään ja tapojaan.
Vanhemman, mutta yhtä pätevän jo 1990-luvun alussa julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan olemme Euroopan geenikartalla lähimpänä belgialaisia.
Belgialaisia tai hollantilaisia, sama asia, kun puhutaan flaameista. Ranskankielisen Belgian tummahipiäisile vallooneille emme ole mitään sukua, emme myöskää Reinin pohjoispuolisen Hollannin pitkäkoiville.
Vanhankin tutkimuksen mukaan olemme eurooppalaisista kauimpana tietystä turkkilaisesta valloittajakansasta, madjaareista, joka julma ratsastajaporukka unkarilaisilta ryöstämiltään naisilta periytyneen kielensä takia väittävää perättömästi olevansa isänpuoleltakin suomalais-ugrilaisia.
Ja Turun murteella:
Belgian ja Hollannin flaamit ovat keskenään samaa väkeä ja puhuvat samaa, hämmästyttävällä tavalla Turun murretta eli vanhaa Itämeren Suomea muistuttavaa sekakieltä, joka syntyi Hansa-aikaan tanskalais-suomalais-alankomaalaisen heittomies-ahtaajaporukan juoniessa urahdellen keskenään laivurien pään menoksi Itämeren eri satamissa.
Suomalainen on siis perikade, mutta sitä on myös flaami. Suomalaiset ja flaamit ovat maailman kovimpia kauppamiehiä ja myyvät kiinalaisille vaikka isoäitinsä. Egyptiläisen ja venäläisen isoäidin saa kaupan päälle.
Loppusanat jujun ”heimo-videon” parissa.
Väestötiede 
Mielenkiintoinen artikkeli, mutta täynnä kaikenlaisia kielellisiä virheitä!
”Suomessa väestö romahti muutaman kerran johtuen mm. ilmaston vaihteluista, etenkin Itä-Suomi kärsi tästä jossa väki romahti kaikkein eniten.” on vain yksi esimerkki.
TykkääTykkää