Amerikan uskonnottomat nuoret?

  • Juttu hahmottaa USA:n tilannetta, missä nuoret olisi maallistumassa siinä missä Euroopassakin.
  • Näin on varmasti tapahtumassa, mutta tämä ei päde selvästikkään kaikkiin kristinuskon haaroihin. Adventistit, Mormonit, amissit ja muut pienemmät liikkeet on edelleen erittäin elinvoimaisia ja omaa paljon nuoria jäseniä.

RGB_Kartta_UT-555x447.jpg

Yksi tapa hahmottaa ”punaiset”, ”siniset” ja ”sinipunaiset” vaa’ankieliosavaltiot.

Ja miltä maan tulevaisuus näyttää kristittyjen kannalta?

Viime keväänä Amerikassa räjähti tutkimuspommi: nuoret jättävät sankoin joukoin kirkkonsa ja uskonnottomuuden määrä lisääntyy. Tunnettu tutkimuslaitos Pew raportoi, että uskontokuntaan kuulumattomien määrä lisääntyi seitsemässä vuodessa (2007–2014) 16 prosentista miltei 23 prosenttiin. Muutos tapahtui juuri nuorison parissa. Samaan aikaan kristillisiin kirkkokuntiin kuuluvien osuus väestöstä laski.

Herätyskristittyjen kannalta tilanne ei ole niin kriittinen, kiirehtivät monet äänet rauhoittelemaan. Putosihan kristittyjen osuus ennen kaikkea liberaalien, niin sanottujen perinteisten protestanttisten (engl. mainline eli valtavirran) kirkkojen parissa sekä roomalaiskatolisessa kirkossa.

Perinteisten protestanttisten kirkkojen liberalisoitumisella ja roomalaiskatolisen kirkon skandaaleilla on varmasti oma vaikutuksensa kristittyjen määrän vähenemiseen, mutta tilanne ei liene näin yksioikoinen. Pew’n tutkimuksesta nimittäin paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka antavat kristinuskon tulevaisuudelle Yhdysvalloissa – ja todennäköisesti muuallakin länsimaissa – toisaalta aihetta huoleen ja toisaalta herättävät toivoa paremmasta huomisesta.

Perinteiset protestanttikirkot menettävät jäseniänsä

Tulevaisuuden kannalta kiinnostavia ja tärkeitä lukuja ovat erityisesti evankelikaalisten (evangelical), uskonnollisesti sitoutumattomien, perinteisten protestanttikirkkojen ja katolisten nuorten prosentuaalinen osuus omassa uskonnollisessa ryhmässään. Koska nuorena omaksutut vakaumukset tapaavat pysyä läpi elämän, juuri näistä luvuista voidaan ennustaa tulevaisuutta.

kaavio7-595x267.jpg

Tätä havainnollistaa perinteisten protestanttisten kirkkojen kiistaton jäsenkato. Liberaalilla Yhdysvaltain presbyteerikirkolla (PCUSA) 18–29-vuotiaita jäseniä on vain noin 8 prosenttia koko jäsenistöstä, kun USA:n koko väestöstä samanikäisiä arvellaan olevan noin 17 prosenttia. Näiden kirkkojen jäsenistössä nuorten osuus on siis pahimmillaan alle puolet muun väestön vastaavasta osuudesta. 30–40 prosenttia jäsenistä puolestaan sijoittuu ikähaarukkaan, joka alkaa eläkeiästä ja loppuu kuolemaan. Ikäjakauma on samansuuntainen muilla perinteisillä protestanttisilla kirkoilla.

Perinteisiksi protestanttisiksi kirkkokunniksi luetuissa on toki joitakin baptistisia ja tunnustustenvälisiä poikkeuksia, mutta kokonaiskuva mainline-traditiosta on selvä. Niiden jäsenmäärä on vapaassa pudotuksessa. Leimallista kyseisille kirkoille on niiden vuosikymmeniä jatkunut kristillisen teologian alennusmyynti eniten suosiota lupailevalle muoti-ideologialle.

Koska Yhdysvalloissa uskonnollinen ja poliittinen vakaumus kulkevat monesti käsi kädessä, kokonaiskuvaa varten lähdemme tutkimaan, kuinka Pew’n dokumentoima maallistumiskehitys on näkynyt 1960-luvulta asti demokraatteja äänestäneissä ”sinisissä osavaltioissa”, republikaaneja äänestäneissä ”punaisissa osavaltioissa” sekä näihin kuulumattomissa sinipunaisissa vaa’ankieliosavaltioissa.

”Sekulaarit” siniset osavaltiot

Siniset osavaltiot ovat olleet perinteisesti Yhdysvaltain maallistuneimpina pidettyjä tai arvoliberaaleimpia alueita, joissa väestö on kuulunut suurelta osin juuri perinteisiin protestanttisiin kirkkoihin tai roomalaiskatoliseen kirkkoon, usein pelkän syntyperänsä vuoksi. Monet niistä, kuten Massa­chusetts, New York ja New Jersey sijaitsevat maan koillisosassa. Stereotyyppinen sinisen osavaltion asukas elää suurkaupungissa, tienaa keskimääräistä amerikkalaista enemmän ja liikkuu yliopistokavereistaan koostuvan kulttuurieliitin parissa kuin kala vedessä.

Roomalaiskatolisen kirkon jäsenkato on tapahtunut sellaisissa osavaltioissa kuin juuri New Jersey ja Massachusetts, jotka ovat olleet aikoinaan katolisten irlantilaisten ja italialaisten maahanmuuton kohteita. New Jerseyssä 18–29-vuotiaiden katolisten osuus kirkossaan onkin aikavälillä 2007–2014 pudonnut viidestätoista prosentista yhdeksään. Kummankin osavaltion roomalaiskatolisten jäsenistö on verrattain vanhaa, kun samaan aikaan uskonnollisesti sitoutumattomien nuorten osuus on jopa yli kaksinkertainen koko maan ikäluokan normaaliin osuuteen verrattuna (New Jersey 32 %, Massachusetts 37 %).

2.jpg

Entäpä herätyskristittyjen tilanne? Se on paikoin yllättävä ja toivoa herättävä. Nimittäin juuri Yhdysvaltain maallistuneimpina pidetyissä osavaltioissa nuorten evankelikaalien määrä on yleensä asteen verran muuta maata korkeampi.

3.jpg
New Yorkin metropolialueen evankelikaalien ikäjakauma. 

Esimerkiksi New Yorkin osavaltiossa 18–29-vuotiaiden evankelikaalien osuus omiensa joukossa nousi tutkimusten välillä 20 prosentista 24 prosenttiin ja New Yorkin metropolialueella lukema on jopa 26 prosenttia. Väestö tässä suurkaupungissa on toki nuorempaa kuin muualla maassa, mutta tämän ei pitäisi merkitä muutamaa prosenttiyksikköä enempää. Samankaltainen tilanne on ainakin luoteisissa sinisissä osavaltioissa Oregonissa (23 %) ja Washingtonissa (20 %).

Samaan aikaan ja samoissa paikoissa järjestyneestä uskonnosta irtautuva maallistuminen toki etenee vauhdilla edelleen – kuten Kaliforniassa – mutta alkaisiko ilmiö jo paikoin saavuttaa lakipistettään?

Vakaat punaiset osavaltiot

Vaan miltä näyttää niin sanottujen punaisten osavaltioiden tilanne? ”Syvässä etelässä” on 1960-luvulta lähtien äänestetty pääosin republikaaneja, ja alueeseen lasketaan sellaisia osavaltioita kuin Texas, Georgia ja Alabama. Yhdysvaltain suurin protestanttinen kirkkokunta, konservatiivinen Southern Baptist Convention eli etelän baptistit on ollut vahvasti edustettuna perinteisesti juuri tällä seudulla.

Lännenelokuvien ja rodeon kotiseudulla on siis jonkinlainen buumi pois järjestäytyneestä uskonnosta.

Jos evankelikaalien tilannetta etelässä voisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi vakaa. Pew’n luokittelussa etelän evankelikaalisten nuorten osuus alueen koko herätyskristillisestä väestöstä on 17 prosenttia, eli sama kuin koko maan nuorten osuus koko väestöstä. Osuus on myös pysynyt jokseenkin samana verrattuna seitsemän vuoden takaiseen lukuun (16 %).

4.jpg
Uskonnollisesti sitoutumattomien ikäjakauma vuosina 2007 ja 2014 texasissa.

 

Toisaalta monissa etelän osavaltioissa uskonnollisesti sitoutumattomien määrä on silti kasvanut voimakkaasti. Esimerkiksi Texasissa 18 prosenttia ihmisistä kuuluu uskonnollisesti sitoutumattomien ryhmään ja heistä peräti 42 prosenttia on alle kolmikymppisiä nuoria aikuisia. Lännenelokuvien ja rodeon kotiseudulla on siis jonkinlainen buumi pois järjestäytyneestä uskonnosta. Vastaavanlaisia lukuja on myös Pohjois-Carolinassa, Georgiassa ja Arizonassa.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että vaikka joissakin perinteisesti evankelikaalisissa osavaltioissa uskonnollinen sitoutuminen vähenee, se ei kuitenkaan vähene etupäässä evankelikaalien parista.

Vaa’ankieliosavaltiot murroksessa

Yhdysvaltojen suurimmat uskonnolliset ryhmät

Valtavirran (engl. mainline) protestantit ovat perinteikkäitä protestanttisia kirkkokuntia. Sellaisiksi kirkkokunniksi lasketaan esimerkiksi presbyteerisiä, episkopaalisia (anglikaanisia), luterilaisia, kongregationalistisia sekä metodistisia kirkkokuntia. Viime vuosikymmenten aikana lähes jokaisesta valtavirran protestanttikirkosta on erkaantunut erityisesti homoseksuaalisuuden tai naispappeuden vuoksi erillinen konservatiivisempi kirkkonsa. Valtavirran protestantteja on Pew’n mukaan nyt noin 15 prosenttia amerikkalaisista.

Evankelikaalisiksi (evangelical) kutsutaan usein sellaisia kirkkoja, jotka kertovat sitoutuvansa Raamatun arvovaltaan ja jotka korostavat evankelioimista ja lähetystyötä sekä henkilökohtaisen uskon välttämättömyyttä pelastukseen. Evankelikaalisiksi kirkoiksi lasketaan erityisesti baptistisia, adventistisia ja helluntailaisia kirkkoja, mutta myös esimerkiksi teologialtaan konservatiivisia luterilaisia ja presbyteerisiä kirkkoja. Näitä evankelikaaleja on Pew’n mukaan noin neljäsosa amerikkalaisista.

Teologialtaan evankelikaaliseksi luokittelevat itsensä useimmiten myös niin sanotut historialliset mustat protestanttikirkot. Rotuerottelun ja orjuuden tahraaman Amerikan historian vuoksi nämä kirkot joudutaan lukemaan kuitenkin sosiologisesti eri ryhmään kuin muut evankelikaalit. Pew’n mukaan tähän ryhmään kuuluu noin 6,5 prosenttia amerikkalaisista.

Roomalaiskatolinen kirkko on Yhdysvaltain suurin yksittäinen kirkkokunta, ja katoliseksi ilmoittaa itsensä Pew’n mukaan noin viidesosa väestöstä.

Jäljellä ovat lopuksi niin sanotut vaa’ankieliosavaltiot, joissa republikaanien ja demokraattien kannatus heilahtelee puolelta toiselle vaaleista toiseen. ”Violettien” osavaltioiden määrä ja määritelmä on vaihdellut vuosien varrella, mutta niihin voitaneen laskea tällä hetkellä karkeasti ottaen Yhdysvaltain järviseudun ja keskilännen osavaltioita. Sellaisia ovat vaikkapa Ohio sekä suomalaistenkin siirtolaisten kansoittamat Wisconsin ja Minnesota.

Tällä seudulla nousevat esiin herätyskristittyjen hienoiset huolenaiheet, joista ei juuri mediassa ole puhuttu. Nähdäkseni viimeaikainen järjestäytyneestä uskonnollisuudesta irtautuminen on tapahtunut tilastollisesti rajuimmin juuri vaa’ankieliosavaltioissa.

Ainakin Minnesotassa, Wisconsinissa, Missourissa, Montanassa, Michiganissa, Nevadassa, Iowassa, Ohiossa, Illinois’ssa, Indianassa, Pennsylvaniassa, Arizonassa ja Coloradossa on väestöstä uskonnollisesti sitoutumattomia 20 prosenttia tai enemmän, kun etelän osavaltioissa lukema jää tyypillisesti alle kahdenkymmenen.

Useimmissa luetelluissa osavaltioissa uskonnollisesti sitoutumattomista 30–40 prosenttia on alle kolmikymppisiä nuoria aikuisia, mikä on suunnilleen kaksi kertaa muuta väestöä enemmän. Tämä ei luo sosiaalisesti kovin helppoa tilannetta nuorelle kristitylle vertaistensa parissa. Lisäksi keskilännessä esimerkiksi baptistien ja konservatiivisten luterilaisten ikärakenne on harmaantumaan päin.

Luterilaiset ikääntyvät, adventistit eivät

Luterilaisia on Yhdysvalloissa koko maan väkimäärään nähden vähän, mutta kuitenkin reilun Suomen väestön verran. Kuinka suurimmat luterilaiset kirkkokunnat ovat pärjänneet nuorisonsa kasvattamisessa? Suurin luterilainen kirkkokunta on valtavirran kirkoksi laskettava liberaali ELCA, jonka jäsenmäärä on noin 3,8 miljoonaa. Sen jäsenistä 18-29-vuotiaita on 12 prosenttia, kun koko väestöstä saman ikäluokan osuuden arvioidaan olevan noin 17 prosenttia. ELCA:ssa nuorten osuus on tosin kasvanut hieman vuoden 2007 kahdeksasta, mikäli eroa ei laiteta virhemarginaalin piikkiin.


5.jpg

 

Konservatiivisella luterilaisella Missouri-Synodilla on jäseniä puolestaan noin 2,2 miljoonaa. Sen jäsenistä 18-29-vuotiaita oli tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 10 prosenttia ja ikärakenne muutenkin lähes identtinen ELCA:n kanssa. Jos nimenomaan syntyperän ja etnisen taustan mukainen uskonnollinen vakaumus on amerikkalaisen nuorten parissa romahtamassa, voiko historiallisesti saksalaisia juuriaan painottanut Missouri-Synodi kärsiä tästä ilmiöstä?

Tunnustuskuntiin sitoutumaton kristillisyys sen sijaan on suosittua nuorten parissa, samoin kuin adventismi. Adventisteilla on maan laajuisesti evankelikaaleista suurin osuus nuoria aikuisia (28%), tunnustuskuntiin sitoutumattomilla taas seuraavassa ikäluokassa ( 41% ikähaarukassa 30-49 vuotta).

6.jpg

Yhteenveto

Iso kuva näyttää kaiken kaikkiaan siltä, että Yhdysvaltain perinteisissä sekulaareimmissa osavaltioissa ensimmäisenä alkanut maallistumiskehitys saattaa niissä olla jossain määrin laantumassa. Valtavirran protestanttien ja katolisten lukumäärä on tippunut rajusti ympäri maata. Uskonnollisesti sitoutumattomien määrä on kasvanut erityisesti vaa’ankieliosavaltioissa. Vahvasti uskonnollisillakin alueilla maallistumista on tapahtunut, mutta se ei ole verottanut ainakaan mittavasti herätyskristillisten kirkkojen väkeä, tai sitten niihin liittyneiden jäsenten määrä on korvannut kirkon jättäneiden määrän.

Lähteet:

Yhdysvaltain väestönlaskentakeskus: U.S. Census Bureau, Current Population Survey, Annual Social and Economic Supplement, 2012.

Yhdysvaltain terveysministeriö

Pew: Religious Landscape Study

Jutun lähde:

Lisättäkööt vielä USA:n nuorista uskovaisista pari kuvaa:

70% of American adults claim to be “Christians;” that drops to only 56% among “Young Millenials” (folks 19-25 years old.) But parents are disproportionately religious, which probably explains why, according to le Wik, “62 percent of children say religion is important to them, 26 percent say it’s somewhat important, and 13 percent say it’s not important.”

1

Bengston also finds that a major influence on a child’s likelihood of adopting their parents’ religion is how good the relationship is between them and their parents, particularly their father:

If your dad’s a jerk, you’re likely to reject his beliefs. (Does this mean divorce is driving the increase in atheism?)

2

Lähde:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s