Rikollisuuden syistä – pohdintaa

Rikollisuuden ehkäiseminen on toivotonta, ellei rikollisuutta kyetä näkemään, ei niinkään yksilötason, vaan ensisijaisesti yhteiskunnallisena ja rakenteellisena ongelmana.

Perinteinen oikeistolainen näkemys rikollisuuden syistä on yksinkertaistava ja äärimmäisen mustavalkoinen. Kuten amerikkalaisissa toimintaelokuvissa ikään, oikeisto näkee maailman jakaantuneen ”hyviin” ja ”pahoihin” ihmisiin. Rikollisuuden torjunnassa on oikeiston mielestä suurin piirtein kysymys siitä, että ”pahat” ihmiset tunnistetaan ja eristetään muusta yhteiskunnasta tai joissakin tapauksissa yksinkertaisesti tapetaan, kuten jyrkimmät oikeistolaiset vaativat. ”Pahojen” ihmisten pahuus taas johtuu oikeiston mielestä siitä, että eräät ihmiset vain syntyvät ”pahoiksi” tai sitten he kasvavat sellaisiksi kunnollisen kotikasvatuksen puutteen takia. Näkemykselle haetaan usein tukea myös juutalais-kristillisestä uskonnollisesta perinteestä.

Suhtautumista yhteiskuntaan ja sen normeihin ei voi kuitenkaan selittää yksinomaan tai edes ensisijaisesti yksilön varallisuudella tai yhteiskunnassa vallitsevilla omistussuhteilla. Tämä on aina ollut poliittisen vasemmiston ”sokea piste”. Rikollisuudella on vasemmiston retoriikassa tosin ollut perinteisesti hyvin vähäinen painoarvo ensiksikin siksi, että sen on katsottu johtuvan pohjimmiltaan kapitalistisen yhteiskunnan rakenteellisesta epäoikeudenmukaisuudesta, ja toiseksi siksi, että rikollisuus on koettu tavallaan legitiiminä reaktiona yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

11111

Rikoksista yleisesti

Virheelliset lähtökohdat

Niin oikeisto- kuin vasemmistohallituksetkin ovat joutuneet huomaamaan kyvyttömyytensä rikollisuuden torjunnassa. Siksi rikollisuuden torjunnassa olisi ymmärrettävä käydä käsiksi rikollisuutta aiheuttaviin tekijöihin.

Perhe

Perhe – kahden vanhemman ja lasten muodostama ydinperhe tai perinteinen usean sukupolven muodostama ns. laajennettu perhe – on terveen yhteiskuntarakenteen perusta.

Perinteisen perhemallin rapautuminen on eräs aikamme kiistattomista ilmiöistä. Amerikkalaista yhteiskuntaa ja post-thatcherilaista Britanniaa vertailevasti tutkinut sosiologi Charles Murray ennustaa kirjassaan The Emerging British Underclass, että Britanniaan syntyy lähivuosikymmeninä USA:n mallin mukaisia rikollisgettoja – nuorisorikollisten hallitsemia kaupunginosia. Eräänä keskeisenä syynä tähän kehitykseen on Murrayn mukaan perinteisen perherakenteen hajoaminen. Hän huomauttaa, että au-lasten keskittyminen tiettyihin lähiöihin merkitsee ”sukupolvikatastrofia” – mitä vähemmän tietyssä yhteisössä on isiä, sitä enemmän lapset tekevät mitä huvittaa. ”Aina voi lähettää sosiaalityöntekijöitä vierailemaan… ja kertoa nuorelle miehelle, että kun hän kasvaa isoksi, hänen tulisi olla hyvä isä, mutta mistä tämä nuori mies tietäisi mitä se tarkoittaa, jos hän ei koskaan nähnyt sellaista”, Murray kirjoittaa.

Murrayn näkemystä tukevat myös uusimmat amerikkalaiset tutkimukset. Niiden mukaan yksinhuoltajaäitien pojilla on jopa kolme kertaa suurempi riski päätyä rikosten poluille kuin normaaliperheissä kasvaneilla.

single-parent

Isän puuttuminen perheessä luo ongelmia.

Arvot ja asenteet

Kysymys on siitä, että perinteinen kirkon ja perinnäistapojen ympärille rakentunut yhtenäiskulttuuri on vähitellen väistynyt modernisaation – massayhteiskunnan, materialismin ja individualismin – tieltä.

Vanhanajan yhtenäiskulttuurissa ihmisen elämällä oli suunta ja tarkoitus, sen arvot olivat yhteiskunnallisia ja kollektiivisia rakenteita tukevia. Modernissa yhteiskunnassa yksilön elämällä ei tuollaista yleistä suuntaa ja tarkoitusta ole, ja arvot ovat narsistisia, yksilökeskeisiä ja kollektiivisten rakenteiden vastaisia.

Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa oman edun häikäilemätön tavoittelu muista piittaamatta lakia kiertämällä, tai jopa lakia rikkomalla, on yhä yleisempää.

NR5

Helsingin Sanomat kertoi vuodenvaihteessa (30.12.1998) professori Ahti Laitisen kysyneen turkulaisilta lakimiehiltä, kauppatieteilijöiltä ja alojen opiskelijoilta, sopiiko työnantajan omaisuutta käyttää omaksi hyödykseen. Lähes puolet alle kolmekymppisistä tutkimukseen osallistuneista vastasi kysymykseen myöntävästi. Viisikymppisistä sitä vastoin suurin osa vastasi kielteisesti.
Ainakin osaksi tulos johtuu sukupolvien erilaisista moraalikäsityksistä”, kertoi Helsingin Sanomat Laitisen sanoneen. ”Yksilöä korostavassa yhteiskunnassa kasvanut ei osaa pitää työpaikan tavaroita kenenkään omaisuutena”, lehti jatkoi tutkimustulosta tulkiten.

Vastaavasti on olemassa runsaasti esimerkkejä siitä, että yhteiskunnissa ja olosuhteissa, joissa yhteisölliset arvot ovat korostuneita, esiintyy huomattavasti vähemmän rikollisuutta. Sota-aikoina ja muissa vastaavissa poikkeusolosuhteissa, joissa kansallishenki ja tunne yhteisestä päämäärästä on yhdistänyt kansan, rikollisuus on vähentynyt yleensä murto-osaan normaaliaikoihin verrattuna.

Sosiaalinen eläin

Sosiobiologinen tutkimus on kyennyt osoittamaan, että ihmisillä samoin kuin muilla kehittyneimmillä sosiaalisilla eläimillä on taipumus nepotismiin, sukulaisten suosintaan, joka heijastuu myös moraalikoodistossa: Oman ryhmän jäseniin sovelletaan erilaisia standardeja kuin ryhmän ulkopuolisiin. Kaikki sosiaaliset eläimet enemmän tai vähemmän osoittavat empatiaa ja solidaarisuutta oman ryhmän jäseniä kohtaan, ja vastaavasti välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä ryhmän ulkopuolisia kohtaan.

Monirotuisissa ja –kulttuurisissa yhteiskunnissa tästä tosiasiasta seuraa kahdenlaisia ongelmia: Ensinnäkin, erilaisien etnisten ryhmien taipumus muodostaa etnisin perustein yhteiskunnan sisään omia yhdyskuntiaan, jotka noudattavat yhteiskunnan muihin etnisiin ryhmiin ja yksilöihin nähden erilaisia standardeja kuin oman ryhmänsä keskuudessa. Tällaisessa asetelmassa muut ryhmät, tai mikäli ao. ryhmä itse on vähemmistönä, niin koko muu yhteiskunta, ovat kilpailijan tai jopa vihollisen asemassa. Luonnollisesti tästä seuraa se, että tällaiseen kilpailijaan tai viholliseen kohdistuviin rikoksiin suhtaudutaan ainakin vähemmän tuomitsevasti kuin omaan ryhmään kohdistuviin.

Toiseksi, yksilöä korostavissa yhteiskunnissa erilaisten rotujen ja kulttuurien läsnäolo vahvistaa ja voimistaa individualismin käynnistämää yhteiskunnan kollektiivisten rakenteiden hajoamisprosessia korostamalla yksilöiden välisiä eroavaisuuksia. Mitä erilaisimmilta toiset yksilöt vaikuttavat ja mitä useampiin erilaisiin alakulttuureihin ja elämäntapoihin yhteiskunta on jakautunut, sitä enemmän yksilöt etääntyvät ja vieraantuvat toisistaan ja muusta yhteiskunnasta.

Moniarvoisessa, -kulttuurisessa ja –rotuisessa yhteiskunnassa yhteiskuntaa ylläpitävät yhteenkuuluvuustekijät – yhteinen identiteetti, yhteiset arvot ja normit – ovat voimaltaan vähäisiä. Yhteenkuuluvuustekijöiden vähäisyys puolestaan vähentää yksilöiden rikollisen ja muun epäsosiaalisen käyttäytymisen estoja.

Edellä sanotun voi havaita pitävän paikkansa myös todellisuudessa. Monikulttuurisissa ja –rotuisissa yhteiskunnissa rikollisuus on suhteellisesti suurempi ongelma kuin etnisesti ja kulttuurillisesti homogeenisemmissä yhteiskunnissa. Etninen ja kulttuurillinen hajanaisuus on otettava huomioon yhtenä tärkeänä tekijänä, kun arvioidaan syitä esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Brasilian kaltaisten maiden poikkeuksellisen korkeisiin rikostilastolukuihin.

0000.jpg

Varallisuus ja tulonjako

 

Köyhyys tuskin koskaan yksinomaan tai edes pääasiallisesti on rikollisuutta selittävä tekijä. Maailma on täynnä köyhiä yhteisöjä, joissa rikollisuus on kuitenkin vähäistä. Kulttuurin lisäksi tarvitaan ainakin kaksi muuta tekijää selittämään vähäosaisuuden ja rikollisuuden keskinäistä suhdetta: vertailukohtien olemassaolo ja yhteisön koheesioaste.

Ensiksikin, vähäosaisuus on helpommin siedettävissä, jos se on tasaisemmin jakautunut yhteisön sisällä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että taloudelliseen syrjäytymiseen ei liity tällöin yhtä suurta sosiaalisen syrjäytymisen riskiä kuin sellaisissa yhteisöissä, joissa tulo- ja varallisuuserot ovat suuret. Vähäosaisuuden yksilöön kohdistamat paineet ovat nimittäin luonteeltaan ensisijaisesti sosiaalisia ja psykologisia, ja vasta toissijaisesti taloudellisia.

Yhteisön koheesioasteella tarkoitetaan tässä sitä, kuinka kiinteästi yhteisöön kuuluvat yksilöt tuntevat kuuluvansa yhteisöönsä, ja miten yksilöt näkevät itsensä suhteessa muihin yhteisön jäseniin. Yksilöä korostavissa, moniarvoisissa, -kulttuurisissa ja rotuisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa koheesioaste on heikko, kuten olemme jo edellä todenneet.

big-amish-family.jpg

Köyhiä amisseja joilla on vähäinen rikollisuus – koska se jaetaan yhdessä.

Jokatapauksessa voidaan todeta, että tasaisella tulojen- ja varallisuuden jaolla on yhteiskuntaa tasapainottava vaikutus. Materialististen tekijöiden korostaminen rikollisuutta selittävinä tekijöinä johtaa kuitenkin helposti näkökulman vääristymiseen.

Urbanismi

Suurkaupunkien elämänmuodolle leimalliset vieraantuneisuus ja yhteisöllisyyden kokemisen puute, ovat epäilemättä omiaan lisäämään siellä elävien yksilöiden alttiutta rikollisuuteen ja muuhun epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten ilkivaltaan ja vandalismiin. Urbaanin elämänmuodon nimettömyys ja sosiaalisen kontrollin puute alentavat lisäksi kynnystä vastuuttomaan käyttäytymiseen, sillä kiinnijäämisriski ja pelko yhteisön tuomiosta ovat suurkaupungeissa suhteellisen vähäisiä.

Samanaikaisesti modernin maailmanajan arvokriisi ja yhteiskunnan atomisoituminen myös kiihdyttävät ihmisten pakkautumista suurkaupunkeihin. Suurkaupungin urbaanissa nimettömyydessä kun on helpompi sietää elämän arvottomuutta, omaa juurettomuutta, vieraantuneisuutta ja kadotettua minuutta muiden samankaltaisten seurassa, mutta samalla yksin. Tällä tavoin kaupunkilainen elämäntapa samalla myös ruokkii modernisaaatiota ja yksilökeskeisyyttä muodostaen vaikeasti katkaistavan noidankehän.

101125-gangs-hmed-3p.grid-6x2.jpg

Englantilainen eläintieteilijä Desmond Morris on verrannut suurkaupunkeja eläintarhoihin. Kirjassaan Ihmisten eläintarha (1969) Morris osoittaa, kuinka ihmiset kaupungeissa kärsivät monista ongelmista ja sairauksista, joita myös eläintarhojen eläimillä on. Stressi, välinpitämättömyys, odottamattomasti pintaan pulpahteleva aggressio, mielisairaus, epänormaali seksuaalisuus jne. ovat ilmiöitä, jotka ovat tyypillisiä niin eläintarhojen eläinten kuin kaupunkien asukkaidenkin keskuudessa. Morrisin mukaan syynä on kummassakin tapauksessa liikakansoitus.

quote-the-city-is-not-a-concrete-jungle-it-is-a-human-zoo-desmond-morris-20-63-25.jpg

Ihmiset ovat lajina sopeutuneet elämään pienissä noin sadan yksilön heimoyhteisöissä, joissa jokainen tuntee jokaisen henkilökohtaisesti, ja joilla on oma muilta heimoilta rajattu reviirinsä. Kaupunkimiljöössä pääosin persoonattomat ihmissuhteet ja monet päällekkäiset reviirit sotivat biologista perusolemustamme vastaan, mikä puolestaan aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä paineita, jotka sitten usein heijastuvat ulospäin häiriökäyttäytymisenä.

Urbanisoituminen hyväksytään nykyisin itsestään selvyytenä, luonnollisena kehityksenä, johon ei voi, eikä saa puuttua. Tosiasiassa urbanisaatio on vähintäänkin yhtä paljon kulttuurimme tuote kuin teknillis-taloudellisten imperatiivien sanelema rationaalinen järjestely. Kaupunkimaisesta elämänmuodosta voidaan tuskin kokonaan päästä eroon, mutta modernin maailmanajan suurkaupungit eivät ole välttämättömiä. Erityisesti informaatio- ja jakeluteknologian kehitys mahdollistaisi jo nyt tuotannon ja liiketoimintojen laajemman hajasijoituksen. Tuotannon hajasijoituksen, hallinnon hajauttamisen, paikallisyhteisöjen itsehallinnon sekä paremman kaupunkisuunnittelun avulla voitaisiin vähentää kaupunkien kasvupaineita ja edistää ”ihmisen kokoisten” yhteisöjen muodostumista ja säilymistä. Tämä kaikki tulisi näkymään ennemmin tai myöhemmin myönteisenä kehityksenä myös rikostilastoissa.

lead_large.jpg

Länsimainen yhteiskunta ei ole kyennyt ratkaisemaan rikollisuuden muodostamaa ongelmaa, koska sen yksilökeskeiset elämänarvot, urbanisaatio ja muut modernismin sivutuotteet ovat olleet omiaan vain luomaan suotuisamman kasvualustan rikollisuudelle. Sen enempää oikeisto kuin vasemmistokaan eivät ole kyenneet ymmärtämään rikollisuutta kokonaisvaltaisena ilmiönä , koska se on niiden materialististen maailmanselitysmallien ulottumattomissa.

http://www.tapiolinna.com/nakopiiri/rikollisuus-yhteiskunnan-peili/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: