Nuoren miehen syrjäytymistarina

Vanha kirjoitus verkkomedia.org:sta joka on hyvä postata tännekin, ettei klassikko katoa.

Nuoren miehen syrjäytymistarina 

Niin, melko vaikea on aloittaa, kun en tiedä mistä aloittaisi. Olen 26v. ja tunnollisesti suorittanut koulut aina ammattikouluun saakka sekä ollut vuoden varusmiespalveluksessa.

Armeijan jälkeen olin töissä kokopäiväisesti aina 25 ikävuoteen asti. Nyt olen reilun vuoden ajan ollut työttömänä. Voisi siis sanoa, että minulla on jonkin verran kokemusta yhteiskunnasta ja ihmisistä, jotka arkea kanssani ovat jakaneet.

Kaikki mitä aion nyt sanoa leimaa minut varmaankin masentuneeksi, ja jotkut sanoisivat, että olen jotenkin todellisuudesta irtaantunut sekä pahasti hakoteillä. Mutta kun en ole prkele, oon vaan tätä mieltä.

Pienestä asti minulla on ollut haaveita ja ne ovat muovutuneet matkan varrella. Muiden haaveiden joukossa on kuitenkin aina ollut yksi – ehjä perhe – rakastava vaimo, jonka kanssa kasvattaa tervepäisiä lapsia, ja sitten vanheta yhdessä.

Tämä kyseinen haave, joka äkkisältä kuulostaa aika helpolta ja itsestään selvältä, on kuitenkin osoittautunut kovin hankalaksi toteuttaa. Vaikeaksi sen olen tehnyt minä itse, kun olen aika hankala ihminen (siis vaikea persoona). Vaikka miten koitan sopeutua yhteiskuntaan ja ihmisiin – hyväksyä sen kuinka ne toimii, niin aivan liian usein olen jäänyt katsomaan monttu auki, että ”tämä nyt ei vaan ole oikein”.

Puhuimme kuluneena iltana ystäväni kanssa yhteisestä kaverista/tuttavasta, joka oli kertonut kellistäneensä lauantaina kolme naista ja saanut piparia niistä jokaiselta. Sellainen ”paha poika” jos tiedät, on lihakset ja tatuoinnit yms.

1417765920076

Tässä kun mietiskelen asioita niin tulee mieleeni toinenkin juttu, kun keskustelin äitini kanssa kesällä. Tuumasin, että ”alkaa olemaan meidän kylällä paljon uusia leskiä lyhyessä ajassa”. Naapurista oli hiljattain kuollut nimittäin yhden rouvan mies. äitini siihen sopersi jotakin vastauksenaan, mutta mitä minulle jäi hänen puheista mieleen oli, että voi se olla joillekin helpotuskin kun näin on käynyt.

Sitä alkaa miettimään, että minä en ainakaan haluaisi olla mikään helpotus vaimolleni kun kuolen pois. No, ei ole vaimoa.

Näitä vastaavia tapauksia ja juttuja on tapahtunut minulle sekä läheisilleni, että voisin kertoa niistä varmasti sen sata ja yksi tarinaa, mutta onneksi laho pääni kuitenkin estää kaikkia muistamasta. Oleellinen pointti on kuitenkin se, että millaisessa ympäristössä minä elän.

Mikä on yhteiskunnan ja valtion osuus tässä sopassa? Tuntuu jotenkin, että arvot ovat pielessä ja ihmisten henkinen kehitys on jäänyt todella alhaiselle tasolle.

Usein leikittelen ajatuksella että dr. Emmet Brown tulisi aikakoneellaan pihaani joku ilta kun istun tupakilla, ja veisi minut pois – jonnekkin 1500-luvulle. Tuo haave, jota pienestä asti olen mukanani kantanut ja jolla olen kaiken paskan läpi jaksanut tarpoa, alkaa olla kuitenkin romuttunut ja rapistunut.

Se, että olen nyt ollut kuluneen vuoden työttömänä johtuu siitä, että vapaaehtoisesti irtisanouduin, enkä aio enää kantaa tämän yhteiskunnan eteen korteani kekoon. Olen liian monesta asiasta erimieltä. Tämä on eettisesti väärin ohjattu yhteiskunta.

Nyt saattekin kaikki kusipäät Suomessa, jotka käytte töissä, elättää minua seuraavat 50 vuotta. Tässä vielä kappale kaikille teille, rahan huorille…

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=8931

Muutamia tilastojaktoja asian tiimoilta:

Vuonna 2010 syrjäytyneitä 15-29 -vuotiaita nuoria oli yhteensä 51 300. Määrä on noin viisi prosenttia kaikista nuorista.

Miehiä syrjäytyneistä nuorista on 64 prosenttia ja naisia 36 prosenttia.

Joka viides eli 12 000 vuonna 1987 syntyneistä on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykelääkkeitä, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Alle kolmekymppisiä jää työkyvyttömyyseläkkeelle jopa 7-8 päivässä, kun muutama vuosi sitten määrä oli 5 nuorta.

Joka viides suomalainen asuu yksin. Eniten sinkkuja on suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi turkulaisista ja helsinkiläisistä joka neljäs on naimaton, leski, eronnut tai ei elä rekisteröidyssä parisuhteessa tai avoliitossa.

Näin syrjäytyminen suunnilleen etenee:

Tässä on Matti Meikäläinen, 25v mies bussikuski. Sinkku ja syrjäytynyt mies, perussuomalaisena hän ei ”puhu eikä pussaa” juurikaan.

Arttu Nieminen Jyväskylä syrjäytynyt nuori aikuinen mielenterveys ongelma masennus sairas

Myös Matin esi-isät olisi yhtä hiljaisia jotka eivät myöskään ”puhu eikä pussaa” he tekivät maalla suvun kanssa peltotöitä ja yleensä koko suku oli hyvin tiivis keskenään. Suku myös järjesti Matin isän Tepon aikoinaan yhteen lähistöllä asuneen Liisan kanssa, mitään sen suurempaa kemiaa heille ei ollut mutta kyseessä olikin tyypillinen järkiavioliitto. Matin isä Teppo päätti kuitenkin myöhemmin teollistumisen levitessä muuttaa kaupunkiin parempipalkkaisen työn perässä ja Matti syntyi Helsinkiin.

AmishFamily

Kaupungissa Matti muiden mukana yritti iskeä naisia mutta hän synnynnäisen hiljaisena koki sen vaikeaksi ja baarissakin naiset vältteli hänen seuraa koska Matti hiljaisena miehenä ei ole kovin luonteva naistennaurattaja. Ammatiksi Matti kouluttautui bussikuskiksi ja hän pääsi pienipalkkaisiin töihin. Aamulla Matti menee töihin ja illalla hän saapuu kerrostaloyksiöönsä missä vain kultakala odottaa häntä, viikonloppuisin hän vetää pään täyteen naapurin Sepon kanssa joka on samassa tilanteessa. Sama rundi jatkuu ja Matti iltaisin alkaa juoda yhä enemmän kaljaa yksinäisyyteensä, kukaan ei ole kiinnostunut Matin asioista ja kaikki sukulaiset asuu kaukana muualla. Matti ja työnantaja ajautuu erimielisyyksiin ja Matti päättää lopettaa työnsä – Matti syrjäytyy täydellisesti yhteiskunnasta, viettäen aikansa joko dokaamalla, tietokonetta tykittäen naapurin Sepon kanssa.

Birgitta 24v naapurista pitää Mattia mukavana mutta hän ei näe syytä miksi alkaisi seurustella Matin kanssa, tienaahan hän Mattia hieman enemmän ja tulee toimeen omillaan, lisäksi Birgitta nauttii lähikylän pelimiesten huomiosta ja on ihastunut erääseen heistä, ikävä kyllä kyseinen pelimies ei ole halukas sitoutumaan joten Birgittakin pysyy sinkkuna vuodesta toiseen. Jos he asuisivat yhä maaseudulla niin Birgitta todnäköisesti olisi solminut järkiavioliiton Matin kanssa, mutta kiitos nykyisen yhteiskunnan niin Birgitta voi toteuttaa itseään paremmin ilman Matin ”tylsää” seuraa, vaikkakin hän pitää Mattia mukavana. Eikä toisaalta ole edes ketään tahoa (esim uskonnolliset piirit) kuka olisi painostamassa heitä pariutumaan, joten koko prosessi junnaa paikoillaan.

091230021119_PartyTrends_lk

Matti kärsii masennuksesta eikä jaksa edes yrittää mitään, hän nostaa sosiaalitukia ja loisii yhteiskunnan kustannuksella. Hänen loisiminen tulee kalliiksi veronmaksajille ja hänen kaltaisiaan tulee kokoajan lisää valtiovallan ollessa täysin ymmällään mistä ilmiö johtuu.

panorama_MiestenSyrjaytyminen.jpg

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s