Urbaani usko: miksi kaupungeissa uskonnollisuus heikkenee?

Pätkiä kirjasta ”Urbaani usko”  liittyen siihen trendiin, että isoissa kaupungeissa uskonnollisuus yleensä heikkenee ja menettää merkitystään, siinä missä maaseudulla se pysyy vahvempana.

Pääkaupunkiseudun nuorista aikuisista 7 % käy uskonnollisissa tilaisuuksissa vähintään kerran kuukaudessa, Kallion alueella vain 4 %. Ei uskovaisia on Kalliossa 38 % siinä missä muualla pääkaupunkiseudulla 25 % ja muualla Suomessa 17 %

Pääkaupunkiseudun uskovaiset on 4 eri ryhmässä:

Aktiiviset uskovaiset 17 % – he uskovat jumalaan ja käyvät silloin tällöin uskonnollisissa palveluksissa. He ovat useimmiten naisia ja yli 30v.

Passiiviset uskovaiset: 25 % – Heille usko on jokseenkin tai melko tärkeä osa elämää. Uskonnollisiin tilaisuuksiin he kuitenkin osallistuvat vain harvoin. He ovat useimmiten naisia ja yli 30v.

Epäilijät 30 % – he pitävät uskonnollisia asioita epäuskottavina mutta mahdollisina, uskolla on heille jonkin verran merkitystä. Käyvät harvoin uskonnollisissa tilaisuuksissa.

Ei-Uskonnolliset 28 %  – He ovat usein miehiä ja asuvat Helsingissä, erityisesti Kalliossa.

———————————————————————–

Kallion nuorille aikuisille ominaisia arvoja voisi luonnehtia esim. uudenaikaisiksi tai luovaa eetosta osoittaviksi. Niitä voidaan kuvata myös urbaaneiksi arvoiksi. Urbaaneiksi eli kaupunkimaiset arvoiksi on osoittautuneet mahdollisuus nauttia kulttuurista ja taiteista sekä mahdollisuus matkustaa ja tutustua eri maihin ja kulttuureihin. Edellä mainittuja asioita suurten keskusten asukkaat korostavat enemmän kuin pienissä kunnissa. Vastaavasti myös suurissa keskuksissa hengelliset arvot on vähämerkityksettömpiä kuin pienissä kunnissa. Suurissa kaupungeissa ollaan myös ympäristömyönteisempiä ja vähemmän varauksellisia maahanmuuttajia kohtaan. EVA:n tutkimusten mukaan pääkaupunkiseudulla mentaliteetti on suurkaupunkimainen ja osin kansainvälinenkin. Muualla suomessa, etenkin maaseudulla asenteet ovat perinteisempiä.

Pääkaupunkiseudun ja erityisesti Kallion nuoret aikuiset erottuvat muusta Suomesta uskonnollisesti vielä passiivisempana. Selitystä nuorten aikuisten ja pääkaupunkiseudulla asuvien vähäisempään uskonnollisuuteen on etsitty heidän elämänasenteistaan. Ylipäätään kaupunkimainen elämäntyyli ja siihen liittyvä yksilön omien mahdollisuuksien korostaminen ja heikko yhteisöllisyys on monessa mielessä institutionaaliselle uskonnollisuudelle haastavaa. Pääkaupunkiseudulla asuvien elämänasenteissa korostuu Monitor-tutkimusten mukaan muuta Suomea heikompi yhteisten arvojen korostaminen ja ja kiinnostus omia juuria kohtaan. Sensijaan elämää hallitsee spontaanius ja vaistomaisten virikkeiden mukaan toiminen. Ulkona käyminen, huvittelu ja elämän tarjoaamiin iloihin tarttuminen korostuvat. Niin ikään työn merkitys itseisarvona ja elämän sisältönä korostuvat. Myös halu toteuttaa itseään ja usko ihmisessä oleviin mahdollisuuksiin on vahvaa. 

Vastaavasti maaseudulla ja pienissä alle 30 000 asukkaan kaupungeissa asuville yhteisöllisyys korostuu monin tavoin. Se näkyy niin tuttujen yhteisöjen ja paikkojen merkityksen korostamisena  ja liittymisenä naapuriyhteisöön kuin lämpimien ja läheisten ihmissuhteiden korostamisena. Pienemmillä paikkakunnilla asuvat ovat myös ylipäätänsä haluttomampia ottamaan riskejä ja tarttumaan uusiin virikkeisiin. Myöskään itsensä toteuttaminen ei ole yhtä merkityksellistä kuin pääkaupunkiseudulla asuville.

Selitystä uskonnollisten instituutoiden heikkenemiselle ja nuorten aikuisten etääntymiselle perinteistä kirkollisesta uskonnollisuudesta on etsitty uskonnollisen kasvatuksen vähenemisestä. Uskontoa ei enää peritä vanhemmilta vaan uskonnoista on yhä enemmän kyse yksilön omasta henkiökohtaisesta etsinnästä ja sen kautta tehdyistä valinnoista. Ranskalainen sosiologi Daniele Hervieu-Leger puhuu tästä ilmiöstä muisti-käsitteen alla. Yhteistä muistia ei enää ole, koska sukupolvia toisiinsa yhdistävä ketju on katkennut ja uskontoa ei enää peritä vanhemmilta, vaan kukin luo itse oman uskonnollisen identiteettinsä henkilökohtaisen etsinnän kautta. Uskonnossa on kyse enemmän kokemuksesta ja sosiaalisista suhteista kuin sukupolvelta toiselle siirretyistä traditioista. Uskonto on yksityisasia ekä edes omakohtaisesti koettu usko merkitse halua siirtää uskontoa eteenpäin omille lapsille. Suomessa erityisesti pääkaupunkiseudulla asia on näin, siellä vain 31 % alle 25v:stä on saanut uskonnollisen kasvatuksen siinä missä maaseudulla se nousee yli 70% kaikissa ikäluokissa.

Nykyisiä länsimaita pidetään runsauden yhteiskuntina. Saksalaisen filosofin Gerhard Schulzen mukaan elämäämme hallitsee siksi valinta. Kulutusyhteiskunnassa valitsijan peruskysymykset ovat mitä todella tahdon ja miellyttääkö se minua. Tämä pohdinta johtaa itsen tarkkailuun ja merkitsee elämän elämyksellisyyden korostamista. Urbaaneille kuluttajille koko elämä on yhtä pitkitettyä valitsemisen prosessia. Jos jatkuvan valinnan ymmärtää paikaksi johon ihmiset ovat sopeutuneet ja jonka he ovat oppineet maailman järjestykseksi, siitä seuraa, että kiinnittyminen johonkin lopulliseen valintaan edustaa huonoa elämää. Silloin pelkkä kirkon jäsenyyskin voi olla liian raskas sidos. Ollakseen vetovoimainen urbaanille kuluttajalle kirkon pitäisi olla kuin tavaratalo , ei tarjotakseen jokaiselle jotakin vaan tarjotakseen jokaiselle aina jotakin uutta.

big_thumb_fa01664bfd9454a8b820fa2d33d842dc

Omat kommentit: Maaseudulla ja syrjäseuduilla vallitsee ryhmäpaine olla samanlainen kuin muut ja yleensä ns. sukupolvien ketju isältä pojalle on yhä voimissaan, eikä siitä ryhmäpaineesta voi paeta muutakuin muuttamalla pois kylästä, muuten joutuu vaikeuksiin. Kaupungissa taas on niin paljon tuntemattomia ihmisiä kaikkialla, joten anonyymiys on turvattu ja voi olla ihan mitä haluaa, ilman että joutuu vaikeuksiin. Siten vaikka syntyisi uskonnolliseen perheeseen niin ulos mentyään voi tehdä mitä lystää, eikä menetä kasvojaan yhteisön edessä koska ihmisiä on niin paljoa, että toisten valvominen olisi mahdollista. Ja siten uskonnollisuus menettää merkitystään sukupolvi toiselta kaupungeissa. Kaupungeissa on muutenkin liikaa häiriötekijöitä jotka stimuloivat mieltä, että kiinnostuisi enää ”konservatiivisesta uskonnollisestä elämästä” ja kaupunkien ryhmäpaine rohkaisee olemaan erilainen, että erottuisi loputtomasta massasta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s