Ossi Kakko eli 5 vuotta metsässä välttääkseen armeijan

  • Mielenkiintoinen mies, joka vältteli armeijaan menoa 5 vuoden ajan metsässä eläen ja kasveja syöden ja sen jälkeenkin on jatkanut vastaavanlaista elämäntapaa ns. ekoyhteisöissä jotka pyrkivät omavaraisuuteen.

Ossi Kakko tuli aikoinaan tunnetuksi miehenä, joka paikoili viiden vuoden ajan viranomaisia välttääkseen armeijan. Osan tästä ajasta Ossi asui metsässä.

-Vetäydyin niin sanotusti maan alle, kun kieltäytymistäni ei kunnioitettu. Kotina toimi lehtikarikkeilla katettu heinäkasamaja ja ruokana villikasvit ja marjat.

-Ruuan hankkiminen oli kovaa työtä. Päivässä sen etsimiseen kului neljä tuntia, mies muistelee.

Elämä metsässä ja yhteiskunnasta irtaantuminen osoittautui myös henkiseksi haasteeksi. Arki 2000-luvun erakkona oli toisaalta myös positiivinen kokemus.

-Innostuin kiipeilemään puissa ja pyörittelemään keppiä. Ammuin puhallusputkella ja viskoin tarkkuutta lingolla. Kun syysmyrskyt piiskasivat majan rakenteita ja sade kasteli viimeisetkin vaatteet, se loi toivottomuutta.

Luomukylä Gaija, Ossi ja Maru.jpg

Lue lisää täällä:

lähde:

lähde 2

Lähde 3

Menin 18-vuotiaana kutsuntoihin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Todettuani meiningin törkeäksi aivopesuksi ja propagandaryöpyksi totesin kutsuntaviranomaisille meneväni mieluiten vankilaan. Vastaukseksi sain, ettei sellaista vaihtoehtoa ole. —->

Pidätyksestä viisastuneena Kakko hävitti julkisen osoitteensa posterestanteksi, jota hän ei koskaan käynyt katsomassa. Niinpä vetäydyin julkisuudesta askaroimaan tärkeäksi katsomieni aiheiden parissa, vuodesta 2003 vuoteen 2008, jolloin tuomioni vanheni.”

——–>

Niin kului Kakon elämästä viisi vuotta ilman passia, viranomaisia vältellen. ”En osaa kuvitella, millaista arkeni olisi ollut ilman maan alla elelyä. En matkustellut ulkomailla, vaikka kaiketi se ainakin EU:n alueella olisi ollut hyvinkin mahdollista. Yhteydenpito kavereihin saattoi jossain määrin kärsiä, vaikka useimmat ystäväni kyllä tiesivät, miten minuun saa yhteyden. Puhelinta minulla ei ollut, eikä tuskin olisi ollut muutenkaan. Olin jo pidempään opiskellut ja harjoitellut rahatalouden ulkopuolella elämiseen liittyviä taitoja, joten oli luontevaa valita sellainen tie, joka minimoi vuorovaikutuksen rahatta.

Viisi vuotta ”maan alla” eläneen Ossi Kakon motiivit totaalikieltäytymiseen liittyivät myös vegaaniuteen. Hän on elänyt 11 vuotta käyttämättä eläinkunnan tuotteita kuten lihaa, kalaa, maitoa ja munia. ”Aloin vegaaniksi, koska minua kiinnostaa väkivallaton elämäntapa ja hierarkioiden purkaminen. Alkuvuosina Kakko harrasti liikkuvaa elämäntapaa ja otti selvää, miten hyvin hän pärjäisi villivihanneksia, siemeniä, marjoja ja sieniä keräämällä. Toimeentuloonsa hän liitti mukaan myös puutarhaviljelyn, mikä sai hänet lopulta asettautumaan aloilleen: ”Eräs rouva antoi vanhat kasvimaansa käyttööni. Maaseudulta löytyy yllättävän paljon euroihin kyllästyneitä ihmisiä ja suuremmissa kaupungeissa oli helppo elää urbaanin keräilytalouden varassa

————>

Villivihanneksiin erikoistunut kouluttaja, totaalikieltäytyjä Ossi Kakko listasi Sivari&Totaalin lukijoille helppoja ja ruokaisia villikasveja, joita kannattaa poimia ja syödä. Kakon mukaan yleisesti ottaen tummanvihreät lehtivihannekset ovat tärkeitä kalkin ja fosforin lähteitä.

1) Nokkonen – Nokkonen sisältää lähes kaikkea, mitä ihminen energian lisäksi tarvitsee. – Nuoret versot ja lehdet, kukat ja siemenet ovat kaikki monin tavoin käyttökelpoisia, kunhan ei kerätä nitraattien vuoksi lantatunkioista tai kompostien ääreltä. – Tuoreita latvoja voi syödä tuoreeltaan hiertämällä ne kämmenten välissä palleroksi. – Kuivattuja lehtiä voi käyttää viherjauheena ja hapatettuja versoja vihanneksina. – Siemenistä voi valmistaa tahnoja jauhamalla kivisessä huhmareessa ja lisäämällä joukkoon hieman vettä.

nokkosia nokkonen villivihannes

2) Idänukonputki – Idänukonputki ei ole koristekasvina puutarhoista karannut myrkyllinen kaukasianjättiputki, vaan eräs vanhimmista Fennoskandiassa käytetyistä ravintokasveista. – Nuoret versot maistuvat salaattina tai hapankaalina, vanhemmat lehdet ja riivityt lehtiruodit sopivat keittoihin ja kukkavarret makeannälkään, sekä palasina kuivattuna tai hapatettuna talven varalle. louden kanssa. Nupullaan olevista kukinnoista tulee keitettynä vihanneksia, auenneista kukista saa miellyttävää teetä ja höyrytetyistä ja huuhdelluista lohkohedelmistä tulee hyvää ruokaa.

kasvit3) Voikukka – Voikukan lehdet ovat ilman lehtiruotia riivittynä loistavaa salaattia, jonka makuun tottuu syömällä. – Maustamalla myös hyvää hapankaalia. – Nuoret kukannuput ovat kuin pieniä ruusukaaleja ja vasta auenneet kukat voi hapattaa talven varalle tai käyttää ilman kukkapohjaa simaksi. – Kukat ovat täynnä siitepölyä ja mettä, sekä sisältävät D-vitamiinia. – Siemenistä voi tehdä kivihuhmareessa tahnaa ja puintitähteenä jääviä höytyjä voi käyttää lämpöeristeenä vaikkapa tuohivirsuissa. – Multavissa paikoissa harvaan kasvaneet juuret voivat olla porkkanan kokoisia ja niitä voi myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä kerätä ja kuivata viipaleina.

valokuva.jpg

4) Osmankäämä – Osmankäämien nuoret versot ja vanhempien yksilöiden tyviosan valkoinen sisus on herkullinen kurkunmakuinen energiapitoinen vihannes, joka sopii salaatteihin. – Kerättäessä ne on osattava erottaa lituskamaisista kurjenmiekoista. – Vielä suojuslehden sisässä olevat kukinnot ovat mainioita vihanneksia ja siitepölykin on oikein maukasta. – Myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä keitettyjä ja kuorittuja tärkkelyspitoisia juuria voi paloiteltuna käyttää perunan tavoin.

osman2.jpg

5) Maitohorsma – Maitohorsman nuoret versot ja ennen kukintaa kerätyt latvat ovat ryöpättyinä tai puoli vuotta hapatettuina mainioita vihanneksia, joita voi myös marinoida pikkelsiksi. – Nuorien versojen lisääminen nokkoskeittoon saa liemen muuttumaan maitomaiseksi ja jos tykkää niin liemen voi hauduttaa lipstikasta ja valkosipulista. – Myös nuput sopivat keittoihin, pataruokiin tai salaatteihin ja puhjenneet kukat tekevät mitä ihanimman aromin hapatettaessa esim. nokkosen kanssa. – Hiostamalla lehtiä voi valmistaa mustaa teetä muistuttavaa yrttiteetä. – Maitohorsma on ollut tyypillinen metsäpalojen jälkeen esiin nouseva kasvi, jonka nuorista juurista voi valmistaa tärkkelyspitoista jauhoa, joka kadottaa kitkeryytensä puolen vuoden säilytyksen jälkeen.

maitohorsma.jpg

6) Takiainen – Takiaisten kukkavarret ovat keskikesällä kuorittuina mitä herkullismpia ja runsassatoisimpia vihanneksia. – Mykeröiden vielä pehmoiset alut ja lehdet voi kiehautuksen ja huuhtomisen jälkeen käyttää vihanneksina. – Syvämultaisissa ja kompostipitoisissa penkeissä porkkanan tavoin viljeltynä takiaisista voi saada jättimäisiä juuria, jotka sisältävät runsaasti inuliini-tärkkelystä, joka muuttuu esim. raasteena hapatettuihin villivihanneksiin sekoitettaessa viiden vuorokauden kuluessa fruktoosiksi. Juuren voi myös kuivata viipaleina ja paahtaa pähkinäisen makuiseksi.

Villtakjas_2008.jpg

7) Kellokasvit – Kellokasvien kukat ja lehdet sopivat salaateissa syötäviksi, mutta jotkut lajit saattavat olla voimakkaan makuisia tai lehdiltään pienikokoisia. – Kellojen lehdet ovat ikivihreitä ja niitä voi syödä myös lumen alta, jos tietää mistä kaivaa. – Erityisesti tykkään salaateissa peurankellosta ja myös sen kukkia voi syödä raakana. – Ainakin varsan-, hirven- (uhanalainen laji!), ukon- ja vuohenkellon juuria voi syödä aikaisin keväällä

Campanula_rotondifolia.jpg

Juttu kokonaan täältä:

http://akl-web.fi/system/files/st_3-2009_col_0.pdf

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s