Prof. Heinsohn: Maahanmuuttajien vyöry lopettaa Euroopan vuoteen 2050 mennessä

950 miljoonaa afrikkalaista ja arabia tekevät lopun Euroopasta vuosisadan puoliväliin mennessä!

Näin toteaa saksalainen professori Heinsohn, jota on kutsuttu 21. vuosisadan Karl Marxiksi

Komsomolskaja Pravda 3.10.2015 juttu venäjäksi

https://en.wikipedia.org/wiki/Gunnar_Heinsohn

Nämä sanat synnyttävät kylmiä väreitä. Tekisi mieli huudahtaa: ”Ei niin voi tapahtua! Ei koskaan!!!” Professori on varmaan viime viikkojen maahanmuuttajatulvasta kertovien tv-ohjelmien säikäyttämä lukutoukka, joka otettuaan pyöräilylasit silmiltään antoi kauhistuneena melikuvituksellisen ja apokalyptisen ennusteensa …

Valitettavasti, kyse on vakavammasta.

SODAN DEMOGRAFIA

Ensinnäkin hänen artikkelinsa ”Kuinka paljon afrikkalaisia on pyrkimässä Eurooppaan?” julkaistiin jo 24. kesäkuuta, jolloin pakolaisteema ei ollut vielä juurikaan esillä mediassa ja tv:ssä. Siksi artikkeliin ei kiinnitetty huomiota.

Toiseksi, professori ei ole heikkohermoinen. Jo vuosikymmenien ajan hän on tutkinut tieteellisesti ”sodan demografiaa”. Hän opettaa Bremenin yliopiston lisäksi Liittovaltion turvallisuuspolitiikan akatemiassa Berliinissä ja NATO:n puolustuskorkeakoulussa Roomassa.

Kolmanneksi, jo vuonna 2003 Heinsohn profeetallisessa kirjassaan ennusti lukuisten tilastotietojen, tosiasioiden ja historiallisten viitteiden nojalla nykyisen Afrikan ja Lähi-Idän pakolaisten – likipitäen sotilaallisen – invaasion Eurooppaan, sekä viime vuosien islamistisen terrorin. Vaikka Lähi-Idän alueilla oli silloin rauhallista, eikä ISIS:iä ollut vielä edes olemassa.

Sensaatiomainen kirja oli nimeltään ”Pojat ja maailmanvalta: Terrorin rooli kansakuntien nousussa ja tuhossa” [Söhne und Weltmacht: Terror im Aufstieg und Niedergang der Nationen]. Trendikäs saksalaisfilosofi Peter Sloterdijk kirjoitti esipuheessa: ”Samalla tapaa kuin ”Pääoma” oli marxilaisuuden raamattu, niin samoin Heinsohnin kirja on perusteos uudella alueella, jota voidaan oikeutetusti kutsua demografiseksi realismiksi”. Gunnar Heinsohn on siis uuden tieteenalan perustaja.

Realistiprofessorin varoituksia ei kuitenkaan kuunneltu silloin. Kirjaa ei käännetty englanniksi, eikä venäjäksi. Eikä Heinsohnista ole kuultu nytkään. Sekin on ymmärrettävää.

Kassandran ennustuksista ei ole pidetty millään vuosisadalla. On kuitenkin hienoa, että heitä ei enää polteta roviolla.

NUORISOPULLISTUMA

Mikä on uuden vuosituhannen Marximme ”Pääoman” ydin?

Vielä 12 vuotta sitten vuosisadan alkupuolella Heinsohn varoitti: Eräs Lännen pääuhista jo 21. vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä on Lähi-Idän ja Saharan eteläpuolisen Afrikan ns. ”nuorisopullistuma” (yli 20% väestöstä on nuorisoa, iältään 15-24 vuotta). Vastapainona Itä-Aasian ja latinalaisen Amerikan ”työikäisen ikäluokan pullistumalle” vallitsee Japanissa ja Euroopassa ”vanhuspullistuma”.

Kuten nykyään havaitsemme, niin tästä arabi-afrikkalaisesta ”pullistumasta” on viime kuukausien aikana purskahtanut maahantulijoiden virta Eurooppaan. Kaikki ovat nykyään jo perillä siitä, että valtaosa pakolaisista on nuoria. Se ei ole tavallista sotapakolaisten keskuudessa. Professori oli siis oikeassa.

Tämä on vasta alkua.

”Nuorisopullistuma” kasvaa täyteen mittaansa Afrikassa ja Lähi-Idässä vuoteen 2025 mennessä, kirjoitti Heinsohn vuosisadan alussa. Globaali uhka, jonka tämä tulee synnyttämään muutamien seuraavien vuosikymmenien aikana, voi tehdä XXI vuosisadasta paljon edellistä vuosisataa verisemmän. ”Nuorison liiallinen määrä on melkein aina johtanut verenvuodatukseen ja imperiumien syntyyn tai romahdukseen”.Professori jopa käyttää termiä ”pahanlaatuinen nuorison demografinen prioriteetti”.

Tendenssi väkivaltaan kasvaa niissä yhteisöissä, joissa 15-29 -vuotiaita nuoria on yli 30% väestöstä, hän kirjoittaa. Tässä yhteydessä ei ole oleellista se, minkä nimissä väkivaltaa harjoitetaan: Uskonto, nationalismi, marksismi, fasismi … Tärkeintä on nuorison liiallinen määrä. Se on kuin ruutitynnyri ja riittää tuoda vain palava tulitikku sen luo … ja tavallisesti näin tehdäänkin.

Nyt planeettamme on törmännyt yhtäkkiä islamilaisen terrorin aaltoon. Mistä nämä suuren maailmanuskonnon islamin sotaiset fanaatikot oikein tulivat, ihmettelevät politologit ja yhteiskunta. Legendaarinen brittiupseeri Thomas Edward Lawrence (Arabian Lawrence) ei törmännyt idässä vuosina 1916-1918 islamisteihin, eikä Hitlerin kenttämarsalkka Rommel (aavikon kettu) vuosina 1941-43. Kuitenkin nyt ISIS heittää haasteen Lännelle. Nyt agendalla on valtioiden ISIS-vastaisen koalition perustaminen, samoin kuin joskus aikoinaan luotiin anti-hitleriläistä liittoumaa.

Kuitenkaan ei mitään uutta auringon alla.

Nykyisillä islamisteilla oli edeltäjänsä – kristityt, sanoo Heinsohn. He olivat lähtöisin suuren maailmanuskonnon kristinuskon piiristä.

Kuinka pienet Euroopan maat, alkaen Portugalista ja Espanjasta, kykenivät valtaamaan suuria alueita maailmasta ja pitämään niitä omina siirtomainaan, kysyy professori. Vallitseen erheellinen käsitys, että tämä tapahtui Euroopan silloisen ylikansoituksen johdosta. Tosiasiassa ylikansoitusta ei ollut! Vuonna 1350 Espanjassa oli 9 miljoonaa asukasta. Vuonna 1493, jolloin alkoivat suuret siirtomaiden valtaukset, maassa asui vain 6 miljoonaa henkeä. Eli kolmanneksen vähemmän!

Tällä välin syntyvyys oli kuitenkin noussut jyrkästi espanjalaisissa perheissä: 2-3 lapsesta 6-7 lapseen. Selitys on helppo löytää. Vuonna 1484 Paavi antoi erikoissäädöksen, jonka mukaan syntyvyyden keinotekoisesta estämisestä seuraa kuolemanrangaistus. Rovioilla alettiin polttaa valtaisia määriä noitia ja velhoja. Nykyisin heitä olisi kutsuttu lapsenpäästäjiksi ja kätilöiksi, jotka tiesivät, että ehkäisymenetelmillä voitiin estää raskaus. Säädös oli välttämätön. ”Musta surma” – rutto oli harventanut 14-15 -vuosisadoilla väestön määrän Euroopassa kolmannekseen.

Paavin hätätoimien johdosta keski-ikä, joka oli ollut vuonna 1350 28-30 -vuotta laski vuoteen 1493 mennessä 15 vuoteen. Perheissä alkoi olla liikaa poikia, jotka eivät tieneet, mihin käyttää energiaansa. Syntyi nuorisopullistuma, joka uhkasi räjähtää.

POJAT LÄHTEVÄT TAISTELUUN

Tämä räjähdysaltis massa toimitettiin ovelasti kauas Euroopan tantereilta. Valtaamaan ulkomaisia siirtomaita Kristuksen, Paavin, Espanjan ja Portugalin kunniaksi. 95% valtaaja-konkistadoreista oli hyvin nuoria. Espanjassa heitä kutsuttiin jopa nimellä ”secundones” – perheen toinen poika. He tuhosivat Etelä-Amerikassa inkojen suuren valtakunnan, sekä muita paikallisia kansoja. Vaikka kristinuskon yksi tärkeimmistä käskyistä on – ”Älä tapa!”, niin nuoret konkistadorit eivät pitäneet syntinä tuhota ja alistaa voitettuja kansoja. Olihan papisto iskostanut heidän päihinsä, että he eivät ole tappajia, vaan oikeuden miekka, jonka velvollisuus oli tuhota pakanat ja syntiset jumalan kunniaksi ja vallanpitäjien luvalla.

Portugalin ja Espanjan esimerkkiä seurasivat myöhemmin Englanti ja Hollanti. Ne perustivat myös siirtomaitaan Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, Intiaan ja Afrikkaan. Paikalliset pakanat orjuutettiin miekan ja ristin avulla. Lukuisiin Rooman paavin organisoimiin ristiretkiin muslimeja vastaan osallistui muuten paljon nuoria. Historia tuntee jopa lasten ristiretken ja ”paimenten ristiretken”.

Heinsohn kutsui näitä valloittaja-konkistadoreja jopa ”kristianisteiksi”. Nuoriso omaksuu helposti ideologian, joka antaa anteeksi ja vapauttaa heidät kaikesta vastuusta: ”Näistä pyhistä kirjoista, oli se sitten Koraani, Raamattu, ”Mein Kampf”, ”Kommunistinen manifesti” jne., otetaan se, mikä oikeuttaa tavoitteemme. Te tiedätte, että tulette tekemään väkivaltaa, mutta haluaisitte, että omatuntonne ei teitä piinaisi. Te tapatte ideologian puolesta ja siksi te olette pyhimyksiä. Kun nuorison demografinen ylipaino päättyy, niin kiinnostus näitä miljoonina kappaleina levinneitä kirjoja kohtaan katoaa täysin: Kaikki ovat jo perillä siitä, että ideologisen roskan lisäksi, ne ovat muuten vain tyhjää täynnä.”

MYÖS LENIN OLI NIIN NUORI …

On mielenkiintoista katsoa Heinsohnin tieteellisestä näkökulmasta isänmaamme lähihistoriaa. Venäjän imperiumin romahduttivat vuonna 1917 bolshevikit – marxilaiset. Ensimmäisten marxilaistemme – vaikkakin sekavien – joukossa oli valtioneuvoksen poika, Pietarin arvostetun yliopiston opiskelija Aleksandr Uljanov. Hän perusti yhdessä rikkaan kauppiaan pojan, opiskelija Shevyrevin kanssa ”Kansan tahto”-puolueen ”Terroristisen ryhmän”. Uljanov myi kultaisen lukiomitallinsa. Saaduilla rahoilla terroristit hankkivat räjähteitä aikoen räjäyttää keisari Aleksandr III. Pyhien vapauden, tasa-arvon ja veljeyden periaatteiden nimissä tietenkin. Salaliitto paljastui. Viisi terroristi-vallankumouksellista hirtettiin. Vanhin teloitetuista oli vain 26-vuotias. Uljanov oli 21-vuotias. Shevyrev 23-vuotias. Uljanovin nuorempi veli Vladimir (tuleva maailman proletariaatin johtaja Lenin) tuli tutuksi vallankumoustoimien kanssa jo 17-vuotiaana. Samoin myös rikkaan maanomistajan poika Trotski, joka oli tuleva ideologi nimeään kantavalle marxilaisuuden haaralle. Samoin Stalin, jo 16-vuotiaana. Suurin osa Neuvostoliiton johtajista ryhtyi marxilaisiksi jo nuoruudessaan. Silloin Venäjällä vallitsi demografinen buumi. Päästyään valtaan nämä aatteelliset taistelijat, kansan onnellisuuden puolesta, järjestivät ensi töikseen Venäjällä suunnattoman Punaisen terrorin. He käynnistivät verilöylyn!

Ensimmäinen maailmansota, vallankumous, kansalaissota, punainen terrori, kollektivisointi, Gulag, Suuri isänmaallinen sota – näissä tuhoutui kymmeniä miljoonia maanmiehiämme. Syntyvyys laski … 1900-luvun lopulla romahti marxismi-leninismin linnake Neuvostoliitto ja sosialististen valtioiden blokki hajosi. Marxismin aatteille sanottiin viimeiset jäähyväiset. Marxin, Engelsin, Leninin ja Stalinin koottujen teosten miljoonapainoksista tuli makulatuuria.

Jo aiemmin oli romahtanut 1900-luvun hirviömäisin ideologia – natsismi, joka oli tunnettu keskitysleireistä, kaasukammioista ja ”alempiarvoisten kansojen” tuhoamisesta. Sen raamattu ”Mein Kampf” kiellettiin.

Ja, kas! Kuin piru puskista Berliinin muurin kaatumisen jälkeen rauhoittuvassa maailmassa esiin loikkaa islamismi. Uudet terroristit ja suurin osa heistä nuoria … He tekevät taas pahuuksiaan ”pyhän asian” puolesta. Tällä kertaa kyseessä on pyhä taistelu ”uskottomia” vastaan. Kuinka tällaista saattoi tapahtua valistuneella humanistis-demokraattisella 21. vuosisadalla, YK:n ja muiden kansainvälisten kontrollimekanismien aikakaudella, suuren jo 7. vuosisadalla syntyneen maailmanuskonnon islamin suojissa?

Vastaus on yksinkertainen. Sen antoi professori Heinsohn jo ennen ISIS:in syntyä.

Vain viiden sukupolven aikana (1900-2000) muslimimaailman väkiluku kasvoi 150 miljoonasta 1200 miljoonaan henkeen, eli 800%. 1900-luvulla tapahtui väestöräjähdys ja nuorison määrä kasvoi jättimäisesti. Nuoret muslimit myös keksivät islamismin, toteaa Heinsohn.

LAPSET TELOIVAT KIINASSA MONET HAKKELUKSEKSI

Samaan aikaan Kiinassa väestö kasvoi 1900-luvulla 300%: 400 miljoonasta 1200 miljoonaan henkeen. Intiassa – 400%: 250 miljoonasta 1000 miljoonaan.Vielä äskettäin maailma pelkäsi tosissaan keltaista kiinalaista vaaraa. Unohtaen muslimivaaran.

On mielenkiintoista, kuinka toveri Mao vahvisti omaa valta-asemaansa ”kulttuurivallankumouksen” vuosien aikana (1966-1976) hankkiutumalla eroon poliittisista vastustajistaan juuri miljoonien punakaartilaisten (koululaiset, opiskelijat) ja zaofanien (nuoret työläiset) avulla. Nämä nuorisojoukot oli pateettisesti ristitty ”taivaallisiksi vallankumouksen sotilaiksi” ja heille annettiin avoin valtakirja porvarillisten ”demonien ja hirviöiden” ja revisionistien paljastamiseksi, jopa fyysitä tuhoamista myöten. Raamattuna heillä oli toveri Maon Punainen kirja. Kulttuurivallankumouksen aikana miljoonat kiinalaiset [sic, kuolivat?]. Kuten Vysotskij lauloi laulussaan punakaartilaisista: ”Nämä lapset teloivat hyvin monet hakkelukseksi”.

Sitten vuorostaan punakaartilaiset pantiin ahtaalle. Vuonna 1979 Maon kuoleman jälkeen Kiinan johto aloitti syntyvyyttä rajoittavan politiikan: ”Yksi perhe – yksi lapsi”.

Muslimimaissa kukaan ei kuitenkaan rajoittanut syntyvyyttä. Ja tässä tulos …

PARIISIN NOTRE DAMEN MOSKEIJA

Entä Eurooppa? Heinsohnin tieteellisen määrittelyn mukaan se on ”vanhuspullistuman” aluetta. Väestö ikääntyy. Kristinusko menettää asemiaan vuosi toisensa jälkeen. Ja pahinta on, että vuosisadan puolivaiheilla toteutuu Elena Tshudinovan fantasia ”Pariisin Notre Damen moskeija”, joka kirja kirjoitettiin jo vuonna 2005. Professori Heinsohnin tieteellisen bestsellerin jälkeen.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 2048 Euroopaan, joka on muuttunut Euraasiaksi. Tänne on perustettu sharia-kouluja ja käytössä on kuukalenteri. Paavin Vatikaanin tilalla on kaatopaikka, kuuluisasta Pariisin Notre Damesta on tullut Al-Franconin moskeija.

Myös Heinsohn pitää Euroopan näköaloja murheellisina. Vuosisadan puoliväliin mennessä Eurooppa hautautuu Idän pakolaisten vyöryn alle. Professori kuitenkin operoi vain kuivien lukujen kanssa.

Vuonna 2012 Saksaan muutti 1,1 miljoonaa henkeä, vuonna 2013 1,2 miljoonaa. Maasta lähti kahden vuoden aikana 1,5 miljoonaa henkeä. Saksassa asuu nykyään 82 miljoonaa henkeä. Jos nämä suhteet laajentaa koko EU:n kattaviksi, jossa väestön kokonaismäärä on 507 miljoonaa, niin seuraavien 35 vuoden aikana Eurooppaan voi muuttaa teoreettisesti 250 miljoonaa elintasomaahanmuuttajaa. Tämä määrä riittää ”nielaisemaan” Euroopan vuosisadan puolivälissä.

Gallup-instituutin tekemien mielipidekyselyjen perusteella vuoteen 2050 mennessä jopa 950 miljoonaa Afrikan ja arabivaltioiden asukasta haluaa muuttaa Eurooppaan. Se on neljä kertaa enemmän! Tällaista tulvaa se ei kestä. Kuka muuten tulee kysymään jotakin Eurooppa-vanhukselta?!Vuosisadan puoliväliin mennessä Afrikan väkiluku kasvaa kaksinkertaiseksi: Nykyisestä 1,2 miljardista 2,4 miljardiin henkeen. Jo vuoteen 2040 mennessä väestötieteilijöiden ennusteiden mukaan puolet maapallon alle 25-vuotiaista tulee olemaan afrikkalaisia. Kotimaissaan heitä ei odota hyvä elämä. Voitte kuvitella, millainen aalto tulee tulvimaan Afrikasta ja Lähi-Idästä nykyisin hyvinvoivaan Eurooppaan paremman elämän ja sosiaalitukien perässä?! Ampumatta laukaustakaan Eurooppa tulee antautumaan tälle profeetan vihreän lipun alla kulkevalle jättiläisarmeijalle.

Osoittaakseen väistämättömän edessä olevan antautumisen Heinsohn käyttää termiä ”demografinen häiriötila”. Tällainen häiriötila syntyy, kun maassa on 100 iältään 40-44 -vuotiasta miestä kohden alle 80 iältään 0-4 -vuotiasta poikaa. Saksassa tämä suhdeluku on 100/50, mutta palestiinalaisten (arabien) asuttamalla Gazan sektorilla – 100/464! Afganistanissa – 100/403 ja Irakissa 100/351, Somaliassa – 100/364 …

Joten Saksa ei professorin mukaan kykene vastustamaan muslimimaiden ”nuorison prioriteettia”. Ja Saksa sentään on EU:n veturi. Mitä sanoa muista EU-jäsenmaista!

Heinsohn esittää myös muita Euroopan asteittaiseen muslimeille antautumiseen liittyviä todisteita. Nykyisin 100 iäkästä henkilöä (55-59 -vuotta) kohden Saksassa ja Itävallassa on 70-80 teinipasifistia. Kuitenkin lähitulevaisuudessa jokaista 100 veteraani-ikäistä kanta-asukasta kohden tulee olemaan jo 300-700 raivostunutta ilman koulutusta, tulevaisuuden näköaloja ja selkeitä elämän päämääriä vailla olevaa afrikkalaista.

Tshudinovan romaanissa vastarintaan nousevat ”kristityt partisaanit”, joita johtaa venäläinen Sofija Sevazmiu-Greenberg.

Heinsohn on pessimisti: ”Ketä on jäljellä taistelemaan? Nuoriso on jo siihen mennessä muuttanut muualle”.

Minne? Niihin anglosaksisiin maihin, joihin arabi-afrikkalaisten maahanmuuttajien on vaikea päästä – Australian, Kanadan, Uuden Seelannin linnoituksiin. Tämä prosessi on jo alkanut, kirjoittaa Heinsohn. Saksalaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia muuttaa pois maistaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pelkästään Saksasta lähtee joka vuosi 150.000 henkeä ja lisäksi suurin osa heistä menee anglosaksisiin maihin. Kanada, Australia ja Uusi Seelanti ottavat halukkaasti vastaan joka vuosi 1,5 miljoonaa koulutettua maahanmuuttajaa ja tekevät kaikkensa helpottaakseen heidän tuloaan maihinsa.

Pääsääntöisesti matkaan lähtee vain lahjakkaita ja korkeasti koulutettuja asiantuntijoita.

Professori Heinsohn ei tuomitse heitä: ”Ei ole yllättävää, että nuoret työteliäät henkilöt Ranskassa ja Saksassa mieluummin lähtevät siirtolaisiksi. Eikä pelkästään siksi, että heidän harteilleen kuormataan velvollisuus ”elättää” oman maansa ikääntyvä kantaväestö.

Jos otamme 100 20-vuotiasta ranskalaista tai saksalaista, niin 70 heistä on elätettävä 30 saman ikäistä maahanmuuttajaa, sekä heidän jälkeläisensä. Monen on mahdotonta hyväksyä tätä, erityisesti Ranskassa, Saksassa ja Hollannissa. Juuri siksi he lähtevät.”

He lähtevät, vaikka Saksassa on 2 miljoonaa avointa työpaikkaa, joihin ei saada työntekijöitä. Samaan aikaan sosiaalitukien saajia on 6 miljoonaa.Saksassa 35% vastasyntyneistä ei ole saksalaisia. 90% vakavista rikoksista tekevät muut kuin saksalaiset. Ranskassa jokaista naista kohden on kaksi lasta, kuitenkin jokaisesta 5 vastasyntyneestä 2 lasta on arabi- tai afrikkalaisnaisten synnyttämiä.

Euroopassa kehitys lähti kulkemaan väärään suuntaan joskus 1980-luvun alussa, toteaa Heinsohn. Vuosien 1990-2002 aikana Saksaan muutti 13 miljoonaa maahanmuuttajaa, joista suurin osa oli ammattitaidottomia työläisiä. Sama tapahtui Ranskassa.

Professorin mukaan pakolaisten rajun tulvan pysäyttämiseksi on pikaisesti poistettava valtion budjeteista elintasomaahanmuuttajien sosiaalitukien aiheuttama raskas taakka. ”On säädettävä laki, jonka mukaan sovitun päivämäärän jälkeen syntyneiden lasten elatuksesta vastaavat hänen vanhempansa, eikä valtio. Kyseessä olisi vallankumous. Kuitenkaan tällaista vallankumouksen tietä ei edes harkita Euroopassa.”

Siksi Euroopassa kummittelee nyt aave – Pariisin Notre Damen moskeija. Ja nuorten maahanmuuttajien määrä Afrikasta ja Lähi-Idästä vain kasvaa. Tämän vuosisadan puolivälissä he muuttavat fantasiatarinan moskeijasta todeksi.

Lähde

Luin tuota ketjussa mainittua Prof. Heinsohnin kirjaa, ja se on aika mielenkiintoinen. Pitkästä aikaa jotain järkevää analyysia, joka auttaa ymmärtämään nykymaailman menoa. Jos sallitte, niin referoisin mielelläni tänne osia kirjasta. Tässä ensimmäiset 23 sivua tiivistettynä:

USA:ssa on laskettu, että yhtä amerikkalaista nuorukaista kohti on 25 kolmannessa maailmassa elävää nuorukaista. Department of the army – USA pitää maansa suurimpana uhkana vuoteen 2020 saakka ilmiöitä, jota on Bill Clintonin ajoista lähtien kutsuttu nimellä youth bulge. Youth bulge (nuorisopullistuma) esiintyy siellä missä 15-24 -vuotiaita nuoria on 20% tai enemmän kokonaisväestöstä. Tulevaa youth bulgea ennakoi children bulge, jossa 0-15 -vuotiaita on vähintään 30% väestöstä.

Vuonna 2003 (kun kirja julkaistiin) kolmannessa maailmassa eli 900 miljoonaa alle 15-vuotiasta, joista 300 miljoonaa joutuisi hakemaan elinpaikkaansa oman kotiseutunsa ulkopuolelta. Nämä ihmiset ovat jo syntyneet, joten maailman väestönkasvun hidastumisella ei ole enää vaikutusta asiaan. Sillä alkaisi olla merkitystä vasta vuodesta 2020/25 eteenpäin. Samaan aikaan kehittyneissä maissa eli 100 miljoonaa alle 15 -vuotiasta, joten suhdeluku on 9:1. Kehittyneiden maiden luvussa on OECD-maiden lisäksi Venäjä ja Itä-Euroopan maat, ja kolmannen maailman luvussa taas Kiina (jonka voi hyvällä syyllä jättää pois laskuista). Ilman Kiinaa suhdeluku olisi 7:1. Kehittyneissä maissa asuu tällä hetkellä viidesosa maailman väestöstä, mutta pian enää kymmenesosa.

Yksinkertaisesti sanottuna youth bulge -ilmiön ongelma syntyy siitä, kun poikia on enemmän kuin isiä. Vain yksi poika voi periä isänsä jättämän paikan yhteiskunnassa, joten ”ylimääräisillä” pojilla on vaarana jäädä ilman kunnollista yhteiskunnallista asemaa. Kainin ja Abelin ajoista lähtien esikoisen ja tämän veljen välillä on käyty valtataistelua. Historiallisesti tarkasteltuna yhteiskunnallisia vaikeuksia syntyy aina, kun poikia on useamman sukupolven ajan enemmän kuin isiä.

Taisteluissa ja sodissa ylimääräisiä poikia voidaan uhrata ilman, että sillä olisi vaikutusta kotiin jäävien perheiden toimivuuteen. Kehittyneissä maissa pojat ovat usein perheidensä ainoita poikia tai jopa ainoita lapsia ja heidän kasvatukseensa panostetaan paljon, joten kynnys heidän henkensä vaarantamiseen on paljon korkeammalla kuin maissa, joissa joka perheessä on kaksi tai useampia poikia. Kolmas maailma voi lähettää sotaan toisena, kolmantena tai neljäntenä syntyneitä poikia miljoona-armeijoittain, mutta USA:lle jo muutaman sadan sotilaan menettäminen on raskasta. Ainokaisensa menettäneet äidit ovat nopeasti marssimassa sotaa vastaan Valkoisen talon edustalla.

USA pyrkii huonojen kokemustensa jälkeen välttämään nykyisin maasotaa juuri vastapuolen taistelijamäärän vuoksi. Vaikka USA on tavattoman paljon paremmin aseistettu ja sen miestappiot ovat vastapuoleen nähden huomattavan pienet, niin julkisuudessa sen maine kärsii vastapuolen runsaiden henkilötappioiden vuoksi. Vietnamin kriisin aikaan vastapuoli kärsi kaikkiaan valtavat 1,8 miljoonan hengen tappiot, mutta kykeni silti lähettämään sotaan aina vain lisää taistelijoita. Vuosien 1965-75 välillä Vietnamin väkiluku kasvoi kymmenellä miljoonalla, joten käytännössä joka vuosi sille syntyi uusi 500 000 tulevan sotilaan armeija! Kaduilla ja taloissa käytävässä kaupunkisodassa jopa pikkupojista muodostuva taistelijajoukko voi surmata vahvasti aseistetun eliittisotilaan, kuten USA on joutunut kokemaan mm. Mogadishussa vuonna 1993.

Youth bulgen ongelma ei aiheudu nälästä eikä köyhyydestä. Itse asiassa ongelma syntyykin vasta siinä vaiheessa, kun nuorten miesten ei enää tarvitse kamppailla silkan päivittäisen toimeentulonsa hankkimiseksi, vaan kun heillä on ylimääräistä voimaa, aikaa ja vapautta muuhunkin. Silloin he alkavat kaivata ylenemismahdollisuuksia elämässään. Käytännössä siis mitä paremmin nälkää ja lukutaidottomuutta torjutaan, sitä taisteluhaluisempia nuorista tulee. Toive siitä, että sodat loppuisivat, kun nälkä saadaan kuriin, on vain naiivi illuusio. Leipää kerjätään, kun taas statusta ja valtaa haetaan tappamalla. Terroristien taustojen tutkiminen on osoittanut, että useimmat heistä ovat hyväosaisia, jopa yliopistokoulutuksen saaneita. Keinotekoisesti luotu nälänhätä on kuitenkin yksi tehokkaimmista aseista, joita hyvinruokitut vallankumoukselliset ovat historian saatossa käyttäneet miljoonien ihmisten surmaamiseen. (Lienee syytä korostaa tässä vaiheessa, ettei kirjoittaja pyri sanomaan, ettei nälänhätää pitäisi poistaa, vaan ainoastaan, että nälänhädän poistaminen ei poista youth bulge -ongelmaa, joka on siis nälästä ja köyhyydestä erillinen ongelma.)

Youth bulgea ei myöskään pidä sekoittaa työttömyyteen. Tavanomainen työttömyys on hoidettavissa talouspoliittisesti, mutta youth bulge ei. Erilaisten aluekriisien aiheuttamat kansainvaellukset eivät nekään ole youth bulgea, sillä niissä liikkeellä ovat kokonaiset kansanryhmät. Maan puutekaan ei ole ongelma, sillä kansa tarvitsee konkreettista maata ainoastaan maatalousyhteiskunnissa, jossa jokaiselle pojalle pitäisi löytyä oma maatila, mutta nykyinen youth bulge -ongelma keskittyy kaupunkeihin. Nuoret eivät nykyisin haaveile omasta viljelymaasta Kazakstanissa, vaan New Yorkista, Pariisista ja Lontoosta.

Olen tässä yrittänyt tutustua herra professori Heinsohniin, hänen näkemyksiinsä samoin kuin vastanäkemyksiin, mm. haastattelujen kautta ja minun on myönnettävä, että olen tässä vaiheessa aika vakuuttunut. Mies tuntuu todella tietävän mistä puhuu. Hänellä on erittäin laaja historian tuntemus, ja hän näyttää tietävän ulkoa minkä tahansa maan demografisen kehityksen väestö- ja vuosilukuineen sekä kyseisten maiden sisäiset ongelmat, maastamuutot, yms. seikat. Luonnollisestikin toisenlaisia teorioita kannattavat oppineet vastustavat hänen teoriaansa, mutta en ole vielä kohdannut yhtäkään varteen otettavaa vasta-argumenttia, vaan Heinsohn on kyennyt haastatteluissa vastaamaan tyydyttävästi niihin kaikkiin.

Mielenkiintoisia seikkoja on ollut mm. Heinsohnin näkemys Euroopan kehityksestä. Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa on rauhoittunut ja lakannut sotimasta keskenään, koska siltä puuttuvat ne nuoret ylimääräiset miehet, joita sodankäyntiin välttämättä tarvitaan. Poikien puuttuminen johtuu taas siitä, että naiset ovat nykyään työelämässä mukana eivätkä halua enempää kuin sen yhden tai kaksi lasta. Hänen mukaansa naiset eivät luonnostaan halua isoa lapsilaumaa, vaan ovat olleet siihen historian saatossa erilaisista syistä pakotettuja. Tuttua kauraa sinänsä, mutta tämän sosiologin sanomana tututkin asiat ikäänkuin loksahtavat paikoilleen. Menneinä aikoina kansat ovat hänen mukaansa tietäneet varsin hyvin kuinka väestönkasvua hillitään ja mm. keskiajalla kätilöt ovat kyenneet ehkäisemään ja keskeyttämään raskauksia. Suurien ruttokuolemien jälkeen 1400-luvun alussa vallanpitäjät kielsivät raskauden ehkäisyn ja alkoivat vainota kätilöitä, joita syytettiin noituudesta. Syntyvyys lähti rajuun nousuun ja Eurooppa koki samanlaisen väestönkasvun (6-8 lasta per nainen) kuin kehitysmaat nykyaikana. Tämä väestönkasvu johti kotimaiden levottomuuksien lisäksi lähes koko maapallon kolonialisointiin.

Kun ihmisiltä kiellettiin seksuaalinen tyydytys täysin (jopa itsetyydytys) ja sen sijasta sallittiin ainoastaan lisääntyminen avioliitossa, olivat seuraukset nuorille miehille karmeat. Heidän tuli ensin pystyä hankkimaan riittävä ammatillinen ja taloudellinen asema ennenkuin saattoivat avioitua ja ensi kertaa kokea rakkauden ilot, mistä taas oli seurauksena jatkuvia raskauksia, haluttiinpa niitä tai ei. Sukupolvesta toiseen jatkunut poikien määrän lisääntyminen johti tietenkin siihen, ettei kaikilla edes ollut mahdollisuuksia sellaisen aseman hankkimiseen, että olisi voinut avioitua, ja näitä nuoria epätyydyttyneitä miehiä lähti riemulla purkamaan paineitaan mm. Amerikan intiaanityttöihin. Vastaavat seksuaalisuuden rajoitukset ja korkean syntyvyyden suosiminen ovat nyt vallalla islamilaisissa maissa.

Liian suuri nuorten miesten määrä (yli 20% kokonaisväestöstä) johtaa itsessään eräänlaiseen ”liikehdintään” (movement), joka voi tarttua ihan mihin tahansa poliittiseen, uskonnolliseen, ideologiseen tai mihin tahansa muuhun aatteeseen, josta se alkaa ammentamaan oikeutusta toimilleen mukaanlukien väkivaltainen toiminta aina kansanmurhaan saakka. Nämä nuoret eivät halua olla rikollisia, vaan sankareita, ja siksi he tarvitsevat jonkun oikeutuksen teoilleen. Menneinä aikoina oikeutusta on haettu mm. kristinuskosta ja marxismista, mutta nykyään usein islamista. Professori tyrmää aika suoraan ajatuksen, että esim. nykyajan terrorismi johtuisi suoraan islamista tai vaikkapa arabimaiden kurjasta taloustilanteesta, vaan hänen mielestään homma menee nimenomaan siten, että ensin on levoton paikattomien nuorten miesten massa ja vasta sitten jokin muu asia kuten islamismi tai paha diktaattori tai talousvaikeudet nousee nuorten kohteeksi, jota vastaan tai jonka puolesta taistellaan.

Kun professorilta kysytään kuinka tämän hetken youth bulge voitaisiin ratkaista, on hänen vastauksensa masentava: ei mitenkään. Jos voitaisiin ryhtyä asuttamaan kuuta tai marsia, niin sitten asiasta voitaisiin keskustella… Youth bulgen purkautumiseen on vain kaksi väylää: joko ylimääräiset nuorukaiset pääsevät muuttamaan muualle tai he taistelevat kotimaassaan. Eurooppaan on tulevien vuosien aikana pyrkimässä satoja miljoonia nuoria miehiä islamilaisista maista ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, ja Eurooppa tekee professorin mielestä kohtalokkaan virheen päästäessään heidät maahan. Hän viittaa ihmisoikeuslakeihin ja pakolaissopimuksiin, jotka on laadittu aikoinaan aivan toisenlaisessa maailmantilanteessa, jolloin koko maapallolla oli väestöä vain 2,5 miljardia eikä kukaan olisi voinut uneksiakaan, että se tulee nousemaan seitsemään miljardiin. Haluna on auttaa hädänalaisia, mutta kaikki maat eivät yhdy tähän. Ruotsi on ottanut politiikakseen auttaa kaikkia halukkaita ja se suorastaan ylpeilee sosiaaliavun varassa elävien ulkomaalaisten määrällä, kun taas esimerkiksi Japani on ottanut vastaan ainoastaan 11 pakolaista. Heinsohn sanoo, ettei kukaan kiinnitä huomiota maihin, jotka eivät auta. Kaikessa hiljaisuudessa nämä maat muodostuvat linnoituksiksi, joihin lopulta kykenevä eurooppalainen nuoriso tulee pakenemaan. Näitä maita ovat mm. USA, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Singapore ja Japani. Nämä maat ottavat mielellään vastaan innovatiivisia, koulutettuja, työteliäitä ihmisiä, kun taas Eurooppaan saapuu lähes yksinomaan sosiaaliavusta riippuvaisia ihmisiä. Vaikka auttaminen on sinänsä hieno ja arvostettava asia, niin auttavan tahon olisi aina pidettävä toinen silmä suunnattuna autettavaan ja toinen silmä siihen, joka maksaa kulut. Kun kulujen maksajat lähtevät pikkuhiljaa kaikki pois, niin kuka sitten maksaa?

Eräs haastattelija kysyi Heinsohnilta kuuntelevatko poliitikot häntä, ja vastaus oli aika mielenkiintoinen: Tehtäväni ei ole puhua poliitikoille, vaan asiakkaitani ovat Naton virkamiehet ja he kyllä kuuntelevat korvat höröllä.

Heinsohnilla on muitakin malleja asian ymmärtämiseen. Hän vertaa 50-59 -vuotiaiden (siis niiden jotka ovat pian siirtymässä eläkkeelle ja jättämässä paikkansa yhteiskunnassa vapaaksi seuraavalle sukupolvelle) määrää saman maan 15-24 -vuotiaiden määrään. Saksassa luku on tällä hetkellä 0,8 eli sataa 50-59 -vuotiasta kohden on kahdeksankymmentä 15-24 -vuotiasta. Jokainen saksalainen nuori tulee saamaan oman paikkansa yhteiskunnassa ja paikkoja jää vielä ylikin. Joissain kehitysmaissa taas suhde on jopa 6, eli sataa eläkkeelle siirtymässä olevan paikkaa kohden on 600 (!) nuorta hakijaa! Jos heistä sata täyttää ne paikat, jotka isoisä jätti jälkeensä, niin jäljelle jää 500 (!) nuorta, joille pitäisi löytyä jokin uusi järkevä pesti yhteiskunnassa. Se on aivan mahdoton tehtävä. Eikä kyse ole pelkästään työpaikkojen määrästä, vaan siitä kilpailusta, joka syntyy, kun liian suuri määrä nuoria (miehiä) kilpailee yhteiskunnallisesta asemasta, joka tuo kunnioitusta, arvostusta ja arvovaltaa. Heinsohn sanoo, etteitärkeys kuulu ihmisoikeusjulistuksissa mainittuihin perusihmisoikeuksiin, vaikka se on yksi ihmisen tärkeimmistä tarpeista. Ihminen haluaa kokea olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Hän kutsuu näitä ilman paikkaa (position) jääneitä nuoria vihaisiksi nuoriksi miehiksi.

Tyttöjen jättäminen pois näistä laskuista ei ole sukupuolirasismia, vaan johtuu nähdäkseni siitä historialllisesta tosiasiasta, ettei tytöistä ja nuorista naisista ole koskaan ollut harmia kenellekään. Kirjassaan Heinsohn selittää, etteivät valloittajakansan naiset ole olleet niitä, jotka surmaavat valloitettavan kansan naiset ja lapset, vaan valloittajakansan miehet ovat hoitaneet tehtävän ennenkuinheidän omat naisensa muuttavat alueelle. Siitä huolimatta, että naisetkin voivat taistella ja saada paljon pahaa aikaan, eivät naiset perinteisesti ole olleet taistelijoita, vaan heidän roolinsa on kautta historian ollut taistelijoiden synnyttäjinä. Jossain Heinsohn myös mainitsi, että Talibanien ja kumppaneiden vihamielisyys naisten koulutusta ja työssäkäyntiä vastaan johtuu juuri siitä, että he haluavat naisten pysyvän kotona ja synnyttävän lapsia. Jopa Afganistanissa työssäkäyvä nainen ei ole synnyttänyt lapsia kuin sen korkeintaan kaksi kappaletta, eikä se riitä taistelijajoukkojen ylläpitämiseen. Kaksi lasta per nainen tarkoittaa yhtä poikaa per isä, jolloin kaikki pojat ovat isänsä paikan perijöitä eikä heitä voida uhrata taistelukentillä, vaan siihen tarvitaan ”ylimääräisiä” poikia. Mitä enemmän sitä parempi.

http://hommaforum.org/index.php/topic,108294.60.html

 

Samuel Huntington ja Gary Fuller: Nykyinen amerikkalainen näkemys

Amerikan johtoa on varoitettu nuorisopullistumasta (youth bulge) jo lähes vuosikymmentä aiemmin. CIA julkaisi 1995 Gary Fullerin esseen ”Etnisten konfliktien demografiset taustat”. Myös Nazli Chourisin kirjoitusten (1974; 1984) innoittamana politologi tutki singhaleesien ja tamilien Ceylonilla tekemiä joukkomurhia ja kansanmurhan luonteisia verilöylyjä. Nälällä ei ollut mitään osuutta tähän. Päinvastoin ravintotilanne ja terveydenhoito paranivat. Tapot kulminoituivat, kun silloinen 15-25 -vuotiaiden nuorisopullistuma ylitti 20% väestöstä. …

Vuosien 1946 ja 2002 välillä Sri Lankan väestö kolminkertaistui 6,7 miljoonasta hengestä 20 miljoonaan. Noin 70.000 nuorta singhaleesia ja tamilia tapettiin vuosien 1970 ja 2002 välillä. Jos samalla aikavälillä maasta ei olisi muuttanut pois lähes miljoona nuorta tamilia, niin luku olisi saattanut olla huomattavasti synkempi. …

Samuel Huntington sai tietää Fullerin vuoden 1995 Sri Lanka -tutkimuksesta vasta kirjansa ”Clash of Civilizations” ollessa menossa painoon. Kun julkisuudessa keskusteltiin kiivaasti hänen ”vanhasta” pääajatuksestaan koskien uskontojen ja kulttuurien konfliktipotentiaalia, ja teologeilta kyseltiin, mitä koraanissa ja raamatussa todella sanotaan, niin kuuluisa tutkija oli jo pitemmän aikaa omistautunut uudelle pääajatukselle. Tämä viime hetken näkemysmuutos ei voinut enää juurikaan vaikuttaa hänen kirjansa rakenteeseen ja sisältöön. Uudet ajatukset jouduttiin siksi laittamaan kappaleisiin 5 ja 10 jälkikäteen lisättyihin kohtiin (s. 181-89, 422-33). Koska paksuja kirjoja luetaan vain harvoin näin pitkälle, niin tämä muutos näkemyksissä jäi monilta huomaamatta.

Huntington siirtyy omassa Kosovon konfliktia koskevassa analyysissään täysin Fullerin näkemysten kannalle. Konfliktia käydään nuorisopullistuma-albaanien ja laskevista syntyvyysluvuista kärsivien serbien kesken. Huntingtonin mukaan serbialainen kansanmurhaaja toimii albaanialaisia poikia vastaan suunnilleen seuraavan kalkyylin pohjalta: ”Minä voin vielä nykyisin puolustautua isiänne vastaan, mutta minulla on vain yksi poika, jolla ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia kolmea veljeäsi vastaan, siksi tapan teidät kaikki”.

Huntingtonin Fulleriin nojautuvassa katsantotavassa uskonto ja kulttuuri ovat toissijaisia: ”Kun Itä-Aasian nousu […] on kiihtynyt talouskasvun avulla, niin islamin nousu on kiihtynyt yhtä vaikuttavien väestönkasvulukujen myötä. / 15-30 -vuotiaiden, usein toimettomien, miesten valtava varanto on luonnollinen epävakauden ja väkivallan lähde, sekä muslimien välillä, että ei-muslimeja vastaan. Huolimatta kaikista muista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa, niin tämä tekijä yksin selittää pääosin muslimien harjoittaman väkivallan”. (Huntington 1996).

Jatkan professori Heinsohnin ajatusten suomentamista. Tällä kertaa kyseessä on Youtubista löytyvä radiohaastattelu, josta tässä vapaa käännös. (https://www.youtube.com/watch?v=zhzthrcmkBM)

Herra Heinsohn, mitä tarkoittaa sotademografia?

Se yrittää ennustaa tulevia väkivaltaisia yhteenottoja sotaindeksin avulla. Sotaindeksissä verrataan 55-59 -vuotiaiden pian eläkkeelle siirtyvien määrää 15-19 -vuotiaiden vapautuvista paikoista kilpailevien määrään. Saksan sotaindeksi on 0,66 eli 100 vanhaa kohden on vain 66 nuorta, kun taas Afganistanin sotaindeksi on 6,6 eli 100 vanhusta kohden on 660 nuorta.

Tehdään globaali katsaus pakolaisvirtoihin. 40% Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista tai paremminkin talouspakolaisista on tullut läntiseltä Balkanilta: Kosovosta, Albaniasta, Serbiasta ja Makedoniasta, tässä järjestyksessä. Mitä tältä suunnalta on vielä odotettavissa?

Kyseisellä Balkanin alueella asuu nykyään yhteensä 19 miljoonaa asukasta, suunnilleen saman verran kuin Saksan osavaltiossa Nordrhein-Westfalenissa. Eurooppaan suuntaavien pakolaisten joukosta ei edes yksi sadasta tule tältä alueelta. Sen lisäksi suurin osa näistä maista tulee joka tapauksessa liittymään EU:hun, minkä jälkeen heillä on täysi vapaus asettua asumaan tänne. Niinpä nyt puuhatut kalliit, mutta toiveikkaat palautusohjelmat ovat silkkaa rahan haaskausta.

Länsi-Balkan on aina ollut köyhä, ja sen asukkailla on taloudelliset syyt muuttaa pois. Jo nyt muuttaneiden määrä kuitenkin rasittaa meitä ja sosiaaliturvajärjestelmäämme, joten minusta asia ei ole aivan niin harmiton.

Siihen nähden mikä meitä odottaa, on kyse aivan pienestä ryhmästä. Heillä on myöskin syntyvyys ainoastaan 1,4-1,5 lasta naista kohden, joten kyseisellä alueella väkiluku on jo vähenemässä luonnollisella tavalla. Siksi ne, jotka ovat tulossa, tulevat nyt ja heitä on suhteellisen paljon, ja meilläpäin toivotaan, että voisimme hoitaa asian estämällä heidän tulonsa tai lähettämällä heidät takaisin. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että huomion suuntaaminen heihin on kaikkein vähiten tärkeää.

Siirrytään seuraavaksi suurimpiin pakolaisvirtoihin, jotka Euroopassa jätetyistä turvapaikka-anomuksista laskettuna tulevat Lähi-Idästä, Afrikasta ja Aasiasta. Turvapaikanhakijoista 25% tulee Lähi-Idästä, lähinnä Syyriasta ja Irakista, ja 17% Aasiasta eli lähinnä Afganistanista ja Pakistanista. Molemmat virrat kulkevat Eurooppaan pääasiassa Kreikan kautta. Millaisia pakolaisvirtoja meillä on odotettavissa tältä suunnalta?

Tarkastellaan Keski- ja Etelä-Aasian islamilaisia maita eli Pakistania, Afganistania, Bangladeshia ja Indonesiaa. Näiden maiden väkiluku on noussut vuoden 1950 160 miljoonasta nykypäivän 620 miljoonaan ja tulee vuoteen 2050 mennessä nousemaan 920 miljoonaan. Vuoden 2009 tutkimuksen mukaan 10-15% näistä ihmisistä haluaa muuttaa pois ja alimmankin arvion mukaan poismuuttajia olisi 60 miljoonaa ja vuoteen 2050 mennessä noin 100 miljoonaa. Tämä on se mitä tuolta suunnalta on meille odotettavissa, ja heidän kulkunsa tapahtuu pääasiassa Iranin ja Turkin kautta.

Unkarin pääministeri Viktor Orban sanoo: ”Ymmärtääksemme mitä meidän on tehtävä, meidän on ensin ymmärrettävä, minkä asian kanssa olemme tekemisissä. Eurooppaa ei koettele pakolaisongelma, vaan Euroopan manteretta uhkaa aina vain paisuva nykyaikaan sijoittuva kansainvaellusaalto”. Oletko samaa mieltä?

Kun tarkastelemme lukuja vain edellä mainitulta aasialais-islamilaiselta alueelta, niin eihän se mitenkään muuten voi olla! Kun katsomme seuraavaa aluetta, arabialaista aluetta Marokon ja Jemenin välillä, niin siellä väkiluku on noussut vuodesta 1950 nykypäivään 70 miljoonasta 360 miljoonaan ja 35 vuodessa se tulee nousemaan 600 miljoonaan. Näistä ihmisistä neljäsosa haluaa muuttaa pois; se on nyt 90 miljoonaa henkeä ja 35 vuoden kuluttua jopa 160 miljoonaa, jotka ovat tulossa meille. Nämä ovat optimistisia arvioita, jotka on tehty ennen nykyisiä sotia ja ennen öljyn hinnan laskua.

19% turvapaikanhakijoista saapuu Afrikasta, pääasiassa Nigeriasta, Somaliasta ja Eritreasta. Nigeria on hyvä esimerkki. Siellä on hyvin nuori väestö, kenties noin 170 miljoonaa asukasta ja hyvin nopea väestönkasvu. Millaiset ennusteet ovat koko Afrikalle?

Vuodesta 1950 nykypäivään Afrikan väestö on kasvanut 180 miljoonasta 960 miljoonaan ja tulee 35 vuoden kuluttua olemaan noin 2,1 miljardia. Nuorista afrikkalaisista haluaa – mikäli luvut ovat pysyneet samana vuodesta 2009 – nyt noin 400 miljoonaa tulla luoksemme ja vuonna 2050 noin miljardi.

Kumpikaan meistä ei voi vastata kysymykseen voidaanko näitä lukuja arvioida näin korkealle – palaan asiaan hetken kuluttua – mutta siirrytään nyt Afrikan työvoimaan. 15-24 -vuotiaiden määrä tulee kaksinkertaistumaan vuoteen 2045 mennessä 400 miljoonaan. Silloin Afrikassa tulee olemaan miljardi työikäistä, mikä on suurempi määrä työkykyistä väestöä kuin Kiinassa tai Intiassa. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa menestystä, jos kiinalaiset onnistutaan ohittamaan maailmanmarkkinoilla, tai sitten hirvittävää kurjuutta, jos kiinalaisia ei kyetä lyömään pois maailmanmarkkinoilta.

Entä miten uskotte käyvän?

Otetaan yksi esimerkki. 960 miljoonaa Saharan eteläpuolella asuvaa afrikkalaista tuottaa tällä hetkellä vientiin puolet siitä määrästä, jonka 17 miljoonaa hollantilaista tuottaa vientiin. Vaikka otamme huomioon heidän vaikuttavan väestönkasvunsa, ei koko alueella ole mitään merkitystä maailmanmarkkinoilla. Sekin vähä mitä he vievät, on pääasiassa raaka-aineita, joita eurooppalaiset, amerikkalaiset ja kiinalaiset yritykset jalostavat eteenpäin. Ilman niiden apua ei edes tämä pieni vientimäärä olisi mahdollinen. Neuvomme afrikkalaisille kuuluu siis: Alkakaa vihdoin rakentamaan autoja ja tietokoneita ja lyökää kiinalaiset ja saksalaiset maailmanmarkkinoilla! Tätä neuvoa olemme toistaneet jo puoli vuosisataa ilman minkäänlaista tulosta.

Jos tarkastelemme väitettänne sotaindeksistä ja nuorista miehistä, niin voimme silloin ilmeisesti odottaa lisää sotia Afrikassa?

Kyllä. Palataan mainitsemaanne esimerkkiin Nigeriaan. Miten joukon niinsanottuja talouspakolaisia voi muuttaa joukoksi ihmisiä, joilla on oikeus turvapaikkaan? Se on aivan helppoa. Nigeriassa on 170 miljoonaa asukasta, ja kuusi tai seitsemän vuotta sitten alkoi Boko Haram (käännettynä kirjat ovat syntiä) tappamaan ihmisiä. Sillä hetkellä kun Boko Haram alkoi tappamaan – heitä oli silloin kenties noin 10 000 taistelijaa – siitä hetkestä lähtien olivat kaikki 170 miljoonaa nigerialaista kotoisin sota-alueelta ja siten oikeutettuja turvapaikkaan.

Asiantuntijat varoittavat tekemästä virhepäätelmiä Afrikan tilanteesta, sillä jo nyt kaikkein köyhimmillä ei ole mahdollisuutta pakomatkaan, joka saattaa maksaa jopa 15 000 US-dollaria. Sanotaan, että niissäkin Afrikan maissa, joissa hyvinvointi lisääntyy, mutta väestönkasvu on korkea, kuten Etelä-Afrikassa jopa 8% ja muissa maissa 5-6%, maastamuutto ei tule enää vähenemään, vaan sen sijaan lisääntymään.

Se on totta. Jotta pystyn ylipäänsä muuttamaan maasta pois, pitää taskussani olla ensin jokunen dollari. Sillä hetkellä, kun ne saan, nousevat vanhat jäädytetyt unelmat maastamuutosta pintaan ja muuttuvat toteuttamiskelpoisiksi. Sama pätee myös sodankäyntiin. Niin kauan kuin nälänhätä vallitsee, näemme kyllä karmeita kuvia (ja jonka sydän ei säry niitä katsellessa, sillä ei sydäntä olekaan), mutta nälkä ei ole mikään sotilaallinen uhka. Nälkiintyneet luurangot eivät pysty kantelemaan automaattiaseita läpi viidakoiden ja yli vuorten. Jotta korkea sotaindeksi todella voisi realisoitua sisällissodaksi tai kansanmurhaksi, tarvitaan siihen hyvin koulutettuja, hyvin ruokittuja ja jonkinlaisen terveydenhoidon piirissä olevia taistelijoita. On siis täysin oikein sanottu, että kohoavan elintason myötä kasvaa myös näiden nuorten miesten taistelukyky ja veristen yhteenottojen todennäköisyys. Siellä, missä vallitsee äärimmäinen köyhyys, kerjätään leipää. Kun tästä köyhyydestä päästään eroon ja edelleen tehdään kolme neljä poikaa per perhe, niin siellä alkaa tappaminen.

Aina sanotaan, että meidän pitäisi investoida näihin lähtömaihin, jotta maastalähdön syitä saataisiin poistettua. Kosovossa ja Bosniassa on maksettu avustusta henkeä kohden enemmän kuin missään muualla maailmassa, ja nykyään nämä maat ovat hännänhuippuja niiden vaatimusten suhteen, joita EU asettaa jäsenikseen pyrkiville. Afrikalla taas on oikeastaan koulutusongelma.

Afrikka on aloittanut myöhään. Vasta vuonna 2011 ensimmäinen afrikkalainen maa, Ghana, otti osaa kansainväliseen koululaisten matematiikkakisaan. He saivat 331 pistettä, kun voittaja Etelä-Korea sai 613 pistettä. Afrikalla on siis edessään pitkä matka ottaa muut maat kiinni. En väitä, että heidän koskaan pitäisi kyetä lyömään Etelä-Korea voidakseen menestyä, mutta jos he saavuttaisivat vaikka Suomen, jolla on Euroopan parhaat pisteet 515, niin jos he onnistuvat kirimään kolmestasadasta viiteensataan pisteeseen, niin silloin Afrikan mahdollisuudet ovat paljon paremmat – ja silloin myös sieltä meille tulijoiden mahdollisuudet tulla vastaanotetuiksi ovat paljon paremmat.

Etelä-Afrikassa tilanne on sellainen, että siellä on 70 000 avointa insinöörin paikkaa, joita ei saada täytettyä. Mutta hypätään nyt Saksaan, joka kiinnostaa meitä eniten. Uusien väestölaskelmien mukaan Saksan väkimäärä vähenee 73 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä, jos maahan saapuu vuosittain 200 000 uutta maahanmuuttajaa. Väkimäärä tasoittuu 82 miljoonaan vain, jos maahanmuuttajia on vuosittain miljoona tai jos syntyvyys lähtee jostain syystä yllättäen nousuun. Viime vuonna saapui 450 000 maahanmuuttajaa, joten maahanmuuton kannalta mahdollisuutemme ovat kaiketi hyvät. 

Nykyisillä luvuilla on se yksi miljoonakin saavutettavissa. Nyt jokaisen kansa on kuitenkin tehtävä valinta. On kansoja, jotka valitsevat maailmantalouden huipulla pysymisen eikä heillä ole varaa päästää maahansa ihmisiä, joilla ei ole samaa pätevyyttä, vaan jotka eläisivät sosiaalisysteemin varassa. Tämän valinnan ovat tehneet mm. aikaisemmat Englannin alusmaat Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. He sanovat: ”Olemme maailman huipulla ja meillä on erittäin kovat kilpakumppanit Itä-Aasiasta, erityisesti Kiinasta. Haluamme pysyä siellä missä olemme, ja siksi meidän on vartioitava sotilaallisesti rajojamme niiltä maahanpyrkijöiltä, jotka rasittaisivat sosiaalijärjestelmäämme, ja samaan aikaan meidän on alhaisen syntyvyytemme vuoksi houkuteltava maahan todellisia osaajia.” Se on yksi mahdollinen valinta, mutta kansa voi toki valita toisinkin. Saksan kansa voi toki sanoa, että sosiaalimenojen määrä on meille melkoisen yhdentekevää, mutta koko maailman pakolaisten auttaminen on meille tärkeää. Silloin voi sanoa, ettei maailman huipulla pysymisellä ole merkitystä, vaan merkitystä on niiden ihmisten määrällä, joita voimme auttaa.

Mutta sitä mahdollisuuttahan meillä ei ole, kun katsomme sitä demografista ongelmaa, joka meillä on.

Kvantitatiivisesti meidän ongelmamme olisi ratkaistu yhdessä yössä. Jos rajat avattaisiin, olisi tulijoita joka vuosi pari kolme miljoonaa. Meidän ongelmamme sen sijaan on laadullinen. PISA-testissä vuonna 2013 meidän kantasaksalaisista lapsistamme 30% epäonnistui matematiikan kokeessa. Maahanmuuttajalapsista taas – niistä joiden pitäisi olla meidän tulevaisuutemme – epäonnistui matematiikassa 50-60%. Jos meille siis tulee tarvittava ihmismäärä, mutta he eivät kykene operoimaan maailman huipputasolla, jolle Saksakin kuuluu, niin silloin maa on hankkimassa itselleen ekonomista ongelmaa. Se voi tietenkin olla myös asia, jota maa nimenomaan haluaa.

Taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että kyseessä on itsestään tasapainottuva systeemi. Rajat vain auki ja ihmiset menevät itsestään sinne missä heillä on parhaat mahdollisuudet saada työtä. Onko se niin?

Se oli amerikkalaisen taloustieteilijän Milton Friedmanin unelma, mutta hän myös lisäsi siihen aina, että se toimii vain jos ihmisille ei anneta muuten kerta kaikkiaan minkäänlaista muuta apua. Tällöin ihmiset tulevat tietylle alueelle vain, koska he löytävät sieltä työtä itselleen, eivätkä jonkin muunlaisen avustuksen vuoksi. Meillä ei siis tänään ole vain kahdenlaisia pakolaisia, talouspakolaisia ja poliittisesti vainottuja, vaan myös kolmas ryhmä, jota ei ole koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa ollut, vaan joka on syntynyt viimeisten parin kolmenkymmenen vuoden aikana. Siihen ryhmään kuuluvat ovat elatuksen etsijöitä, jotka siirtyvät talouspakolaisina sellaiselle talousalueelle, jossa heitä ei tarvita, mutta jossa he saavat elatuksen itselleen. Tätä ryhmän kokoa ei todennäköisesti voida tietää motiivien perusteella sillä hetkellä, kun he lähtevät liikkelle, mutta se on ryhmä, joka tulee varmasti kasvamaan, koska maailmantalouden kilpailutilanne kiristyy koko ajan erityisesti Itä-Aasian maiden ja aivan erityisesti Kiinan vuoksi ja yhä useampia talouksia tippuu kilpailusta pois. Tämä kansainvälinen kilpailutilanne määrää ensi sijassa sen missä seuraavat talouspakolaiset tulevat syntymään.

Nykyään puhutaan paljon moraalista. Slovenialainen filosofi Slavoj Zizek pitää avoimien rajojen vaatijoita tekopyhinä. Sisimmässään he tietävät varsin hyvin, ettei niin pitkälle voida koskaan päästä, koska se johtaisi kapinoihin Euroopassa. He vain näyttelevät olevansa hyviä sieluja korruptoituneessa maailmassa, johon osallisia he itsekin todellisuudessa ovat mm. käyttämällä hyväkseen afrikkalaisia raaka-aineita. Miten rajojen avaaminen sitten muuttaisi Saksaa?

Meidän on nähtävä eräs asia. Meillä on kansainvälinen rikosoikeus, jota on kehitetty vuodesta 1899 lähtien Haagin oikeusjärjestelmän puitteissa, ja se on siitä lähtien koko ajan kehittynyt eteenpäin. Ihmiskunnan aikaisempien kansainvaellusten aikana, esimerkiksi silloin, kun eurooppalaiset valloittivat 90% asutusta maailmasta, niin millainen tilanne olikaan silloin? 1600-1800 -lukujen aikana noin 10 miljoonaa eurooppalaista lähti ja asettui asumaan muihin maanosiin, mutta varsinaisen sotilaallisen aluevalloituksen, paikallisten ryöstämisen ja tappamisen, sen hoiti ainoastaan muutama satatuhatta miestä. Silloin oli siis 10 miljoonaa muuttajaa 200 vuoden aikana. Nyt taas voimme yhdellä kertaa nähdä 500 miljoonaa lähtijää tai 35 vuoden kuluttua jopa miljardin. He eroavat edellisistä sillä merkittävällä tavalla, että he eivät ole aseistautuneita. Aikoinaan matkaan lähdettiin aseet kädessä, ja silloin joko voitettiin tai hävittiin, eikä se sen enempää kiinnostanut ketään. Ei ollut lakeja suojaamassa hyökkäyksen kohteena olevien kansojen oikeuksia. Nykyään nämä lait ovat olemassa, ja jos jonnekin saapuu laivalla tai uimalla tai millä tahansa muulla tavalla aseistautumattomia ihmisiä, niin näiden ihmisten torjuminen aseilla olisi nykyään rikollista. Olimmepa moraalista mitä tahansa mieltä, niin oikeudellinen tilanne on nykyään tämä.

Toistan kysymyksen kuinka rajojen avaaminen sitten muuttaisi Saksaa?

Se muuttaisi Saksan tilanteen samanlaiseksi kuin Brasiliassa. Bruttokansatuote henkeä kohden laskisi, mutta ihmiset eivät näkisi nälkää – eivät he näe nälkää Brasiliassakaan – ja se muuttaisi Saksaa ja koko Eurooppaa tavalla, jota emme ole nähneet sitten Rooman ajoista lähtien.

Itä-Eurooppalaiset maat vastustavat, koska he näkevät tässä turvallisuusongelman Euroopalle. He vastustavat pakolaisten vastaanottamista kiintiöiden mukaan. Otetaan esimerkiksi Puola, jonka tunnette niin hyvin, koska asutte Danzigissa. Miksi puolalaiset toimivat siten?

Puola on kommunismin romahtamisen jälkeen menettänyt noin 2-3 miljoonaa – tarkka määrä ei ole tiedossa – parasta kansalaistaan. Puola on demografisesti toivottomassa tilanteessa. Syntymäluvut ovat 1,2-1,4, eliitti muuttaa pois eikä sen tilalle tule muualta vierasta eliittiä. Kun jostain maasta muuttaa eliitti pois, ja sitten tulee joku instanssi, joka sanoo, että teidän tulisi ottaa vastaan ihmisiä, jotka eivät korvaa lähellekään eliittiä, vaan tarvitsevat sen sijaan apua, niin silloin vastaus kuuluu, että kun meidän parhaat auttajamme, siis ne jotka pystyvät maksamaan veroja, ovat poissa, niin silloin me emme voi auttaa. He sanovat, että lähettäkää meille mieluummin takaisin meidän omat osaajamme (mikä ei tietenkään käy, koska hekin ovat vapaita ihmisiä), niin me otamme heidät vastaan kiintiönä ja te voitte samalla pitää luonanne ne muut. EU:n 28 maasta peräti 18 ei halua ottaa vastaan pakolaisia. Tämä on ongelma niille maille, jotka pitävät rajansa suhteellisen avoinna, eli johtomaalle Saksalle ja toisella sijalla Ruotsille. Jos he pitävät rajansa auki, niin se on heidän oma ratkaisunsa, josta heidän on myös selvittävä itse. Korostan vielä, että vaikka Puola pakotettaisiin ottamaan vastaan pakolaiskiintiöitä esimerkiksi uhkaamalla katkaista heiltä EU-tuet, niin nuo pakolaiset olisivat ylihuomenna joka tapauksessa jälleen Berliinissä.

EU:n pakolaisia koskevassa huippukokouksessa kiristeltiin hampaita, eikö vain? Itäiset maat sanoivat haluavansa vain vapaaehtoisia hakijoita ja niitäkin mieluiten nolla kappaletta. Italialainen osanottaja taas vastasi heille, että jos tämä on teidän näkemyksenä Euroopasta, niin voitte pitää se vain omana tietonanne. Euroopassa vallitsee siis moraalinen ongelma.

Ah, poliitikot vetoavat moraaliin, kun se sopii heidän tarkoituksiinsa, mutta luopuvat siitä heti, kun se ei sovi heidän tarkoituksiinsa. Siihen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, mutta meillä on Euroopassa valtava ongelma, jos osa maista päättää puolustaa rajojaan, mitä he eivät oikeastaan saisi lainkaan tehdä. Silloin Eurooppa jakautuu ja voi syntyä uusia eurooppalaisia alliansseja. En usko paluuseen takaisin yksittäisvaltioihin, mutta näen maaryhmiä, jotka toimivat yhdessä. Otetaan esimerkiksi itäeurooppalaiset, joilla on hyvin vähän mahdollisuuksia. He voisivat yllättäen huomata, että heillä on sijaintiinsa liittyvä etu, jota ei aiemmin olla tultu ajatelleeksi, nimittäin terrorismin, antisemitismin, juutalaismurhien ja no-go-alueiden puuttuminen jopa pääkaupungeista. Sosiaalisen tyytymättömyyden puuttuminen yhteiskunnasta voisi olla sellainen etu, että jonain päivänä ihmiset haluaisivatkin muuttaa sinne. En panisi sille liikaa toivoa, mutta on muita maita, jotka käyttävät juuri tätä etua hyväkseen. Australia ja Kanada houkuttelevat saksalaistakin eliittiä tarjoamalla heille vapautta niistä kamaluuksista, joita Euroopassa tapahtuu. Siellä voi elää rauhassa, ja nuori muuttaja voi olla varma, että vanhaksi tultuaan 40-50 vuoden päästä tulevaisuus näyttää yhä hyvältä.

Tämähän on juuri sitä mitä Iso-Britannia pelkää. Seuraava ja kenties merkittävin aiheemme onkin Iso-Britannian mahdollinen ero EU:sta. Näillä asioilla on siellä suurempi rooli ja niiden valossa sen näkökanta on helpommin ymmärrettävissä.

Kyllä, Iso-Britannia on jo menettänyt 2,3 miljoonaa usein parasta osaajaansa Kanadaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Englantilaisille sellainen muutto on laajakantoisempi, koska menivätpä he minne tahansa Vancouverin ja Aucklandin välillä, he ovat aina kotonaan. Jos nyt katsotaan näitä kolmea maata, niin maailman kymmenestä korkeimman elintason kaupungista (The Economistin mukaan), peräti kahdeksan sijaitsee näissä maissa. Jokainen sanomalehden lukija ajattelee mielessään, että jos meillä täällä Birminghamissa tai Liverpoolissa käy olo liian tukalaksi, niin lähdenpä tuonne. Ne, jotka lähtevät – olivatpa he Afrikasta tai muualta – ovat aina maansa liikkumiskykyisintä, tarmokkainta väkeä. Englannilla ei ole enää varaa tällaiseen, vaan sen on myös aivan pakko saavuttaa samanlainen sijaintietu kuin on Kanadalla, Australialla ja Uudella-Seelannilla, jotta se voi suhteellisella sosiaalisella rauhallisuudella pitää kiinni omasta väestään ja mahdollisesti jopa houkutella muita.

Nythän on niin, ettei Iso-Britannia välttämättä tarvitse maahanmuuttajia, koska sen oma syntyvyys on suhteellisen stabiili, mutta siellä käydään nyt keskustelua aiheesta, jota emme täällä meillä voisi kuvitellakaan. Arvostettu tiedemies ja emigraation tutkija David Goodhart ja Oxfordin taloustieteilijä Paul Collier pitävät kansallisvaltioiden jälkeistä monikulttuurista yhteiskuntaa ongelmallisena. Heidän mielestään kansallisella identiteetillä on suuri merkitys ylipäätään identiteetin kehittymisessä. Onko tämä tulosta heidän monivuotisesta kokemuksestaan maahanmuuttajien suosimana maana?

Parhaiten kansan tribaalista (heimomielistä) puolta voi tutkia itäaasialaisissa kansoissa. Korealaiset, japanilaiset, kiinalaiset… he kaikki ymmärtävät sen oikein hyvin. Otetaan esimerkiksi parhaiten tunnetut Korea ja Japani, jotka ovat erittäin tribaaleja kansoja. He mieltävät itsensä yhdeksi suureksi perheeksi ja seisovat kriisiaikoina toinen toisensa tukena automaattisesti asiaa sen kummemmin edes ajattelematta. Kun katsomme heidän käymäänsä tiivistä keskustelua maahanmuutosta, jota he oikeastaan kipeästi tarvitsevat, koska heidän omat syntyvyyslukunsa ovat liian alhaiset, niin he sanovat, että mieluummin ei minkäänlaista maahanmuuttoa kuin sellaisten ihmisten maahanmuuttoa, joista ei ole meille mitään apua, vaan joita meidän omien vanhustemmekin pitäisi vielä ryhtyä auttamaan. Japani on antanut vuonna 2014 vain 14 ihmiselle turvapaikan.

Miten he sitten aikovat pärjätä taloudellisesti, kun esimerkiksi Isossa-Britanniassa Bentley on joutunut hakemaan autotyöläisiä Espanjasta saakka?

Miten he taloudellisesti pärjäävät, onkin seikka, jota meidän on suurella mielenkiinnolla seurattava, koska Japanin väestö on jo nyt keskimäärin vanhempaa kuin meillä – korealaiset taas ovat nuorempia –  mutta mitä itse olen huomannut katsoessani kansainvälisiä patenttihakemuksia, niin niissä iäkkäät japanilaiset pärjäävät miljoonaa asukasta kohden laskettuna kaksi kertaa paremmin kuin saksalaiset, jotka hekään eivät ole lähtöisin mitenkään huonoilta vanhemmilta, jos tarkastellaan asiaa teollisuuden kannalta. On siis täysin mahdollista, että itäaasialaiset tulevat selviämään tästä niinsanotusta laaksosta, jonka aikana iäkkäiden määrä  kokonaisväestöstä on suhteettoman suuri, nimenomaan siksi, että heillä on maailman pätevimmät ihmiset. Jolloinkin iäkkäiden määrä jälleen tasoittuu alemmalle tasolle 80 miljoonaan 120 miljoonan sijasta. Varmaa se ei ole, ja minä seuraankin tilannetta mielenkiinnolla jopa päivittäin, koska haluan tietää onko Euroopallakin jokin toinen tie valittavaan kuin ottaa paniikinomaisesti vastaan kaikki mahdolliset nuoret tulijat, joista myöhemmin huomataan, ettei osa heistä osaa edes lukea ja kirjoittaa.

Palataan moraaliin Euroopassa. Joka meillä ääneen vaatii niiden palauttamista kotimaihinsa, jotka ovat saaneet hylätyn turvapaikkapäätöksen, hänet tuomitaan lähes tulkoon natsina. Sisäministerimme sanoo, että oikeus karkotuksiin on ontto lakipykälä, ja eurooppalaisella tasolla vallitsee näkemys, että joka tänne tulee, saa tänne myös jäädä. Olemmeko siis muuttumassa monikansalliseksi valtioksi?

Anna kun selitän sen seikkaperäisesti. Jokaiselle ihmiselle, joka oleskelee Saksan maaperällä – olipa sitten laillisesti tai laittomasti – on PAKKO kustantaa ihmisarvoinen elatus, ellei hän siihen itse kykene. Näin sanotaan Hartz4-lakipykälässä. Siis jokaiselle ihmiselle, joka tulee rajan yli, on maksettava ihmisarvoinen toimeentulo niin kauan kuin hän täällä oleskelee eikä itse ansaitse mitään. Jopa niille, jotka ovat saaneet karkotuspäätöksen tai joita ei ole edes tunnustettu turvapaikanhakijoiksi, on maksettava ihmisarvoinen toimeentulo, jos he pysyttelevät täällä vielä vuoden, kaksi tai vaikka viisi vuotta. Koko viisi vuotta heille on lakimme ja perustuslakimme mukaan maksettava. Tämä on hyvin voimakas magneetti, ja toistan edelleen, että kyseessä on poliittinen valinta, jossa joko sanomme ”kyllä, näin haluamme asian olevan” tai sanomme ”ei, emme halua näin”. Jälkimmäisestä taas olisi seurauksena joutua Australian tielle ja me kaikki tiedämme mikä tuo tie on: armeija ja merivoimat rajoja vartioimassa.

Olisiko sellainen Euroopassa ylipäänsä mahdollista?

Lukuunottamatta Brittein saaria ja mahdollisesti Skandinaviaa se olisi hyvin vaikeaa.

Mikä mielestänne on koko tämän keskustelun ”laiva on jo täynnä” ja ”laivaa ei saa kaataa” suurin vaara?

En ole varma näenkö mitään vaaraa. Me puhumme koko ajan valtioista, mutta kiinnitetäänpä hetkeksi katse yksilöihin. Uskon, että yksilöt meillä Saksassa, Englannissa, Ruotsissa tai missä tahansa pakottavat lopulta oikeaan ratkaisuun. Kun meidän yksilöistämme suurin osa, ne kaikkein parhaat, muuttavat pois kilpailukykyisiin linnoituksiin Australiaan ja Kanadaan, missä heidät otetaan punaisella matolla vastaan, koska siellä todella tarvitaan tarmokkaita saksalaisia heidän oman alhaisen syntyvyytensä vuoksi. Nämä nuoret ihmiset, jotka tänään tutkivat maailmankarttaa kuin ravintolan menyytä – näin omakin poikani tekee – kun heidän sormensa pysähtyy Sydneyn tai Melbournen kohdalla eikä Leipzigin tai Dortmundin kohdalla, niin silloin Leipzig ja Dortmund joutuvat vaikeuksiin, koska ne menettävät vahvoja veronmaksajia. Ne tarvitsevat yhtä sosiaaliavun varassa elävää maahanmuuttajaperhettä kohden kaksi korkeapalkkaista veronmaksajaa, ja kun nuo kaksi lähtevät, niin yhdellä perheellä ei olekaan enää elatusta. Minä uskon, että juuri tämä yksilöiden toiminta tulee lopulta pakottamaan myös valtioiden hallitukset oikean ratkaisun tekemiseen.

Mutta tällä hetkellä näemme Euroopassa vain systemaattista vastuuntunnottomuutta. Ehdottomasti!Saksa on sanonut, ettei se lähetä syyrialaisia takaisin, ja jos se olisi lähettänytkin, niin he olisivat jääneet Unkariin eikä Unkari olisi kyennyt selviämään sellaisesta ongelmasta. Näettekö jonkinlaisen ulospääsyn tästä tilanteesta?

Jos tahtoa löytyy, niin tottakai. Silloin eteläraja varmistettaisiin armeijan ja merivoimien avulla. Silloinhan tekisimme vain niinkuin muutkin maat tekevät, mutta en näe sitä pakonomaisena ratkaisuna. Sen sijaan käy myös poliittinen ratkaisu enemmistön päätösvallalla – jos todellakin ottaisimme enemmistön mielipiteen vakavasti – jossa päätetään, että Saksa valitsee nyt aivan toisenlaisen suunnan. Arvotetaan talous aivan alhaalle ja auttamishalukkuus aivan ylhäälle, ja todella päätetään olla tätä mieltä. Kun bruttokansantuote henkeä kohden laskee nykyisestä 40 tuhannesta 15 tuhanteen, niinkuin Brasiliassa, sillä voi toki yhä elää, kun se ei laske Ghanan tasolle 4 tuhanteen. Ghanasta tänne tulevalle se merkitsisi yhä elintason nousua. Meidän on siis nähtävä, että poliittinen visio tähän suuntaan on aivan mahdollinen. Jos enemmistön mielipide on tähän suuntaan, niin huomaamme olevamme aivan erilaisessa tilanteessa. Toiset näkevät sen vaarana, mutta toiset sosiaalisten toiveidensa täyttymyksenä.

On kuitenkin olemassa vakavia syitä sallia joillekin ihmisille turvapaikka, joten miten voimme varmistaa, ettei kaiken sen keskellä, mitä nyt tapahtuu, koko turvapaikkajärjestelmä pääse romahtamaan?

En usko, että turvapaikkajärjestelmä tulee romahtamaan, mutta meidän ei tule unohtaa sen taustalla olevaa mekanismia: Afrikassa on maa, jossa on 100 miljoonaa asukasta, ja huomenaamulla 10 000 nuorta miestä aloittaa siellä sodan. He ovat silloin yhdessä yössä nostaneet turvapaikkaan oikeutettujen ihmisten määrän nollasta 100 miljoonaan, ja nämä ihmiset ovat turvapaikkaan oikeutettuja, jos he tulevat rajallemme. Uskon, että juuri nämä muutokset eilen ei-sotaisista maista huomenna sotaisiin tuottavat vielä satoja miljoonia turvapaikkaan oikeutettuja, joiden vastaanottaminen tulee ilman muuta räjäyttämään koko turvapaikkasysteemimme. Meidän on aina käytettävä molempia silmiämme: samalla kun yhdellä silmällä katsomme ihmisiä, jotka pyytävät meiltä apua, on meidän toisella silmällä katsottava niitä omia kansalaisiamme, joiden täytyy maksaa se apu. Juuri ne omat kansalaiset, jotka kaiken maksavat, ovat loppupelissä se ratkaisevin tekijä. Ne, jotka ovat alle 40-vuotiaita ja osaavat jotakin, ne voivat huomenna lähteä. He eivät etukäteen hiisku sanaakaan aikomuksistaan, koska heitä vain verrattaisiin natseihin tai muuhun sellaiseen. He lähtevät kaikessa hiljaisuudessa – tunnen monia, jotka ovat niin tehneet. He eivät sano mitään, vaan ovat vain yhtäkkiä poissa. Heidän veronsa jäävät saamatta, ja sillä on vaikutusta. Nämä uutterat veronmaksajat sanovat, ettei kyse ole vastaanottohalusta, vaan siitä, että maksukyvyllämmekin on rajansa. Vaikka tänä vuonna verotuotto olisikin ylijäämäinen, ei se muuta sitä tosiasiaa, että meillä on samalla 2200 miljardia valtion velkaa.

Kiitos Herra Heinsohn haastattelusta.

Luusereiden manner

Kun Euroopan väestö kutistuu ja parhaiten koulutetut henkilöt ovat lähdössä, niin me sallimme kouluttamattomien muslimien maahanmuuton jatkuvan. He tulevat pian romahduttamaan hyvinvointivaltiomme. Lisäksi on syytä huomioida se tosiseikka, että muslimimaat ovat synnyttäneet nuorisopullistuman (youth bulge), joka kokemusten valossa johtaa joukkomurhiin, eikä sen vaikutuksia voida torjua ulkomaisella avulla. Näiden synkkien ennusteiden lähde on saksalainen sosiologi Gunnar Heinsohn, joka uskoo, että Euroopan peli on pelattu (game over).

Jos USA:n johtaman ”halukkaiden koalition” johtajat olisivat olleet perillä Gunnar Heinsohnin tutkimuksista, niin he todennäköisimmin eivät olisi koskaan lähettäneet joukkojaan Irakiin tai Afganistaniin. He olisivat luopuneet myös nopeasti interventioaikeista Sudanin Darfurin maakunnassa. He olisivat todenneet Palestiinan 10-lapsisille perheille, että Länsi ei enää kustanna heidän pidäkkeetöntä lisääntymistään. Lännen mielipidejohtajat ja poliitikot olisivat luopuneet lempiteoriastaan, että käytännössä kaikki väkivallanteot Pohjois-Afrikan ja Filippiinien välisellä vyöhykkeellä – mukaan lukien erilaiset terroriteot kaikkialla maailmassa – johtuvat Israelin ja Palestiinan välisestä ratkaisemattomasta konfliktista.

Pahinta lännessä vallitsevan poliittisen konsensuksen kannalta on, että Heinsohn ei usko hetkeäkään, että taloudellinen apu ja nälän lievittäminen suurten nuorisopullistumien maissa voisi estää sotia, yhteiskunnallisia levottomuuksia, terroria ja tappoja. Tämä johtuu siitä, että nälkäänäkevät ihmiset eivät taistele, he vain kärsivät. Jos kuitenkin suurelle joukolle nuoria miehille annetaan riittävästi syötävää ja tietty koulutus yhteiskunnissa, joissa on liian paljon nuoria miehiä, jotka kaikki eivät voi saada arvostusta ja asemia (positions), joihin he kokevat olevansa oikeutettuja, niin se voi johtaa väkivaltaisuuksiin.

63-vuotias Bremenin yliopiston sosiologian professori julkaisi tutkimustensa tulokset vuonna 2003 sensaatiomaisessa ja poliittisesti epäkorrektissa kirjassaan Söhne und Weltmacht: Terror im Aufstieg und Fall der Nationen. Kirja tuli laajemmin tunnetuksi ja keskustelun aiheeksi sen jälkeen kun merkittävä saksalainen filosofi Peter Sloterdijk luonnehti sen olevan yhtä uraauurtava kuin Karl Marxin Pääoma. Sloterdijk katsoi, että kirja voisi viitoittaa tietä uudelle realismille tutkimusalueella, jota voitaisiin kutsua ”demografiseksi realismiksi”.

Heinsohn ei ole huolissaan väestöjen absoluuttisesta koosta, vaan pikemminkin teinien ja nuorten miesten osuudesta. Jos tämä osuus kasvaa liian suureksi verrattuna kokonaisväestöön, niin päädytään nuorisopullistumaan. Ongelmat alkavat, kun perheet alkavat tuottaa kolme, neljä tai useampia poikia. Tämä johtaa siihen, että pojat alkavat kamppailla keskenään yhteiskunnassa pääsystä asemiin (position), jotka antavat vaikutus- ja arvovaltaa. Silloin yhteiskunnassa kaikkialla on liikkeellä paljon poikia ja nuoria miehiä täynnä aggressioita ja hallitsemattomia hormoneja. Ja silloin tullaan näkemään joukkomurhia, kunnes riittävä määrä nuoria miehiä on eliminoitu, jotta määrä vastaa yhteiskunnan kykyä tarjota asemia eloonjääneille.

Heinsohnin mukaan 80% maailmanhistoriasta kertoo nuorten miesten aiheuttamista ongelmista kansakunnissa, joissa on liikaa poikia. Tämä ongelma voi realisoitua useassa eri muodossa – kotimainen rikollisuus kasvaa, vallankaappausyritykset, vallankumoukset, mellakat ja sisällissodat. Joskus nuoret tekevät kansanmurhia saadakseen itse tapetuille kuuluneet asemat. Lisäksi voidaan myös sotia uusien alueiden valtaamiseksi, vihollisväestön tappamiseksi ja sen korvaamiseksi omalla väestöllä.

Heinsohn korostaa yhä uudelleen, että nuorisopullistumien aiheuttamilla levottomuuksilla ja väkivallalla ei ole mitään tekemistä nälänhädän ja työttömyyden kanssa. Kirjassaan hän kuvaa ilmiötä seuraavasti: ”Nuorisopullistuman dynamiikkaa – tätä on syytä korostaa jatkuvasti – ei aiheuta ravinnon puute. Nuorempi veli, joka toimii esikoispojan tallirenkinä voi olla hyvin ruokittu, jopa lihava. Hän ei halua ruokaa, vaan aseman, joka voi taata hänelle arvostusta, vaikutusvaltaa ja omanarvontuntoa. Eteenpäin puskemassa eivät ole aliravitut, vaan pikemminkin luokka-asemastaan pudonneet (déclassé) potentiaaliset luuserit”.

Viime vuosien aikana Länttä vastassa on ollut monissa muslimimaailman osissa kehittynyt jättiläismäinen nuorisopullistuma. Tämän pullistuman on synnyttänyt muslimien väestöräjähdys. Viiden sukupolven aikana (1900-2000) muslimimaiden väestön määrä on kasvanut 150 miljoonasta 1.200 miljoonaan – kasvua 800%. Vertailun vuoksi väestö Kiinassa on kasvanut 400 miljoonasta 1.200 miljoonaan (300%). Intian väestö on kasvanut 250 miljoonasta 1.000 miljoonaan (400%).

 

Gunnar Heihnsohn
”Islamilaisessa maailmassa ei ole ’tyttöystäviä'”

Ei työtä, ei seksiä: Keskustelu sosiologi Gunnar Heinsohnin kanssa Kölnin tapahtumista, frustroituneista pakolaismiehistä, koskemattomista muslimitytöistä ja länsimaisista naisista saaliseläiminä.

Die Welt 15.1.2016 juttu saksaksi

Die Welt: Professori Heinsohn, kirjanne ”Söhne und Weltmacht” herätti vuonna 2003 kohua. Vahvistavatko Kölnin tapahtumat silloin esittämänne teesit alityöllistetyistä väkivaltaan valmiista miehistä?

Gunnar Heinsohn: Ensimmäiseksi pitää kysyä, miksi meillä on niin paljon nuoria miehiä matkalla Eurooppaan? Heidän kotimaissaan on selkeä nuorisoylitarjonnan aiheuttama ”youth bulge” (nuorisopullistuma), tai toisin sanoen – korkea sotaindeksi.

Die Welt: Mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan?

Heinsohn: Sotaindeksi mittaa eläkeikää lähestyvien 55-59 -vuotiaiden miesten suhdetta 15-19 -vuotiaisiin miehiin, jotka ovat aloittamassa omaa elämänkamppailuaan. Kun sotaindeksi on 3-6, kuten noissa lähtömaissa, niin silloin 1000 vanhemmalta mieheltä vapautuvaa paikkaa kohden on 3000-6000 nuorta miestä. Saksassa heitä on nykyisin 660 [tuhatta vapautuvaa paikkaa kohden].

Die Welt: Oikeastaan ei ole mikään ihme, että nuoret miehet etsivät onneaan jostakin muualta.

Heinsohn: Totta, se on ymmärrettävää, että he, joille oma maa ei anna mitään mahdollisuuksia aseman (position) saavuttamiseksi, haluavat ryhtyä elintasopakolaisiksi. Jos heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia ryhtyä tähän, niin syntyy vaara, että he aloittavat taistelun kotimaissaan niitä vastaan, joilla on asema. Ja silloin heidän kotimaistaan tulee sotatoimialueita. Ja kaikista noiden maiden asukkaista tulee tälle mantereelle saapuessaan suojaan ja turvapaikkaan oikeutettuja henkilöitä. Tämä on nyt vasta alkuvaiheissaan olevan massamaahanmuuton tausta. Todellinen mittakaava tulee olemaan sadoissa miljoonissa.

Die Welt: Miten päädytte näihin lukuihin?

Heinsohn: Tämä voidaan laskea suhteellisen tarkasti. Me tiedämme, että Marokon, Indonesian ja Etelä-Afrikan välisellä alueella asuu noin kaksi miljardia ihmistä. Heiltä kysyttiin, haluavatko he jäädä, vai lähteä. Noin 500 miljoonaa henkilöä haluaisin mieluummin lähteä alueelta. Jos toive muuttaa pois maasta säilyy tällä tasolla, niin silloin on odotettavissa, että Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä pyrkivien määrä on noin 1, 2 miljardia ihmistä.

Die Welt: Mihin kyselytutkimukseen te viittaatte?

Heinsohn: Kyseessä on Gallup Oy:n vuonna 2009 tekemä tutkimus. Se on vielä optimistinen. Se tehtiin jo ennen öljyn hintaromahdusta, ennen arabien sisällissotia, ennen Boko Haramia jne. Sen jälkeen on julkaistu Qatarin  Arabitutkimus- ja politiikkakeskuksen 12 arabimaassa vuonna 2015 tehdyn asennetutkimuksen tulokset. He kysyivät myös, kuinka moni arabi haluaisi poistua kotimaistaan. Heidän määränsä oli 35%. Vuonna 2009 luku oli vielä 23%.

Die Welt: Liittyvätkö Kölnin tapahtumat todellakin suuriin pakolaismääriin, vai oliko kyse sittenkin onnettomasta sattumuksesta, joka ei välttämättä toistu?

Heinsohn: Vaeltamaan lähtevät ensimmäisenä nuoret miehet. He ovat useimmiten toisia ja kolmansia veljiä. Ensimmäiselle pojalle tarjoutuu mahdollisuus kotona. Tänne saapuvilla toisilla pojilla ei ole kotimaassaan mahdollisuutta asemaan ja se tarkoittaa, että heillä ei ole myöskään mitään mahdollisuutta perhe-elämään. Ja siten ei myöskään lailliseen seksuaalielämään. Siksi myös arabimaissa tapahtuu hyökkäyksiä, joita nyt koetaan Englannin, Saksan ja Ruotsin välisellä alueella.

Die Welt: ”Ei töitä” + ”ei seksiä” = ”seksuaalinen hyökkäävyys” – eikö tämä ole hieman liian yksinkertainen yhtälö?

Heinsohn: Katsokaapa kuitenkin niitä nuoria miehiä, jotka tulevat tänne. Joko he osaavat jotakin ja silloin he menestyvät täällä, eikä heillä ole mitään vaikeuksia löytää partneria uskontoryhmänsä ulkopuolelta. He ovat kuitenkin vähemmistö. Noin 90%:lla tilanne on toisin. Heillä on huonopalkkaisia töitä tai he saavat sosiaalitukea. He eivät saa sitä, mitä sosiologislangissa kutsutaan ”statusseksiksi”. Nuoret miehet kohtaavat nyt koko seksuaalisen himonsa. Heidän omissa ryhmissään on tyttöjä, jotka ovat kuitenkin ehdoton tabu. Näihin naisiin ei kosketa ennen avioliittoa.

Die Welt: Onko tämä todellakin yhä niin yleistä, vai vain meidän käsityksemme tiukasta islamilaisesta moraalista?

Heinsohn: Muslimikulttuureissa ei ole ”tyttöystäviä”. Minä olen syntynyt vuonna 1943. Voin vielä muistaa, että myös Saksassa oli aika, jolloin ei ollut ”tyttöystäviä”. Oli morsian ja aviovaimo. Kaikki muu tapahtui hämärissä puitteissa. Muslimiryhmien osalta tämä pätee edelleen. Heillä pätevät ennenkuulumattoman kovat rangaistukset, jos miehet lähestyvät heidän tyttöjään. On paradoksaalista, että nämä nuoret miehet, jotka hyökkäsivät naisten kimppuun, suojelevat omassa ryhmässään nuoria naisia vähintään yhtä kiivaasti.

Die Welt: Minkälainen on arabinuorten näkemys länsimaisista naisista?

Heinsohn: Heitä pidetään varsin pian huorina esiavioliitollisten suhteidensa takia. Heistä tulee saaliseläimiä. Myös heistä, joita vanhemmat ovat neuvoneet pysymään puhtaina ja odottamaan avioliittoa. Tästä seuraa väistämättä seksuaalisia hyökkäyksiä, lähes luonnonlain mukaisesti. Jos tätä ei tiedetty etukäteen ja maahanmuuttoa ylistettiin yleisen harmonian edistysaskeleena, niin silloin kyse oli naiveista ihmisistä tai jopa huijareista, jotka yrittävät löytää nyt ulospääsyä tilanteesta salaamalla tapahtumia. Aina poliiseista poliitikkoihin.

Die Welt: Suurimpiin tuoreisiin salaamisskandaaleihin kuuluvat Rotherhamin sarjaväärinkäytökset. Vuosien ajan brittiläis-pakistanilaiset sakit hyväksikäyttivät keski-englantilaisessa kaupungissa 1400 lasta ja nuorta. Voitiin osoittaa, että viranomaiset ja poliitikot olivat salanneet tapahtumia.

Heinsohn: Samanlainen salaamismekanismi on käytössä myös Ruotsissa ja Saksassa. Kaikkien mukavien ja edistyksellisten ihmisten tutka ei edes rekisteröi tällaisia ongelmia. Ja niin ilmiö toteuttaa rajuna omaa luonnollista rikollista kehityskulkuaan. Kuitenkin jos tämä myönnettäisiin, niin silloin petettäisiin oma edistyksellinen linja. Siksi salaaminen jatkuu edelleen.

Die Welt: Voin ymmärtää tätä kuvaamaanne seksuaaliseen väkivaltaan johtavaa mekanismia. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä vielä kovin paljoa Kölnin hyökkääjistä. 19 epäiltyä, kymmenen heistä on turvapaikanhakijoita. Entä sitten, jos heissä on kyse pääasiassa syyrialaisten keskivertoperheiden ainoista pojista, eikä vailla tulevaisuuden näköaloja olevista frustroituneista toisista ja kolmansista pojista?

Heinsohn: Kyse on yleisestä mallista ja dynamiikasta. Kuitenkin myös tarkastelemalla lähtömaiden olosuhteita päätyy pian näkemykseen, että pakolaisissa ei ole kyse ainoista pojista ja esikoispojista. Ainoita poikia ei arabimaissa juurikaan ole tähän mennessä ollut. Esikoispojat löytävät kaikkein todennäköisimmin kotimaissaan hyväksyttävän aseman. Saksassa, jossa nuoret miehet tilastollisesti katsoen ovat ainoita poikia ja usein myös ainoita lapsia, ei kehity tällaista dynamiikkaa. Täällä ylpeillään pasifismilla.

Die Welt: Haluaisin vielä palata takaisin Rotherhamiin. Teot olivat yhtä käsittämättömiä kuin tapahtumien salailukin. Tyrmistymiseni Iso-Britannian hyväksikäyttöskandaalin johdosta ei koske vain Rotherhamia. BBC:n hyväksikäyttöskandaalissa uhreiksi päätyi yli 500 ihmistä. Kyseessä on ilmeisesti myös valkoista yläluokkaa, eikä vain maahanmuuttajia, koskevasta ongelmasta.

Heinsohn: Niin, tuo ei ole maahanmuuttoon liittyvä ongelma. Muutamia vuosikymmeniä sitten syvästi katolisessa Euroopassa ei juurikaan toimittu toisella tavalla. Tehtiin myös kunniamurhia. Niin kauan kuin on olemassa yhteiskuntia, joissa seksuaalisuus on laillista ja synnitöntä vain avioliitossa, niin kauan ongelma tulee pysymään. Nuoret eurooppalaiset 16.-19. vuosisatojen maailmanvalloittajat haaveilivat myös seksiorjista, joista heille kerrottiin myös romaaneissa. Juuri samoin kuin Kalifaatin nuori väki, joka unelmoi siitä kuinka he orjuuttavat naisia ja voivat sitten käydä heillä kauppaa keskenään. En katsoisi, että tämä on maahanmuuttajaongelma, eikä periaatteessa myöskään islamiin liittyvä ongelma. Kuvaisin sitä kuitenkin sellaisen uskonnon ongelmaksi, jossa sukupuolten väliset kontaktit kaikissa avioliiton ulkopuolisissa tai sitä edeltävissä muodoissa ovat tabuja. Kun tämä yhdistyy siihen seikkaan, kuten islamissa, että sadalla varakkaalla miehellä on 400 naista, koska he voivat elättää heidät, mihin taas 300 miehellä ei ole varaa, niin ongelma tulee muodostumaan räjähdysalttiiksi. Kristinuskon piirissä tätä erityistä ongelmaa ei ainakaan ollut, sillä miehellä saattoi normaalitapauksessa olla vain yksi vaimo.

Die Welt: Kuinka paljon uskotte integraatiomahdollisuuksiin?

Heinsohn: Minä katson, että integraatiokysymyksissä ei ole kyse rotu- tai uskonto-ongelmasta, vaan kompetenssiongelmasta. Kuitenkin kun ihmiset epäonnistuvat koulussa, joutuvat elämään pitkäaikaistyöttömien tuella, niin sitten nähdään vain, että he ovat afrikkalaisia ja muslimeja – siten kompetenssiongelma peittyy rotu- tai uskontoleiman alle. Kompetenssi on integroitumisen avain. Minulla on Bremenin yliopistossa kaikenvärisiä ja eri uskontoja edustavia oppilaita. Siellä integroituminen tapahtuu suhteellisen nopeasti. Kuitenkaan edes sama uskonto, kieli, eikä ihonväri saa huippuoppilaita ja koulunsa keskeyttäneitä asumaan ja elämään yhdessä. Siksi kaukonäköiset maat toteavat: Me hyväksymme vain osaavat (kompetent) maahanmuuttajat säilyttääksemme rauhan maassa.