Pohdintaa Suomen kaupunkien tulevaisuudesta

Osmo Soininvaara pohtii tässä blogauksessa hyvin Suomen kaupunkien tulevaisuutta.

Perinteiset pienet kaupungit vaikuttavat uhanalaisilta. Elinkeinorakenteen muutos ei ole ollut niille suosiollinen.

Valtaosalla suomalaisista pienistä kaupungeista asukasluku laskee. Suomessa on 103 kuntaa, jotka kutsuvat itseään kaupungeiksi. Vuoden 2014 aikana näistä 41 kaupungin väkiluku nousi yhteensä 33 000 hengellä ja 63 kaupungin väkiluku laski yhteensä 7 500 hengellä. Maalaiskuntina itseään pitävistä 60 kunnan väkiluku nousi yhteensä 4 400 hengellä ja 151 kunnan väkiluku laski yhteensä 6 910 hengellä. Väkilukuaan nostaneet maalaiskunnat olivat voittopuolisesti suurten kaupunkien ympäryskuntia.
Pääsääntöisesti kaikki perinteiset pienet kaupungit menettivät asukaslukuaan, elleivät ne olleet suuren kaupungin naapureita kuten Naantali ja Kauniainen.

Rautatie auttaa kaupunkia menestymään
Rautateillä näyttää olevan todella suuri merkitys kaupunkien kasvulle. Vuosina 2000–2014 yhteensä 67 seutukunnasta 22:ssa asukasluku nousi ja loppujen 43:n laski. Kasvaneista seutukunnista kahta lukuun ottamatta kaikki olivat rautatiepaikkakuntia. . Junalla matkustaminen on nimenomaan luovan luokan matkustustapa. Tämä on korostunut läppäreiden mukana, koska junassa voi tehdä töitä aivan toisin kuin muissa liikennevälineissä ministeriauton takapenkistä lähtien.

Skenaario 1: Kaikki Helsinkiin

Ei olisi vaikea kehittää uskottavaa skenaariota, jossa Suomessa on lopulta vain yksi merkittävä kaupunki. Jos tämä otettaisiin peräti tavoitteeksi, ei sen toteuttaminenkaan olisi vaikeata. Asuuhan nuorista akateemisesti koulutetuista aikuisista peräti 45 prosenttia Helsingin seudulla – yli nelinkertaisesti niin paljon kuin seuraavalla sijalla olevalla Tampereen seudulla. Helsinkiin on keskittynyt ylivertainen määrä henkistä pääomaa muihin kaupunkeihin verrattuna.

Taulukko-2-500x260

Akateemisen loppututkinnon saaneet 25-34v kaupungittain alla kuvassa:

Taulukko-1-500x302

Jos menestys lisää menestystä, seurauksena voi olla kierre, joka näivettää muut suomalaiset kaupungit. Silloin menestyvät urbaanit elinkeinot kasautuisivat Helsinkiin ja sen naapurikuntiin.
Tällainen kehitys olisi erittäin epätoivottavaa. Se heikentäisi Suomea maana, koska valtavat alueet jäisivät vajaasti hyödynnetyiksi. Paljon infrastruktuuria jäisi hyödyttömäksi, kun moni nykyinen kaupunki näivettyisi hiljakseen.

Skenaario 2: Tasa-arvoinen kymmenien kaupunkien Suomi

Todennäköisesti suomalaisten enemmistö kannattaisi kymmenien menestyvien, eri puolella maata sijaitsevien ja erikokoisten kaupunkien Suomea. Tällä olisi paljon hyviä puolia.
Olisihan sitä paitsi hauskaa, että kaikki menestyvät eikä mikään kurjistu. Kansantaloudellisesti olisi edullista, ettei infrastruktuuria ja rakennuskantaa jouduttaisi hylkäämään.

Kymmenien menestyvien kaupunkien Suomi vaikuttaa utooppiselta tavoitteelta, jonka tavoittelu voi tosiasiassa edistää päinvastaista lopputulosta, yhden menestyvän kaupunkikeskuksen Suomea. Jos tuet kaikkea, et tue mitään.

Keski-Euroopassa pienet – tai suomalaisen mittapuun mukaan keskisuuret – kaupungit ovat kuitenkin menestyneet hyvin myös osaamisintensiivisillä aloilla. Lyhyiden etäisyyksien ja tiheän raideliikenteen ansiosta työssäkäyntialue on selvästi yhtä kaupunkia suurempi. Sveitsiläiset jopa puhuvat maastaan yhtenä raideliikenteen yhdistämänä kaupunkina.

Suuressa osassa Suomea monesta kaupungista koostuva työssäkäyntialue on pitkien etäisyyksien vuoksi mahdottomuus. Tällöin kaupungin ei ole realistista hakea menestystä luovan luokan osaamisintensiivisenä keskuksena, citynä, vaan sen on etsittävä elinmahdollisuuksia muista kaupungin funktioista. Kuten jo aiemmin todettiin, pienellä kaupungilla on suureen nähden monia hyviä puolia. Menestyäkseen tällaisen kaupungin on tarjottava viihtyisää ja kaunista kaupunkiympäristöä sen lisäksi, että se sijaitsee kauniin luonnon keskellä, mieluummin suuren järven tai meren rannalla.

Skenaario 3: Helsinki–Turku–Tampere-kolmio
Vaikka koko Suomi on liian harvaan asuttu monen kaupungin varaan muodostuvia työssäkäyntialueita ajatellen, Lounais-Suomessa se voisi onnistua. Helsinki–Turku–Tampere-kolmion alueella asuu noin puolet Suomen väestöstä.
Voisiko siis alueellinen tasapaino toteutua edes tämän alueen sisällä niin, että pienille kaupungeillekin on tilaa?
HKI-Tku-Tre-500x370

Kolmio on jo nyt epätasapainossa. Helsinki–Tampere-välille on syntynyt laajentuva nauhakaupunki, jollainen puuttuu Helsinki–Turku-väliltä.
Rautatie- ja moottoritieyhteyden kulkeminen eri kautta tekee nauhakaupungin muodostumisen Helsinki–Turku-välille liki mahdottomaksi. Turku on Tampereeseen verrattuna selvä alisuoriutuja, jonka pitäisi piristyä ennen kuin kolmiosta tulisi kolmio.

Turku–Tampere-raideliikenteen asema ennen Toijalaa on Loimaa, joka elinkeinorakenteeltaan on lähinnä ympäröivän maaseudun keskus, eikä se verkostoidu alueen muiden kaupunkien kanssa. Oikeastaan mitään kolmiota ei ole, vaan on kaksi kasvukäytävää: Helsinki–Turku ja Helsinki–Tampere. Kolmion sisällä on vain Forssa, jolla on huonohkot maantieyhteydet kolmion kärjissä sijaitseviin kaupunkeihin.

Helsingistä lähtee kolmas mahdollinen kasvukäytävä rataa pitkin Lahteen. Lahden heikkoutena on se, ettei kaupungissa ole yliopistoa. Sen vahvuuksiin kuuluvat lyhyt matka Helsinkiin ja Helsinkiin verrattuna kadehdittavat mahdollisuudet tarjota hyvää asuinympäristöä.

Lahdesta voisi tulla menestyvä Helsingin satelliittikaupunki, joka yhdistyisi Helsinkiin oikoradan varrelle rakentuvan nauhakaupungin kautta. Tämä vaatisi Mäntsälältä toimia vähintään 20 000 asukkaan kaupungin rakentamiseksi aseman ympärille.

Lahden alueella on kuitenkin suuri potentiaali, joka odottaa sitä, että alueen kunnat saavuttavat riittävän yksimielisyyden alueensa kehittämisestä.

Skenaario 4: Tampere–Helsinki-kasvukäytävä

Helsinki–Tampere-kasvukäytävän tulevaisuuden mahdollisuudet näyttävät paljon valoisammilta (kuvio 3). Alueella on jo nyt 40 prosenttia maamme työpaikoista. Siellä tuotetaan 45 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 50 prosenttia yritysten liikevaihdosta.

Kasvukäytävä-489x500
Toki näistä työpaikoista ja syntyvästä bruttokansantuotteesta suurin osa sijoittuu käytävän päihin – Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle – mutta kasvukäytävän jokainen kunta on viime vuosina kasvattanut väkilukuaan.

Päämääränä on yksi suuri pendelöintialue, joka toimii tavallaan yhtenä kaupunkina. VR:n pitäisi tulla hankkeeseen mukaan tarjoamalla alueen työmatkaliikenteen tueksi edullisen ja riittävän tiheän taajamajunaliikenteen. Vahvasti tuettu lähijunaliikenne tulee saada toimimaan koko Tampereen ja Helsingin välillä. Tällaiseen nauhakaupunkiin kuuluvaan pikkukaupunkiin on
turvallista muuttaa. Vaikka työpaikka menisi alta eikä vastaavaa löytyisi omasta kaupungista, nauhan varrelta jostain sellaisen kuitenkin todennäköisesti saisi.

Lue juttu kokonaan täältä:

http://www.soininvaara.fi/2015/10/24/kaupunkien-voitto-6-montako-kaupunkia-suomeen-mahtuu/

Roman Schatz pohtii asiaa kolumnissa:

Suurin osa Suomesta kärsii ihmispulasta
.
Suurin osa Suomesta kärsii ihmispulasta. Suomalaiset itse eivät enää halua elää ympärivuotisesti maaseudulla, ja maahanmuuttajia sinne on äärimmäisen vaikea saada. Suomi ei sattuneista syistä (ilmasto, hintataso, liikenneyhteydet jne.) kiinnosta länsieurooppalaisia maahanmuuttajia, tänne ei pystytä rekrytoimaan kuin venäläisiä, virolaisia ja nykyään syyrialaisia tai syyrialaisiksi tekeytyviä irakilaisia.
.
YKSI mahdollinen skenaario olisi vapauttaa Suomen kunnat keskushallinnon kahleista, tehdä kunnallisdemokratiasta vihdoin totta ja antaa Suomen kunnille, kaupungille ja kylille mahdollisuus kilpailla vapaasti keskenään harrastamalla omaa paikallista lainsäädäntöä.
.
Jos esimerkiksi Lahti hyväksyisi ja järjestäisi ensimmäisenä suomalaisena paikkakuntana homoavioliittoja, sinne muutettaisiin muistakin syistä kun vain siksi, että se sijaitsee lähellä Helsinkiä.
.
Kuhmoinen taas voisi ratkaista rakenteellisia ongelmiaan vapauttamalla alkoholin myynnin. Jos siellä saisi kellon ympäri viinaa ruokakaupoissa, kioskeista ja huoltoasemilta, se varmasti aiheuttaisi valtavan muuttoliikkeen sinne suuntaan.
.
MUIDEN kuntien olisi pakko seurata ja luoda omia houkuttimia: Ilomantsi, joka tällä hetkellä kärsii maksukykyisten venäläisvieraiden puutteesta, kenties laillistaisi kannabiksen ja muuttuisi pyhiinvaelluskohteeksi. Kaupunki olisi kansainvälisessä mediassa ja pössyttelystä saaduilla verorahoilla ilomantsilaiset voisivat rakentaa itselleen vaikkapa oman yliopiston.
.
Rautavaarasta taas voitaisiin luoda paratiisi vainotuille uskonnollisille vähemmistöille, sellainenhan myös Amerikka alkuvaiheessa oli. Lieksa voisi julistautua moottoripyöräkerhoystävälliseksi kaupungiksi ja houkutella Helvetin enkeleiden Euroopan-päämajan Itä-Suomeen, Rääkkylä voisi nousta valokeilaan nuorisokaupunkina laskemalla laillisen seksin, ajokortin ja äänestysoikeuden ikärajan neljääntoista.
.
AHVENANMAA voitaisiin vuokrata venäläisille sukellusvenetukikohdaksi ja Kuusamosta voitaisiin tehdä maksullinen luonnonpuisto stressaantuneille urbaanineurootikoille, mottona esimerkiksi ”Walking with Reindeers”.
.
Mahdollisuudet olisivat lähes rajattomat, mutta niin kauan kuin Suomen kunnat eivät saa itse päättää omista asioista, niin kauan kuin kunnan- ja kylävaltuustot eivät saa olla autonomisesti luovia, niin kauan suomalaisten kuntien potentiaalia ei pystytä hyödyntämään.
12111960_885975908117394_5771574423514228577_n
—————->
Lue juttu kokonaan täältä:
Lisä luettavaa aiheesta täällä: http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2015/10/EVA-Pamfletti-Kaupunkien-voitto.pdf
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s