Rottien Utopia

Mielenkiintoinen tutkimus rotilla:

Tutkimuksen mukaan liiallinen sosiaalinen kanssakäyminen ja ahtaat tilat rotilla aiheutti vakavia psykologisia ongelmia jotka johti koko rottalauman kuolemaan.

Englantilainen tiedemies teki jyrsijöillä mielenkiintoisia kokeita viime vuosisadalla(1). Hän laati koejärjestelyn jossa tietylle jyrsijäpopulaatiolle ei asetettu mitään uhkakuvia ja sen annettiin kasvaa. Ei pelkoa ravinnon tai veden loppumisesta, pesämateriaalin saatavuudesta, saalistajista tai sairauksista. Lopun linkeistä löytyy lisätietoa koejärjestelyistä.

ROTTIEN UTOPIA

Miten nämä jyrsijät sitten pärjäsivät kun mitään rajoitteita populaation kasvulle ei ole? Koe alkoi neljällä parilla laboratoriohiiriä jotka asetettiin elämään järjestelyssä (nimeltään ”Universumi 25”) päivänä yksi. Päivänä 104 hiiret olivat tutustuneet riittävästi ympäristöönsä ja rupesivat lisääntymään. Populaatio kasvoi eksponentiaalisesti ja hiirien määrä kaksinkertaistui 55 päivän välein. Näinä kasvun hetkinä kaikki näytti menevän hyvin mutta lopputuloksena oli taantuminen ja lopulta tuhoutuminen.Tarinan lopputulos on helposti arvattavissa eksponentiaalisen kasvun vuoksi, jossain kohtaa rajan on tultava vastaan. Tulos on tuttu ja tätä kuvaamaan on kehitetty Malthusin väestöteoria. Koejärjestely on kuitenkin hieman erilainen ruuan saatavuuden ollessa käytännössä rajaton. Tämä kuvaa osittain myös nykyistä maapallon tilannetta, ruuantuotantomenetelmien tuottavuuden kehittyminen on toistaiseksi pystynyt ylläpitämään valtavaa väestönkasvua.

Calhoun

Aerial_view
Mitä sitten tapahtui universumissa 25? Päivänä 315 kasvu alkoi hidastua populaation koon lähestyessä kuutta sataa yksilöä. Hiiret syntyivät ympäristöön jossa ne törmäilivät jatkuvasti toisiin yksilöihin ja hiirten oli vaikea löytää paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa. Samalla perinteiset aktiviteetit muuttuivat. Urokset lopettivat reviiriensä puolustamisen tehtävän käydessä ylivoimaiseksi. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen kävi mahdottomaksi ja syntyi hylkiöitä jotka alkoivat kerääntyä isoiksi laumoiksi ja tämä lauma alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti muita yksilöitä kohtaan. Lisääntynyt väkivalta lietsoi lisää väkivaltaa ja tilanne kävi lopulta niin pahaksi että naaraat hyökkäsivät jopa omia jälkeläisiään vastaan.

Lisääntyvyys romahti ja kuolleisuus kasvoi. Alkoi syntyä erilaisia alipopulaatioita alituisen väkivallan ja kuoleman keskellä. Yksinäiset naaraat vetäytyivät eri osiin universumia. Syntyi aliryhmä jota tutkija kutsui nimellä ”The beautiful ones”. Tämä ryhmä ei taistellut eikä paritellut vaan ainoastaan söi, nukkui ja suki turkkiaan, tyytyen narsistiseen yksineloon. Muualla universumissa väkivalta, kannibalismi ja seksi kaikkien sukupuolten välillä oli normaalia. Yhteiskunta oli romahtanut.

Päivänä 560 populaatio saavutti huippupisteensä, 2200 yksilöä. Vain harvat yksilöt pystyivät elämään syntymästä paritteluikään, raskaudet olivat harvinaisia ja syntyneet hiirenpoikaset kuolivat nopeasti. Oli selvää että populaatio ei tule selviämään. Vaikka populaatio pieneni takaisin aikaisempiin loiston päiviin ei paluuta menneeseen enää ollut. Vaikka tietyt yksilöt olisivat biologisesti kyenneet lisääntymään, kuten aikaisemmin mainitut erakkonaaraat ja ”the beautiful ones”, he olivat menettäneet sosiaaliset mahdollisuudet siihen.

Populaatio kuoli kahteen kertaan. Ensimmäinen kuolema oli sosiaalinen, jolloin yhteisö tuhoutui. Toinen, fyysinen kuolema, oli tämän välitön seuraus. Jos ihmettelit miksi kokeen nimi oli ”Universumi 25”, syy on yksinkertainen: Tutkija teki kokeen monta kertaa ja lopputulos oli aina sama, rajoittamattoman kasvun aiheuttama yhteiskunnan tuhoutuminen.

Colored_miceScale_shotWall_shot

TUTKIMUKSEN SEURAUKSET JA SCI-FI

Aiemmin referoimani lehtijuttu kuulostaa varmasti monien mielestä tutulta. Syy tähänkin on melko yksinkertainen. 1960-luvulla, jolloin tutkimus julkaistiin alettiin juuri heräämään ylikansoittumisen riskeihin. Syntyi kokonaan uusi genre dystooppisesta tulevaisuudesta, Cyberpunk ja ”Soylent Green” ehkä tunnetuimpina esimerkkeinä. Silti luin tästä alkuperäistutkimuksesta vasta eilen. Ylikansoittumisesta puhutaan yhä mutta uhka ei ole kovin todellisen tuntuinen, ruokaahan riittää.

Mikäli lukijoista löytyy dystooppisesta Sci-fistä kiinnostuneita, suosittelen ehdottomasti Paolo Bacigalupin kirjaa ”The Windup Girl”.

http://paavoheiskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/121737-hiiria-ja-ihmisia

Ruukinmatruuna sai linkkivinkin mielenkiintoisesta laboratoriokokeesta – jossa tutkittiin, miten ja millä tavoin paratiisi muuttuu helvetiksi. Kyseessä oli eläinkoe, joka tunnetaan nimellä The Behavioral Sink. Kokeessa käytettiin hiiriä ja se tehtiin hiiripopulaatiolla.

Amerikkalaistiedemies John B. Calhoun laati koejärjestelyn nimeltäUniverse 25. Tuo Universe 25 oli neliön muotoinen säiliö, 260 cm * 260 cm neliö ja 137 cm korkea. Ensimmäiset 95 cm olivat hiirten kiipeiltävissä, ja loput 42 cm olivat paljasta lasia. Universe 25 oli kuin jättiläismäinen lecorbusiaaninen asuntokortteli, jossa oli 256 hiirenpesää, joihin jokaieen mahtui 15 hiirtä, eli tilaa oli 3 840 hiirulaiselle. Jokaisessa seinässä oli 16 pystysuoraa ”porraskuilua”, jota kautta hiiret pääsivät kävelemään, ja jokaiseen porraskuiluun avautui neljä vaakasuoraa käytävää, joita pitkin päästiin neljään pesään kustakin. Kaikille hiirille oli riittävästi puhdasta ruokaa, vettä ja pesätarpeita, ja Universe 25 puhdistettiin joka kahdeksas viikko. Saalistajia ei ollut, ja lämpötila oli vakituinen 20 °C. Hiiret puolestaan olivat kaksoisplusalfoja, käyttääksemme Huxleyn terminologiaa, genetiikkansa puolesta. Alunalkaen hiiriä oli neljä paria – neljä koirasta ja neljä naarasta.

Siimahännät siis pääsivät maanpäälliseen paratiisiin, ja Calhoun totesi, että lisääntykää ja täyttäkää maa. Päivänä 104 hiiret olivat tutustuneet riittävästi ympäristöönsä ja rupesivat lisääntymään. Populaatio kasvoi eksponentiaalisesti ja hiirien määrä kaksinkertaistui 55 päivän välein. Näinä kasvun hetkinä kaikki näytti menevän hyvin – elettiinhän maanpäällisessä paratiisissa, ja tilaa oli liki neljälletuhannelle hiirelle – mutta hommat alkoivatkin mennä pieleen.

Mitä sitten oikein tapahtui? Päivän 315 jälkeen populaation kasvu alkoi hidastua. Populaation lukumäärä oli ylittänyt 600 yksilöä, ja Universe 25 alkoi käydä ahtaaksi. Hiiret törmäilivät jatkuvasti toisiinsa ja ne kolaroivat koko ajan porraskuiluissa ja käytävissä mennessään syömään, juomaan ja nukkumaan. Hiiret syntyivät ympäristöön, jossa niille ei ollut elintilaa eikä hetkenkään rauhaa, ja jossa hiirten oli vaikea löytää paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa. Hiirikoiraat lopettivat reviiriensä puolustamisen kilpailun kiristyessä ja tehtävän käydessä ylivoimaiseksi. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen kävi mahdottomaksi, ja hiiret alkoivat hyökkäilemään toinen toisiaan vastaan. Syntyi lauma syrjäytyneitä hylkiöitä, jotka aluksi ottivat iskuja ja puraisuja vastaan passiivisesti, ja jotka alkoivat lopulta kerääntyä isoksi laumaksi lähelle keskelle Universe 25:ttä ollutta vesiallasta ja tämä lauma alkoi lopulta käyttäytyä aggressiivisesti muita yksilöitä kohtaan. Koiraiden ja naaraiden sosiaaliset roolit kääntyivät päälaelleen; koiraista tuli passiivisia ja naaraista aggressiivisia. Naaraat lopettivat lisääntymisen ja alkoivat sulattamaan omia sikiöitään. Lisääntynyt väkivalta lietsoi lisää väkivaltaa ja tilanne kävi lopulta niin pahaksi että naaraat hyökkäsivät jopa omia jälkeläisiään vastaan.

Lopulta koiraat menettivät mielenkiintonsa seksiin, ja naaraat lakkasivat tuottamasta jälkeläisiä. Lisääntyminen romahti, poikasia alettiin hylätä ja kuolleisuus nousi. Alkoi syntyä erilaisia alipopulaatioita alituisen väkivallan ja kuoleman keskellä. Yksinäiset naaraat vetäytyivät ylimpiin ja vaikeapääsyisimpiin kattopesiin. Osasta koiraita tuli Calhounin termein ”kaunokaisia” – ne eivät harjoittaneet seksiä, eivät taistelleet ja eristäytyivät – ne vain söivät, nukkuivat ja sukivat itseään, sulkeutuneina narsistiseen itsetyytyväisyyteen. Muualla Universe 25:ssä kannibalismi, panseksualismi ja silmitön väkivalta muuttuivat endeemisiksi. Hiirten yhteisö oli romahtanut.

Päivänä 560 populaatio saavutti huippupisteensä, 2200 yksilöä. Koko yhteisö oli käytännössä sisällissodassa, ja kaikki parittelivat kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta päämäärättömästi. Vain harvat yksilöt pystyivät elämään syntymästä paritteluikään, raskaudet olivat harvinaisia ja syntyneet hiirenpoikaset kuolivat nopeasti. Päivän 600 jälkeen ei syntynyt enää yhtään hiirenpoikasta. Kuolleisuus alkoi nyt nousta nopeasti. Tässä vaiheessa oli selvää, ettei populaatio tulisi selviämään. Vaikka populaatio pieneni, sillä ei enää ollut paluuta entisiin loiston päiviin. Hiiripopulaatio oli menettänyt kykynsä palautua entiselleen. Vaikka tietyt yksilöt olisivat biologisesti kyenneet lisääntymään, kuten aikaisemmin mainitut sinkkunaaraat ja ”kaunokaiset”, ne olivat menettäneet sosiaaliset mahdollisuudet siihen.

Populaatio kuoli kahteen kertaan. Ensimmäinen kuolema oli sosiaalinen, jolloin yhteisö tuhoutui ja sen sosiaalinen rakenne romahti. Toinen, fyysinen kuolema, oli tämän välitön seuraus. Calhoun toisti kokeen monta kertaa ja lopputulos oli aina sama: rajoittamattoman kasvun aiheuttama yhteiskunnan tuhoutuminen.

Hiirten paratiisi muuttui helvetiksi. Sen lopputuloksena oli malthusilainen katastrofi, taantuminen ja lopulta tuhoutuminen. Tarinan lopputulos on helposti arvattavissa eksponentiaalisen kasvun vuoksi, jossain kohtaa rajan on tultava vastaan. Mutta toisin kuin Malthusin teoriassa, raja ei tullut vastaan ravinnon riittävyyden osalta, vaan reviirien. Väestöntiheys yksinkertaisesti ylitti sen kriittisen rajan, jonka jälkeen häiriökäyttäytyminen alkoi. Populaatio ei koskaan saavuttanut maksimikapasiteettiaan, 3840 yksilöä, vaan piikkasi 2200 yksilön kohdalla. Mutta vaikeudet alkoivat jo paljon aiemmin, 600 yksilössä. Calhoun toisti kokeen myös rotilla, ja sama, mikä tapahtui hiirillä, toistui rotilla: ensin hyperseksuaalisuus, sitten silmitön väkivaltaisuus, sitten aseksuaalisuus ja vetäytyminen, ja lopulta itsetuho. Jyrsijöiden universumi yksinkertaisesti ylitti sen rajan, jossa reviirejä ei enää riittänyt. Väestöräjähdys merkitsi ensin yhteisön sosiaalista luhistumista ja sen jälkeen yksilöiden kuolemaa.

Calhoun muotoili tämän sosiologiseksi jatkumoksi:

Kuolleisuus, fyysinen kuolema = toinen kuolema
Kuolleisuuden raju vähentäminen
= toisen kuoleman kuolema
= kuolema * kuolema
= kuolema2

Kuolema2 johtaa sosiaalisen organisaation romahtamiseen
= järjestelmän luhistuminen

Järjestelmän luhistuminen johtaa henkiseen kuolemaan

= kyvyn käyttäytyä lajityypillisen menestyksellisesti menettämiseen
= ensimmäinen kuolema

Siispä:

Kuolema2 = ensimmäinen kuolema

Sama selkokielellä: yhteisö, joka ei joudu kohtaamaan vaikeuksia, saalistajia, sotia, kulkutauteja tai muita ikävyyksiä, tuhoutuu itsestään populaatiopommiin. Jos se ei syö resurssejaan putipuhtaaksi, se lisääntyy niin ettei reviirejä enää riitä kaikille ja epänormaali häiriökäyttäytyminen alkaa, ja tämä häiriökäyttäytyminen tuhoaa populaation ensin henkisesti ja sitten fyysisesti.

On selvää, että näin käy rotilla ja hiirillä. Entäpä ihmisillä?

Calhounille asiassa ei ollut mitään epäselvää. Vaikka pitäisimme itseämme kuinka pätevinä ja fgiksuina tahansa, tilanteessa jossa vapaita rooleja on vähemmän kuin sellaisia yksilöitä, jotka kykenevät ne täyttämään, seurauksena on hänen mukaansa väistämättä ensin häiriökäyttäytyminen ja hyperseksuaalisuus, ja sen jälkeen silmitön väkivalta ja anarkia sekä kaaos ja yhteiskunnan luhistuminen. Calhounin mukaan ihmiset, jotka syntyvät tällaiseen populaatioon, ovat niin pahasti pihalla ja menettäneet kosketuksensa todellisuuteen, että he eivät kykene edes syrjäytymään – ja Theodore Dalrymplen tekstit Britannian alaluokasta kuvaavat kuin suoraan Universumi 25:n hiirten elämää.

Calhoun ennusti, että jos ihmisyhteisö päästetään kasvamaan rajatta, lopputulos ei ole välttämättä nälänhätä vaan sosiaalinen hätä – seksuaaliset perversiot, hedonismi, nihilismi, silmitön väkivaltaisuus ja lopulta yhteisön atomisoituminen ja syntyvyyden romahtamonen – olisivat vääjäämättömiä seurauksia, ja lopulta tällainen yhteisö olisi tuhoon tuomittu. Calhounin kaava on ollut sosiologeille samanlainen mörkö kuin termodynamiikan II laki prosessi-ihmisille. On kuin tuomiopäivän saarnaaja kantaisi kylttiä, jossa toisella puolen lukee ”Loppu on lähellä!” ja toisella puolen ”M.O.T.” – ja meidän ihmisten on helppoa panna itsemme hiirten sijaan tuohon Universumi 25:een ja katsoa, miten käy. Le Corbusierin ja Ludwig Hilbesheimerin unelmat muuttuvat painajaisiksi – eikä tarvitse kuin miettiä miten Minoru Yamazakin suunnittelemalle Pruitt-Igoen kompleksille kävi. Tai ketkä meidän yhteiskunnassamme ovat ”kaunokaisia” ja ketkä kuuluvat ”Behavioral Sinkin” syrjälistöön – ja miten feministit käyttäytyvät aggressiivisesti sekä miehiä että omia lapsiaan kohtaan, äidit surmaavat syntymättömät lapsensa ja välinpitämättömyys on normi.

Tämä oppi on mennyt varsin hyvin otsaluuhun, ja Calhounista on tullut sosiologian kestojulkkis. Tuosta termistä ”The Behavioral Sink” (käytöslavuaari) on tullut nimi sille pisteelle, jossa yhteisön mureneminen muuttuu irreversiibeliksi: on kuin koko yhteisö vedettäisiin lavuaarista alas. Se on kuin syöveri, mustan aukon tapahtumahorisontti, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. Patologinen häiriökäyttäytyminen valtaa koko yhteisön.

Ja tämä kaikki on nähtävissä kaikkialla länsimaissa, jossa kaupungistuminen on edennyt pitkälle ja jossa sosiaaliset normit ja yhteisöllisyys on alkanut murentua. Pisimmällä ollaan Britanniassa, jossa alaluokka on jo ylittänyt tuon tapahtumahorisontin. Yhtäläisyydet anakykloosiin ovat selkeääkin selkeämmät – ja tuo tapahtumahorisontti vastaa siirtymistä demokratiasta oklokratiaan.

Mutta hetkinen? Entäpä kehitysmaat? Eikö väestönkasvu ole rajuinta kehitysmaissa ja eikö juuri kehitysmaissa kaupungit kasva holtittomimmin ja rajuimmin? Miksi siellä yhteiskunta ja sosiaaliset normit eivät ole murtuneet samalla tavoin kuin länsimaissa? MikseiSoylent Green ole kehitysmaiden dystopia? Miksi Kellopeliappelsiini kuvaa Britannian eikä Intian proletariaattia?

Vastaus on itsestäänselvä, ja se on uskonto. Länsimaissa uskonto on murtunut, ja länsimaissa nihilismi ja toivottomuus sekä näköalattomuus valtaavat mieliä, ja lopputulema on alkoholismi, narkomania, häiriökäyttäytyminen ja moniongelmaisuus. Sensijaan kehitysmaissa uskonto antaa näköaloja, turhia toiveita, haaveita ja toteutumattomia unelmia paremmasta, ja auttaa kestämään mahdottomia.

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/10/universumi-25.html

Aiheesta lisää täällä:

http://eprints.lse.ac.uk/22514/1/2308Ramadams.pdf

Teoriaa siitä miten se korreloi ihmisten kanssa.

Modern Cases Of Behavioural Sinks In Humans

It is hard to compare the mouse utopia to the human world because, for obvious reasons, there is no human version of the mouse utopia experiment. Experiments are carried under controlled conditions to mitigate sources of error. However we can compare modern adverse trends in human society to the behavioural sink observed in the mouse utopia experiment. Below are some examples of behavioural sinks in Humans compared to those of the mice utopia.

Population Condensation

Case Study: Germany (Also applicable to: Spain, Japan.)

The first sign of trouble in the mice pen was the crowding observed in some of the units.

In Germany, the Spiegel reports of a growing problem of population condensation in it’s large cities and of ghost towns in rural areas. Rents are soaring in Munich and Hamburg while in other cities apartments stand abandoned.

Whilst this example is not a perfect representation of the mouse utopia, we can make some comparisons. The mice pen was compartmentalised. Similarly, Germany is divided into several regions all with ample resources. In Germany, some regions are becoming more crowded, this is driven by labour demand in some regions and lack of labour demand in others.

Prediction: I predict that as cities become crowded, some of the behaviours observed by Calhoun will become apparent. These will include social unrest and lower fertility rates.

Population condensation was a major cause of social unrest in the mouse utopia. Time will tell if this will be the case in Germany.

Depopulation (failure to achieve replacement fertility)

World wide phenomenon.

Case Study: Republic of Korea [South Korea], Japan

The main correlation between the mouse utopia experiment and our times is depopulation.

Depopulation led to the extinction of the mice. It is fascinating yet terrifying to think that without the hardships of life, a species cannot survive. If we think about this from a human perspective, we see that our struggle for survival unites us as a species. Without hardship our life’s become pointless and shallow.

If we look at South Korea’s fertility rate per woman, which stands at 1.24, we can predict that this nation of 50 million will peak out by 2017. From there the population is expected to decrease to decrease to 42 Million by 2050.

The source of this decline is lack of jobs and thus lack of income needed to rear children. Like in many other nations, the job ladder is stuck as older people retire later in life. South Korea, like Japan, had a booming job’s market which guaranteed lifetime employment. Sadly, this is no longer the case. The job’s from the cities attracted many away from the country side and created a population concentration in cities such as Seoul.

Depopulation presents our species with an ever-growing problem since sub replacement fertility is becoming more prevalent in the developed world.

If we look at Japan, we see that Japan now faces a precipitous depopulation. Depopulation is estimated to drive Japan’s population to 87 million, down from 127 million by 2050. In economic terms it would be catastrophic as Japan’s has an advance welfare state like that of the United Kingdom and depends on having a larger tax base than a retiree base. The problem is getting so out of hand in Japan that the Japanese government is even considering immigration (a big no-no over there).

Sub replacement fertility is also being noted in the Republic of Korea, Spain, Germany, China, Russia, US, UK, Denmark, Sweden and Norway.

Depopulation is likely to be an effect of the social breakdown and not a cause.

Senseless Aggression

Word wide phenomenon.

Case Study: Easter Island.

Aggression is an obvious aspect in both the mice utopia and the East Island case. It is also easily comparable to our society in present day. Whilst violence has always existed amongst our species, this had always been attributed to a range of factors such as poverty or inter-tribal warfare (aggression due to lack or resources) and not as a factor of population condensation (aggression despite of abundant resources).

The first signs of trouble in the mice utopia were male mice fighting for acceptance. This appears to have led a spiral of other societal problems.

“…there where three times as young mice aspiring to enter social groups as there were vacancies in socially established groups…”

Aggression is the cause of the societal breakdown. What was the cause of the aggression? As observed, a lack of space, both physically and socially, which sets into motion a series of events that led to the outcome of extinction.

Breakdown Of Gender Roles

Developed world phenomenon.

Case Study: USA, Japan

At ROK, we place a large importance on gender roles. Looking at this subject from a perspective of another species may give us some further insight on the topic. We have observed that depopulation is an effect, so what is the cause? Perhaps there is more than one cause. The behavioural sink observed in the mouse utopia showed several abnormal social behaviours.

In the male mice, a limited space and a boom in population caused the males to fight more to be accepted. Since not all mice can be alpha males, the losers withdrew. With excess males fighting for dominance, older males gave up, leaving the females to fend for the family. These would then become increasingly aggressive and some even began attacking their own offspring.

Calhoun noted that as time progressed “…mothers fell short of maternal expectations”. In recent years there have been an increasing amount of cases [1], [2], [3], [4] of child neglect and abuse by human mothers that have made it to national headlines. It is not hard to speculate that there are many more we have not heard. In Australia, police have released data that attribute half of the nation’s infanticides to their mothers.

Since these are the more notorious cases which the media publishes, the less extreme cases go unnoticed, under reported or unreported in the media (in the last few decades there have been a string of stories in the media, which when examined as a whole tells us that women are starting to lose their natural instincts for nurture). We know that women in developed nations are suppressing maternal instincts, either intrinsically or extrinsically. It is also becoming more common for women to seek a sex-fueled lifestyle, something that was also observed in the mouse utopia.

“…the mice became more promiscuous…mice would roam around attacking others or mounting them irrespective of gender…”

“…phase C, the incidence of conception in females declined and the resorption in foetuses increased. Maternal behaviour was disrupted. Some mothers in desperate searches for quieter areas abandoned young that fell on the way…” – Tragedy in Mouse Utopia, Dr.J.R Vallentine

As the behaviour in the pen deteriorated, females would abandon their offspring leaving them to fend for themselves. With no parents around to teach them how to be well adjusted mice,

“…prematurely rejected, first by their fathers, then by their mothers, and then by established groups in the community, the young grew up without knowing how to behave, personally or socially as mice…” – Tragedy in Mouse Utopia, Dr.J.R Vallentine

Gender roles are vital in a social species, without that the break down of these lead to sub replacement fertility, depopulation, and finally, extinction.

Withdrawal

Case Study: Japan

“Individuals would only emerge to eat and sleep when the rest were asleep.” When I read this, the first thing that came to my mind was the Hikikomori. It’s a term used to refer to a reclusive adolescent who is too introverted to function in society. These youth are so socially inept that they shut themselves indoors and only venture out at night to stock up on groceries. This is a phenomenon that has been occurring for 20 years but that is only recently coming to light in Japan.

The Hikikomori are estimated to number a million. Something that has alarmed the Japanese government who have been unable to tackle an issue they do not fully understand. In Japan, an entire generation of young Japanese have been born into a society in where all space is already socially defined just like in the mice utopia were “the new generations were inhibited since most space was socially defined”.

However this trend is not exclusive to Japan. Japan is however a very close approximation to a mice utopia experiment for humans just like Easter island. Under stress, these boys (and men) have been impaired by a stressed and dysfunctional society. Withdrawal is a cause for depopulation and the effect of an over stressed society which is in turn caused by the behavioural sink.

The Beautiful Ones

Case Study: Japan

There is another social ill in Japan that is comparable to Calhoun’s mice. These are the grass eaters (Soshoku kei Danshi ) of Japan. The term, “grass eater”, refers to males who have no interests in seeking relationships with the opposite sex. The media and the manosphere has confused these guys with whatever pre-conceptions they may have had. For example, the BBC documentary “No Sex please, we are Japanese“, explores the phenomenon with bias and poor journalism. So to ensure we don’t fall for the same pre-conceptions allow me to reiterate that the grass eaters are men who have no interest in pursuing relationships with the opposite sex. They are not homosexuals, asexual’s, otaku nor Hikikomori.

The difference between grass eaters and the Hikikomori is that the Soshoku kei Danshi are withdrawing from relationships and the Hikikomori are withdrawing from society all together. Grass eaters are not asexual, the prefer the vast array of porn available to them. Many grass eaters, although not all, are metro-sexual. These are guys who spend a lot of time and money into personal grooming. Once again this is not applicable to all grass eaters.

Some grass eaters show resemblance to the “Beautiful ones”, spending their time “…[obsessively] grooming, eating and sleeping….[and]…not reproducing”. The correlation appears to be that individuals are not conforming to a stressed societal model and are opting out of relationships and a male gender role. The grass eaters have become so numerous that is has pushed some Japanese girls to initiate the courtship. This phenomenon is most pronounced in Japan but is applicable to other developed nations.

In the Republic of Korea, 10% of men wear make up. In other developed nations, the “beautiful ones” are the vapid and shallow celebrity and beautify obsessed youth. It is possible that grass eaters could become a cause of depopulation and that is caused by the behavioural sink.

Conclusion

The mice utopia experiment presents us with a stark vision of our present and our future. As time progresses we will see more evidence that we are heading for a decline in population which is largely driven by social decay.

Through history we have developed an anthropocentric world view. This is folly. Humans are animals—highly advanced animals, yet animals nonetheless. Regardless of what we may think of ourselves, or how we may try to dissociate ourselves from the rest of the animal kingdom, the rules of nature that apply to mice often apply to us. Not learning or accepting the results of these experiments can only be detrimental for us as a species.

Social animals appear to be regulated by intrinsic behavioural factors. The question is if there is a nature kill switch for a species that has no predators. Calhoun concluded that the stress from social interaction caused the disturbances in behaviour seen in his experiments. If we truly stand apart from the rest of the animal kingdom, we ought to be able to avoid the same pitfalls. What is certain is that unless humans collectively apply some soul-searching, we will fall for the mouse trap.

http://www.returnofkings.com/36915/what-humans-can-learn-from-the-mice-utopia-experiment

Here is what happened in the experiment, if I understand correctly:

1. The mice have unlimited resources (food) and no predators, which means they are in an unnatural existence (such as human civilization) where there is no external stress and where certain natural functions (such as searching for food and fighting off predators) are being unused.

2. At first, they become familiar with their environment, and nests are made. Each species associates in groups of a number particular to their species, because individuals can only properly associate with a limited number of other individuals. This is why 1000 monkeys would disassociate into tribes of 50 (or whatever number depending on the species). The same happens in humans where if you put a group of 20 humans together, groups will be formed within. In this period, the mice get into tribes, and therefore they establish their territories, which means that the available space becomes socially defined and compartmentalized.

3. Then, they reproduce and follow a cycle similar to what would happen in nature. Their population increases exponentially. Animals, just like humans, are lead by emotions and habits. The only difference is that humans can change habits and suppress emotions with random logical thoughts. There is food all over the space, but since mice are in tribes, they form the habit of eating together (the mice are close together and eat when they find food, this is a habit that is formed accidentally. Imagine that you are out in the wild with two others, and all your life you have only eaten when the two others are present. If you know nothing and the two others are not present, you will follow your habit and eat only when the other two are present). Therefore, the tribes accumulate in certain spaces (called behavioral sinks) where they all eat, despite there being food all over the place.

4. After the exponential reproduction, there is a period where the net amount of mice stops growing (meaning there is both death and birth that levels the population around a particular number). This happens because there is a change in the system. We are at a particular number of mice that is far less than what the container can take, but new generations are inhibited because all the space is socially defined. Tribes have ”their space”, and many cannot integrate into particular tribes because they are already too big. So we have young mice with no social experience who cannot go anywhere, they step into one place and are shooed off by the tribe leaders, and the same when they go somewhere else. Before, everyone was accepted into the tribes because there was social space, but now there is none, so the ”excess” fights for acceptance. What happens is the division of alpha and beta males. The males become violent and compete with each other for acceptance, trying to topple tribe leaders. Only the strongest are successful (alphas), while the rest (which are the majority) become shy and retracted, so they eject completely from society (otherwise they become socially bullied and attacked, some for longer periods until they finally choose to stop fighting). The ones who eject become ”the beautiful ones”. They live in a kind of limbo, outside of socially defined space and tribes, and they don’t fight. They just accept they will not be accepted, and do not pursue females nor fight alpha males, they just eat, sleep and groom (grooming has no function, just to pass the time, it would be the equivalent of omega males and videogames). These mice cannot cope with any problems, they are stupid as they don’t have to face struggles for reproduction. Stupid in this environment equals socially inept, unable to interact with others or court females. Also, the lack of stress enhances promiscuity, for the simple reason that there is more time (it is the equivalent of grooming in socially apt members).

5. Most mice become ”beautiful ones”, with very few alpha males. As a result, reproduction goes down. From natural tendency, tribes become opposed over resources, and the lack of alpha males makes the females more violent. They assume more masculine traits and take on the role of the alpha males, and from this their maternal instincts are habitually repressed (this can be translated into humans as sweet girls are good mothers, while masculine girls are not). Over generations, the lack of maternal instinct creates future generations that have not received the ”education” (the formation of proper habits) to defend the tribe and successfully reproduce. Generations become more and more socially inept, with more and more mice withdrawing and becoming ”beautiful ones”, and therefore less reproduction after each generation. Eventually there comes a point where reproduction becomes zero and the species becomes extinct.

The correlations that can be drawn with humans beings are:

1. Many beta males are accepting their inability to court females and retract from the mating dance completely. The number of alpha males is reduced.

2. The competitive work environment simulates the opposition between tribes and the fight for resources. Females assume masculine traits due to this, which in turn causes them to repress maternal instincts. Then, this becomes a collective thought (where all women think the same), and eventually most women do not want to have children. Pair this with the lack of alpha males, with most women being alpha widows, and you have a recipe for population reduction. There will be less marriage, less and delayed reproduction, and the family unit will become increasingly rarer.

3. In an environment where reproduction (which includes pairbonding and raising children) loses its value (the corporate structure of life eliminates the priority of family early in life, for both sexes), gender relations are determined by pure sexuality. Both males and females will eventually create collective thoughts of forfeiting relationships, and gender relationships will revolve around one-night-stands and short lived sexual relationships. Women will be encouraged to sleep around (which is their natural instinct, but since reproduction has lost value, her approach to men will be based around her sexual instinct and not her pairbonding one).

4. People, both male and female, become more socially inept with a general inability to socialize. They become socially wierd, afraid of vulnerability, somewhat fake and with a preference for virtual, and not face-to-face, communication.

5. Racism and cultural divide are macro-examples of a modern manifestation of tribe-opposition. Micro-examples are bullying, division into subcultures, large groups dividing into small groups…

6. Humans concentrate in cities due to the work environment, and because of integrating into a tribe that is neither too large nor too small (not possible in a small town). Cities become chaotic systems like that in the experiment. There are no proper tribes, but ”fluent” tribes where a person’s social circle changes over time. Anonymity and lack of tribal control is responsible, in many ways, for chaos in habits. The lack of judgement and anonymity in cities, added to the lack of emphasis on forming a family and having kids in youth and the masculine traits of women added by the corporate environment are perfect conditions for female promiscuity to occur, first covertly, and then overtly once all women start doing it and then reach a consensus.

7. The lack of proper education in children, raised by single mothers and inept parents create generation after generation of increasingly inept children. New generations become more unable to interact with others, with more beta males, and promiscuous women (competing for alpha males, the beta males withdraw).

8. With all the above in account, the end result in humans is a general consensus that having children is a waste of time. Most men will become beta males, with alpha males becoming rarities. Women will compete for alpha males in their youth (so getting sex will become easier and easier in the future), but will also become more and more masculine (and more narcissistic due to bad upbringing). Eventually, even post-wall females will choose to not reproduce, not even with beta males. This means that most reproduction will occur by accident from short encounters with alpha males. The dynamics of relationships will not change much. Now, most relationships are k-selected ones with beta males, that usually end up in marriage if the woman is post-wall. In the future, these will still exist but they will not end up in marriage or kids, on the woman’s imperative. R-selected relationships will remain the same, ONS and short term flings, with the occasional LTR with an alpha male if a dual pairbond is formed.
Alpha males will live a sexual feast, but love or traditional femininity will be a rare sight. The number of naturals will go down and the number of betas will go up, to the extreme point where the few remaining alphas are self-taught (PUAs).
Since there will still be accidents, reproduction will not cease completely, but there will be an important decrease in population. There will come a point where the family unit is completely destroyed, and eventually the human race should go extinct. I don’t think this is how it will turn out, as social programming would probably fix this problem once it becomes one. But, as of now (in an overpopulated world), the paradigms that have been created and perpetuated by the media are ideal to reduce the population to a sustainable level.

Prior to the communism in 1944 Bulgaria had one of the youngest and fastest growing populations in Europe. The population was relatively evenly spread around the country. The Bulgarians lived mostly in villages and thanks to a very fertile soil they were quite self-sufficient.

When the communists came to power they needed to create a large working class to support them in order to stay in power. The party line was to collectivise and intensify the agriculture and to industrialise the country as a whole. Large numbers of people migrated (forced to move) from the villages to the towns which later grew into big cities.

The population continued to grow but it peaked in 1989 but now it’s in sharp decline. Most Bulgarians (72.5 per cent) reside in urban areas.

The problem is that since most people now reside in the cities and the country experiences a big transitional crisis, the families are finding it difficult to feed the children and lack the skills and conditions to grow their own food.

The country had lived through two major world wars plus a number of regional conflicts but it had never experienced such a sharp decline in its population ever. The urbanisation proved fatal.

http://www.returnofkings.com/36915/what-humans-can-learn-from-the-mice-utopia-experiment

http://pdxscholar.library.pdx.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=2428&context=open_access_etds

Paradise for Mice

Working at NIMH in 1954, Calhoun launched several experiments with rats and mice. In his first series of tests, he placed 32 to 56 rodents in a 10- by 14-foot case in a barn on a Montgomery County farm. Using electrified partitions, he divided the space into four rooms. Each was designed to support 12 adult brown Norway rats. Rats could move between the rooms only via the ramps he built. Because Calhoun provided unlimited water and food as well as protection from predators, disease and weather, the critters were said to be in “rat utopia” or “mouse paradise,” Ramsden explained.

“The one thing they did not have was space…He allowed the population to grow to 80 in the first instance.”

As the scientist observed, a social hierarchy developed: One despot male and 9 females claimed the two defensible pens with only one ramp provided; 60 others crowded into the other 2 pens with two ramps. Calhoun found that “rodent utopia” rapidly became “hell.”

He described the onset of several pathologies: violence and aggression, with rats in the crowded pen “going berserk, attacking females, juveniles and less-active males.” There was also “sexual deviance.” Rats became hypersexual, pursuing females relentlessly even when not in heat.

The mortality rate among females was extremely high. A large proportion of the population became bisexual, then increasingly homosexual, and finally asexual. There was a breakdown in maternal behavior. Mothers stopped caring for their young, stopped building a nest for them and even began to attack them, resulting in a 96 percent mortality rate in the two crowded pens. Calhoun coined a term—“behavioral sink”—to describe the decay.

Freedman suggested a different conclusion, though. Moral decay resulted “not from density, but from excessive social interaction,” Ramsden explained. “Not all of Calhoun’s rats had gone berserk. Those who managed to control space led relatively normal lives.” Striking the right balance between privacy and community, Freedman argued, would reduce social pathology. It was the unwanted unavoidable social interaction that drove even fairly social creatures mad, he believed. Culture and upbringing also play key roles in adapting to environment, others suggested.

Further studies of space design seemed to prove this. One such study compared students living in two different styles of college dormitory— corridor versus a suite style. Those in the corridor perceived the environment as crowded and exhibited increased stress levels. Those in the suite style, where the dormitory was partitioned into a series of separate communal areas, fared better, even though the level of density was similar, Ramsden said. “By comparing the two, [researchers] were able to provide evidence both of pathology and its amelioration through more effective design.

“Calhoun’s studies remained influential in places,” Ramsden concluded, “but for the social sciences more generally, it seemed that simply associating Calhoun’s rodent universes with pathology instead of its amelioration was an opportunity considered too attractive or perhaps too convenient to miss.”

https://nihrecord.nih.gov/newsletters/2008/07_25_2008/story1.htm

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Rottien Utopia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s