Kuru: Libertarismin perusteet

Tuukka Kuru on nouseva suomalainen ajattelija ja poliitikko Muutos 2011 puolueessa. Tässä muutamia pätkiä hänen ajattelustaan, etenkin libertarismista.

13-1-2667327

Libertarismi, eli laajojen yksilönvapauksien kannattaminen sanan varsinaisessa merkityksessä, ymmärretään usein yhteisöllisyyden vastaisena ideologiana. Libertaarit korostavat yksilön itsemääräämisoikeuksia, vapaata markkinataloutta, vapaaehtoisuutta ja hyvin tarkasti rajattua julkista valtaa. Libertaarien suhde valtioon on yleisesti ottaen hyvin skeptinen, sillä he näkevät sen kannustavan toimenpiteisiin, joita ihmiset tuskin vapaaehtoisesti hyväksyisivät. Libertaarit pitävät valtiota, ja valtiojohtoisia ideologioita yleisesti suurimpana uhkana yksilönvapauksille, sillä julkisen vallan suorittamat toimenpiteet perustuvat lähes aina jonkin asteiseen pakottamiseen. Libertaarit kuitenkin yleisesti ottaen hyväksyvät julkisen vallan läsnäolon silloin, kun sille määrätyt tehtävät pysyvät rajattuina ja ne suoritetaan tehokkaasti. Tietyissä tilanteissa julkisella vallalla voi olla myös tiettyjä etuja yksityiseen sektoriin verrattuna. Libertarismi ja anarkokapitalismi ovat molemmat erittäin hienoja ihanteita, mutta niitä sovellettaessa tulee ottaa huomioon tiettyjä muuttujia.

Libertaari yhteiskuntajärjestys noudattaisi pitkälti alueen väestöpohjan omia ihanteita. Julkisen vallan roolin vähentyessä ihmisten keskinäisen yhteistyön ja paikallisen sopimisen merkitys kasvaisi suuresti, jolloin ihmisten elämää koskevia päätöksiä tehtäisiin entistä enemmän paikallisyhteisössä. Joillakin alueilla yhteisiä päätöksiä saatettaisiin tehdä suoran demokratian avulla, jossain toisessa yhteisössä taas jollakin muulla tavalla. Näiden paikallisyhteisöjen yläpuolella toimisi tarkasti rajattu keskushallinto, jonka tarkoitus olisi varmistaa asukkaiden yksilönvapauksien toteutuminen, ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen ja alueellisen koskemattomuuden turvaaminen.

————–>

Ulkoisten uhkien torjumiseksi paikallisyhteisöjen asukkaiden tulisi tehdä laajaa puolustuksellista yhteistyötä, sillä vapaan yhteisön ulkopuolelta löytyy aina vapauteen vihamielisesti suhtautuvia ryhmittymiä. Libertaarin valtion asukkaiden tulisi pystyä vastaamaan ulkopuolisen tahon aggressioon myös silloin, kun uhka ei sillä hetkellä koske juuri asukasta itseään tai hänen lähipiiriänsä. Pieni ja hajanainen kansakunta on suurvaltojen silmissä helppo kohde, mikäli sillä ei ole vahvaa yhtenäistä puolustusta. Laajasta paikallishallinnosta ja poliittisista vapauksista tunnettu Sveitsi on pysynyt vuosisatojen ajan konfliktien ulkopuolella osittain siksi, että sen jokainen kantoni on laajasta autonomiastaan huolimatta sitoutunut yhteiseen puolustukseen. Tämän saman idean tulisi koskea myös Suomea, mikäli Suomesta joskus tulisi paikallisyhteisöjen muodostama libertaari valtio.

http://blogbook.fi/tuukkakuru/libertarismi-vaatii-yhteisollisyytta/

 

 

Liberalismi, tarkemmin klassinen liberalismi, on yksilökeskeinen ideologia, joka perustuu mahdollisimman laajaan vapaaehtoisuuteen ja henkilökohtaiseen vapauteen. Tämä vapauden ja vapaaehtoisuuden arvostaminen näkyy niin arvopoliittisessa, kuin myös talouspoliittisessa ulottuvuudessa, jotka voidaan jakaa tarkemmin talousliberalismiin ja arvoliberalismiin.Taloudellinen liberalismi tarkoittaa vapaan markkinatalouden kannattamista, joka tarkoittaa mahdollisimman laajaa asiakkaan valtaa, mahdollisimman vapaata yritystoimintaa ja mahdollisimman vapaita markkinoita, jossa ajatukset, innovaatiot ja tuotteet vaihtavat omistajaa mahdollisimman helposti. Byrokratia, ylhäältä päin määrätyt standardit, tullit, verotus, julkiset monopolit ja muut asiakkaan valtaa rajoittavat toimenpiteet ovat liberalismin näkökulmasta haitallisia, sillä niiden toiminta perustuu pakottamiseen ja vapauden kaventamiseen. Liberaali yleensä hyväksyy tarkasti rajatun ja karsitun valtion, mikäli sen toimenpiteet eivät ole ilmeisessä ristiriidassa yksilönvapauksien tai vapaan kaupankäynnin kanssa. Tiukan linjan liberaalit, eli anarkokapitalistit, ovat valmiita lakkauttamaan valtion kokonaan.

Arvoliberalismi on Suomessa tunnetumpi ilmiö, vaikka se ymmärretäänkin yleensä väärin. Arvoliberalismi tarkoittaa mahdollisimman laajaa sananvapautta, kokoontumisvapautta, oikeutta päättää omasta kehostaan ja oikeutta päättää omasta elämästään ilman ulkopuolista painostusta. Arvoliberaalin ei tarvitse suhtautua myönteisesti pakolaisiin, monikulttuuriin, feminismiin, homoaktivismiin tai muihin ilmiöihin, jotka Suomessa yleensä yhdistetään vapaamielisyyteen, kunhan hän ei tietoisesti pyri rajoittamaan näiden ryhmien vapautta. Käytännössä arvoliberaali on henkilö, joka ei halua omalla toiminnallaan heikentää eri mieltä olevien ihmisten yksilönvapauksia ja odottaa tätä samaa kohtelua myös muilta. Liberalismin näkökulmasta on samantekevää, pakotetaanko ihminen pitämään kansallismielisyydestä, suvaitsevaisuudesta, uskonnosta, ateismista, traditionalismista, edistysmielisyydestä tai muista ideologioista, sillä pakottaminen johonkin aatteeseen heikentää aina ihmisten henkilökohtaisia vapauksia, joka on liberalismin näkökulmasta väärin. Tämä vapaus ei tarkoita sitä, että kaikkia aatteita ja uskontoja pitäisi itsessään arvostaa, saati edes kunnioittaa, mutta niiden olemassaoloa ei saa pakon avulla pyrkiä hävittämään.

Liberalismi on jo syntyjään hyvin valtiokriittinen liike, sillä keskitetty hallinto tarjoaa totalitaristisille aatteille hyvän kasvualustan.

Ylen mukaan: liberaalein puolue on Vihreä liitto, joka on klassisen liberalismin näkökulmasta sangen harhaanjohtava valinta. Vaikkakin Vihreä liitto omaa joitakin liberaaleja näkökulmia, on puolueen yleisilme vähintääkin liberalismin vastainen. Puolue kannattaa mm. henkilöautojen sateelliittivalvontaa, puuttumista yksityisten ihmisten kulutustottumuksiin, naiskiintiöitä, lisääntyvää humanitaarista maahanmuuttoa, tiukempaa suhtautumista asepolitiikkaan, ylikansallista paneurooppalaista keskushallintoa ja laajaa taloudellisen toiminnan sääntelyä. Puolueen suhtautuminen sananvapauteen on myös sangen erikoinen, sillä kaikesta avoimuudestaan huolimatta se on erittäin halukas suitsimaan erityisesti maahanmuuttopolitiikkaan liittyvää keskustelua.

http://blogbook.fi/tuukkakuru/ylen-kasitys-liberalismista/

 

Yle leimaa libertarismin äärioikeistoksi

Ylen jutun kontekstissa puolalaisen Korwin-Mikken puolue yritetään siis leimata eräänlaiseksi yleiseurooppalaisen äärioikeistoliikehdinnän jatkeeksi, mikä on mielestäni melko arveluttava rinnastus.

Uuden oikeiston kongressi pyrkii luomaan yhteiskunnan, missä julkinen valta on riisuttu ylläpitämään ainoastaan yövartijavaltion tehtäviä. Puolalaisen yhteiskunnan lopullinen päämäärä on Korwin-Mikken mukaan absoluuttinen monarkismi, jotta ihmisille libertaarisessa hengessä annettuja kansalaisvapauksia ei pystytä demokraattisen järjestelmän turvin myöhemmin lakkauttamaan.

Näihin laajennuttuihin kansalaisvapauksiin puolue laskee esimerkiksi täysin vapaan huumelainsäädännön, yleisen aseenkanto-oikeuden, sananvapauden, täysin vapaan liiketoiminnan ja Puolassa edelleen toimivan vanhan kommunistisen hallinnon rippeiden puhdistamisen. Puolue pohjaa kansantaloudellisen ajattelunsa pitkälti itävaltalaisen koulukunnan opeille, jonka mukaan talous toimii kaikista kestävimmin silloin kun sitä ohjaavat vapaat markkinat eivätkä poliittiset puolueet. Tästä samasta syystä puolue vastustaa myös voimakkaasti Euroopan unionia.

Arvomaailmaltaan puolue on hyvin konservatiivinen, sillä se vastustaa sateenkaariperheiden adoptio-oikeutta, kannattaa kuolemanrangaistuksen palauttamista ja pitää feminististä naiskuvaa keinotekoisena. Puolueen ajamassa yhteiskunnassa näillä kyseisillä asioilla ei kuitenkaan olisi paljoakaan painoarvoa, sillä niitä vastustavan valtion rooli olisi käytännössä hyvin minimaalinen. Puolueen konservatiiviset kannanotot seksuaalivähemmistöistä eivät kuitenkaan ole erityisen poikkeavia muuallakaan Euroopassa, sillä eihän sukupuolineutraali avioliitto ole Suomessakaan vielä mahdollista. Konservatiivisesta arvomaailmasta huolimatta puolue listaa kaikista tärkeimmäksi tehtäväkseen verotuksen leikkaamisen.

Toisin kuin monet artikkelissa esiintyneet ”äärioikeistopuolueet”, KNP ei pyri kaappaamaan poliittista valtaa omien etujensa ajamiseksi. Puolue paremminkin pyrkii tekemään julkisesta vallasta niin rajattua, ettei sen kaappaaminen hyödyttäisi mitään muutakaan puoluetta. Ajatus siitä, ettei yksikään poliittinen puolue hallitse yhteiskunnan henkistä ilmatilaa on toki hyvin pelottava, varsinkin niiden mielestä joille poliittisen vallan soveltaminen on itseisarvo.

http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169402-yle-leimaa-libertarismin-aarioikeistoksi

Ikävä kyllä näin Suomen kannalta, hän on vähän epävarma puhuja ja ns. retoriikan käyttäjä, kuten älyköt noin yleensäkin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s