Ihmisryhmien väliset älykkyyserot

Seuraavat varsin pitkät pätkät on jonkun kohtuu vanhasta blogista vuodelta 2007, jotka otan talteen ennenkuin ne katoaa. Osa noista teksteistä saattaa olla rasistisia, mutta ne on silti ihan mielenkiintoista luettavaa riippumatta siitä mitä mieltä on aiheesta. Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään tarvetta korostaa eri ihmisryhmien välisiä älykkyyseroja. Lisäksi pitää muistaa, että tulevaisuudessa saattaa olla niin, että pystymme muokkaamaan älykkyyttä keinotekoisesti ym. eikä siten synnynnäiset ominaisuudet enää ole yhtä isossa roolissa. Esim. Kiinassa näin ollaan jo tekemässä paikoin. Siten mitään erityistä tekosyytä rasismille ei ole, vaikka jotain eroja ihmisryhmien välillä olisikin.

Kiinan eugeniikka-ohjelman päämäärä on Kiinan väestön äo-tason nostaminen ja talouden vahvistaminen sitä kautta. Keinoina on mm. yhden lapsen politiikan löysääminen koulutettujen ihmisten osalta – varakas henkilö voi mm. ostaa oikeuden hankkia toisen lapsen.
Kiinan hallitus tukee myös perustutkimusta päämääränä selvittää ne geenit, jotka ovat älykkyyden takana. Kun geenit on selvitetty, on keinohedelmöityksen keinoin helppo nostaa lasten keskimäääräistä äo:ta. Jos avioparilla on pakasteessa 10 hedelmöitettyä munasolua, niiden DNA scannataan ja se munasolu istutaan, jossa on runsaiten ”äo-geenejä”. Ongelma on se, että äo:hon vaikuttavia geenejä tunnetaan vain vähän. Tunnetut geenit selittävät äo-eroista vasta hyvin pienen osan.

http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2014/09/vaestonlaatu-kiinan-eugeniikka-ohjelma.html

Suomessa rotujen älykkyyseroja on tutkinut pitkään Suomen taannoisen pääministeri Matti Vanhasen isä Tatu Vanhanen.

Kansan älykkyys selittää parhaiten Suomen kärkipaikkaa

David Lynnin listaan kansojen keskimääräisestä älykkyydestä.
Newsweekin ja Lynnin listat osuivat hyvin yksiin: äly oli tärkein tekijä, joka selitti maan sijoittumista Newsweekin listalla.Vanhasen mukaan äly on niin perustavanlaatuinen tekijä, että ei ”ole todennäköistä, että listan hännillä oleva Burkina Faso nousisi milloinkaan listan kärkeen tai että Suomi milloinkaan putoaisi listan pohjalle”.

–Älykkyyserot ovat geneettisiä, luonnonvalinnan tuloksena syntyneitä, kun Afrikasta aikoinaan lähteneet ihmiset joutuivat sopeutumaan pohjoisen kylmiin olosuhteisiin, Vanhanen tarkensi IS:lle.

Koska älykkyyserot selittävät kansojen menestystä, poliitikkojen ja tutkijoiden pitäisi hyväksyä se, että suuret kehityserot ovat pysyviä eivätkä väliaikaisia, Vanhanen katsoo.

–Köyhyyskin on luonnonvalinnan tulos, osa luonnon monimuotoisuutta, hän sanoo.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288373155674.html

Muutama video aiheesta.

 

Mainitun blogin tekstit tässä:

Monet Länsimaiset ihmiset eivät tiedä, että Afrikan mustilla älykkyysosamäärä on keskimäärin kaksi keskihajontayksikköä alle valkoisten eli n. 70. USA:n mustilla älykkyysosamäärä on vain yhden keskihajontayksikön alle valkoisten eli 85, mikä johtuu suurelta osin siitä, että heillä on lähes kolmannes valkoisilta peräisin olevia geenejä. Valkoisilla Eurooppalaisperäisellä väestöllä keskimääräinen älykkyysosamäärä on n. 100.

Käytännössä heikkolahjaisia (ÄO <60) on Afrikkalaisperäisessä mustassa väestössä n. 20%. Yhdysvaltain mustassa väestössä tätä tasoa on hiukan yli 2% ja valkoisilla tätä tasoa esiintyy vajaalla 0.4%:lla.

Lahjakkaita (ÄO yli 130) esiintyy valkoisilla muutamalla prosentilla (2-5% eri tutkimusten mukaan), kun taas USA:n mustilla tätä tasoa esiintyy vähemmän kuin kymmenesosalla verrattuna valkoisiin eli muutama promille. Afrikkalaisperäisillä mustilla tätä tasoa ei käytännössä juuri ole havaittavissa (<1/5000).

Puolet valkoisista omaa yli 100 älykkysosamäärän. USA:n mustista tämän tason saavuttaa hiukan yli 10% ja Afrikkalaisperäisistä puhdasrotuisista negrideistä vain n. 2-3% .

Alan johtavat tutkijat Yhdysvaltalaiset professorit Rushton ja Jensen ovat julkaisussaan (THIRTY YEARS OF RESEARCH ON RACE DIFFERENCES IN COGNITIVE ABILITY) arvovaltaisessa tieteellisessä lehdessä ( Psychology, Public Policy, and Law) todenneet, että älykkyyserot johtuvat suurelta osin geneettisistä seikoista ja ympäristö- sekä kulttuurisilla tekijöillä on vähäisempi osuus. Toisin sanoen mustat ovat perinnöllisesti vähä-älyisempiä kuin valkoiset. Alkuperäistutkimus löytyy tästä linkistä.

Yhteiskunnallisessa mittakaavassa matalasta älykkyydestä aiheutuu ongelmia. mm. lisääntynyttä rikollisuutta , köyhyyttä, sosiaalisia ongelma, työttömyyttä jne jne. Kaikkia näitä voidaan havaita Interpolin ja myös jopa Suomen oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoista (ulkomaalaisten rikollisuus), joissa etenkin Afrikkalaisperäiset ovat kunnostautuneet erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden saralla.

Kun yllämaitut seikat sisäistää, on täysin selvää, mistä Afrikan köyhyys johtuu ja samalla löytyy myös perustelut sille, miksi Afrikkalaisperäisten mustien päästäminen länsimaihin on vastoin Länsimaiden väestön etua. Lisäksi kehitysapu menee kankkulan kaivoon, kun paikallisella väestöllä ei ole edes edellytyksiä kehittyä, vaan apu johtaa ainoastaan massiiviseen lisääntymiseen ja paikallisten elinkeinojen romahtamiseen (linkki) . Parasta kehitysapua olisi lopettaa kehitysapu.

Älykkyyden merkitys käytännön kannalta (Kopiotu ja suomennettu artikkelista:
The General Intelligence Factor Linda S. Gottfredson Scientific American, 1998 )SUURENNUS: Klikkaa kuvaa hiirellä

Miksi negridirodun älykkyys on matalampaa?
Karut pohjoisen olot pistivät pohjoisen ihmiset kovemmalle kuin Afrikassa. Ympäristöolosuhteet edellyttivät yhteistyötä, henkistä tasapainoisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kekseliäisyyttä. Evoluution valintapaine suosi älyä ja sosiaalista yhteistoimintaa…..(jatkuu linkissä).

Mitä haittaa mustista on Länsimaisissa yhteiskunnissa?
-Matala oppimiskyky johtaa huonoon ammatilliseen uraan, työttömyyteen ja todennäköisemmin tulonsiirroilla (työttömyyskorvaus, sosiaaliavustukset) elämiseen ja köyhyyden lisääntymiseen yhteiskunnassa.
-Matala älykkyys yhdessä suuremman aggressiotaipumuksen kanssa johtaa todennäköisemmin rikollisuuteen.
-Mustien käyttäytyminen katastrofitilanteissa. Käytännön havaintoja alla olevassa linkissä.
-Valkoisia voimakkaampi lisääntymisstrategia johtaa yllämainittujen ongelmien rajuun kasvuun. Lisääntyminen tapahtuu suurelta osin valkoisen veronmaksajan kukkarosta.
(jatkuu linkissä)

Näin älykkyyserot ovat muodostuneet.evoluution myötä.
Maapallon evoluutioprosessin tähän mennessä korkein saavutus on itsestään tietoinen ihminen, joka on ainoana olentona luonut myös biologisista lain-alaisuuksista riippumatonta evoluutiota, niin sanottua kulttuurievoluutiota. Kulttuurievoluution saavutuksista huolimatta eräiden vallassa olevien ihmisen suurimpina heikkouksina on kuitenkin se, että he ovat alkaneet pitää luomaansa ympäristöään luonnosta täysin riippumattomana abstraktina mallina, jolla on merkitystä vain ihmisen omassa tajunnassa ja kokemusmaailmassa….. (jatkuu linkissä ).

Näin valkoisia syyllistetään rasismista
Missään aiemmin rasismista ei ole tehty yhtä suurta numeroa kuin Länsimaissa; Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Verrattuna muihin loukkauksiin, rasismi on erityisen tarkkailun alla…. (jatkuu linkissä).

Miten mustien heikompi älykkyys ilmenee yhteiskunnassa?
Kun traktori, sähkögeneraattori tai puhelinvaihde hajoaa Afrikassa, se pysyy rikkinäisenä kunnes valkoinen mies tulee korjaamaan sen – huolimatta kaikista mustista, jotka ovat valmistuneet viime aikoina afrikkalaisista yliopistoista. Eikä se ole kulttuurillinen tai koulutuksellinen ongelma….. (jatkuu linkissä)

Väestöjen älykkyysjakaumat

SUURENNUS: Klikkaa kuvaa hiirellä

Näin hyysärit sumuttavat vähemmän oppineita ihmisiä väittämällä ettei rotuja ole olemassa.
Poliittisen korrektiuden ylipapit, jotka hallitsevat mediaa (TV, Sanomalehdet ym.) haluavat meidän uskovan, että me kaikki synnymme varustettuina samoilla henkisillä kyvyillä ja, että aikuisena kyvyissämme ilmenevät erot johtuvat vain ympäristötekijöistä, ovat alkaneet viimeaikoina tarttua viimeiseen oljenkorteen yrittäessään pitää kiinni kaikkien aistien ja järjen kanssa ristiriidassa olevasta oppimallistaan. Tämä viimeinen oljenkorsi on väite, että ”rotua ei ole”, ”rotu on pelkkä sosiaalinen konstruktio” tai, että ”on vain yksi rotu, ihmisrotu”…… (jatkuu linkissä).

Faktoja eri geneettisten klustereiden (=rotujen ) ominaisuuksista pähkinänkuoressa.
Tämän artikkelin sivuilla on 100 faktaa, joista suurimman osan voi helposti tarkistaa tietosanakirjoista, tieteellisistä julkaisuista ja muusta materiaaleista, jotka löytää tavallisesti mistä hyvänsä kirjastosta. Ovelasti näiden kaikkien faktojen joukkoon on kätketty yksi valhe, jonka tulisi kannustaa lukemaan eteenpäin. Se ei ole tilastollinen tai kieliopillinen virhe vaan kirkas emävalhe, joka on niin absurdi, että tyrmistyttää lukijaa loukkauksena ihmisälyä kohtaan, ollen samalla niin kuolettavan paha, että jos siihen ei vaivauduta vastaamaan sen seuraukset ovat mittaamattomat………….. (jatkuu linkissä..)

Mustilla on myös psykopatia yleisempää (psykopatia = persoonallisuushäiriöä, johon liittyy häikäilemätön muista piittaamaton käytös). Englanninkielinen linkki.

Mustilla on lisäksi vielä psykoosialttius suurempaa ( psykoosi = mielisairauden puhkeaminen, johon liittyy esim. harhojen näkeminen, realiteetin tajun katoaminen jne). Englanninkielinen linkki.

USAn armeija on tehnyt sotilaille älykkyyttä mittaavia testejä (AFQT) vuodesta 1919 lähtien.
Miksi? Tilastoissa on havaittu valtavia eroja operatiivisessa toimintakyvyssä (englanninkielinen linkki). Matalan älykkyyden omaaville sotilaille käy useimmin huonosti, myös heidän ympärillä oleville. Mustista hakijoista n. neljännes kuuluu alimpaan Category V, joita ei missään oloissa hyväksytä palvelukseen (englanninkielinen linkki ks. sivu 77). Ks. myös värvättyjen eri kategorioiden rotujakaumat (linkki).

Murhien määrän vaihtelu USA:n suurissa kaupungeissa ja eri osavaltioissa on vahvasti korrelaatiossa neekerien määrään (r=0.84 ) (Linkki1 ja Linkki2 ).

Ovatko henkisiä kykyjä mittaavat testi puolueellisia mustia vastaan?

Kahdentoista SES- [sosio-ekonominen status] ja muun ympäristötekijän yhdistelmällä, Amerikan intiaaniväestö rankkautuu yhtä paljon mustien stadardien alapuolelle kuin mustat valkoisten . . . mutta ilmenee, että intiaanit saavat korkeampia pistemääriä kuin mustat älykkyystesteissä…. Ei-verbaalisessa järkeilytestissä, joka tehtiin ensimmäisellä luokalla, ennen kuin koulutuksella voi olla paljoa vaikutusta, intiaanilapset ylittivät mustien keskivertopistemäärän ÄO:n suhteutettuna 14 pisteen verran…päinvastoin, kuin mitä voisi ennustaa teorian mukaan, että etnisten ryhmien erot ÄO:ssa lähinnä vain heijastavat SES-eroja. (1)

Mustat pärjäävät jatkuvasti paremmin niissä ÄO-testien osissa, joissa on suurin kulttuurillinen komponentti ja huonoimmin osissa, jotka ovat kaikkein kulttuurivapaimpia. Mustat pärjäävät paljon paremmin ÄO-testien verbaalisissa osissa kuin osissa, joissa symbolit mittaavat abstrakteja henkisiä kykyjä. Jos kulttuurillinen puolueellisuus on vastuussa eroista mustien ja valkoisten ÄO-tuloksissa, silloin suurimman kuilun pitäisi olla enemmän kulttuurillisesti kuormitetuissa verbaalisissa testeissä. Mutta asia on päinvastoin. (2)

Lähempinä vuosina mekaaninen reaktioaika -testit ovat myös osoittaneet vahvaa näyttöä siitä, että ÄO-testit eivät ole kulttuurillisesti puolueellisia mustia vastaan. Arthur Jensen ja muut ovat myös havainneet, että päätöksenteon mekaaninen nopeus korreloi vahvasti ÄO:n kanssa. Näissä testeissä osallistujat istuvat joukon valoja edessä ja vastaavat, mikä syttyy. Henkisen reaktion nopeus korreloi vahvasti ÄO-testitulosten kanssa ja on korkeampi valkoisilla ja aasialaisilla lapsilla kuin mustilla. Sitä voisi joutua koville yrittäessään ymmärtää, kuinka reaktioaika vilkkuvaan valoon voisi olla kulttuurillisesti puolueellinen. (3) (4)

VAATIVAMPAA MATERIAALIA

THIRTY YEARS OF RESEARCH ON RACE DIFFERENCES IN COGNITIVE ABILITY. Rushtonin ja Jensenin englanninkielinen alkuperäisjulkaisu.

RACE, EVOLUTION AND BEHAVIOR- Rushtonin kirjan lyhennelmä (englanniksi).

Geenitutkija Jason Malloyn analyysi Watson-kohusta ja rotuerojen tieteellisestä näytöstä (englanninkielinen linkki).

Professori Roosin arvostelu Vanhasen ja Lynnin kirjasta (linkki).

Lynnin ja Vanhasen kirjan Wikipedia-artikkeli (englanniksi).

Biologista lisänäyttöä koskien aivojen kokoeroja mustien ja valkoisten välillä, siihen liittyviä geenejä ja kokoeron korrelaatiosta älykkyyteen (englanninkielinen julkaisu).

Jared Taylorin artikkeli älykkyyseroista ja niiden virallisista selittely-yrityksista (englanninkielinen linkki).

New Scientist lehden artikkeli, jonka mukaan älykkyys on vähintään 50% perinnöllistä (englanninkielinen linkki).

Suoraan älykkyyteen liittyviä geenejä on löydetty useita (englanninkielinen linkki).

Rotujen välillä on älyllisessä suorituskyvyssä todettu selviä eroja, jotka voidaan fysikaalisesti palauttaa esimerkiksi neuraaliseen reaktionopeuteen (englanninkielinen linkki1 , englanninkielinen linkki2).

Tässä lyhennelmä adoptiotutkimuksesta, jossa osoitetaan, että erot eivät todennäköisesti liity ympäristötekijöihin vaan geneettisiin tekijöihin (englanninkielinen linkki ).

Tässä pari evolutiivista selitystä rotueroille. Suomalaisessa linkissä on sitten ne pakolliset poliittisen korrektiuden vaatimat varoitukset (englanninkielinen linkki1 , suomenkielinen linkki).

Amerikan psykologiyhdistyksen työryhmän raportti: älykkyystestit eivä ole biasoituneet mustia vastaan (englanninkielinen linkki).

Lähdekirjallisuutta

1. Jensen, A. R. (1980). Bias In Mental Testing. New York: Free Press.
2. Jensen, A. R. (1993). Spearman’s Hypothesis Tested with Chronometric Information
Processing Tasks. Intelligence. Vol. 17. s. 7-77.
3. Jensen, A. R. & Whang. P.A. (1993). Reaction Times and Intelligence. Journal Of
Biosocial Science. Vol. 25. s. 97-410.

Rotueroista ja niiden alkuperästä
(David Duken kirjasta My Awakening)

Kysymys älykkyydestä

Älykkyys (intelligence)

1. Kyky oppimiseen, järkeilyyn, ymmärtämiseen ja muihin samantapaisiin henkisen toiminnan muotoihin; kyky saada kiinni totuuksista, suhteista, faktoista, merkityksistä jne.

2. korkeiden henkisten kykyjen ilmentymä: Hän kirjoittaa älykkäästi ja nokkelasti.

Älykkyys määritellään yleisesti kyvyksi omaksua ja soveltaa tietoa. Sivilisaatio on sellaisten ihmisten tuote, joilla on tarpeeksi korkea älykkyys omaksua ja soveltaa tietoa, muodostaa käsitteitä ja ajatuksia, ja ratkaista kieleen, maanviljelyyn, arkkitehtuuriin, kuljetukseen, tuotantoon, jakeluun, talouteen ja hallintoon liittyviä ongelmia. Älykkyys näyttää olevan yhä tärkeämpää sen mitä kutsumme sivilisaatioksi korkeimmissa aspekteissa, joita ovat laki, uskonto, lääketiede, filosofia, kirjallisuus, musiikki, taide ja tiede.

Mitä on ÄO?

Vaikka älykkyystestausta vastaan hyökätään nyt uusmarxilaisten taholta eliitin työkaluna, modernin älykkyystestauksen isä oli Alfred Binet, ranskalainen pykologi, joka vuonna 1905 kehitti testin tunnistamaan jaauttamaan lapsia, joilla oli alhaiset henkiset kyvyt. Perinteisesti sellaisilta lapsilta oli kielletty julkinen koulutus, mutta Ranskan hallitus oli hyväksynyt lain, jolla turvattiin se, että henkisesti jälkeenjääneet lapset saisivat erityisopetusta. Vuoteen 1911 mennessä hän ja hänen yhteistyökumpaninsa Theodore Simon olivat laajentaneet testin pätemään aikuisiin. Kun he paransivat testejään, kävi selväksi, että he saattoivat tunnistaa lapset ja aikuiset, jotka tarvitsivat apua, ja myös erottelemaan ne, jotka olivat normaaliälyisiä sekä ne, jotka olivat henkisiltä kyvyiltään lahjakkaita.

Binet

Vuonna 1912 saksalainen psykologi Wilhelm Stern ehdotti lapsen henkisen iän jakamista hänen kronologisella iällään, jotta saataisiin yleinen älykkyyden indikaattori. Vuonna 1916 amerikkalainen psykologi Lewis Terman esitteli ÄO:n [ÄO – älykkyysosamäärä, suom. huom.] pisteytysmittapuuna valtavan suosion saaneessa Stanfordin tarkastatetussa versiossa Binet’n mittapuusta, eli maineikkaassa ”Stanford-Binet” -testissä. David Wechsler kehitti myöhemmin ÄO-testit, joita kaikkein laajimmin tänä päivänä käytetään. Hän luopui ”henkisen iän” käsitteestä ja käytti sen sijaan yksilön ÄO-tuloksen suhdetta keskimääräiseen ÄO-tulokseen tämän ikäisillä – kutsuen sitä ”deviaatio-ÄO:ksi”.

ÄO-testauksen kriitikot huomauttivat pian, että ÄO on abstrakti käsite, jolla ei ehkä ole merkitystä todellisessa maailmassa. He lainasivat Harvardin tri. Edward Boringia, joka kirjoitti vuonna 1923, että ”Älykkyys mitattavana kykynä pitää heti alkuun määritellä kyvyksi pärjätä älykkyyskokeessa. Älykkyys on se, mitä testit testaavat”. (21)

Tämä lausunto on periaatteessa totta, mutta samaa voisi sanoa kaikista testeistä. Loppujen lopuksi, ajokorttikoe määrittää vain sen, kuinka hyvin yksilö pärjää testissä, eikä välttämättä sitä, kuinka hyvin hän ajaa. Kuitenkaan kukaan ei tosissaan väitä, että ihmiset, jotka reputtavat ajokokeessa, keskimäärin ajavat yhtä hyvin kuin ne, jotka saavat täydet pisteet.

Arthur R. Jensen, koulutuspsykologian professori Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä laajentaessaan pioneerityön tehneen englantilaisen psykologin Charles Edward Spearmanin työtä, todisti sen tosiasian, että kaikki henkisiä kykyjä mittaavat testit korreloivat positiivisesti toistensa kanssa. (22) Jos henkilö pärjää keskivertoa huonommin yhdenlaisessa henkisiä kykyjä mittaavassa testissä, hän todennäköisesti pärjää keskivertoa huonommin toisenlaisessakin testissä. Aivan samaan tapaan, jos hän pärjää keskivertoa paremmin yhdessä, hän todennäköisesti pärjää samaan tapaan hyvin toisessakin. Ne, jotka pärjäävät hyvin lukemisessa, esimerkiksi, tavallisesti pärjäävät hyvin myös matematiikassa. Yleisälykkyyden käsitteen tärkeys, tai ”g”-älykkyyden, kuten se akateemisissa piireissä tunnetaan, on tutkijoiden ja psykologian auktoriteettien suuren enemmistön hyväksymä.

Paras tapa määrittää, mittaako ÄO-testaus tärkeää tekijää suhteessa saavutuksiin, on verrata suuria määriä yksilöiden testituloksia heidän myöhempiin saavutuksiinsa koulussa ja uralla, verraten, kuinka nämä sopivat yksiin. Tutkijat ovat tehneet näin joka puolella maailmaa. Kaikki suurimmat tutkimukset osoittavat, että ÄO:lla on tärkeä rooli myöhempien saavutusten ennustamisessa.

Kuinka ÄO korreloi elämässä menestymisen kanssa

Monta tusinaa laajoja tutkimuksia on osoittanut, että ÄO-tulokset ovat vähintään yhtä hyviä kuin lukion arvosanat korkeakoulumenestyksen ennustamisessa. Useimmat psykologian ammattilaiset ovat sitä mieltä, että oppimiskyky on läheisessä suhteessa ÄO:n. Kun ensimmäisen kerran loin silmäyksen tähän aiheeseen 1960-luvun alussa, löysin monia tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittivat ÄO:n tärkeyden, mutta kuitenkin media antoi sen vaikutelman, että tiedeyhteisö kyseenalaisti sen todenperäisyyden. Vuonna 1996 Amerikan psykologiliiton komiteaa pyydettiin tarkastelemaan ÄO-kysymystä. Se totesi, että ÄO:lla on vahva suhde oppimiskykyyn. (23)

Monet tutkimukset osoittavat, että ÄO korreloi läheisesti arvosanojen ja koulussa etenemisen kanssa, ja että se jopa ennustaa yksilön menestystä, ammatillista asemaa ja tuloja paremmin kuin hänen perhe- ja sosioekonominen taustansa. Tri. Arthur Jensen – jota pidetään ensisijaisena auktoriteettina ÄO:n käytännöllisen arvon suhteen – lausuu seuraavaa viimeisimmässä kirjassaan The g Factor.

Sitten Binet’n keksinnön, on tehty lukematon määrä tutkimuksia henkisiä kykyjä mittaavien testien sopivuudesta lasten koulumenestyksen ennustamiseen. Psykologiset abstraktit -testi käsittää noin 11 000 viittausta tutkimuksiin koulumenestyksen suhteesta ”ÄO:n”. Jos psykometriassa on jokin kyseenalaistamaton fakta, niin se on se, että ÄO-testeillä on enemmän ennustavaa merkitystä moniin koulutuskriteereihin, kuten skolastista saavutusta mittaavissa testeissä saataviin tuloksiin, koulu- ja korkeakouluarvosanoihin, luokallejäämiseen, koulunkeskeyttämiseen, koulussa vietettävien vuosien määrään, todennäköisyyteen päästä korkeakouluun ja pääsyn jälkeen todennäköisyys päästä kandin asteelle. Kun tasavertaiset mahdollisuudet koko väestölle ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä, ÄO:sta on tullut vieläkin parempi ennustuskeino koulutustulosten suhteen, kuin mitä se oli ennen tämän vuosisadan toista puoliskoa. (24)

Monet tutkimukset osoittavat odotettua korrelaatiota isän ammatillisen aseman ja hänen poikansa vastaavan välillä kun tämä tulee keski-ikään. (25) Suurin osa ihmisistä ennustaisi sellaisia tuloksia isän ja pojan samanlaisten ympäristöjen perusteella. Menestyksekäs ja hyvin toimeentuleva isä voi tietenkin tehdä paljon enemmän poikansa eteen kuin köyhä ja työtön isä. Hämmästyttävällä tavalla tutkijat toteavat, että lapsen ÄO on jopa parempi keino ennustettaessa lapsen tulevaa sosioekonomista asemaa kuin hänen vanhempiensa sosioekonominen asema. Tutkija R. B. McCall, esimerkiksi, on osoittanut, että teinin ÄO ja hänen tuleva aikuisuuden ammatillinen asemansa korreloivat lähes kaksi kertaa paremmin keskenään kuin isän ja hänen poikansa ammatillinen asema. (26)

The Bell Curve: Intelligence and Class Structure in American Life, jonka Richard J. Herrnstein ja Charles Murray julkaisivat 1994, osoittaa, että lapsen ÄO:lla on enemmän merkitystä hänen myöhemmän sosioekonomisen asemansa ennustamisessa kuin hänen perheensä varallisuudella. (27) On todennäköisempää, että korkean ÄO:n omaava köyhä lapsi saavuttaa korkean sosioekonomisen aseman kuin keskiverto-ÄO:n omaava varakas lapsi. The Bell Curve osoittaa myös, että ÄO:lla on vahva korrelaatio monen muunkin koulutuksellisen ja sosiaalisen tekijän kanssa, mukaanlukien arvosanat koulussa, saavutettava koulutuksellinen taso, tulot, menestys liike-elämässä ja jopa sosiaaliset tekijät kuten taipumus rikollisuuteen, avioliiton ulkopuolisiin lapsiin ja sosiaalihuollosta riippuvuuteen.

Toinen maineikas tutkimus tutki samalla lailla koulutettujen veljesten uria, jotka kasvoivat yhdessä Kalamazoossa Michiganissa. Kalamazoo on testannut kaikki julkisten koulujensa oppilaat vuodesta 1924 lähtien ja tarjoaa näin valtavan määrän tietoa. Tutkimukset osoittivat, että nuoret veljekset, jotka saivat saman koulutuksen ja perhe-elämän ja joiden ÄO-ero oli 15 pistettä, omasivat noin 14 prosentin eron tuloissa keski-iässä, korkeamman ÄO:n omaavan veljen omatessa paremmat tulot. (28)

Työsuoritus ja -tuottavuus korreloivat ÄO:n kanssa samalla tavalla kuin henkilökohtainen menestys ja tulot. Joulukuun 1986 Journal of Vocational Behaviour -lehden numerossa John E. Hunter, teollisuuspsykologi Michiganin osavaltion yliopistossa kertoi, että monimutkaisissa töissä suoriutumisen korrelaatio ÄO-tulosten kanssa oli .58. Jopa vähän taitoa vaativissa töissä älykkyyden korrelaatio yleisen työsuorituksen kanssa oli .23. [Korrelaatio mittaa sitä, kuinka läheisesti kaksi tekijää ovat yhteydessä toisiinsa. Jos korrelaatio on +1, se tarkoittaa täydellistä korrelaatiota ja 0 tarkoittaa, että tekijät ovat täysin riippumattomia toisistaan. Kun korrelaatio on -1, se tarkoittaa, että kun toinen nousee, toinen aina laskee].

Hunter väittää, että kaikissa töissä älykkyys ennustaa suoriutumista, mutta tekijä on vieläkin tärkeämpi vaativimmissa töissä. Yllämainituista klassisista tukimuksista 1990-luvun viimeisimpiin tutkimuksiin, tulokset ovat valtavalta enemmistöltään pysyviä; älykkyydellä on merkitystä. (29) (30) (31) (32) (33)

Kaikista egalitarististen poliitikkojen ja Yhdysvaltain hallituksen korkealentoisista puheista huolimatta, Yhdysvaltain asevoimien komentajat hyväksyvät mukisematta linkin älykkyyden ja myöhemmän suoriutumisen välillä. Sotilasviranomaiset tekevät jokaiselle värvätylle testin, jota he kutsuvat Asevoimiin sopivuus-testiksi (AFQT). He eivät kutsu sitä ÄO-testiksi, mutta se mittaa henkisiä kykyjä ja on käytännössä ÄO-testi. Linda Gottfredson on huomauttanut, että asevoimia on kielletty lailla (paitsi sodanjulistuksen tapauksessa) värväämästä henkilöitä, jotka ovat 10% -tason alapuolella.

”Tämä laki otettiin käyttöön epätavallisen suurten koulutuskustannusten ja korkeiden epäonnistumislukujen vuoksi sellaisten miesten keskuudessa joukkojen mobilisoinnin yhteydessä toisen maailmansodan aikana”, Yhdysvaltain puolustusministeriön raportti sanoo. ”Henkilöt, joilla on korkeat AFQT-tulokset, todennäköisesti oppivat tarvittavat taidot aiemmin kuin ne, joilla on alhaiset tulokset”. (35)

Esimerkki siitä, kuinka voimakkaasti ÄO vaikuttaa eri alueilla yhteiskunnassa, voidaan nähdä auto-onnettomuusluvuista. Australialainen psykologi Brian O’Toole osoitti voimakkaan korrelaation ÄO-tulosten ja auto-onnettomuuskuolleisuuden välillä. Tutkimuksessa, johon otettiin 46 166 miestä, jotka olivat aiemmin palvelleet Australian asevoimissa, hän havaitsi, että ne, joiden tulokset Armeijan yleisessä luokitustestissä vastasivat 80-85 pisteen tulosta ÄO-testissä, omasivat lähes kolminkertaisen kuolleisuusluvun auto-onnettomuuksissa kuin ne, jotka saivat pisteitä 100 ja 115 ÄO-pisteen väliltä. Kuolleisuusluvut ovat ehkä vieläkin äärimmäisiä vieläkin alhaisimmilla ÄO-tasoilla, mutta ne, jotka saivat alhaisemmat pisteet kuin mitkä ÄO-testissä toisivat 80 pistettä, hylättiin armeijan värväyksessä, joten heistä ei ollut tietoja. (36) O’Toole kirjoittaa: ”Ihmiset, joilla on alhaisempi älykkyys, ovat ehkä huonompia riskien arvioimisessa ja siitä seuraten ottavat suurempia riskejä ajamisessaan kuin älykkäämmät ihmiset”. (37)

Kuolleisuus moottoriajoneuvo-onnettomuuksien vuoksi per 10 000 australialaista 20-34 -vuotiasta miestä

ÄO-taso	Kuolleisuus
100-115	51,5
85-100	92,2
80-85	146,7

Kun kaivoin syvemmälle ÄO-aiheeseen 1960-luvun puolivälissä, olin hämmästynyt erosta mediakeskustelun ÄO-kiistasta ja aihetta käsittelevän tieteellisen kirjallisuuden välillä. Aloin lukea joukon psykologeja kirjoituksia, jotka väittivät melko vakuuttavasti ÄO:n merkityksen puolesta, mutta näytti siltä, että näiden tiedemiesten tutkimukset saivat osakseen melko vähän käsittelyä populaarissa mediassa. Sen sijaan media toistuvasti väitti, että ÄO ei oikeasti tarkoita mitään. Populaari media väitti myös, että vain ”rasistit” uskovat vahvaan linkkin älykkyyden ja perimän välillä. On valtava määrä tietoa genetiikan tärkeästä roolista älykkyydessä, mutta media enimmäkseen sivuuttaa sen, ja toistuvasti toistaa papukaijan lailla hokemaa, että ”ei ole tieteellistä todistusaineistoa, joka osoittaisi, että älykkyys on periytyvää”. Tätä valheellisempaa lausetta ei ole ikinä lausuttu.

Perintötekijät vai ympäristö?

Jos älykkyydellä on voimakas vaikutus yksilön menestykseen tai epäonnistumiseen, on pelkästään järkevää, että maan väestön älykkyys, mitä ÄO mittaa, vaikuttaa maan laatuun. Aloin uskoa, että maan väestön älykkyystaso on tärkeämpi kuin sen luonnonvarat. Jäljelle jäänyt kysymys mielessäni oli se, voiko ihmisen älykkyyttä merkittävästi nostaa koulutuksella tai harjoituksella vai oliko se pääasiassa peritty ominaisuus. Tästä aiheesta on käyty kädenvääntöä aina siitä asti kun ihminen rakensi sivilisaation.

Jopa ensimmäisissä sivilisaatioissa, alkeellinen käsitys perinnöllisyyden voimasta ihmisen luonteen muokkaamisessa vallitsi oppineiden keskuudessa. Kun ihminen oli oppinut kesyttämään ja jalostamaan tiettyjä kasveja ja eläimiä saadakseen niihin ainutlaatuisia ominaisuuksia, oli lyhyt askel sen käsittämiseen, että perinnöllisyyden lait pätevät myös ihmisiin.

Suuret ajattelijat ovat aikain saatossa ottaneet omia kantojaan aiheeseen. Yhdessä Lännen kaikkein vanhimmista ja kuuluisimmista teoksista, kreikkalaisessa klassikossa Odysseia, kirjoitetaan

Vanhempiesi veri ei ollut sinussa kadoksissa, vaan olet miesten suvusta, jotka ovat Zeuksen holhokkeja, eikä kukaan moukka voisi saada sellaisia poikia kuin sinä olet. (38) – Odysseia

Ranskalaiset jakobiinit ja englantilaiset empiirikot, kuten Berkeley, Locke ja Hume (39) kannattivat tätä vastustavaa ympäristötekijöihin uskovien kantaa, käyttäen termiä tabula rasa, joka tarkoittaa, että mieli on ”tyhjä taulu” syntymässä, valmiina täytettäväksi sitä ympäröivällä maailmalla. Aihe menee sen sydämeen, keitä me olemme. Onko luonteemme, asenteemme, lahjakkuutemme ja älymme peräisin ympäristöstä, jossa kasvoimme, vaiko geeneistä, jotka perimme?

Yli sata vuotta sitten psykologian pioneeri Sir Francis Galton tutki joitakin sukuja, jotka tuottivat sukupolvittain neroja. Galtonin tutkimukset osoittivat, että älykkyys ja saavutukset ovat enimmäkseen geeneissä. (40)

Galton osoitti, että korkea tai alhainen älykkyys kulkee suvuissa. Koska tuohon aikaan ei ollut objektiivista tapaa mitata henkisiä kykyjä, hän perusti yhteenvetonsa sille, jonka hän määritteli eminenssiksi, joka tarkoittaa loistavia saavutuksia. Vaikka ylempien luokkien jäsenillä on suhteettoman suuri edustus eminenttien joukossa, hän huomasi, että ylempien luokkien itsensä keskuudessa – vaikka kaikki niiden jäsenet olivat varakkaita ja kävivät parhaita kouluja – älylliset saavutukset kulkivat tietyissä suvuissa ja heidän sukulaisissaan samaan tapaan kuin henkinen jälkeenjääneisyys ja jopa rikollisuus kulkivat toisissa suvuissa.

Galton

Seuraavina muutamina vuosikymmeninä Galtonin työn jälkeen monet muut tiedemiehet syleilivät ajatusta henkisten kykyjen periytyvästä luonteesta ja heidän havaintonsa vaikuttivat dramaattisesti sosiaalipolitiikkaan. Yksi kaikkein kiistellyimmistä Yhdysvaltain Korkeimman oikeuden tapauksista koski ympäristötekijät vs. perintötekijät -kiistan sydäntä. Tapauksessa Buck vs. Bell, päätuomari Oliver Wendell Holmes Jr., päättäessään henkisesti jälkeenjääneiden steriloinnin hyväksymisestä, kirjoitti ehkä yhden kaikkein kiistellyimmistä lauseista oikeuslaitoksen historiassa: ”Kolme sukupolvea imbesillejä on tarpeeksi”. Holmes perusti päätöksensä uskolle siihen, että älykkyys – tai sen puute – on perinnöllistä. (41)

Perinnöllisyyden kannattajien vastapainona marxilaisuus sisällytti itseensä ympäristödeterminismin teesinsä keskeisenä osana. Ensin pitää täydellistää ympäristö, näin heidän argumenttinsa menee, ja sitten utopia, työläisten paratiisi, tulee nousemaan. Vuonna 1948 Neuvostoliitto itseasiassa kielsi lailla genetiikan tieteenhaaran; kaiken genetiikan, ei pelkästään ihmisen genetiikan, ja taannuttiin takaisin lamarckismiin, Darwinia edeltäneeseen teoriaan, joka on nimetty ranskalaisen naturalistin Jean Lamarckin mukaan. Hän väitti, että tottumuksen kautta hankitut ominaisuudet, hyödylliset tai hyödyttömät, voivat periytyä. Venäläinen tiedemies T.D. Lysenko, joka vakavissaan väitti, että voit muuttaa talvivehnälajikkeen kevätvehnäksi lyhytaikaisella ympäristön kontrolloinnilla, tuli Neuvostoliiton biologisten tieteiden tsaariksi ja piti huolta siitä, että ne tiedemiehet teloitettiin, joiden tutkimus oli ristiriidassa hänen hullujen uskomustensa kanssa. Tämän päivän tiedemiehet hylkäävät sekä Lamarckin että Lysenkon. (42) (43) (44)

On jokseenkin mielenkiintoista, että monet modernit amerikkalaiset ”konservatiivit” ovat nyt myös syleilleet ympäristötekijät-ajatusta syyttämällä moderneista sosiaalisista epäkohdista tiukasti ”Suuren yhteiskunnan” [ Kennedyä seurannut USA:n presidentti Lyndon B. Johnson puhui ”Suuren yhteiskunnan” luomisesta tuhotessaan valkoisten valkoisille rakentamaa valkoista yhteiskuntaa, suom. huom. ] liberaalia politiikkaa. Se on samanlaista kuin se tapa, millä liberaalit syyttivät sosiaalisista epäkohdista täysin köyhyyttä ja rikollisuutta ja aikaisempien hallitusten konservatiivista politiikkaa. Jotkut konservatiivit ovat menneet Horatio Alogerin sosiaalidarwinististisesta filosofiasta (jonka mukaan, lythyesti sanottuna, parhaat – tarkoittaen vahvimpia ja älykkäimpiä – nousisivat huipulle vapaassa järjestelmässä) kommunismin perustavaan periaatteeseen: että kaikki ovat tasa-arvoisia, eli näin ollen jokainen nousee, jos ympäristö on edullinen. (45)

Nuorena miehenä olin omaksunut kyselemättä ympäristötekijöihin uskovien kannan, jota Amerikan massamedia julisti. Tänä päivänä, kuten silloinkin, kuka tahansa, joka lukee päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä tai viikoittain ja kuukausittain ilmestyviä aikakauslehtiä ja joka katsoo televisiota, tulee hukkumaan ympäristötekijöihin uskovien polemiikkaan. Lapsuuden ja varhaisen aikuisuuden ympäristöjä syytetään väkivaltarikollisen tuhoisasta käytöksestä, köyhän henkilön köyhyydestä, nelosia saaneen oppilaan arvosanoista, huumeiden käyttäjän tai alkoholistin riippuvuudesta, työttömän henkilön huonoista työtavoista, sosiaalihuoltoäidin viidennestä aviottomasta lapsesta, seksuaalisesti kieroutuneen oudosta käytöksestä ja alhaisen ÄO:n omaavan lapsen epäonnistumisesta koulussa.

Olemmeko me kaikki syntyneet tasa-arvoisina älykkyydessä, poislukien ehkä ne lapset, jotka ovat syntyneet Downin syndrooman tai muun älyvammaisuutta aiheuttavan sairauden kanssa? Voimmeko me todella kaikki olla sitä mitä haluamme, joko maailmanluokan sprinttereitä tai ydinfyysikoita?

Kaksostutkimukset

Yksi tapa, millä tiede on perusteellisesti vastannut tuohon kysymykseen, on ollut tutkimalla identtisiä kaksosia, jotka ovat kasvaneet erillään. Identtisillä kaksosilla on tietysti identtiset geenit, kun taas epäidenttisillä kaksosilla on sama geneettisen sukulaisuuden aste kuin millä tahansa sisaruksilla, ja he jakavat vain noin puolet geeneistään. Jos ympäristötekijöihin uskovien argumentti on oikea, näiden syntymässä erotettujen identtisten kaksosten, jotka on adoptoitu eri perheisiin, pitäisi omata ÄO-erot, joita voi verrata kenen tahansa sattumanvaraisesti adoptoitujen, toisilleen sukulaisia olemattomien lasten ÄO:n. Heidän pitäisi vieläpä todellakin erota toisistaan älykkyydessä ja käytöksessä paljon enemmän kuin niiden epäidenttisten kaksosten, jotka ovat kasvaneet yhdessä.

Kaksosista on monia tutkimuksia, mukaanlukien läpikotainen tutkimus, joka tehtiin Minnesotan yliopistossa tri. Thomas J. Bouchard Jr.:n johdolla, joka sai osakseen maailmanlaajuista huomiota. Tutkimus osoitti, että erillään kasvaneiden identtisten kaksosten ÄO:t olivat paljon lähempänä toisiaan kuin sattumanvaraisesti adoptoitujen lasten, ja että ne olivat vielä lähempänä toisiaan kuin epäidenttisten kaksosten, jotka olivat kasvaneet samassa kodissa, ja jotka olivat käyneet samoja kouluja. Yksikään kaksostutkimus ei ole koskaan ollut ristiriidassa näiden tulosten kanssa. (46) (47)

Korostan yhtä tärkeää seikkaa – identtiset kaksoset, jotka kasvavat täysin erilaisissa ympäristöissä – eri vanhempien kasvattamana, käyvät eri kouluja, omaavat erilaisen ruokavalion, erilaiset poliittiset ja uskonnolliset suuntautumiset – omaavat ÄO:t, jotka ovat lähempänä toisiaan, kuin epäidenttisillä kaksosilla, jotka ovat kasvaneet samassaperheessä. Jos älykkyys on pääasiallisesti ympäristöllisten tekijöiden luomus, epäidenttisten kaksosten, jotka ovat kasvaneet yhdessä samassa perhe-, sosiaalisessa- ja koulutuksellisessa ympäristössä, pitäisi varmastikin omata toisiaan paljon lähempänä olevat ÄO:t kuin kaksoset, jotka ovat kasvaneet erillään.

Etsin ja luin lisää tutkimuksia, jotka osoittivat perinnöllisyyden voiman älykkyydessä, ja huomasin, että jopa ne, jotka keskittyivät yhdessä kasvaneisiin identtisiin ja epäidenttisiin kaksosiin, tuottivat lisää vahvaa todistusaineistoa. Koska epäidenttiset ja identtiset kaksoset syntyvät vain minuuttien verran eri aikaan ja tavallisesti kasvavat samassa ympäristössä, he tarjoavat tavan mitata perinnöllisyyden vaikutusta, kun ympäristölliset tekijät ovat samanlaiset.

Identtisten kaksosten ÄO:t korreloivat paljon vahvemmin keskenään kuin epäidenttisten kaksosten. Korrelaatiot liikkuvat yleensä välillä .85 (identtisillä kaksosilla, jotka ovat kasvaneet yhdessä) ja .60 (epäidenttisillä kaksosilla). Psykologit Bouchard ja McGue tarkastelivat uudelleen yli sataa tutkimusta, jotka käsittivät 40 000 sukulaisparia, lähes kaiken tämän tyyppisen kognitiivisen tutkimuksen materiaalin, josta on raportoitu tieteellisessä kirjallisuudessa. Heidän saamansa korrelaatiot ÄO:ssa olivat:

YHDESSÄ KASVANEET IDENTTISET KAKSOSET	+.86
ERILLÄÄN KASVANEET IDENTTISET KAKSOSET	+.75
YHDESSÄ KASVANEET EPÄIDENTTISET KAKSOSET	+.60

Kaikissa tutkimuksissa, jotka vertailivat identtisiä ja epäidenttisiä kaksosia – todetaan, että toisistaan erotetut identtiset kaksoset, jotka ovat kasvaneet erillään, saivat lähempänä toisiaan olevat ÄO:t kuin epäidenttiset kaksoset, jotka on kasvatettu yhdessä! Toiset erinomaisen tiedon lähteet löytyvät adoptoitujen lasten tutkimuksista. Adoptoidut lapset ovat lähempänä geneettisten vanhempiensa ÄO:ta kuin kasvattivanhempiensa ÄO:ta, joiden kanssa he ovat kasvaneet.

Älykkyyden tieteellinen tutkimus on hiljentänyt kaikki paitsi kaikkein sinnikkäimmät egalitaristit. Valitettavasti massamedia Amerikassa edelleen promotoi äärilaidan uusmarxilaisten ja äärivasemmistolaisten ainesten kuten R. C. Lewontinin, Steven Rosen, Stephen Jay Gouldin ja Leon Kaminin epätieteellisiä ja tyrmättyjä näkemyksiä. Media lähes aina jättää mainitsematta näiden miesten poliittiset yhteydet, kuten Kaminin entisen aseman Uuden Englannin Yhdysvaltain kommunistisen puolueen viikkolehden päätoimittajana. Samaan tapaan sivuutetaan Lewontinin tärkeä rooli marxilaisten kannalla olleessa Vietnamin sodan aikaisessa ”Tiedettä kansalle” -liikkeessä ja Gouldin muistelu siitä, kuinka hän oppi marxilaisuutensa isänsä polvella. Suuri osa yleisöstä on edelleen pitkälti tietämätön siitä valtavasta tieteellisen todistusaineiston määrästä, joka osoittaa genetiikan huomattavan roolin ihmisen älykkyyden määräytymisessä, mutta tiedeyhteisö on tullut tietoiseksi siitä. Snyderman ja Rothman tekivät laajoja mielipidekyselyjä niiden tiedemiesten parissa, jotka olivat mukana psykologisessa tutkimuksessa, ja huomasivat, että 1980-luvun puoliväliin mennessä suuri enemmistö uskoi, että perinnöllisyys vaikutti älykkyyteen ylivoimaisesti. (48) (49) (50) (51)

Aivot ja älykkyys

Sen oppiminen, että ÄO on pääasiassa perittyä, sai minut kysymään kysymyksen, mikä täsmälleen on perittyä? Niin helpolta kuin vastaus näyttääkin, kyse on tietysti siitä, että geenit rakentavat aivojen arkkitehtuurin ja kemian, sekä niiden kaikki suuret ja pienet varianssit. Jotta voisi uskoa marxilaisten lamarckistien argumenttiin siitä, että perinnöllisyydellä ei ole mitään vaikutusta, pitäisi uskoa, että toisin kuin kaikki muut ihmisen elimet, aivot eivät ole geenien tuotos.

Tiedemiehet uskovat, että lähes kolmasosa ihmisen geeneistä on omistettu aivoille, ja että nuo geenit luonnollisesti vaihtelevat. Älykkyys on lopulta yhtä fyysistä kuin se rakenne, joka mahdollistaa jollekin juosta jalkapallon kanssa tai heittää koripalloa. Sen juuret ovat siinä ihmeellisessä arkkitehtuurissa ja harmaassa aineessa, jota kutsutaan aivoiksi.

On vaikeaa kuvitella, että mielemme ovat fysiikasta juontavia kokonaisuuksia. Loppujen lopuksi, ajatuksilla ei ole fysiikkaa; emme voi maistaa, koskettaa, haistaa, nähdä tai kuulla niitä muuten kuin omissa mielissämme. Kuitenkin aivomme ovat aivan yhtä fyysisiä kuin lihakset käsissämme ja jaloissamme. Niiden rakenne ja ”säädöt” ovat ratkaisevan tärkeitä kaikelle älykkyydestämme persoonallisuuteemme. Jopa ajatuksemme tulevat fyysisistä prosesseista aivoissamme, sekä kemiallisista että sähköisistä. Henkisten kykyjemme laadun määrää täysin aivojemme rakenne, muoto, ulottuvuudet, koostumus ja kemia. Jos aivojen rakenne ei olisi niin tärkeä, voisimme opettaa minkä tahansa koiran lukemaan Dostojevskia tai minkä tahansa orangin ymmärtämään orgaanista kemiaa. Niiden eläimen aivojen primitiivisempi rakenne ja rajallisempi koko estää niitä omaamasta korkeaa älykkyyttä. Joidenkin ihmisten aivojen rakenteen vuoksi kaikki ihmiset eivät voi oppia lukemaan ja kirjoittamaan, saatikka sitten ymmärtämään orgaanisen kemian perusteita.

On dramaattisia eroja ihmisen ja koiran aivojen välillä, tai orangutangin – joista johtuu erot älyssä niiden välillä. Jopa koiran ja orangin fyysisten aivojen välillä on suuria eroja, ja jokainen zoologi rankkaisi orangin älykkäämmäksi kuin koiran. Itse asiassa, koirankouluttajat raportoivat, että eri koirarotujen älykkyyksien välillä on jyrkkiä eroja, kuten myös eroja rotujen temperamenteissa ja muissa persoonallisuuden osissa. (52)

Kun ensimmäisen kerran jouduin kasvotusten tämän tiedon kanssa koirien älykkyydestä, mietin, mitkä erot rotujen välillä voisivat selittää henkiset eroavaisuudet. Vain yksi selitys näytti minusta järkevältä: erilaiset geneettiset perimät johtavat fyysisesti erilaisiin aivoihin.

Vain se, että ihmisaivot ovat suuremmat ja monimutkaisemmat kuin koiran tai jopa korkeimpien kädellisten, ei tee niistä yhtään vähempää riippuvaisia samoista genetiikan laeista. Jokaiset ihmisaivot ovat ainutlaatuiset, aivan kuten sormenjäljetkin. Neuroanatomi Paul Glees, klassisessa oppikirjassaan The Human Brain, lausuu, että aivot ovat ”geneettisesti ainutlaatuisen ihmisen allekirjoitus”. (53) Useimmat tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että aivot korkeimmilla kädellisillä ja ihmisillä kehittyivät suuremmiksi ajan mittaan, koska tilavammat ja monimutkaiset aivot mahdollistivat ongelmanratkaisu- ja oppimiskyvyt. Sillä tosiasialla, että apinalla on suuret aivot, on ilmeisesti suhde siihen, että sitä pidetään älykkäämpänä kuin pieniaivoisempaa sammakkoa.

Jopa Charles Darwin viittasi lukuisiin tutkimuksiin tukeakseen päätelmäänsä, että ”Uskoa siihen, että ihmisessä on joku läheinen suhde aivojen koon ja älyllisten kykyjen kehittymisen välillä, tukee raakalaisten ja sivistyneiden rotujen kallojen, antiikin ja modernien ihmisten kallojen vertailu ja koko selkärangan verrannollisuus”.

Mitä mediagurut sanovat tästä? Vuosia sen jälkeen, kun luin ensimmäisen artikkelini aivojen koosta ja älykkyydestä, luin kirjan The Mismeasure of Man. (54) Sen kirjoittaja oli tunnustava marxilainen Stephen Jay Gould. Hän analysoi ja yritti todistella virheelliseksi aivojen koon tutkimistiedot 19. vuosisadalta ja näin ollen kiisti suhteen pään koon ja älykkyyden välillä. Hän jätti huomiotta tuoreemmat – ja tieteellisesti täsmällisemmät – tutkimukset imisaivoista, joita olivat tehneet sellaiset tutkijat kuin Todd, Vint, Simmons ja Connolly. (55) Sitten Gouldin kirjan on ollut lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat vahvaa korrelaatiota aivojen koon ja älykkyyden välillä.

Nykyaikaisilla MRI (magneettiresonanssikuvaus) -mahdollisuuksilla, voidaan nyt tehdä äärimmäisen tarkkoja mittauksia elävien ihmisten aivoista. Uraauurtavassa kokeessa Teksasin yliopistossa, 40 opiskelijaa jaettiin kahteen ryhmään – toisella oli ÄO yli 130 ja toisella ÄO alle 103. Sitten tuon ajan on tehty lukuisia samankaltaisia tutkimuksia. Löydettiin ällistyttävän selvä korrelaatio .35 aivojen koon ja älykkyyden välillä, korrelaatio, joka oli itse asiassa suurempi kuin useimmissa perinteisissä tutkimuksissa on havaittu, jotka vertasivat päänmittoja ja ÄO:ta. (56) Minulle kävi selväksi, että älykkyys oli pääasiassa perinnöllistä yksinkertaisesti siksi, että se määritti ihmisaivojen tarkat ominaisuudet.

Ego ja ÄO

Suurin este älykkyyden geneettisestä luonteesta puhumiselle on oma egoismimme. Vaikka ihmiset universaalisti syyttävät ulkopuolisia voimia omista epäonnistumisistaan, otamme jatkuvasti kunnian omista onnistumisistamme. Emme halua ajatella, että meillä on rajallinen horisontti näkemyksissämme, joka johtuu geeneihimme juurtuneista rajoituksista, emmekä todellakaan halua antaa liikaa kunniaa geeneillemme (joihin emme voi vaikuttaa) omista saavutuksistamme. Emme halua myöntää, että joku toinen on todella älykkäämpi kuin me. Voimme mukisematta hyväksyä urheilutähden fyysisen koon ja ylivertaisuuden, mutta emme haluaisi tunnustaa henkistä ylivertaisuutta. Tottakai monet ihmiset voivat myöntää älyllisen kilpailijan koulutuksellisen tason tai kokemuksen, mutta useimmat ihmiset eivät ole niin taipuvaisia hyväksymään, että kilpailijalla on ylivertaiset henkiset kyvyt. Kuitenkin sadat vakavat tieteelliset tutkimukset jatkavat lisäämistään geneettisten erojen todistusaineistoon älyllisissä kyvyissä. Todellakin, yleisälykkyys on yksi kaikkein periytyvimmistä ihmisen ominaisuuksista. (57) (58)

Kun luin tutkimuksia ÄO:sta ja ymmärsin sen suuren vaikutuksen elämiimme, käsitin, miksi ÄO-aihe oli niin tärkeä rodullisten egalitaristien parissa. Useimmat ihmiset – eivät vain maaseudulla asuvat valkoiset ”rasistit”, vaan myös itse johtavat egalitaristit – helposti pitävät ihmisarvoa samana asiana kuin korkeaa älykkyyttä. Jos joku ottaa esiin argumentin, että yksi rotu on älykkäämpi kuin toinen, egalitaristi välittömästi pitää tätä kantaa samana, kuin jos sanoisi, että musta rotu on ”alempi”. On outoa, että liberaalit, jotka hylkäävät ÄO-testit merkityksettöminä, jotenkin yhdistävät alhaisen ÄO:n yleiseen alemmuuteen.

ÄO on vain yksi ominaisuuksista, jotka tekevät ihmisen, koska henkilöllä voi olla poikkeuksellisia kykyjä, vaikkei hänellä ole poikkeuksellista ÄO:ta. Tapa, jolla henkilö elää elämänsä – hänen vastuunsa, tuottavuutensa, rehellisyytensä, rohkeutensa, moraalinsa ja tuhat muuta ominaisuutta – ovat myös elintärkeitä arvioidessa hänen arvoaan. Jos sanotaan, että musta rotu on alempi kuin valkoinen rotu, koska keskimääräinen ÄO on alhaisempi mustien keskuudessa, se on melko sama kuin sanoisi, että valkoiset ovat alempia kuin mustat, koska keskiverto musta on nopeampi sadan metrin aidoilla.

Olipa heidän älykkyystasonsa mikä tahansa, mustat olivat geneettisesti hyvin sopivia historialliseen ympäristöönsä Afrikassa. Sen sanominen, että heidän peritty kykynsä sopeutua tuohon ympäristöön ennemmin kuin tietokoneiden ja aerodynaamisen suunnittelun ympäristöön tekee heistä ”alempia” ihmisolentoja, on täysin subjektiivista. He ovat ehkä alempia siihen, mitä me arvostamme, mutta eivät alempia siihen, mitä he luonnollisesti arvostavat.

Samaan aikaan kun aloin ymmärtää tämän, käsitin myös, että läntinen sivilisaatio käy korkean ÄO:n voimalla. Se on kulttuurimme ja teknologiamme korkeaoktaaninen, geneettisesti luotu polttoaine. Tulin tulokseen, että jos mustien ja valkoisten ÄO:n välillä on merkittävä ero, sillä tulee olemaan huomattava vaikutus yhteiskuntaamme. Kun luin enemmän ÄO:sta, huomasin, että todellinen poliittinen vastustus sitä kohtaan purkautui sen rodullisen merkityksen vuoksi. Nyt kun minulla oli tiukka ote suhteesta älykkyyden, perinnöllisyyden ja ympäristön välillä, aloin kyntää syvälle rodullisen tasa-arvon aiheeseen totuudenjanoisesti.

Mitä itseeni tulee, minulle oli aina ollut helppoa hyväksyä oma henkinen alemmuuteni suhteessa moniin loistaviin ihmisiin. Minulla on kunnioitettava ÄO, mutta kun luin erityisen nerokkaista miehistä kuten Thomas Edison, Francis Galton, Isaac Newton ja William Shockley, on vaikeaa olla egoistinen. Jokainen ihminen tulee olemaan alempi tai ylivertaisempi jossain asiassa. Olen filosofinen sen suhteen, koska se ei alenna minun omanarvontuntoani tietää, että on monia miehiä ja naisia, jotka syntyvät paljon älykkäämpinä kuin minä tai fyysisesti vahvempina kuin minä.

Se ei myöskään anna potkua omanarvontunteelleni tietää, että tällä planeetalla on lukematon määrä kretiinejä. Päätin jo varhaisella iällä etsiä vain yksinkertaisesti totuutta – ei siksi, että se oli arvokasta itsensä vuoksi, vaan myös koska uskoin, että tinkimättömässä totuudessa voimme löytää ratkaisuja niihin monumentaalisiin ongelmiin, jotka kohtaavat tätä maata ja maailmaa.

Kaikki tämä tarjosi minulle käyttökelpoisen aloituspisteen: Kun hyväksyin geenien voiman ja ÄO:n arvon tärkeänä henkisten kykyjen mittaajana, minusta tuntui, että olin valmis käymään vieläkin suuremman tunnelatauksen omaavan kysymyksen kimppuun siitä, oliko vai eikö mustien ja valkoisten älykkyydessä ja käytöksessä ollut merkittäviä eroja.

Thomas Jeffersonin sanat inspiroivat minua, kun syvennyin tähän kaikkein kiistellyinpään aiheeseen Amerikassa. ”Ei ole olemassa totuutta, jota pelkäisin, tai jonka haluaisin pysyvän tuntemattomana koko ihmiskunnalle”.

Rotu ja älykkyys

Sain tietää, että on satoja tukimuksia, jotka dokumentoivat ÄO-eroja mustien ja valkoisten välillä. Tri. Audrey Shuey, perusteellisessa teoksessaan The Testing of Negro Intelligence, kokosi yli 300 erilaista ÄO-tutkimusta, verraten mustien ja valkoisten älykkyyttä. (59) Niissä todettiin, että keskiverto ÄO-tulokset mustilla olivat 15-20 pistettä alhaisempia kuin keskiverto ÄO-tulokset valkoisilla – tieteellisin termein, ne vaihtelevat yhden ja puolentoista stardadideviaation [SD] verran valkoisten alapuolella. (60)

Minun täytyy painottaa, että vertailut valkoisten ja mustien tulosten välillä ovat ryhmien keskimääräisiä tuloksia. Se, että mustat ryhmänä saavat huonompia ÄO-tuloksia kuin valkoiset, ei tarkoita, etteikö olisi yksittäisiä mustia, jotka saavat pisteitä korkeimmassa kategoriassa ja joitakin valkoisia, jotka saavat pisteitä huonoimmassa. Kuitenkin kun vertaa roduittain päällekkäin asetettuja ÄO-tulosten kellon muotoisia käyriä ja katsoo mustien ja valkoisten eroihin eri tasoilla, käy selväksi, että rotuero käy selvemmäksi jakauman korkeimmissa ja alhaisimmissa ääripäissä. Esimerkiksi puolet kaikista mustista saavat pisteitä valkoisten huonoimmalla neljänneksellä.

Skaalan korkeassa päässä vähintään 115 pisteen ÄO:ta pidetään vaadittavana tuloksena menestyksekkääseen korkeakouluopiskeluun tai korkeimpiin johtajatason- ja ammattilaistöihin Amerikassa. Vain noin 2,5 prosenttia mustista saa näin korkeita tuloksia verrattuna noin 16 prosenttiin valkoisista. Noin 20 kertaa enemmän valkoisia kuin mustia keskimäärin omaa ÄO:n, joka on yli 130, ja noin 50-100 kertaa enemmän valkoisia on 140 pisteen ÄO:n yläpuolella. (62) Tämä on se ÄO-ryhmä, jonka monet psykologit uskovat olevan vastuussa suurimmasta osasta sivilisaatiomme suuria saavutuksia.

Mustien edustuksella ÄO-skaalan alhaisimmassa päässä on vielä enemmän merkitystä yhteiskunnalle. Ainakin 25 prosenttia mustista on 75 pisteen alapuolella ÄO:ssa ja 70-75 pistettä -luokitus useimpien psykologien mukaan on ”jälkeenjääneisyyden rajalla”. Käytännössä kukaan tuolla ÄO-tasolla ei tule valmistumaan lukiosta tai edes oppimaan paljoa ala-asteen perusasioista; kukaan ei tule kelpaamaan asevoimiin ja vain harva kykenee löytämään hyvän työpaikan. (63) (64) (65) (66)

Mustien ja valkoisten älykkyysjakauma USA:ssa

Opittuani totuuden rotueroista ÄO:ssa ja mentyäni sen kanssa julkisuuteen, kohtasin vuosien ajan median tuomitsemista ”rasistiksi” siitä, että uskalsin sanoa, että 20 prosenttia mustista omaa alle 75 pisteen ÄO:n. Lokakuussa 1994, monta vuotta ensimmäisten tästä aiheesta tekemieni lausuntojen jälkeen, Newsweek-lehti teki jutun kirjasta The Bell Curve (67), murskaavasta ÄO:sta ja rotueroista kertovasta kirjasta. Newsweek kirjoitti, että 25 prosenttia (ennemmin kuin 20 prosenttia) mustista putoaa tuohon alhaisimpaan kategoriaan. (68) Kesti 24 vuotta, mutta jäin radikaalien mielipiteideni kanssa Newsweekin varjoon. Se jatkoi vielä summaten tylysti, että ”Jos mustat ovat ryhmänä valkoisten alapuolella, unelma todella integroidusta yhteiskunnasta on kuollut”.

Jopa silloin vuonna 1964 tiede oli lausunut jyrkät faktat valkoisten ja mustien ÄO-eroista, mutta media valitsi olla raportoimatta näistä faktoista. Analyysissä 11 suuresta tukimuksesta mustien ja valkoisten ÄO-eroista, Arthur Jensen osoitti, että on vahva korrelaatio mustien ja valkoisten välisen kuilun henkisiä kykyjä mittaavissa testeissä ja sen välillä, kuinka tarkasti testit mittaavat ”g”-älykkyyttä (yleisälykkyyttä, joka on suhteessa abstraktiin päättelyyn ja ongelmanratkaisukykyyn). Mustat pärjäävät suhteellisen hyvin testeissä, jotka mittaavat ulkomuistia (numero- tai kirjainsarjojen ulkoa opettelemista) mutta niillä on pieni korrelaatio g:n kanssa. (69) (70) (71) (72)

Populaari media lakaisi faktat maton alle, ja liberaalit psykologit väittivät, ettei ÄO todella mittaa tai tarkoita mitään ja lisäsivät sitten – varotoimenpiteenä sen varalta, että joku uskoi, että se tarkoittaa jotain – että ÄO-testit ovat kulttuurillisesti puolueellisia mustia vastaan.

Ovatko henkisiä kykyjä mittaavat testi puolueellisia mustia vastaan?

Kun aloin puhua mustien ja valkoisten ÄO-eroista opettajieni ja ystävieni kanssa, kuulin usein chitterlings-selityksen mustien alhaisiin ÄO-tuloksiin. ÄO-testien sanottiin heijastavan valkoista kulttuuria ja näin ollen ne olivat mustille epäedullisia. He väittivät esimerkiksi, että jos valkoisilta lapsilta kysyttäisiin kysymyksiä chitlineistä (sikojen pienistä sisäelimistä, joita keitetään ja syödään ruokana), he pärjäisivät yhtä huonosti kuin mustat lapset, joilta kysytään kysymyksiä, joissa käytetään termejä kuten tennis. Epätoivoissaan jotkin egalitaristipsykologit ovat jopa väittäneet, että mustat lapset pärjäisivät paremmin testeissä, jotka olisi kirjoitettu ”mustalla englannilla” [ Valkoiseksi englanniksi lause ”tämä on minun tyttöystäväni” kuuluu ”this is my girlfriend”, mustaksi englanniksi se on ”diz iz ma ho”. Ho tulee valkoisen englannin huoraa tarkoittavasta sanasta whore, ja muuta sanaa naiselle musta ”ebonics” ei ilmeisesti tunne, katsokaa vain uudempia amerikkalaisia elokuvia tai kuunnelkaa rap-sanoituksia, suom. huom.]. Jotkin menivät jopa niin pitkälle, kuin yrittää suunnitella testejä, jotka tarkoituksellisesti parantaisivat mustien suoritusta, mutta joka tapauksessa, kun valkoiset osallistuivat näihin samoihin testeihin, he saivat silti paljon paremmat tulokset kuin mustat.

Kulttuurillinen puolueellisuus- tai chitterlings-selityksen mustien ÄO-tuloksista kanssa ovat ristiriidassa myös ÄO-tutkimukset, jotka osoittavat, että hispaaniset (jotka keskimäärin ovat köyhempiä kuin mustat) ja joilla on ilmiselviä kielellisiä ja kulttuurillisia puutteita (monet ovat uusia tulokkaita kulttuuriimme), saavat merkittävästi korkeampia pistemääriä kuin mustat ÄO-testien abstrakteissa osissa. He saavat jatkuvasti korkeampia pistemääriä myös verbaalisissa osissa. Amerikan intiaanit, jotka mustiin verrattuna ovat köyhempiä ja yleisesti eristyneempiä amerikkalaisesta mainstream-kulttuurista ja koulutuskeskuksista, pärjäävät myös mustia paremmin ÄO-testeissä. Arthur Jensen kirjoitti kirjassaan Bias in Mental Testing:

Kahdentoista SES- [sosio-ekonominen status] ja muun ympäristötekijän yhdistelmällä, Amerikan intiaaniväestö rankkautuu yhtä paljon mustien stadardien alapuolelle kuin mustat valkoisten . . . mutta ilmenee, että intiaanit saavat korkeampia pistemääriä kuin mustat älykkyystesteissä…. Ei-verbaalisessa järkeilytestissä, joka tehtiin ensimmäisellä luokalla, ennen kuin koulutuksella voi olla paljoa vaikutusta, intiaanilapset ylittivät mustien keskivertopistemäärän ÄO:n suhteutettuna 14 pisteen verran…päinvastoin, kuin mitä voisi ennustaa teorian mukaan, että etnisten ryhmien erot ÄO:ssa lähinnä vain heijastavat SES-eroja. (73)

Mustat pärjäävät jatkuvasti paremmin niissä ÄO-testien osissa, joissa on suurin kulttuurillinen komponentti ja huonoimmin osissa, jotka ovat kaikkein kulttuurivapaimpia. Mustat pärjäävät paljon paremmin ÄO-testien verbaalisissa osissa kuin osissa, joissa symbolit mittaavat abstrakteja henkisiä kykyjä. Jos kulttuurillinen puolueellisuus on vastuussa eroista mustien ja valkoisten ÄO-tuloksissa, silloin suurimman kuilun pitäisi olla enemmän kulttuurillisesti kuormitetuissa verbaalisissa testeissä. Mutta asia on päinvastoin. (74)

Lähempinä vuosina mekaaninen reaktioaika -testit ovat myös osoittaneet vahvaa näyttöä siitä, että ÄO-testit eivät ole kulttuurillisesti puolueellisia mustia vastaan. Arthur Jensen ja muut ovat myös havainneet, että päätöksenteon mekaaninen nopeus korreloi vahvasti ÄO:n kanssa. Näissä testeissä osallistujat istuvat joukon valoja edessä ja vastaavat, mikä syttyy. Henkisen reaktion nopeus korreloi vahvasti ÄO-testitulosten kanssa ja on korkeampi valkoisilla ja aasialaisilla lapsilla kuin mustilla. Sitä voisi joutua koville yrittäessään ymmärtää, kuinka reaktioaika vilkkuvaan valoon voisi olla kulttuurillisesti puolueellinen. (75) (76)

Opin, että kirjalliset ÄO-testit itseasiassa ovat taipuvaisia yliarvioimaan mustien henkisiä kykyjä, koska merkittävä osa useimmista ÄO-testeistä on verbaalista, joka nojaa raskaasti muistiin ja kokemukseen ennemmin kuin abstraktiin järkeilyyn ja ongelmanratkaisuun. Jos testit kykenisivät paremmin eristämään avaruudellisen järkeilyn kyvyn, kuilu kasvaisi vielä leveämmäksi.

Jos ÄO-testi, SAT (Scholastic Aptitude Test) tai Asevoimiin sopivuus-testi (AFQT) ovat puolueellisia tiettyä ryhmää vastaan, ei olisi tarkkaa ennustaa tuon ryhmän suoriutumista. Esimerkiksi, jos mustat saisivat alhaisempia tuloksia ÄO:ssa mutta pärjäisivät paremmin koulussa kuin heidän ÄO:nsa ennustaisi, tämä viittaisi siihen, että testit eivät tarkasti arvioi mustien kykyjä ja puolueellisuuteen mustia kohtaan.

Totuus on se, että ÄO-testit pärjäävät melko hyvin mustien ja valkoisten suoritusten ennustamisessa ryhminä. Itseasiassa korkeakoulun SAT-testit ovat jokseenkin puolueellisia valkoisia kohtaan siinä, että valkoiset pärjäävät hieman paremmin korkeakoulussa kuin testit ennustavat, ja mustat hieman huonommin. On epätodennäköistä, että testien suunnittelijat tarkoituksellisesti tekivät testeistä puolueellisia mustien hyväksi; koska jos he tietäisivät kuinka tehdä niin, he tekisivät sitä enemmän! Jotkin mustat, joilla on suhteellisen korkeat ÄO:t, omaavat usein puutteita muissa luonnetekijöissä, joita tarvittaisiin joissain elämän toiminnoissa. Kaikkein arvokkain tieteellinen elin Amerikassa, National Academy of Sciences, tutki, onko testeissä puolueellisuutta mustia vastaan ÄO:ssa ja muissa älykkyyteen pohjaavissa testeissä kuten SAT:ssä, tutkimussiipensä National Research Councilin kautta. He lausuivat:

Alemmalla korkeakoulutasolla valkoisille oppilaille ÄO testien perustella lasketun ennusteen on yleensä havaittu myöhemmin realisoituvan joko ennustettuihin tai ennustettua parempiin arvosanoihin….

Mustilla ennusteet ovat taipuvaisia hiukan liiottelemaan menestystä, koska arvosanat, jotka he todella saavuttavat vastaavat ennusteita tai alittavat ne.

. . . Tulokset eivät tue sitä, että ÄO tulosten perinteinen käyttö ennustamiseen syrjisi mustia, koska ne jopa yliarvioivat heidän todellista suorituskykyään. Jos jotakin, niin on jonkin verran viittausta päinvastaiseen. . . . (77).

Sen havaitseminen, että testit ovat puolueellisia valkoisia vastaan, vaikkakin vain hieman, osoittaa jälleen kerran, että totuus asiassa on täsmälleen päinvastainen kuin mitä populaari massamedia säännöllisesti amerikkalaisille kertoo. Mustien ja valkoisten ÄO-erot eivät ole tulosta testien kulttuurillisesta puolueellisuudesta tai syrjinnästä. Ne ovat todellisia.

Mustien ÄO on selvästi alhaisempi, mutta…

Kun tutkimukset selvistä ÄO-eroista rotujen välillä kasautuivat enemmän tiedeyhteisössä, rodulliset egalitaristit perääntyivät uusille puolustusasemille. Monet heistä hylkäsivät ÄO on merkityksetön ja testit ovat puolueellisia mustia vastaan -argumentit. He sanoivat, että jos mustilla on alhaisemmat ÄO:t kuin valkoisilla (josta oli tullut täysin kiistämätöntä), se johtui yksinkertaisesti siitä, että he kasvoivat ”puutteellisissa” ympäristöissä. Egalitaristit syyttivät sosiaekonomisia tekijöitä kuten köyhyyttä ja vanhempien vähäistä koulutustasoa mustien ÄO-tuloksista.

Kuitenkin monet tutkimukset valkoisista ja mustista ottavat sosioekonomiset tekijät huomioon. Ne havaitsevat jatkuvasti, että jopa ne mustat, jotka tulevat korkeista sosioekonomisista taustoista ja hyvin koulutetuista perheistä, silti saavat selvästi alhaisemmat ÄO-tulokset kuin valkoiset. (78)

SAT-tulokset korreloivat suuresti ÄO:n kanssa ja testauspalvelu on kerännyt tietoa vanhempien tuloista, koulutuksesta ja testiin osallistujien roduista. Se on havainnut, että mustat oppilaat, joiden kodin tulot ovat enemmän kuin $70 000 vuodessa ja joilla on ainakin yksi vanhempi, joka on valmistunut korkeakoulusta – saavat huonommat pisteet SAT:ssä kuin valkoiset, jotka ovat kodeista, joissa tienataan vähemmän kuin $20 000 vuodessa ja joissa molemmat vanhemmat ovat lukion keskeyttäneitä. (79) (80) Kaikkein ympäristöllisesti epäedullisimmassa asemassa olevien valkoisten ryhmä, joka osallistuu SAT:hen – saa paremmat pisteet kuin kaikkein ympäristöllisesti edullisimmassa asemassa olevien mustien ryhmä.

Mustien huonon menestyksen ÄO-testeissä geneettisesti selittävän tiedon määrä on laajamittaista ja voimakasta. ÄO-tutkimukset, joihin on otettu mukaan mustia, valkoisia ja aasialaisia, ovat laajalti korreloineet monien sosioekonomisten tekijöiden kanssa mukaanlukien perheen tulot, vanhempien koulutustaso ja työasema sekä koulun laatu. Alhaisesta tuloluokasta tulevien valkoisten ryhmä, jolla on alhaiset vanhempien koulutustasot ja alhaiset vanhempien ammatilliset asemat saavat jatkuvasti paremmat ÄO-tulokset kuin mustat, jotka tulevat suurituloisista, korkeiden koulutustasojen ja ammatillisten asemien perheistä. (81) (82)

Rotueroista piittaamattomuuden haitat

Argumentti, että ympäristötekijät aiheuttavat erot ÄO-tasoissa rotujen välillä, myöntää, että todellinen ero on olemassa. Jos on olemassa todellinen ero mustien ja valkoisten lasten ÄO:ssa – mistä tahansa syystä – se selvästi suosittelee koulujen rodullisen integroinnin lopettamista, koska on paljon parempi jakaa lapset ryhmiin heidän luonnollisten kykyjensä mukaan.

Hyvä esimerkki niistä haitoista, joita ÄO-eroista piittaamattomuus aiheuttaa, voidaan löytää luokkahuoneesta, jossa on hyvin nokkelia ja hyvin hitaasti oppivia lapsia rinta rinnan. Opetus on väkisinkin liian haastavaa henkisesti hitaammalle lapselle, joka ei pysy perässä ja joka näin ollen on täysin eksyksissä ja turhautunut. Toisaalta opetus tulee olemaan liian hidasta tarjotakseen haasteita nokkelalle lapselle, jonka potentiaali jää hyödyntämättä. Jos sellaiset henkiset erot luokkahoneessa menevät rotujen mukaan, voi hyvin kuvitella, minkälaisia jännitteitä ja pahaa tahtoa voi kehittyä erilaisten ryhmien välillä.

Vaikka rodut ovat selvästi erilaisia oppimiskyvyssä, valtio toimii väärän tasa-arvon periaatteen mukaan. Kun Kalifornia kielsi lailla affirmative actionin [ Amerikkalainen käytäntö, jonka mukaan koulutus- ja työpaikkoihin pääsyyn vaaditaan vähemmän tietyiltä suosituilta vähemmistöryhmiltä kuin valkoisilta, heteroseksuaaleilta, miehiltä, tai mikä milloinkin on tilanne, suom. huom. ] korkeakoulujensa sisäänpääsyohjelmissa, tapahtui dramaattinen romahdus mustien ja meksikolaisten sisäänpääsyssä (83) parhaisiin akateemisiin kouluihin. Egalitaristit itkivät, että tulokset olivat epäreiluja mustille ja meksikolaisille. Mutta se, mitä alhaisemmat vähemmistöjen määrät itseasiassa todistavat, on se, että pätevämpiä valkoisia on syrjitty.

Siitä on yli 80 vuotta, kun ensimmäiset ÄO-testit tehtiin sekä valkoisille että mustille. 1990-luvulla mustat saavat ÄO-pisteitä samassa suhteessa valkoisiin kuin 1920-luvulla, noin 15-20 pistettä vähemmän. Yli 70 vuoden ajan elämän, koulutuksen ja työelämän mahdollisuudet ovat lisääntyneet dramaattisesti mustille, ja niille on tehnyt seuraa massiivinen koulu- ja sosiaalinen integrointi. Kuitenkin dramaattinen sosioekonominen parannus ei ole nostanut mustien ÄO-tuloksia suhteessa valkoisiin.

Todisteet ovat selvät, että ÄO-kuilu ei ole kaventunut lisäämällä mustan lapsen varhaisten vuosien koulutuksellista stimulaatiota, tai julkisesti integroiduilla kouluilla. (84) Jos jotain vaikutusta on ollut, se on vain leventänyt kuilua. (85) Monen miljardin dollarin Head Start (etumatka, suom. huom.) -esikoulun ympäristönrikastuttamis-ohjelma, jota ylläpidetään pääasiassa mustien auttamiseksi kilpailemaan koulutuksellisesti, ei ole johtanut saavutuksiin mustilla oppilailla mutta on hyödyttänyt hieman valkoisia. Laajamittaisen ja erinomaisen tutkimuksen tekivät J. Currie ja D. Thomas, jotka osoittivat Head Startin selvän epäonnistumisen. (86) Head Start on kaikkein kallein ja laajalle levinnein ohjelma ”epäedullisessa asemassa” olevien nuorten koulumenestyksen parantamiseksi.

Scarrin tutkimus

Mustien alhaisemman älykkyyden geneettinen alkuperä voidaan nähdä myös joukosta tutkimuksia, jotka kartoittavat esivanhempien, jotka ovat mustia, suhteellista määrää. Yksi ensimmäisistä suurimmista tutkimuksista tehtiin niinkin aikaisin kuin vuonna 1916 Virginiassa. Suuri määrä mustia koululapsia jaettiin ryhmiin, jotka määräytyivät valkoisten ja mustien isovanhempien mukaan. Kaikki mustat kokeeseen osallistujat, puhtaasti tai osaksi mustat, olivat kasvaneet mustan yhteisön ympäristössä. Mustat, joilla oli neljä mustaa isovanhempaa, saivat alhaisimmat ÄO-tulokset. Mustat, joilla oli kolme mustaa isovanhempaa ja yksi valkoinen – hieman korkeammat; mustilla, joilla oli kaksi valkoista isovanhempaa – vieläkin korkeammat; ja mustat, joilla oli kolme valkoista isovanhempaa, saivat korkeimmat ÄO:t mustien lasten joukosta. (87) Kaikkein hiljattaisimmat tutkimukset 1990-luvulla osoittavat täsmälleen samat tulokset.

Sandra Scarr, Richard Weinberg ja I.D. Waldman tekivät yhden kaikkein voimakkaimmista suorista tutkimuksista rotuun ja ympäristöön. Kaikki kolme tunnetaan melko hyvin ympäristötekijöiden vaikutukseen uskovista mielipiteistään. Tutkimuksessa analysoitiin valkoisia, mustia ja sekarotuisia adoptoituja lapsia yli sadassa valkoisessa perheessä Minnesotassa. Tutkimus oli egalitaristin uni, koska lasten adoptiovanhemmilla oli arvokkaat tulotasot ja koulutus ja he olivat tarpeeksi antirasistisia adoptoimaan mustan lapsen omaan perheeseensä. Scarr on vahva rodullisen tasa-arvon puolustaja ja oli sitä mieltä, että ympäristö näytteli lähes ainoaa roolia ÄO-eroissa rotujen välillä. Scarr tuki perimän tärkeyttä yksilöllisten erojen selittäjänä yksilöissä rodun sisällä, mutta hän väitti, että rotujen väliset erot ovat enimmäkseen ympäristötekijöistä johtuvia.

Lapsiin tutkimuksissa kuului valkoisia, mustia ja mulatteja, kuten myös valkoisten adoptioparien biologisia lapsia. Seitsemän vuoden iässä lapsille tehtiin ÄO-testit, ja kaikki ryhmät, mukaanlukien mustat ja mulatit, saivat keskivertoa korkeammat ÄO:t. Scarr ja Weinberg julkaisivat artikkelin, jossa he väittivät todistaneensa lähes muut poissulkevan voiman, joka ympäristöllä on rotuun ÄO:ssa, vaikka he joutuivat myöntämään, että valkoiset lapset, olivatpa sitten adoptoituja tai eivät, saivat huomattavasti korkeammat ÄO:t kuin mustat ja mulattilapset ja että mulattilapset saivat korkeammat ÄO:t kuin mustat. (88)

Vuosikymmen myöhemmin kun lapset olivat saavuttaneet 17 vuoden iän, tehtiin jatkotutkimus ja se käsitti taas ÄO-mittauksia. Kun he kypsyivät, mustat lapset olivat pudonneet taaksepäin 89 pisteen keskimääräiseen ÄO:n, mikä on mustien keskimääräinen ÄO sillä Yhdysvaltain alueella, jolla tutkimus oli tehty. Valkoiset adoptiolapset saivat keskimäärin 106 pisteen ÄO:n, 17 pistettä korkeamman kuin mustat lapset, joka käy yksiin perinteisten tutkimusten kanssa mustien ja valkoisten ÄO-eroista. Linjassa geneettisen teorian kanssa, puoliksi valkoiset ja puoliksi mustat mulatti-adoptiolapset olivat pisteillään lähes täsmälleen adoptoitujen valkoisten ja mustien ÄO:n välissä. (89)

Minnesotan trans-rodullisen adoptiotutkimuksen tulokset

Vanhempien ÄO	Biologisten lasten	Valkoisilta adoptoitujen lasten	Mulattivanhemmilta adoptoitujen lasten	Mustilta vanhemmilta adoptoitujen lasten
ÄO 115,35	109,4	105,6	98,5	89,4

Scarr ja Weinberg julkaisivat vastahakoisesti tuloksensa jatkotutkimuksesta, mutta odottivat lähes neljä vuotta ennen kuin tekivät sen, aivan kuin heitä olisi nolottanut se, mitä he havaitsivat. Tuskallisen järkeilyprosessin kautta he silti väittivät, että ympäristö näytteli dominanttia roolia ÄO:ssa. Mutta jatkotutkimuksessa, toisin kuin ensimmäisessä tutkimuksessaan, he myönsivät myös, että geeneillä oli myös tärkeä vaikutus. Sekä Richard Lynn että Michael Levin tehokkaasti osoittivat analyyseissään Scarrin omista tuloksista, että geenit esittävät selvästi dominanttia roolia noiden adoptoitujen lasten älykkyystasoissa. (90) (91)

Afrikkalaiset ÄO-tutkimukset

Geneettiset testit osoittavat, että lähes kaikilla Amerikan mustilla on jonkin verran valkoisia geenejä, vaikka vain yhdellä prosentilla valkoisista on mustia geenejä. (92) (93) Tämä luultavasti johtuu siitä, että amerikkalainen yhteiskunta luokitteli jokaisen henkilön, jolla oli yhtään mustaa verta, neekeriksi ja erottelivat heidät tiukasti valkoisista. ÄO-tulokset Afrikassa (missä he oletettavasti ovat puhtaasti mustia) ovat vieläkin alhaisempia. Kun Amerikan mustat ovat yhden standardideviaation valkoisten alapuolella ÄO:ssa (noin 85 pistettä), puhtaat mustat Afrikassa, jotka ovat käyneet saman verran kouluja kuin valkoiset, ovat keskimäärin kaksi standardideviaatiota valkoisten alapuolella (alle 75 pistettä). (94) (95) (96)

Professori Richard Lynn kokosi vuonna 1991 tutkimuksia ÄO:sta Afrikassa, jossa on paljon vähemmän valkoisten geneettistä osallistumista mustien geenipooliin kuin Yhdysvalloissa. He havaitsivat, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa mustilla on ÄO alle 75 pistettä, joka on lähes kaksi standardideviaatiota valkoisen normin alapuolella. Eurooppalaisten standardien mukaan nämä luvut tarkoittavat sitä, että noin 50 prosenttia mustista afrikkalaisista luokiteltaisiin henkisen jälkeenjääneisyyden rajalle tai sen alle (lähes kaksi kertaa se luku, kuin USA:n mustilla). Lynnin vuoden 1991 katsauksen jälkeen kolme uudempaa tutkimusta ovat vahvistaneet hänen työnsä. He käyttivät testiä Raven Progressive Matrices, ei-kulttuurillista testiä, joka on tarkka tapa mitata ei-verbaalista osaa älykkyydestä. Musta zimbabwelainen, Fred Zindi, suoritti yhden tutkimuksista, joka vertasi 204 zimbabwelaista 12-14-vuotiasta ja liitti heidät 202 englantilaiseen koululaiseen sukupuolen, koulutustason ja luokkataustan mukaan. Englantilaiset oppilaat saivat keskimäärin 97 pisteen ÄO:n kun heihin verrattavista taustoista tulevat mustat saivat keskimäärin 70 pisteen ÄO:n.

Afrikkalaistenvs. Amerikkalaisten älykkyys

Yritykset kyseenalaistaa rodun merkitys

Muutama tukimus on yrittänyt todistaa, että oikealla ympäristöllisellä stimulaatiolla mustat lapset voivat kehittää samanlaiset ÄO:t kuin valkoisilla ja aasialaisilla lapsilla. Milwaukee Project oli kaikkein kuuluisin näistä, ja väistämättä veti puoleensa melkoista mediakäsittelyä parhaina päivinään. Raportoitiin, että intensiivisellä varhaislapsuuden puuttumisella ja stimuloinnilla, vähäosaisten mustien lasten ÄO:t nousivat 30 pisteellä verrattuna kontrolliryhmään. (101) The Washington Post kirjoitti voitonriemuisesti, että projektin menestys ”teki lopullisesti selvän” kysymyksestä siitä, tulevatko huonoista sosioekonomisista taustoista olevat lapset perässä ympäristön vai perimän vuoksi.

Egalitaristien kannalta valitettavasti, heidän euforinen mediakuplansa puhkesi, kun Milwaukee Projectin johtaja Rick Haber tuomittiin ja vangittiin valtion varojen kavaltamisesta. Vaikka tämä ei ole suoraan relevanttia projektin tuloksista puhuttaessa, se asettaa hänen luotettavuutensa johtajana kyseenalaiseksi. Howard L. Garber, Haberin pitkäaikainen työtoveri, julkaisi vuonna 1988 raportin projektista, joka paljasti, että ÄO-parannukset olivat keinotekoisia ja ne saavutettiin intensiivisellä harjoittelulla samanlaisilla ongelmilla kuin Stanford-Binet’n testissä, ja että lasten ÄO:t laskivat vakaasti heidän lähdettyään ohjelmasta, eikä ÄO:n nousu koskaan muuttunut akateemiseksi menestykseksi. Lopulta heidän kykynsä vastasivat samaa tasoa kuin kontrolliryhmällä, johon tietenkään ei oltu puututtu. (102) (103)

Herman Spitz, kirjassaan The Raising of Intelligence, dokumentoi tusinoittain samanlaisia ohjelmia, jotka epäonnistuivat surkealla tavalla nostamaan mustien ÄO:ta. Niiden aloitusvaiheissa media antoi niille laajamittaista käsittelyä ja innostuksesta kirkuvia arvosteluja, mutta vain vähän käsittelyä niiden lopullisen epäonnistumisen jälkeen. Julkisuuden kaava on identtinen Neuvostoliiton lysenkoismin ajan kanssa. Vuosien mittaan siellä oli monia mediamyrskyjä, joissa julistettiin ihmeellisiä onnistumisia erilaisissa aikaisen puuttumisen ohjelmissa. Nolostuttavan säännöllisesti ohjelmien, joista oli pauhattu, annettiin upota hiljaiseen unohdukseen median julistaessa jonkin uuden lähestymistavan ihmeellisiä tuloksia. (104) (105) (106)

Toinen esimerkki median ”todisteista” siitä, että mustien ja valkoisten erot ovat ympäristötekijöistä johtuvia, on mustan chicagolaisen opettajan Marva Collinsin saama mediakäsittely. Yhtenä kaikkein tunnetuimmista henkilöistä Amerikan koulutuksessa, Collins sai laajamittaista mediakäsittelyä, mukaanlukien ihailevia artikkeleja The New York Timesissa ja korkealentoista ylistystä televisio-ohjelmassa 60 minuuttia. Hän väitti, että näennäisesti ”opetuskelvottomat” lähiöiden lapset viiden ja kymmenen ikävuoden väliltä olivat nousseet raketin lailla standardisoiduissa testeissä hänen opetusmetodiensa alaisuudessa ja lukivat ja ymmärsivät Tolstoita, Platoa ja Shakespearea. Huolimatta niin uskomattomista väitteistä, media ei koskaan kysynyt Collinsilta kovia tieteellisiä todisteita tämän väitteiden perustaksi, eikä hänen ”ihmettään” ole menestyksekkäästi toistettu toisten psykologien ja kouluttajien toimesta kontrolloiduissa tutkimuksissa. Tämäntapaiset ihmeelliset tarinat, aina niin suosittuja massamediassa, eivät hyvästä syystä koskaan löydä tietään siihen tarkasteluun, jota tieteelliset julkaisut tarjoavat. (107)

Kielletty aihe

Valkoisten ja mustien välinen ÄO-kuilu on kiellettyä tietoa julkisuudessa. Vuonna 1986 American Psychological Association vakavissaan väitteli siitä, pitäisikö kaikki tutkimus mustien ja valkoisten eroista kieltää. (108) Paljon aiemmin, vuonna 1962, American Association of Physical Anthropologists äänesti sen saman kirjan sensuroimisesta, joka aloitti oman tutkimusmatkani rodulliseen totuuteen: Race and Reason. (109) Ennen äänestystä, liiton eminentti puheenjohtaja tri. Carlton Coon pyysi niitä viittaamaan käsillään, jotka kokouksessa olivat itseasiassa lukeneet kirjan. Vain kaksi tai kolme kättä nousi. Kun liitto hyväksyi sensurointipäätöslauselman, Coon erosi virastaan protestina. Tällaisten toimenpiteiden tulisi saada hälytyskellot soimaan kaikkien niiden päissä, jotka etsivät totuutta, koska ne ovat selvästi kaiku kirkon yrityksistä keskiajalla kieltää tähtitieetellinen tutkimus, kun se haastoi uskonnolliset opit universumin rakenteesta. Minkälainen totuus on sellainen, jonka kyseenalaistaja pitää hiljentää?

Tieteellinen todistusaineisto perinnöllisistä rotueroista on ylitsevuotavaa ja ilmeistä. Voin arvailla, miltä Galileosta ja Copernicuksesta tuntui, kun heidän taivaitten seuraamisensa sai heidät vakuuttuneiksi siitä, että aurinko ei kiertänyt maan ympärillä. Todistusaineisto siitä, että aurinko on aurinkokunnan keskus oli niin selvää, että jotkin kirkonmiehet kieltäytyivät katsomasta sitä ollenkaan. Yksi kirkonmiehistä kiistassa Galileon kanssa oli kardinaali Bellarmino, joka kieltäytyi katsomasta teleskooppiin, koska hän sanoi paholaisen saavan hänet näkemään sieltä asioita, joita Galileo sanoi siellä olevan. Ohutkaulainen pullo, joka symboloi hänen kapeaa mieltänsä, tuli tunnetuksi Bellarminon pullona. Bellarminon puolueellisuus on täydellisen rinnakkainen egalitarististen tosiuskovien kanssa, jotka kieltäytyvät katsomasta todistusaineiston vuorta, joka haastaa heidän oppinsa.

Vuoden 1964 Amerikassa, kuten tämänkin päivän Amerikassa, ei ole ollut mitään niin halventavaa ja vahingoittavaa leimaa kuin ”rasisti”. Sanaa ei käytetty tarkoittamaan henkilöä, joka ymmärtää rodun tosiasiat; sitä käytettiin ja käytetään nytkin terminä, joka liittyy vihaan, sortoon ja ihmisen brutaaliuteen. Kuiten Galileon faktat aurinkokunnasta rinnastettiin paholaiseen, niin tänä päivänä faktat rodusta liitetään Hitleriin.

Mustien ja valkoisten aivot: Faktat

Kirjat ja artikkelit ÄO:sta johtivat minut muihin tutkimuksiin, jotka paljastivat merkittäviä eroja mustien ja valkoisten aivoissa. Itse asiassa tutkimustieto rotueroista aivojen rakenteessa oli vieläkin selkeämpää kuin tutkimustieto, joka perustui psykologiseen testaamiseen. Sain selville, että mustien ja valkoisten aivoja on punnittu, verrattu ja analysoitu vuosikymmenien ajan, ja tulokset ovat jatkuvasti osoittaneet, että mustien aivot ovat pienempiä kuin valkoisten ja aasialaisten aivot. Hyvänä valaisevana esimerkkinä selvistä eroista on sekin, että vaikka mustat ovat fyysisesti suurempia kuin aasialaiset, jälkimmäisillä on fyysisesti suuremmat aivot. (129)

Suositussa median ylistämässä egalitaristisessa kirjassaan The Mismeasure of Man (139), Stephen Jay Gould väitti, että 19. vuosisadan tutkijat käyttivät vääriä metodeja verratessaan valkoisten ja mustien aivoja, ja vihjasi, että eroja ei ole. Gould kuitenkin jätti huolellisesti pois monia tuoreempia tutkimuksia, jotka dokumentoivat perusteellisia eroja aivoissa mustien ja valkoisten välillä. (131) (132)

Itseasiassa kymmenen vuotta ennen Gouldin kirjan julkaisemista, John C. Caruthersin kirja The Mind of Man in Africa osoitti, että on tehty viisi suurta tutkimusta mustien ja valkoisten aivojen eroista, joissa on käytetty moderneja metodeja ja joita ovat tehneet Todd, Pearl, Vint, Simmons ja Connolly. Gould huolellisesti vältti mainitsemasta nämä tuoreet tutkimukset, lukuunottamatta kahta lyhyttä lausetta Pearlista, jota hän ylisti sen sanomisesta, että ravinto voi selittää rodullisia eroja aivojen koossa. Gould jätti sopivasti pois Pearlin tiedot aivojen eroista. Caruthers huomautti, että joukko tieteellisiä tutkimuksia osoittaa, että mustien aivot ovat keskimäärin 2,6-7,9 prosenttia pienemmät kuin valkoisten aivot. (133)

Samaan aikaan Gouldin teoksen kanssa, vuodelta 1980 oleva tutkimus aivojen painosta, joka käsitti tietoa mustien ja valkoisten aivoista, osoitti, että mustien vauvojen aivot ovat keskimäärin kahdeksan prosenttia pienemmät ja kevyemmät kuin valkoisten vauvojen. (134) 1980- ja 1990-luvuilla Broman ja Osborne tekivät lisää tutkimuksia, jotka jatkuvasti osoittivat merkittäviä eroja valkoisten ja mustien aivojen koon välillä. (135) (136) (137)

1950-luvulla suorat tutkimukset, jotka vertailivat valkoisten ja mustien aivoja, päättyivät joksikin aikaa, koska pidettiin epäkohtelaaina, loukkaavana ja poliittisesti epäkorrektina miettiä sellaisia eroja. (138) Pitkän välin jälkeen joukko tuoreempia tutkimuksia aivojen fysiologiasta osoittaa saman todistusaineiston eroista aivojen koossa mustien ja valkoisten välillä, kuin ensimmäiset tutkimukset, joista raportoitiin viime vuosisadalla. (139)

Ehkä kaikkein laajimman tutkimuksen kaikista teki National Collaborative Perinatal Project, joka tutki yli 14 000 äitiä ja lasta. Projekti oli laajuudeltaan valtakunnallinen ja tutki äitejä ja heidän lapsiaan hedelmöityksestä syntymään ja varhaislapsuuteen. Tutkimuksen tarkoitus oli löytää pääkorrelaatiot imeväiskuolleisuuden, terveyden ja älykkyyden sekä muiden lapsen kehityksen aspektien välillä. Kohteilta testattiin ÄO:t neljännestä ikävuodesta seitsemänteen. Laajoja ruumiin ja pään mittauksia tehtiin syntymän yhteydessä ja kahdeksankuukautisena, sekä yhden, neljän ja seitsemän vuoden iässä.

Tri. Arthur Jensen analysoi massiivista tietoa tutkimuksesta ja havaitsi joitakin hämmästyttäviä asioita. Jopa perheiden sisällä korkeamman ÄO:n omaava sisarus yleensä omaa suurimman pään koon. Tutkimus vahvisti myös joitakin aikaisempia tutkimuksia, jotka olivat osoittaneet mustilla olevan keskimäärin pienemmät päät kuin valkoisilla ja vastaavasti alhaisempi älykkyys. Murskaavana vahvistuksena korrelaatioon pään koon ja älykkyyden välillä tutkimus havaitsi, että mustat ja valkoiset lapset, joilla oli hyvin samanlainen ÄO, omasivat myös keskimäärin hyvin pieniä eroja pään koossa. (140) Jos fyysisten aivojen koko korreloi ÄO:n kanssa, on järkeenkäypää, että älykkyys perustuu aivojen itsensä fyysiseen rakenteeseen ja näin ollen on peritty komponentti.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet eroja aivojen supra-granulaarisella alueella, otsalohkojen alueella ja aivojen poimuttuneisuudessa ja uurteisuudessa mustien ja valkoisten välillä. Vuonna 1950 Connolly kirjoitti:

Neekerin aivot ovat keskimäärin pidemmät, kapeammat ja litteämmät kuin valkoisten aivot. Frontaalialue,…suurempi miespuolisilla valkoisilla kuin neekereillä, kun taas päälaen alue on suurempi neekereillä kuin valkoisilla… Voidaan sanoa, että otsalohkojen kaava valkoisissa aivoissa sarjassamme on säännöllisempi ja yhdenmukaisempi kuin neekereiden aivoissa…Valkoinen sarja on ehkä uurteisempi ja siinä on ehkä enemmän poimujen anastomoosia… (141)

Aivojen otsalohkojen tärkeyttä omistajansa persoonallisuudelle korostettiin elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän (142) sekä myös Jessica Langen elokuvassa Frances Farmerista nimeltä Frances. (143) Monien vuosien ajan joillekin erittäin agressiivisille mielenterveyspotilaille tehtiin ”frontaali lobotomia”, toimenpide, jossa otsalohkon alue neutraloidaan tai poistetaan. Potilaalla oli toimenpiteen jälkeen muisti vielä eheä, mutta hänen henkensä, tahdonvoimansa ja motivaationsa olivat huomattavasti heikentyneet. Ward C. Halstead, biopsykologi ja kokeellisen psykologian professori lääketieteen laitoksella Chicagon yliopistossa, kirjoitti: ”Otsalohkot ovat aivojen osana tärkein biologiselle älykkyydelle. Ne ovat sivilisaation organismit – perusta ihmisen toivolle tulevaisuudesta”. (144)

Frontaali lobotomialeikkaus

Useimmat tiedemiehet, jotka ovat tutkineet aivojen otsalohkoja, riippumatta siitä ovatko he tehneet rotujen välisiä vertailuja, huomasivat, että tämä osa aivoja on kaikkein eniten vastuussa motivaatiosta ja oma-aloitteisuudesta sekä primitiivisten impulssien estoista. Suurempi aivojen otsalohkojen poimuttuminen viittaa paljon suurempaan kapasiteetin monimutkaisuuteen; se on kenties evolutiivisen kehityksen mitta. Alemmilla nisäkkäillä, kuten jäniksillä, aivojen etulohkot ovat tasaisemmat. Professori Connolly myös kirjoitti, ”Kädellisten lajeissa on olemassa korrelaatio poimujen kuvioiden ja eläimen kehittyneisyyden asteessa”. (145)

Äskettäiset tutkimukset rikollisten aivoista osoittavat, että rikollisilla, jotka on tuomittu väkivaltaisista, impulsiivisista rikoksista, on vähemmän toimintaa otsalohkoissa ja aivokuoressa. Näin ollen aivojen otsalohkojen osa ei näytä vaikuttavan ainoastaan aloitekykyyn, se vaikuttaa myös lisäävän itsekontrollia ihmisen raivolle.

1960-luvun puolivälissä minulla oli jonkin verran vähemmän todisteita perinnöllisistä rodullisista eroista kuin on saatavilla nykyään, mutta todisteet 1860-luvulta aina 1960-luvulle olivat runsaita ja kumoamattomia; ne vain jäivät vähälle huomiolle populaarissa lehdistössä. Toisen maailmansodan jälkeen ne, jotka rohkenivat julkisesti esittää totuuden rodullisista eroavaisuuksista, saivat osakseen joko median mykkäkoulukohtelun tai herjaamisen. Silti vuosien saatossa DNA:n ja geenien tärkeä rooli, kaikessa skitsofreniasta liikalihavuuteen ja nyt jopa homoseksuaalisuuteen, on tullut kasvavissa määrin dokumentoiduksi. Aivan uusi akateeminen tieteenhaara, nimeltään käyttäytymisgenetiikka, kasvaa nopeasti. (146) (147)

Ei ilmiselvästikään ole tärkeämpää elintä ihmiskehossa kuin aivot. Se todella erottaa meidät sekä lähimmistä että kaukaisemmista sukulaisistamme evoluution tikapuilla. Itse asiassa, antropologit käyttävät aivojen kokoa ja muotoa evolutiivisen kehityksen parametrina. Ironisesti samat antropologit, jotka jäljittävät ihmisen evolutiivista kehitystä lajin kasvaneen kallon koon avulla, usein väittävät, että rodulliset erot modernin ihmisen aivojen koossa ja muodossa eivät ole tärkeitä. Todisteet ovat joka tapauksessa selvät. Aivojen koolla, fysiologialla, morfologialla ja kemialla on paljon tekemistä yksilöiden psykologisisten erojen ja yleisten erityistuntomerkkien kanssa, jotka erottavat eri rotuja. Tiede on löytänyt merkittäviä geneettisiä vaikuttajia älykkyyteen, käyttäytymiseen ja saavutuksiin eri roduista. Noiden erojen syvyyden me alamme vasta nyt ymmärtää.

Rodullisen egalitarismin perääntyminen

Rodullisen tasa-arvon puolustajien väitteet menevät usein näin:

1) Mustat eivät oikeasti ole vähemmän älykkäitä (yleinen argumentti). Mutta…kun kriitikot osoittavat, että sadat tutkimukset osoittavat yhtenäisesti ja dramaattisesti mustien alhaisemmat ÄO-pisteet, tasa-arvon kannattajat väittävät, että:

2) Erot ÄO:ssa ovat seurausta rodullisesti puolueellisista testeistä. Mutta…kun todistetaan, että ne eivät ole rodullisesti tai kulttuurillisesti puolueellisia, he väittävät, että:

3) Alhaisemmat keskimääräiset tulokset mustien ÄO:ssa ovat yksinkertaisesti seurausta sosioekonomisista tekijöistä. Mutta…kun selviä eroja esiintyy jopa kun sosioekonomiset tekijät valkoisten ja mustien välillä otetaan huomioon, he perääntyvät sanomalla, että:

4) Nuorten mustien ympäristön stimulointi sellaisilla ohjelmilla kuin Head Start nostaa mustat lapset ylös valkoisten ÄO-tasolle. Mutta…kun osoitetaan, että Head Start ei aiheuttanut ollenkaan nousua mustien ÄO:ssa, he inttävät, että:

5) Loppujen lopuksi ÄO ei oikeastaan merkitse mitään. Mutta…kun osoitetaan, että sadat yhteiskuntatieteilijät osoittivat todeksi, että ÄO:lla on valtava merkitys koulutukselliseen ja sosioekonomiseen menestymiseen — he lopulta vetäytyvät egalitaristien puolustukseen, joka hyväksyy älykkyyden biologisen määritelmän: sen jälkeen he väittävät, että huono ravitsemus on vastuussa eroista älyllisessä kehityksessä mustilla ja valkoisilla.

Viimeinen egalitaristien puolustus on mielenkiintoinen siitä, että se hyväksyy sen, että älykkyys on tärkeää ja johtuu biologiasta ja aivojen muodostumisesta itsestään. Sen sijaan, että yrittäisivät kieltää geenien luonnollisen roolin aivojen arkkitehtuurissa ja kehittymisessä, egalitaristit yksinkertaisesti väittävät, että ravitsemus ja muut biologiset tekijät äidillä ja nuorella lapsella vaikuttavat dramaattisesti aivojen kehittymiseen. He väittävät, että mustat, koska he ovat köyhempiä kuin valkoiset, ovat ravinteiden saannin osalta puutteenalaisia ja sen vuoksi jäävät jälkeen aivojen kehityksessä.

Eurooppalaiset lapset, jotka kasvoivat Keski-Euroopan stressissä ja nälänhädässä toisen maailmansodan viimeisinä vuosina ja välittömästi sodan jälkeisinä vuosina, eivät osoita aliravitsemuksen vaikutuksia alhaisemmilla ÄO-pisteillä. Heidän keskimääräinen ÄO:nsa on hyvin vertailukelpoinen niiden kanssa, jotka syntyivät ennen ja jälkeen konfliktin.

Tieteelliset tutkimukset ravitsemuksesta osoittavat, että mustien ja valkoisten ravinnonsaannin välillä on vain pieniä eroja. Robert Rector osoitti Yhdysvaltain maatalousministeriön tutkimuksessa, että mustat esikoululaislapset itse asiassa kuluttavat enemmän proteiineja kuin keskiverto valkoiset lapset. (148) 75 prosenttia köyhyysrajan alapuolella olevien perheiden lapset itse asiassa kuluttavat yhtä paljon päävitamiineja kuin lapset, jotka ovat 300 prosenttia köyhyysrajan yläpuolella olevista perheistä. (149)

Argumentti, että nuorten mustien aivot ovat aliravittuja, on lähes naurettava, kun tarkastelee mustien absoluuttista hallintaa yleisurheilussa, koripallossa ja amerikkalaisessa jalkapallossa. On vaikea kuvitella, että sama ravinteiden saanti, joka mahdollistaa mustilla terveiden ruumiiden kehittymisen, joka saa heidät 15 kertaa todennäköisemmin kuin valkoiset olemaan esillä näissä urheilulajeissa, on samaan aikaan – näännyttänyt heidän aivojaan! (150) (151) (152)

Rodulliset erot ovat myös ilmeisiä fyysisessä todellisuudessa. 1960-luvulla mustat dominoivat miesten sprinttikisoja olympialaisissa ja urheilun integraation avulla he nopeasti lisäsivät määräänsä ammattilaiskoripallossa ja amerikkalaisessa jalkapallossa. Tämän kirjoittamisen hetkellä mustat muodostavat 80% National Basketball Associationista, 66% National Football Leaguesta ja 100% maailman 50 huippusprintteristä ammattilais- ja olympialaiskisoissa 100 ja 200 metrin matkoilla. Tämä on totta huolimatta siitä, että hyvin organisoitu yleisurheiluvalmennus on paljon vallitsevampaa valkoisissa maissa kuin mustissa ja huolimatta siitä, että on paljon enemmän valkoisia lukiourheilijoita.

Jotkut ovat esittäneet, että mustien yliedustus koripallossa johtuu mustien suuremmasta halusta verrattuna valkoisiin. Varmasti on aivan yhtä monta nuorta valkoista, jotka haluavat ammattilaiskoripalloilijan monen miljoonan dollarin tulot ja suosion, mutta musta henkilö on 29 kertaa todennäköisemmin NBA:ssa kuin valkoinen. Näyttää loogiselta, että suoritusten eroilla valkoisten ja mustien välillä on anatominen ja fysiologinen perustansa. Tiedemiehet, jotka ovat tutkineet asiaa, sanovat juuri niin.

On monia fyysisiä eroja valkoisen ja mustan rodun välillä. Mustilla on suurempi osuus lihastyyppejä, jotka suosivat nopeita vauhdinpurkauksia kuin valkoisilla. Heillä on myös vähemmän rasvaa ruumiissaan, pienemmät ruumiin ontelot, pidemmät kädet suhteessa heidän pituuteensa ja lukuisia muita eroja, jotka myötävaikuttavat heidän menestykseensä lajeissa, joissa vaaditaan nopeita vauhdinpurkauksia sekä hyppimiskykyä. He ovat suosineet lajeja, joissa nuo piirteet ovat kaikkein tärkeimpiä ja ovat huonommassa asemassa lajeissa, joissa tarvitaan voimaa ja muita ominaisuuksia. Valkoiset ja aasialaiset dominoivat voimailulajeja, kuten painonnostoa ja voimistelua, ja suurempi tiheys mustien luissa antaa vähemmän nostetta ja merkittävän haitan uinnissa ja muissa vesiurheilulajeissa.

Tunnetulle henkilölle keskusteleminen näistä ilmeisistä ja perinnöllisistä eroista rotujen välillä on yhtä tabu kuin keskusteleminen aivojen tai psykologisten piirteiden eroista, jotka ovat niin tärkeitä yhteisön tai sivilisaation luonteelle. Sellaiset urheilukommentaattorit kuin Jimmy the Greek ja baseballin suuri Los Angeles Dodgersin värväystoimiston työntekijä Al Campanis on erotettu tai julkisesti nöyryytetty sanottuaan ääneen, mitä useimmat ihmiset tietävät pelkällä havainnoinnilla. Sellaisten ilmeisien totuuksien raaka vainoaminen on paljastava koetin tasa-arvoisuuden uskonnon suvaitsemattomuudesta. Kun minä ensimmäisen kerran ajattelin näitä asioita ja opin tieteelliset perusteet rodullisille eroille, ajattelin sen olevan kuin lasten sadussa Keisarin uudet vaatteet. Jokainen tiesi, että keisarilla oli ainoastaan alusvaatteet yllään, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Vaati ainoastaan pienen pojan rehellisyyden kieltämisen kuplan puhkeamiseen.

Jos se vain olisi niin helppoa, ajattelin. Rodullinen asetelma alkoi tulla selväksi minulle. Rodut ovat syvällisellä tavalla erilaisia; näin selvästi, ettei keisarilla ollut vaatteita. Mutta rodullisen tasa-arvon keisarin näkeminen uudessa valossa ei ollut tarpeeksi minulle. Halusin tietää, miksi keisarilla ei ollut vaatteita. Halusin tietää lisää käytöksellisistä eroista rotujen välillä ja siitä, mikä oli niiden alkuperä. Tiesin jo riittävästi ymmärtääkseni, että minun tutkimukseni johtaisi itse evoluution prosessin tarkasteluun.

Rodun evoluutio

Tarkasteltaessa rodun aihetta, suuri osa mielenkiinnostani oli koskenut perinnöllisyyden vaikutusta älykkyyteen, mutta todisteet kertyivät osoittaen geenien voimakasta vaikutusta ihmisen käyttäytymisessä monilla alueilla ÄO:n lisäksi.

Populaari versio psykologiasta, liberaalin median pakkaamana, jatkaa inttämistään, että kasvatus tai ehdollistaminen muokkaa kaikki ihmisen persoonallisuuden ominaisuudet. On uskonkappale, että rikollinen käyttäytyminen syntyy huonosta elinympäristöstä tai toimimattomasta perheestä. Vaikuttaa siltä, että kaikista sosiaalisista ongelmista syytetään köyhyyttä, huonoa koulutusta tai huonoja vanhempia. Jotkut jopa syyttävät korkeista ryöstöjen ja murhien määristä aseiden saatavuutta.

Harvat amerikkalaiset tietävät, että monet tutkimukset osoittavat henkilön taipumuksen rikollisuuteen olevan perinnöllistä. Yksi laaja tutkimus analysoi 14 427 adoptiosta koottuja tietoja Tanskassa vuosilta 1924-1947. Yli kahden vuosikymmenen tiedot paljastivat, että rikollisten biologiset lapset, jopa jos he tulivat ei-rikollisten vanhempien adoptoimiksi, omasivat paljon korkeamman rikollisuusasteen kuin adoptoidut lapset, joiden geneettiset vanhemmat olivat lainkuuliaisia.

Jokainen merkittävä adoptiotutkimus rikollisuudesta 1900-luvulla osoittaa samanlaisia tuloksia. Tutkimukset yhdessä kasvatetuista identtisistä ja epäidenttisistä kaksosista osoittavat, että identtiset kaksoset ovat yli kaksi kertaa todennäköisemmin samanlaisia rikollisessa käyttäytymisessään kuin epäidenttiset kaksoset. (153) Monissa tieteellisissä tutkimuksissa 1990-luvulla on osoitettu magneettiresonanssi- ja EEG-kuvauksilla, että keskiverto rikollisten ja lakia noudattavien kansalaisten aivojen toiminnassa on eroja. (154) (155) Seuraava lainaus on Journal of Biological Psychiatry -lehdestä vuodelta 1997 tutkimuksesta 41 murhaajan, jotka vetosivat syyntakeettomuuteen mielisairauden vuoksi, aivoista, sekä 41 iän ja sukupuolen puolesta vastaavasta ei-rikollisesta. Se osoittaa, että rikollisten ja ei-rikollisten ryhmän välillä on eroja aivojen rakenteessa.

Nämä alustavat löydöt tarjoavat alkuperäisiä merkkejä verkostojen epänormaaliuksista aivokuoren ja aivokuoren alapuolisten aivojen prosesseissa, jotka voivat ennalta altistaa väkivallalle murhaajissa, jotka oli todettu syyntakeettomiksi täyttä ymmärrystä vailla olevina. (156)

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ulospäin suuntautuneisuudella, sisäänpäin suuntautuneisuudella, altruismilla, itsekkyydellä, itsetunnolla, epärehellisyydellä, totuudenmukaisuudella ja monella muulla luonteenpiirteellä on voimakas perinnöllinen vaikutin. Olin aina uskonut, että sen kaltaiset persoonallisuuden ominaisuudet olivat ennemminkin ympäristön kuin geenien tuottamia, mutta kun luin tieteellisiä julkaisuja, huomasin todisteet vakuuttaviksi. Kun opin näistä asioista teini-ikäisenä, William Hamilton ja muut laukaisivat kokonaan uuden tieteenhaaran nimeltä sosiobiologia. Se edisti ajatusta, että sosiaaliseen käyttäytymiseen sekä yksilöillä että ryhmillä vaikuttaa merkittävästi perinnöllisyys. (157) Kolmessa vuosikymmenessä siitä, kun katsoin ensi kertaa aiheeseen 1960-luvun puolivälissä, ne mitä kutsutaan käyttäytymisgenetiikaksi, sosiobiologiaksi ja äskettäinevoluutiopsykologiaksi, ovat tulleet kunnioitettaviksi akateemisiksi tieteenhaaroiksi.

Ajanjaksolla toisen maailmansodan alkamisesta 1960-luvulle media assosioi geenien ja rodullisen ymmärtämyksen saksalaisen natsismin mielikuvan kanssa. Kun media kyseenalaisesti yritti muokata yleisön mielipidettä koskien näitä aiheita, tieteen maailma keräsi tietoa geeneistä ja niiden voimakkaasta sosiaalisesta roolista. Tärkeät tutkimuslöydökset jätettiin huomioimatta massamediassa. Kuitenkin kun lisääntyvät todisteet ihmisen genetiikasta tulevat tunnetuiksi, läpimurtoja ei enää voida pitää salassa yleisöltä.

Geenit oli suoraan yhdistetty tietynlaisiin sairauksiin kuten syöpiin ja mielisairauksiin, kuten skitsofreniaan ja depressioon; ja tietenkin älykkyyteen ja käyttäytymiseen. Geenien osoitettiin olevan sosiaalisten ongelmien, kuten alkoholismin ja homoseksuaalisuuden takana, ja oli uudelleenmyöntämistä, ainakin tiedepiireissä, geenien vaikutuksesta rikollisuuteen. Löytöjä tehtiin merkittävistä arkkitehtuurin eroista miesten ja naisten aivojen välillä. Niin monia mahdollisuuksia avautui ihmisten olojen ymmärrykselle ja parantamiselle genetiikan avulla, että lukuisat hallitukset liittyivät yhteen lopulta laukaisten kenties kaikkein kunnianhimoisimman tieteellisen tutkimuksen kautta aikain: Human Genome Project -hankkeen (Ihmisen genomiprojekti, suom. huom.), yrityksen tunnistaa kaikki geenit, jotka vaikuttavat ihmiskuntaan.

Psykologit ja geneetikot alkoivat yllättäen harjoittaa jälleen tutkimuksia identtisillä kaksosilla, jotka alkoivat 1920-luvulla. 1960- ja 1970-luvuilla yleisö oli hämmästynyt kuullessaan, mitä monet psykologit olivat tienneet lähes koko vuosisadan, että monet identtiset kaksoset, jotka oli erotettu syntymässä ja eläneet täysin erilaisissa ympäristöissä ja kulttuureissa – omasivat huomattavan samanlaiset persoonallisuuden piirteet ja tavat. Ällistyttävät tarinat identtisistä kaksosista, jotka huolimatta kasvamisestaan tuhansien mailien päässä toisistaan polttivat saman merkkistä tupakkaa, toimivat samanlaisissa ammateissa ja omasivat lähes identtiset elintavat, täyttivät lehdistön. Kasattiin myös runsaasti todisteita identtisten ja epäidenttisten kaksosten persoonallisuuden eroista. Alla on taulukko, joka osoittaa parin viimeisimmän käyttäytymisgenetiikan tutkimuksen tulokset, jotka osoittavat persoonallisuuden ominaisuuksien perinnöllisyyden.

Persoonallisuuden ominaisuuksien takana osoittautuu olevan merkittävä geneettinen tekijä

Seuraava taulukko osoittaa lukuisien persoonallisuuden ominaisuuksien olevan voimakkaasti perinnöllisyyden ohjaamia. Jos perinnöllisyyden vaikutusta ei olisi, luku olisi plus miinus 0. Jos piirre olisi 100 prosenttisesti perinnöllinen, luku olisi 1.00. Teoriassa täydellinen tasapaino perinnöllisyyden ja ympäristön välillä ilmaistaan luvulla .5

Aggressio	Plomin 1990 (158)	.46
	Rushton, Fulker, et al. 1986 (159)	.5
	Tellegen, Lykken, et al. 1988 (160)	.44
Syrjäytyminen	Plomin 1990	.48
	Tellegen, Lykken, et al. 1988	.45
Emonationaalinen reaktiivisuus	Floderus-Myrhed 1980 (161)	.56
Altruismi	Rushton, Fulker, et al. 1986	.5
	Keller, et al. 1992 (162)	.37
Varovaisuus	Plomin 1990	.5
Ulospäin suuntautuneisuus (ekstroversio)	Plomin 1990	.3 – .5
	Bouchard 1984 (163)	.54
Sääntöjen/auktoriteetin noudattaminen	Tellegen, Lykken, et al. 1988	.53
Pidättäytyvyys	Tellegen, Lykken, et al. 1988	.58
Työarvot	Keller, et al. 1992	.4
Stressiin reagoiminen	Tellegen, Lykken, et al. 1988	.53
	Rushton 1992

Rodulliset erot persoonallisuudessa

Aivan kuten ÄO tutkimukset osoittavat merkittäviä eroja ÄO:ssa valkoisen ja mustan rodun välillä, psykologit raportoivat myös dramaattisista persoonallisuuden eroista. Olin lukiossa tilannut muutamia rotutietoisia julkaisuja. Ne viittasivat usein tieteellisiin tutkimuksiin rotukysymyksestä. Tapanani oli tutkia itsekseni artikkeleita julkaisuissa ja kirjoissa, joita saattoi löytää yliopistojen kirjastoista kotini lähellä. Joka kuukausi menin Tulaneen tai LSU:hun ja otin valokopiot minua kiinnostavista artikkeleista. Tapanani on ollut lukea niitä vuosien varrella, ja olen löytänyt paljon lisää vahvistavia todisteita noiden vuosien jälkeen, mutta jopa silloin oli runsaasti materiaalia tarjolla.

Yksi mielenkiintoinen julkaisu, jota luin, oli Psychological Bulletin. Löysin muutamia artikkeleita 1960-luvun alkupuolelta, jotka käsittelivät sitä, kuinka mustat tapaavat olla impulsiivisempia ja estottomampia kuin valkoiset. Dreger ja Miller kutsuivat joitain mustien persoonallisuuden piirteitä ”vieraantumiseksi ja impulsiivisuuden täyttämiksi fantasioiksi”. (164)

Myöhempinä vuosina lukuisat artikkelit kuvasivat muita mustien persoonallisuuden valkoisista eroavia piirteitä. Ääriliberaali Thomas Kochman huomioi selviä rodullisia eroja persoonallisuuksissa mustien ja valkoisten välillä, ja hän ilmaisi mieltymyksensä mustien persoonallisuuteen. Hän esitti, että mustien miesten huomioimatta jättäminen on heille suurin loukkaus ja suositteli, että valkoisten naisten tulisi reagoida mustien seksuaaliseen aggressioon letkein kommentein aivan kuten mustat naiset tekevät. Hän jopa meni niin pitkälle, että ehdotti valkoisten naisten tyypillisen ei-mustan käyttäytymisen aiheuttavan väkivaltaisia mustien miesten hyökkäyksiä.

Kochman myös huomautti, että mustilla on ”intensiivinen ja spontaani, tunneperäinen käyttäytyminen” ja että mustien ”rytminen tapa kävellä” on ”seurausta heidän sisältään tulevista impulsseistaan”. Hän kritisoi valkoisia keskustelutekniikoita ”pidättäytyneiksi, intohimottomiksi, persoonattomiksi ja haasteettomiksi…viileiksi, hiljaisiksi ja vaikutuksettomiksi”, kun taas mustien lähestymistapoja väittelyihin hän kuvasi ”eleellisiksi, haastaviksi…kuumiksi (ja) äänekkäiksi…” Mustat eivät väittele pelkästään ideasta vaan ”henkilöstä, joka keskustelee ideasta”. (165)

Koettuani itse mustien tyylin väitellä monissa tapauksissa, minun oli yhdyttävä Kochmanin arvioon. Kuitenkin kiellän hänen huomautuksensa, että sellainen primitiivinen ja emotionaalinen käyttäytyminen rikastaa kulttuuriamme. Kun olin lukenut Kochmania, huomasin usein toistuvia uutisraportteja, joissa mustat miehet, jotka keskustelivat juuri hänen kuvaamalla tavalla, ”kuumasti, haastavasti ja äänekkäästi”, päätyivät impulsiivisesti käyttämään lauantai-illan erikoistansa. Meidän julkiset sairaalamme ovat täynnä tällaisten kiihkeiden ja hillitsemättömien mustien miesten keskustelutyylin uhreja.

Useat tutkimukset osoittavat suurempia impulsiivisuuden, aggressiivisuuden ja emotionaalisuuden asteita mustilla verrattuna valkoisiin. (166) Tutkimus, joka tehtiin Trinidadissa, vertaili mustien ja Intiasta maahan muuttaneiden kaukasidien eroja. Walter Mischel suoritti Trinidadissa lapsilla tutkimuksen, jossa hän antoi mustille ja valkoisille lapsille mahdollisuuden valita heti saatavan karkkipatukan tai viikon päästä saatavan suuremman karkkipatukan välillä. Mustat lähes aina valitsivat välittömän palkitsemisen kun valkoiset päättivät odottaa isompaa palkintoa. Mustien kyvyttömyys siirtää tyydytystä oli niin suuri verrattuna valkoisiin, että Mischel sanoi tuloksena sen vaikuttaneen ”liialliselta”. Mischel myös yritti verrata perhemalleja mustilla, jotka lähes aina olivat naisten ylläpitämiä kotitalouksia, itäintialaisiin koteihin, mutta hän ei voinut löytää riittävästi itäintialaisten koteja, joissa olisi ollut poissaolevia isiä tehdäkseen tilastollisesti mielekästä tutkimusta. (167)

Toiset kirjat, kuten Edward Banfieldin The Unheavenly City Revisited, huomauttivat, että sisäkaupunkien asukkailla, joista monet ovat mustia, on vähemmän taipumusta siirtää tyydytystään, ja he ovat äärimmäisen suuntautuneita nykyhetkeen. (168) (169) Useimmat tutkijoista, jotka huomasivat nämä psykologiset eroavaisuudet rotujen välillä, pitivät niitä kulttuurillisten tekijöiden aiheuttamina, mutta monet uudet tutkimukset paljastavat, että sellaisilla taipumuksilla on takanaan perinnölliset vaikuttimet.

Yksi mielenkiintoinen aspekti tutkimuksessa rikollisesta käyttäytymisestä, jonka sain tietää, oli sen yhteys testosteroniin. (170) Tutkijat ovat pitkään huomioineet, että miehet ovat noin kymmenen kertaa useammin todettu syyllisiksi väkivaltaisiin rikoksiin kuin naiset, ja korkeat rikosmäärät käyvät yhdessä nuoruuden korkeiden testosteronitasojen kanssa. Rikollisilla nuorilla on myös korkeampia testosteronitasoja kuin samanikäisillä ei-rikollisilla nuorilla. Mielenkiintoisesti, nuorilta mustilta on löydetty merkittävästi korkeampia testosteronin asteita kuin nuorilta valkoisilta. Mustien rikollisuusaste on noin 300 prosenttia korkeampi kuin valkoisilla maailmanlaajuisesti. (171)

Korkeammat testosteronin määrät voivat myös aiheuttaa suurempaa seksuaalista aggressiota, vaikuttaen sekä naisiin kohdistuviin raiskauksiin että hyökkäyksiin ja lisäksi suhteiden epävakaisuuteen. On myös helppo nähdä, kuinka se voi vahingoittaa perhettä. Lukemastani opin, että Afrikassa aivan kuten jokaisessa Uuden maailman mustassa yhteisössä, avioton syntyperä ja vapaat sukupuolisuhteet ovat paljon yleisempiä kuin eurooppalaisissa yhteisöissä. Yhdysvalloissa, esimerkiksi, afroamerikkalaisten avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä lähenee nopeasti 75 prosenttia vastasyntyneistä.

Amerikan mustien isien poissaolon krooninen sosiaalinen ongelma löydetään kaikkialta maailmanlaajuisesti. Tutkimuksessa afrikkalaisista avioliittokäytännöistä Patricia Draper kuvasi mustien isien vanhemmuuden roolia Afrikassa ja Amerikassa:

Psykologinen, sosiaalinen ja matkallinen ero aviomiehistä/isistä, yhdessä heidän vapaudestaan suorasta taloudellisesta vastuusta kanssa vapauttaa heidät useimmista vanhemman roolin tekijöistä, siten kuten länsimaalaiset ymmärtävät termin. (172)

Halusin ymmärtää syyt siihen, miksi mustien erot meihin nähden olivat olemassa. Se tarkoitti eri rotujen muodostumisen evolutiivisiin tekijöihin katsomista. Mutta, ennen kuin tein sen, minun oli vastattava paljon oleellisempaan kysymykseen. Ashley Montagu edisti kirjoissaan ja artikkeleissaan väitettä, että rotu on yksinkertaisesti kulttuurillinen myytti. Viime aikoina tätä näkökantaa on toistettu mediassa usein. Onko rotu todellista, vai onko se pelkästään sosiaalisesti luotu keksintö?

Rodun todellisuus

Ashley Montagun kirja Man’s Most Dangerous Myth: the Fallacy of Race (173) oli vaikuttanut minuun ennen kuin olin katsonut vastapuolen tieteellisiin tutkimuksiin rodusta. ”Myytti rodusta” -kanta on olennaisesti se, että ihon väri, hiusten laatu ja muut ominaisuudet, jotka vaikuttavat rodulliseen luokitteluun, ovat ihmiskunnalla täysin mielivaltaisia piirteitä, ja että ne ovat yhtä epäolennaisia kuin erilaiset sormenjälkimallit.

Lähes kolmekymmentä vuotta median julistettua ”myyttiä rodusta”, rotu-kriitikko Jared Diamond jalosti argumenttia vuonna 1994 hyvin suositussa Discover-lehdessä. (174) Diamond valitsi muutamia sellaisia ominaisuuksia, kuten laktoosi-intoleranssi ja sormenjälkimallit, jotka vaihtelivat maantieteellisesti ihmispopulaatioiden kesken ja ehdotti pelkästään niiden ominaisuuksien perusteella, että ruotsalaiset voidaan laittaa samaan ”rodulliseen kategoriaan kuin ainut Japanissa tai xhosat Afrikassa”. Hän vakuutteli sen vuoksi, että rodulliset luokittelut ovat järjettömiä. Toinen mediapopulaari rodunkieltäjä on Cavalli-Sforza, joka päätyönsä The History and Geography of Human Genesesipuheeseen liitti kannattavia argumentteja Diamondilta ja Montagulta. (175) Mielenkiintoisesti, kun katsoo Cavalli-Sforzan maailman geneettisten levinneisyyksien karttaa hänen kirjastaan, ne osoittavat samoja maantieteellisiä rajoja, joita pidetään perinteisinä rodullisessa luokittelussa.

Olin ymmärtänyt 1960-luvulla, että ”myytti rodusta” argumentti on täysin samankaltainen sen kanssa, jos väittäisi, että monet tusinat erilaiset koirarodut ovat myytti, koska voi löytää joitain ominaisuuksia, jotka ilmenevät kaikissa roduissa. Mietin samaa kysymystä pitkään ja ankarasti ja kysyin itseltäni ”koska jotkut samanlaiset piirteet löytyvät koirien eri roduista, tarkoittaako se, ettei ole bernhardilaisia tai chihuahuaoita?”.

Jos Ashley Montagun kimppuun kävisi koira, uskon, että sillä olisi merkitystä hänelle, olisiko koira dobermanni vai villakoira. Kun dobermanni alkaisi repiä hänen lihaansa, väittäisikö hän yhä, että eroja koirarotujen välillä ei ole olemassa? Jopa Montagu kykenee ennakoimaan, että dobermanni muodostaa paljon suuremman potentiaalisen uhan kuin villakoira. Jos Diamond haluaa halkoa hiuksia siinä, monet ihmisten ominaisuudet ja ominaisuuksien joukot voidaan löytää muistakin nisäkkäistä. Itse asiassa ihmiset jakavat 98,5 % geeneistään simpanssien kanssa. Jos joku seuraa Diamondin järkeilyä, ei ole eroja ihmisten ja simpanssien välillä, koska me voimme löytää mielivaltaisesti valittuja geneettisiä ominaisuuksia, jotka jaamme niiden kanssa.

Monet tiedemiehet ovat viime aikoina tuoneet esille faktan, että mustien ja valkoisten DNA eroaa alle yhden prosentin verran ja sen vuoksi sellainen pieni ero ei voi tarkoittaa suuria eroja rotujen välillä. Silti, ainoastaan 1,5 prosentin erolla DNA:ssa ihmisen ja simpanssin välillä, ihmisillä on aivot, jotka ovat noin kaksi kertaa suuremmat. Pienet erot DNA:ssa voivat merkitä suurta eroa biologisessa rakenteessa. (176) (177) (178) Ainoastaan pieni joukko geenejä määrää organismin rakenteen. Se on samankaltainen sen tosiasian kanssa, että pieni ero paperisissa rakennuspiirustuksissa tekee merkittävän eron tavassa millä puu, teräs, betoni ja lasi rakentuvat talossa.

Sen sanominen, että rotuja ei ole olemassa, koska samanlaiset geenit muodostavat valtaosan fyysisistä rakenteista sekä mustilla että valkoisilla, on sama kuin sanoisi, että koska hökkeli on rakennettu puusta, teräksestä ja lasista – se on samanlainen kuin pilvenpiirtäjä, joka on tehty samoista materiaaleista. Suuri enemmistö perus-geeneistä, jotka tekevät rodut, eivät ainoastaan ole niiden keskenään jakamia, vaan myös kaikkien nisäkkäiden ja jopa muidenkin eläinten. Mikä tekee tärkeän eron, on se pieni prosentti geenejä, jotka vaikuttavat noiden eliöiden rakenteeseen ja kokoonpanoon.

Rotu on enemmän tai vähemmän selvä yhdistelmä perittyjä fyysisiä, morfologisia ja käytöksellisiä ominaisuuksia. J. Phillippe Rushton kuvailee sitä tällä tavoin:

Rotu on mitä eläintieteilijät nimittävät lajin muunnokseksi tai alalajiksi. Jokainen rotu (tai muunnos) on luokiteltu enemmän tai vähemmän selvästi erotettavilla yhdistelmillä perittyjä morfologisia, käytöksellisiä, fyysisiä ominaisuuksia. Kukkasissa, hyönteisissä ja ei-ihmis-nisäkkäissä eläintieteilijät jatkuvasti ja rutiininomaisesti tutkivat rodullisen eriytymisen prosessia. Uusien rotujen muodostuminen tapahtuu kun, useiden sukupolvien ajan, yksilöt yhdessä ryhmässä lisääntyvät useammin keskenään kuin he tekevät toisten ryhmien yksilöiden kanssa. Tämä prosessi on kaikkein ilmeisin kun yksilöt elävät erilaisilla maantieteellisillä alueilla ja sen vuoksi kehittävät ainutlaatuisia tunnistettavia sopeutumia (kuten ihonvärejä), jotka ovat hyödyllisiä niiden erityisympäristöissä. Mutta eriytymistä tapahtuu myös vähemmän äärimmäisissä olosuhteissa. Eläintieteilijät ja evolutionistit viittaavat sellaisiin eriytyneisiin populaatioihin rotuina. (Muodollisessa biologian taksonomian termistössä rotujen termi on alalaji). Eläintieteilijät ovat tunnistaneet kaksi tai enemmän kuin kaksi rotua (alalajia) useimmissa nisäkäslajeissa. (179)

Erot ihmiskunnan päärotujen välillä pitävät sisällään yli 50 fyysistä ja sosiaalista muuttujaa. Muuten kuin ilmeisissä eroissa ihonvärissä ja hiusten laadussa, ne pitävät sisällään aivojen koon, kallon rakenteen, hampaiden rakenteen, älykkyyden, lihaksiston, hormonitasot, seksuaaliset normit, temperamentin, eliniän ja laajan valikoiman persoonallisuuden ominaisuuksia. Kuten Rushton sanoo osuvasti, ”jos rotu olisi mielivaltainen, sosiaalisesti rakennettu käsite, ilman mitään biologista merkitystä, sellaisia yhdenmukaisia suhteita ei olisi olemassa”. (180)

Tiede on pitkään todennut eri lajit ja alalajit selvästi tunnistettaviksi ryhmiksi, joilla on yhteinen perinnöllisyys. Katso, mitä Random House Webster’s Dictionary -sanakirja kirjoittaa aiheesta.

laji (species)

Biol. lajin tai alalajin pää-alajaos, pidetään biologisen luokittelun peruskategoriana, laadittu sukulaissuhteellisille yksilöille, jotka muistuttavat toisiaan, ovat kykeneviä lisääntymään keskenään, mutta eivät ole kykeneviä lisääntymään toisten lajien yksilöiden kanssa.

rotu (race)

1. Ryhmä yksilöitä, joita yhdistää yhteinen alkuperä tai perinnöllisyys. Populaatio, joka on tällä tavoin yhteydessä.

rotu (breed) (ihmisen jalostamat eläinten rodut, suom. huom.)

Genetiikka. Suhteellisen homogeeninen ryhmä eläimiä lajin sisällä, ihmisen kehittämänä ja ylläpitämänä.
Siitoslinja; kanta; lajike: Hän tulee hienosta ihmisrodusta.
loukkaava: sekarotuinen (korostus minun)

Vaikka monet tiedemiehet väittelevät monien ihmisrotujen olemassaolosta, useimmat hyväksyvät ainakin kolmen pääjaon olemassaolon: mongolidin, kaukasidin ja negridin. Ilmeiset erot kasvojen piirteissä, luuston ja kallon piirteissä, ihonvärissä ja hiusten laaduissa tekevät kolme päärotua helposti erotettaviksi. Veri-, siemenneste- ja molekyyli-informaation avulla voidaan määritellä yksilön rotu tai jopa arvioida rodullisen sekoituksen aste yksilössä. Tiedemiehet voivat tunnistaa rodun pelkästään luurangon osista tai pahoin maatuneista ihmisen jäännöksistä, ja rikoksentekijöiden rotu voidaan määrittää hiusten, siemennesteen, ihon tai veren perusteella. O.J. Simpsonin tapaus antoi maailmalle oppitunnin geneettisestä roduntunnistuksesta.

Rodun todellisuuden kieltäminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka tasa-arvon vaatijat tarttuvat oljenkorsiin. Tieteellisten todisteiden massa todistaa ominaisuuksien ja piirteiden olemassaolon, jotka hahmottavat geneettisesti erilaiset ihmiskunnan rodut, aivan kuten on geneettisesti erilaisia koirien ja kissojen rotuja, tai kuten huomasin vuosia aiemmin autotallissani – koti- ja villirottarotuja. Ei tarvitse tehdä molekyylitutkimuksia tietääkseen, että rotuja on olemassa; täytyy vain käyttää silmiään ja hieman järkeään.

Kuvittele, esimerkiksi, että kuvitteellinen avaruusolio, jolla ei olisi aiempaa tietämystä ihmiskunnasta eikä ennakko-oletuksia roduista, yllättäen laskeutuisi maahan tutkimaan korkeampia elämänmuotoja. Hän välittömästi luokittelisi ihmiskunnan sen eri ryhmiin yleisten havaittavien erojen perusteella, joita esiintyy niiden joukossa, aivan kuten hän luokittelisi loput nisäkkäistä ja muista elämänmuodoista. Hän tekisi sen samaan tapaan kuin me luokittelemme sukulaisuuden mukaan eläinkunnan lahkot, lajit ja alalajit (rodut) niiden fyysisten ominaisuuksien, ilmiasun ja geneettisten jälkien perusteella. Kun Times-Picayune julkaisi artikkelinsa ”White/Black: The Myth of Race” (Valkoinen/musta: Myytti rodusta, suom. huom.), minun kampanjalakimieheni James McPherson sutkautti, että sen nimi olisi yhtä hyvin voinut olla ”Light/Heavy, The Myth of Gravity” (Kevyt/raskas, myytti painovoimasta, suom. huom.).

Koulussa huomasin, että rodun kieltävä ennakkoluulo oli tullut lähes uskonnoksi joillekin ihmisille. He toistivat hölmöimpiä ja kaikkein epäloogisimpia ajatuksia rodusta. Esimerkiksi, joku kertoi minulle, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin rotu, koska on joitain yksilöitä, jotka saattavat olla rodullisesti sekoittuneita tai jotka eivät ole selvästi yhden tai toisen rodun jäseniksi tunnistettavissa. Se argumentti on hieman kuin sanoisi, että ei ole päivää ja yötä, koska muutaman minuutin ajan vuorokaudessa hämärän aikana on vaikea sanoa onko yö vai päivä.

Jopa lukion opettajani väitti, ettei ollut rodullisia eroja, koska jotkut valkoiset ovat tummempia kuin jotkut mustat ja jotkut mustat ovat älykkäämpiä kuin jotkut valkoiset. Ryhmäerojen kieltämisen yrittäminen esittämällä yksittäisiä poikkeuksia on köyhintä logiikkaa mitä voin kuvitella. Se on sama kuin sanoisi, että koska jotkut peruskoululapset ovat viisaampia kuin jotkut korkeakouluopiskelijat, ei ole eroa korkeakouluopiskelijoiden ja peruskouluopiskelijoiden viisaudessa.

Olen kuullut ihmisten sanovan, että yksilölliset erot rodun sisällä ovat suuremmat kuin keskimääräiset erot rotujen välillä, joten sen vuoksi rotu on epäoleellista. Tämän valheellisen argumentin voisi helposti viedä loogiseen johtopäätökseensä ja osoittaa, että koska jotkut ihmiset valitettavasti ovat vähemmän älykkäitä kuin jotkut koirat, sen vuoksi ihmisten ja koirien älykkyyden välillä ei ole eroja. Egalitaristit ovat juuri niin hölmöjä, mutta kuten lasten sadussa keisarin uusista vaatteista; kukaan ei uskalla nousta ylös ja sanoa totuutta!

Koulussa kuuli näitä argumentteja usein, usein opettajilta. Yksi opettaja kertoi minulle, että rodulle ei ole perustetta, koska on mahdotonta todella tietää kuka on musta ja kuka on valkoinen. Minä yksinkertaisesti osoitin hänelle, että valtiolla ei tunnu olevan ongelmia erotella mustien ja valkoisten välillä affirmative action -ohjelmissa ja pakotetussa koulujen rodullisessa integraatiossa, ja että hän ilmeisesti uskoo, että mustat ja valkoiset voidaan tunnistaa ja siten ”integroida”.

Ylivoimaisesti suosituin hokema egalitaristien keskuudessa on se, että mustat ja valkoiset eroavat vain ihonvärin puolesta. Jos se olisi totta, olisi melko tyhmää uskoa rodullisiin eroihin älykkyydessä, ja se on suora johtopäätös. Mutta ajatus, että ihonväri on ainoa ero, on absurdi. Silti media jatkuvasti toistaa sitä kuin pyhää uskonkappaletta, ”me kaikki olemme samanlaisia ihojemme alla”, miksi sitten on niin, että jokainen 16 semifinalistista vuoden 1996 olympialaisissa 100 metrin juoksussa oli mustia, kun sata kertaa enemmän valkoisia ottaa osaa organisoituun yleisurheiluun maailmassa? Jos mustien ero on ainoastaan tummempi ihonväri, kuinka ihonväri voi saada juoksemaan nopeammin? Mustissa ihmisissä on geneettisiä ominaisuuksia, jotka tekevät heistä, keskimäärin, parempia sprinttereitä ja sillä kyvyllä on yhteys ihonväriin. Jos on eroja, jotka saavat toisen ryhmän omaamaan nopeampia juoksijoita, vaikuttaa järkevältä, että voi olla eroja, jotka saavat toisen ryhmän omaamaan nopeampia ajattelijoita.

Olen jo esittänyt tässä kirjassa, että ÄO on enimmäkseen perittyä ja että mustat ja valkoiset eroavat dramaattisesti ÄO:ssa – jopa kun mustat ja valkoiset tulevat samanlaisista sosioekonomisista taustoista. Olen osoittanut, että on runsaasti todisteita eroista aivojen koossa afrikkalaisilla vertailtaessa eurooppalaisiin tai aasialaisiin. Onko faktalla, että prosentuaalisesti on olemassa vähintään 40 kertaa enemmän valkoisia, joilla on neron taso älykkyydessä, jotain tekemistä faktan kanssa, että heillä on vaaleampi iho kuin mustilla? Vaaleammalla iholla ei ole suoraa vaikutusta aivoihin. Älykkyys ilmiselvästi syntyy muista geneettisistä eroista kuin ihonväri, vaikka aivojen koon ja rakenteen kanssa saattaakin olla yhteys ihonväriin rodullisen perinnön edustajana. Joten, vaikka vaaleampi iho ei tee terävämmäksi, se voi olla yhteydessä muiden rodullisten geneettisten ominaisuuksien kanssa, jotka voivat tehdä.

Siitä ei ole kauan, kun amerikkalainen yhteiskunta täydellisesti erotteli ihmiset, joilla oli vähänkin mustaa verta, vaikka nämä olisivat olleet 1/8 tai 1/16 -osa mustia. Onko outo yhteensattuma, että vaaleampi-ihoiset ja enemmän kaukasidi-piirteiset mustat omaavat merkittävän yliedustuksen niiden mustien joukossa, jotka ovat saavuttaneet menestystä akateemisissa ja tieteellisissä ympyröissä? Vai voisiko olla niin, että heidän vaaleampi ihonsa ja heidän kaukasidiset kasvonpiirteensä osoittaisivat jollain tavalla heidän vallitsevan valkoisen geneettisen komponenttinsa, tuoden heidän älykkyytensä lähemmäksi valkoista normia. Kuten olen aiemmin maininnutkin, mulateille ja täysverisille mustille tehdyt älykkyystestit, jopa kun ympäristötekijät on otettu huomioon, ovat useaan kertaan osoittaneet, että mulatit ovat älykkyydeltään keskimäärin jossain valkoisten ja mustien välillä.

Kyllä, valkoisilla, mustilla ja keltaisilla on ilmeisiä eroja ihonvärissä ja hiusten laadussa, mutta myös luuston ja kallon rakenteissa, veriryhmissä ja DNA-sormenjäljissä. Uusimmat DNA-tutkimukset itse asiassa vihjaavat, että mustien ja valkoisten esi-isät erosivat jo 110 000 vuotta sitten (monet sanovat, että 200 000) ja valkoiset ja aasialaiset noin 40 000 vuotta sitten. Alalaji, mikä on tieteellinen termi rodulle, on aina edustanut maantieteellistä geneettistä eriytymistä lajissa. Eurooppalaiset, aasialaiset ja afrikkalaiset ilmiselvästi kehittyivät eri mantereilla erilaisissa ympäristöissä. Tulin johtopäätökseen, että rotu on totisesti todellista ja että rodulliset erot ovat perinnöllisiä ja syvällisiä. Tämän jälkeen halusin paremmin ymmärtää, kuinka rodulliset erot olivat syntyneet ja mitä niiden mahdolliset vaikutukset moderniin yhteiskuntaan voisivat olla. Tehdäkseni sen, katsoin evoluutioteoriaan.

Rotujen evoluutio

Ymmärtääkseni rotujen evoluutiota, huomasin neuvoa-antavaksi ymmärtää koirien geneettistä kehittymistä. Kaikki koirien rodut ovat saman Canis familiaris -lajin jäseniä, aivan kuten kaikki ihmiset ovat saman Homo sapiens -lajin jäseniä. Me kutsumme koirien eri laatuja ”roduiksi” (breed) ja me kutsumme ihmisten eri laatuja roduiksi (race), vaikka rotua (breed) voi käyttää myös kuvaamaan eri ihmislaatuja. Ainoa ero kahden termin välillä on, että rotu (breed) yleensä huomioi ihmisen suorittaman geneettisen valinnan, kun taas rotu (race) viittaa maantieteellisen ympäristön suorittamaan geneettiseen valintaan.

Valikoiva jalostus yhdellä lajilla loi runsaasti muunnelmia koiraroduissa suhteellisen lyhyessä ajassa, ehkäpä ainoastaan viidessä tai kuudessa tuhannessa vuodessa. Ihmiset valitsivat koiria tietynlaisten fyysisten- ja persoonallisuuden ominaisuuksien mukaan, erottivat ne toisista koirista ja loivat valtavan koirarotujen runsauden, mitä me näemme tänä päivänä. Ennen mustan ja valkoisen rodun olemassaoloa sellaisina kuin me ne tunnemme, ihmiskunnan varhaiset esi-isät levittäytyivät maapallon ympäri. Populaatiot kohtasivat hyvin erilaisia ympäristöjä, jotka valitsivat monia ominaisuuksia, kaikkein tunnistettavimpia ollen fyysiset piirteet kuten ihonväri, hiusten laatu ja väri sekä silmien väri.

Kun ymmärsin rodullisten erojen todellisuuden, käsitin, että oppimalla evoluution voimista, jotka loivat eri rodut, me voimme ymmärtää eri rotujen luonteet ja käyttäytymisen, omamme mukaan lukien.

Lukemattomat antropologian teoriat spekuloivat modernin ihmiskunnan ja sen monien rotujen alkuperästä ja iästä. Kahta hallitsevaa teoriaa kutsutaan yhteisen syntykodin teoriaksi ja erillisen kehityksen teoriaksi. Erillisen kehityksen kannattajat sanovat, että rinnakkainen rotujen evoluutio on ollut käynnissä sitten Homo erectuksen evoluutioasteen. Teorian mukaan Homo erectus kehittyi Afrikassa ja muutti kaikkialle Vanhaan maailmaan. Eri alueilla, erilaisten ympäristöolosuhteiden muokkaamana, sen populaatiot ylittivät toisistaan erillään Homo sapiens -asteen. Homo erectus kehittyi itsenäisesti muodostaen mongolidirodun Aasiassa, kaukasidirodun Euroopassa ja negridirodun Afrikassa. Antropologiset löydökset vaikuttavat tukevan tätä teoriaa siinä, että Itä-Aasiasta löydetyt Homo erectuksen jäänteet ovat hammaspiirteiltään samankaltaisia modernin siellä asuvan rodun kanssa. DNA- ja muut geneettiset todisteet kuitenkin tukevat vaihtoehtoista teoriaa.

Genetiikot väittävät, että kun ihmiskunnan esi-isät saavuttivat muinaisen Homo sapiens -asteen Afrikassa, he sen jälkeen kehittyivät kahdeksi geneettisesti erilliseksi ryhmäksi, afrikkalaiseksi ja ei-afrikkalaiseksi, noin 120 000 vuotta sitten. Myöhemmin erkaneminen eurooppalaisten ja aasialaisten välillä tapahtui noin 40 000 vuotta sitten.

Viimeisimmät DNA-tutkimukset tuntuvat kannattavan teoriaa, että erilliset rodut kehittyivät Homo sapiens -asteen ylittämisen jälkeen, mutta aihe on kaukana lukkoon lyödystä. Ylittivätpä tai eivät eri rodut Homo sapiens -asteen erillisesti, valkoinen ja musta rotu ovat olleet erossa toisistaan ainakin 110 000 vuotta, jopa yhteisen syntykodin teorian mukaan. Aasialaiset ja valkoiset ovat olleet erillään ainoastaan 40 000 vuotta omaten paljon enemmän samankaltaisuuksia kuin on mustien ja valkoisten välillä. Kun tiedemiehet kiistelevät ajoituksesta, on melko vähän epäilystä siitä, että päärodut ovat olleet olemassa melko pitkän aikaa, useita kymmeniä tuhansia vuosia, mikä on enemmän kuin tarpeeksi pitkä ajanjakso maantieteelle ja ilmastolle luoda olemassa olevat syvälliset erot.

Kun mietin sitä, että koirissa oli syntynyt suuria eroja valikoivalla kasvatuksella ainoastaan 5 000 vuodessa, vaikutti järkevältä olettaa, että erilaiset ympäristöt olisivat helposti voineet luoda erot, jotka me näemme ihmiskunnassa. (181) Esimerkiksi, 100 000 vuotta on riittävän pitkä ajanjakso yli 5 000 ihmissukupolvelle. Aiheuttaakseen 15 pisteen nousun keskimääräisessä ÄO:ssa populaatiolla, sen tarvitsisi ainoastaan nousta keskimäärin prosentin murto-osalla (,003) joka sukupolvessa. Se on keskimäärin vähemmän kuin yksi sadasosa ÄO-pisteestä sukupolvessa. Viisi tuhatta sukupolvea on vähintään kaksi kertaa se määrä, joka tarvittiin luomaan suuret erot, joita näemme koiraroduissa.

Kohdatessaan dramaattisesti erilaisia ilmastollisia haasteita maantieteellisesti erillään olevat ihmiskunnan populaatiot muuttuivat sellaisiksi, jotka me tunnistamme ihmiskunnan pääroduiksi. (182) (183) (184)

Ilmaston vaikutus rodulliseen evoluutioon

Musta rotu kehittyi suhteellisen lämpimässä, trooppisemmassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kun eurooppalaisen ja aasialaisen rodun synnyinseudut ovat kylmemmillä, ankarammilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa. Ilmiselvästi, kahden alueen ympäristöt olivat dramaattisesti erilaisia. Se selittää valkoisten vaaleamman ihon, kun kylmempi, kosteampi ilmasto ja vähäisempi auringonvalo Euroopassa teki vaalean ihon hyödyllisemmäksi tarpeellisen D-vitamiinin tuottamiseksi. Tropiikissa musta iho oli tärkeä suojaamaan kehoa vahingollisilta auringonsäteiltä. Toinen esimerkki ilmastollisesta sopeutumisesta voidaan nähdä suojaavan ihopoimun kehittymisessä aasialaisilla. Silmää suojaava poimu on todennäköisesti evoluution vastaus äärimmäisen kylmään ja tuuliseen säähän pohjoisessa Itä-Aasiassa.

Vaaleampi ihonväri on vain yksi monista geneettisistä sopeutumista selviytymiseksi sekä eurooppalaisille että pohjoisaasialaisille. Hyvin ankara, kylmä ilmasto myös valitsi tietynlaisia psykologisia ja käytöksellisiä ominaisuuksia, jotka helpottivat selviytymistä. Kylmä ilmasto valitsee mielen ja käyttäytymisen sopivuutta samaan tapaan kuin se suosii vaaleampaa ihoa.

Kiinnostukseni evoluution vaikutuksiin roduissa nostatti professori Carleton Coon, joka tiedusteluni aikana oli American Association of Physical Anthropologistsin presidentti ja johtava fysikaalinen antropologi maailmassa. Luin kaikki hänen kirjansa mitä onnistuin löytämään, mukaanluettuna The Living Races of Man, (185) Story of Man, (186)Origin of the Races, (187) ja The Races of Europe. (188)

Myöhemmin, luin hänen klassikkonsa The Hunting Peoples (189) ja vuonna 1982 Racial Adaptations. (190) Coon kirjoitti laajasti kirjoissaan äärimmäisen kylmän ilmaston vaikutuksesta esihistorialliseen ihmiskuntaan. Kaksi muuta kirjaa, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen, olivat Man the Hunter (191) ja Hunters of the Northern Ice. (192)

Lukemisestani aloin hahmotella yleisiä suuntaviivoja elämästä, jota esiintyi pohjoisella pallonpuoliskolla esihistoriallisena aikana. Suuren osan kahdesta viimeisimmästä sadastatuhannesta vuodesta pohjoinen maailma on ollut etenevien ja vetäytyvien jääkausien vaiheissa. Pohjoinen pallonpuolisko on tällä hetkellä jääkausien välissä. Esihistorialliselle ihmiselle selviytyminen Euroopassa oli paljon vaikeampaa, jopa jääkausien välillä, kuin ihmiselle lämpimämmässä Afrikan ilmastossa. Suurimman osan viimeisen 80 000 vuoden ajanjaksosta Euroopassa oli lämpötiloja, jotka olivat paljon kylmempiä kuin nykyään. Modernit eurooppalaiset kehittyivät noin 35 000 vuotta sitten ja kohtasivat Würmin jäätiköitymiskauden (24 000-10 000 eKr). Lämpötilat Euroopassa ja Aasiassa olivat keskimäärin noin 8 celcius-astetta kylmempiä kuin nykyään.

Tein lyhyen matkan isän kanssa Kansas Cityyn ja siellä koin lumimyrskyn tiellä Kansasin Lawrenceen. Kun luin esihistoriallisten eurooppalaisten koettelemuksista, ajattelin pakkasen puolelle meneviä lämpötiloja ja maileja mailien jälkeen pelkkää lunta ja jäätä, jota olin nähnyt. Se kuva mielessäni ajattelin, kuinka vaikeaa on selviytymisen täytynyt olla esihistoriallisille eurooppalaisille sellaisessa ankaruudessa. Silti Würmin jäätiköitymisen lämpötilat olivat olleet paljon kylmempiä kuin Kansasissa. Kun modernin ihmisen esi-isät muuttivat kauemmas pohjoiseen, he tarvitsivat lukuisia elintärkeitä taitoja ja käyttäytymisominaisuuksia selviytyäkseen. Toisin kuin trooppisessa Afrikassa, tekniikka lämpimän luomiseksi, hyvin tehdyt vaatteet ja tukevat suojat kävivät välttämättömiksi selviytymisen kannalta. Kyky tehdä ja hallita tulta muodostui olennaiseksi selviytymistaidoksi. Talven kuolettavien voimien kanssa toimiminen vaati taitoja, joita ei tarvittu tropiikissa. Syötävien kasvien niukkuus, riistan vähäisyys ja jopa se tosiseikka, että linnut muuttivat etelään talveksi, asettivat ainutlaatuisia ongelmia, kun aikaisempi ihminen luotti suuresti muniin ja nuoriin eläimiin ruokana. Nämä olivat vähissä kylminä kuukausina.

Afrikassa oli suuria määriä syötäviä kasveja, aivan kuten myös pieniä jyrsijöitä ja hyönteisiä sekä muita vaihtelevia ja runsaita ruoanlähteitä. Vastakohtana, maa Euroopassa oli jäätynyttä lunta ja jäätä monien kuukausien ajan joka vuosi ja jopa monissa puissakaan ei ollut lehtiä. Lämpimimpinä kuukausina asukkaiden oli valmistauduttava ankariin aikoihin lykkäämällä tyydytystä ja laittamalla talteen ruoka- ja tarvikevarastoja. Sellaisessa kylmässä ilmastossa tuli ennemmin suurriistan metsästäminen kuin syötävän kerääminen ruoan ja varastojen päälähteeksi.

Esihistorialliset Euroopan-Aasian olosuhteet	Esihistorialliset Saharan eteläpuolisen Afrikan olosuhteet
monimutkaiset – lujarakenteiset suojat – välttämättömiä	minimaalinen suojan tarve selviytymiseen
talvi – äärimmäisen ankara ilmasto	ei talvea – miellyttävä ilmasto
lämpimät, hyvin tehdyt vaatteet – välttämättömiä	vaatteet eivät tarpeellisia selviytymiseen
taito tehdä/hallita tulta – välttämätön	tulta ei tarvita selviytymiseen
pitkiä ajanjaksoja resurssien puutetta	resurssit runsaita
vähäisen kasvillisuuden ajanjaksoja, jolloin vähän pieniä eläimiä ja lintuja – metsästys välttämätöntä	ruoan keräily vähemmän vaivatonta trooppisissa ilmastoissa
ennakoiminen, suunnitteleminen ja tyydytyksen siirtäminen välttämätöntä selviytymiselle	vähän kausittaista vaihtelua, välitöntä tyydytystä suositaan
resurssien puutteessa miesten muonittama metsästysyhteisö, yksiavioisuus kannattavaa	naisten muonittama keräilijä-yhteisö, moniavioisuus kannattavaa
miesten muonittama yhteisö, suosii vähempää seksuaalista ja fyysistä aggressiota	naisten muonittama yhteisö suosii miesten aggressiota ja seksuaalista viettiä
tappeluihin johtava sekava käyttäytyminen usein johtaa kumppanin ja lasten kuolemaa	kuolema seksuaalisesta kilpailusta johtuvissa tappeluissa ei kriittinen kumppanien ja lasten selviytymiselle

Koska metsästys tarjosi suurimman osan resursseista, naiset ja lapset tulivat riippuvaisiksi miesten ravinnon tarjonnasta, joka johti voimakkaaseen siteeseen miehen ja hänen perheensä välillä. Sekä Euroopassa että Aasiassa miesten oli tarjottava ravintoa kumppaneilleen ja lapsilleen, jos he aikoivat selviytyä.

Eurooppalaisten ja afrikkalaisten perhemallit

Afrikan trooppisemmassa ilmastossa selviytyminen perustui enemmän keräilyyn kuin metsästykseen. Rehevä kasvillisuus ja pienten eläinten runsaus tarjosivat paljon enemmän ruoanlähteitä kuin pohjoisessa ilmastossa. Afrikkalainen äiti kykeni ruokkimaan itsensä ja lapsensa vähäisellä avulla isän taholta. Kauniina syyspäivänä tropiikin asukkaille ei ollut välttämätöntä kontrolloida impulssejaan olemalla makaamatta lehtivuoteelle kumppanin kanssa seksuaalisten halujen tyydyttämiseksi, mutta kylmässä pohjoisessa sellainen nautiskelu voisi vaikuttaa selviytymiseen tulevina talvikuukausina.

Vaikka eurooppalainen tai aasialainen saattoi seksuaalisesti haluta naista, joka kuuluu jollekin toiselle, hänellä oli enemmän syytä kontrolloida kiintymystään ja seksuaalisia halujaan, sillä jos hän kuoli tai vammautui vakavasti kamppailussa, myös hänen lapsensa voisivat hyvin kuolla sen seurauksena. Aivan viime aikoihin asti useimmat avioliitot olivat vanhempien järjestämiä, joten kaiken järjen mukaan he yrittivät valita todennäköisemmin uskollisia miehiä tyttärilleen.

Useat tutkimukset osoittavat, että jopa modernissa maailmassa naiset ovat paljon valikoivampia ja pidättäytyvämpiä mitä tulee parinmuodostukseen kuin miehet. (199) (200) (201) Tämä on erityisesti totta eurooppalaisten ja aasialaisten naisten keskuudessa. Aivan kuten on silmiinpistävä ero naisten ja miesten välillä, on myös ero eurooppalaisten ja afrikkalaisten naisten välillä. Esihistoriallisessa Euroopassa oikean kumppanin valinta oli kriittisen tärkeää naisen selviytymisen kannalta. Sillä jos hänen kumppaninsa ei huolehtinut hänestä, hän ja hänen lapsensa kohtasivat paljon suurempia vastoinkäymisiä ja mahdollisen kuoleman.

Afrikassa, vaikka siitä saattoi olla naiselle etua jos mies huolehti hänestä, se ei ollut läheskään yhtä tärkeää hänen selviytymisensä kannalta. Tutkimukset mustista maailmanlaajuisesti osoittavat, että mustat miehet ja naiset aloittavat seksisuhteensa aikaisemmin, omaavat enemmän seksipartnereita, enemmän seksisuhteita, enemmän poissaolevia isiä, enemmän moniavioisuutta, korkeampia testosteronitasoja miehillä, enemmän selviä toissijaisia seksuaalisia taipumuksia ja heillä on enemmän seksin kautta tarttuvien tautien tapauksia. Esimerkiksi, jopa Yhdysvalloissa, afroamerikkalaiset ovat 50 kertaa todennäköisemmin kupan kantajia (202), ja joillain alueilla, uskomattomasti 100 kertaa todennäköisemmin tippurin kantajia. (203) Mustat ovat 14 kertaa todennäköisemmin aidsiin sairastuneita kuin ei-hispaaniset valkoiset. (204) (205) ”En usko olevan yhtään kyseenalaista, että epidemia tässä maassa on muuttumassa kasvavassa määrin värin epidemiaksi”, sanoi terveysministeri David Satcher. (206)

Fyysiset ilmentymät

Kylmemmässä ilmastossa voima ja kestokyky tulivat merkittävämmiksi fyysisiksi tekijöiksi selviytymisen kannalta kuin nopeus. Miesten oli oltava riittävän voimakkaita rakentaakseen mutkikkaita ja raskaita rakennelmia puusta tai kivestä tai joskus jopa jäästä. Eurooppalaisten oli evoluution kannalta järkevämpää omata hieman enemmän lämpöeristeenä toimivaa ruumiin rasvaa ja suuremmat ruumiin ontelot kuin afrikkalaisilla, koska sellaiset ominaisuudet suojaavat ruumista äärimmäisen kylminä aikoina. Afrikkalaisilla on pienempi ruumiin rasvaprosentti, kädet ja jalat pidempiä suhteessa ruumiin kokoon, pienemmät ruumiin ontelot ja pienemmät päät, tehden heidät fyysisesti suorituskykyisemmiksi juoksemisessa, hyppimisessä ja tappelemisessa.

Modernissa maailmassa mustien dominointi nyrkkeilyssä osoittaa fyysisiä eroja, jotka ovat syntyneet rotujen erilaisen evoluution seurauksena. Pian sen jälkeen, kun mustien annettiin vapaasti ottaa osaa organisoituun urheiluun, he saavuttivat ylivoimaisuuden siinä. Mustilla urheilijoilla on lihastyyppejä, jotka voivat tuottaa nopeita vauhdin pyrähdyksiä, kun valkoiset tapaavat dominoida lajeja, jotka vaativat maksimaalista voimaa ja kestokykyä. Painonnosto, esimerkiksi, on ylivertaisesti eurooppalaisten ja aasialaisten dominoimaa.

Kun tarkastelin evolutiivisia kysymyksiä, yksi kaikkein mainostetuin urheilutapahtuma historiassa oli Muhammed Ali vs. Chuck Wepner -nyrkkeilyottelu. Muistan tilastolliset erot vielä tänäkin päivänä. Wepner oli 198 cm pitkä, mutta mielenkiintoisella tavalla Ali, joka oli 7,5 cm lyhyempi, omasi ulottuvuuden, joka oli 15 cm suurempi. Wepner kuitenkin oli paljon voimakkaampi ja kykeni nostamaan huomattavasti suurempia painoja kuin Ali. Ottelun aikana kävi ilmeiseksi, että huolimatta Wepnerin tavattoman voimakkaasta iskusta, Alin nopeus salli hänen iskeä, pomppia, heilua ja tanssia häntä hitaamman eurooppalais-amerikkalaisen vastustajansa ympäri. Huolimatta Alin evolutiivisesta edusta, rohkeassa ponnistuksessa, Wepner kesti 15 erää Alin kanssa, ja inspiroi Rocky-elokuvien sarjan, joka perustuu hänen hahmoonsa. Olin luultavasti ainoa naapurustossamme, joka mietti evolutiivisia rodullisia eroja Alin ja Wepnerin välillä, kun ottelu lähetettiin televisiosta.

Korkeamman älykkyyden juuret

Äärimmäisen kylmässä ja vihamielisessä ympäristössä korkeampi älykkyys on erittäin suosittua ihmisillä. Eurooppa vaati korkeampaa teknologiaa selviytymiseen. Jos yhteisö riippui lähes täysin metsästyksestä, kehittyneempien aseiden kehittäminen, pyydykset ja kehittyneet strategiat olivat kriittisen tärkeitä, kun oli niukasti riistaa. Tehokas metsästys, kalastus ja pyydystäminen sellaisessa ympäristössä voivat vaatia hyvin kehittyneitä kognitiivisia taitoja. Erilaisten kekseliäiden pyydysten kehittäminen ja punominen voi vaatia korkeaa älykkyyttä. Tulenteossa, joka ei ollut helppo tehtävä kylmässä ja märässä ympäristössä, välttämättömät taidot ja työkalut voivat merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Jos talvelta suojautumiseen rakennettu raskas suoja romahtaa asukkaidensa päälle huonon suunnittelun seurauksena, he voivat hyvinkin kuolla. Päiväntasaajan Afrikassa, jos savimajan lehtikatto romahtaa sademyrskyssä, asukkaat voivat helposti rakentaa uuden seuraavana päivänä. Jos paikallinen eksyy sademetsään Afrikassa, hän voi elää faunalla ja flooralla etsiessään tietä takaisin, kun taas jos eurooppalainen eksyy talvella, hän voi jäätyä kuoliaaksi.

Monet Euroopan esihistorian tutkijat uskovat, että suunnistus pitkillä talvisilla metsästysretkillä merkitsemättömillä maa-alueilla suosi sellaisten eurooppalaisten ja aasialaisten selviytymistä, joilla oli korkea avaruudellisen hahmottamisen kyky. Porojen ja muiden arktisten eläinlaumojen liikkeiden jäljittäminen suurien etäisyyksien päästä vaati älykkyyttä suurten tietomäärien käsittelemiseksi ja strategioiden kehittämiseksi, jotta laumojen liikkeet voitiin ennakoida.

Vanhemmat ja vapaat naiset luonnollisesti yrittivät löytää potentiaalisista kumppaneista ne, joiden he olettivat olevan uskollisia vaimolle ja lapsille. Jopa naisten älykkyys miehen petollisuuden havaitsemiseksi muodostui tärkeäksi geneettiseksi eduksi. Naisille ja heidän vanhemmilleen oli tärkeää voida päätellä, josko mahdollisella miehellä oli toisia perheitä ruokittavana. Jos miehellä oli muita kumppaneita ja lapsia, hän voisi hyvinkin joutua valitsemaan ketä ruokkia kerätyillä varastoilla talven tultua. Miehen puolella oli evolutiivisesti tärkeää selvittää, josko hänen kumppaninsa petti ja näin välttää elättämästä vaimoa ja lapsia, jotka eivät olleet siirtämässä eteenpäin hänen geenejään. (207)

Tärkeä aspekti älykkyydessä on kyky ajatella abstraktisti. Talven kuvitteleminen lämpimänä kesä- tai kevätpäivänä on abstrakti ajatus, aivan kuten koko tulevaisuuden käsitekin. (208) Ankarassa ilmastossa on tärkeätä kyetä kuvittelemaan huominen ja vieläkin tärkeämpää kyetä kuvittelemaan vielä kaukaisempi tulevaisuus, kuten seuraava talvi. Trooppisessa ilmastossa elämä on paljon enemmän tässä hetkessä. Ilman ankaran talven tulevaisuudennäkymää on vähän tarvetta tulevaisuuden suunnittelemiselle. Jos elää ainoastaan tässä hetkessä, on paljon vähemmän kyvykkäämpi kontrolloimaan tai pidättelemään impulsiivista käyttäytymistään ja siirtämään tyydytystä.

Pitkillä kylmillä metsästysretkillä pohjoisessa metsästäjän täytyi usein olla hiljaa ja hillitysti pitkiä aikoja sekä, paitsi ajoittaisten mastodonttilaumojen metsästyksen aikana, olla todennäköisesti pitkiä aikoja yksin. Tämä todennäköisesti suosi ennemmin itsehillintää ja sisäänpäin kääntyneisyyttä kuin puheliaisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta. Voimme nähdä tämän evolutiivisen mallin esiintyvän vahvassa ja hiljaisessa prototyypissä klassisesta eurooppalaisesta. Populaarilla tasolla löydämme sen viehätyksessämme stoalaisiin sankareihin länsimaisissa lännenelokuvissa, kuten sellaisissa, joita esitti Gary Cooper tai John Wayne sekä Clint Eastwoodin klassikoissa. Tätä käyttäytymismallia voi verrata hölöttävään tai roskaa puhuvaan stereotyyppiseen mustaan urheilijaan tai mustien miesten ainaiseen seksuaalissävytteiseen rappiin afrikkalaisessa kylässä tai amerikkalaisen lukion käytävillä.

Vaikka eurooppalaisilla esiintyy laajalti erilaisia persoonallisuuden tyyppejä, yleisesti ottaen väkemme on hiljaisempaa, hillitympää ja kontrolloidumpaa. Rotujenväliset erot voi nähdä kaikkialla Mozartin mutkikkaissa melodioissa verrattuna alkuvoimaiseen rapin hakkaavuuteen, hillityssä tyylissä verrattuna räikeisiin mekkoihin, ajattelevassa ja harkitussa puheessa verrattuna äänekkääseen ja remuavaan luonteeseen, jota Kochman ihannoi mustien persoonallisuuden tutkimuksissaan.

Kylmässä pohjoisessa, eurooppalaisen ollessa hillitympi ja vähemmän aggressiivisempi, hänen täytyi kehittää voimakas tunne yhteisöstä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Afrikkalaisessa keräilijöiden heimossa jokainen kykeni elättämään itsensä. Hän pystyi syömään ja hemmottelemaan itseään kun muut keräilivät, eikä kukaan ollut viisaampi. Hänellä oli vähemmän elintärkeää tarvetta jakaa tai kehittää korkeammalle kehittyneitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden järjestelmiä tai yhteistä hyvinvointia. Euroopan pienissä metsästysyhteisöissä toisinaan riista oli niin harvaa, että yksittäinen metsästäjä ei kyennyt tuomaan kotiin yhtään riistaa viikkoihin, mutta yksi metsästäjän tappama poro saattoi pelastaa koko ryhmän nälkäkuolemalta. Paineen yhteisön tarpeille ja ryhmäaltruismille on täytynyt olla voimakas, luoden eurooppalaisille sosiaalista omaatuntoa ja etiikkaa.

Onnistunut suurten mastodonttien metsästys Euroopassa vaati merkittävää ryhmäponnistusta. Yhden saaliiksi saaminen vaati suunnittelua, koordinoimista sekä tehokasta ja säntillistä kommunikointia. Oli suuri riski kuolla. Sellaisissa olosuhteissa geenipooli suosi altruismin ja itsensä uhraamisen geenejä, koska jokaisen metsästäjän täytyi ottaa suuri henkilökohtainen riski, jotta klaani voisi selviytyä. Tapon jälkeen täytyi olla hyvin organisoitu ponnistus ja työnjako saaliin arvokkaiden resurssien työstämiseksi ja säilyttämiseksi.

Tulesta tuli elintärkeää selviytymisen kannalta. Ankarissa oloissa on paljon helpompaa pitää tulta yllä kuin sytyttää uusi. Jotkut muinaiset heimot luultavasti sytyttivät tulen kun oli lämmintä ja kuivaa syksyllä ja ylläpitivät sitä koko talven. Sen tekemiseen tarvittiin ryhmätyötä, vastuullisuutta, luotettavuutta, tunteiden hillintää ja itsekuria. Jos vain yksi ryhmän jäsen, jonka vastuulla oli tulen ylläpito, epäonnistui typeryyden tai vastuuttomuuden vuoksi, koko ryhmä saattoi kuolla. Jos uupunut metsästäjä ei noussut kun oli hänen vahtivuoronsa; siirtäen välitöntä tarvettaan unelle ja halukkaasti ylläpitänyt tulta, moni saattoi kuolla.

Uskon, että nämä olivat joitain evoluution voimia, jotka kehittivät eurooppalaisten älykkyyttä, itsekontrollia, altruismia ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitystä. Euroopan ympäristön tulikokeesta syntyivät lakijärjestelmämme, hallitusmuotomme, periaatteemme itsehallinnosta ja vapaudesta sekä sosiaalinen omatuntomme.

Metsästäjien yhteisöissä, joissa syntyvyysluvut ovat alhaisia ja kuolleisuusluvut korkeita, sekä naisten että miesten täytyi suojella, ruokkia ja varjella jokaista lastaan. Afrikassa, missä miehet olivat enemmän seksuaalisen parinmuodostuksen tarpeen ajamia kuin perherakkauden ja missä kaikkein eniten kunnioitettuja ovat ne, joilla on suurin määrä seksuaalisia valloituksia, yksittäinen lapsi tai sen äiti merkitsivät vähän niille miehille, joilla oli eniten seksipartnereita ja lapsia. Kun ihmiselämä on liian runsasta, se tuntuu menettävän arvoaan. Toisaalta, taistelussa pienessä joukossa, joka kohtaa ankarimpia selviytymisen haasteita, jokaisesta elämästä tulee kallisarvoista. Sen harvinaisuudesta tulee elämän kauneuden arvostus. Meidän esi-isillämme oli se arvostus. Mies, jolla on monia seksikumppaneita, ei ole yhtä valikoiva kumppaneistaan kuin sellainen, jonka täytyy valita eliniäksi. Ja ankarassa ilmastossa naisten ja heidän perheidensä täytyi valita mies hänen lojaaliutensa ja vastuullisuutensa mukaan. Niin kehittyi meidän rotumme ja syntyi ydinperhe.

Tässä on lista, joka näyttää osittaisen tutkimuksen tänä päivänä esiintyvistä rodullisista eroista, jotka syntyivät kylmässä Euroopan/Aasian ilmastossa ja trooppisessa Afrikassa:

Afrikkalaiset	Eurooppalaiset
Fyysiset ominaisuudet:
Tummempi iho	Vaaleampi iho
Mustat hiukset ja tummat silmät	Joillain vaaleat silmät ja hiukset
Kähärät hiukset	Ohuemmat hiukset / suora ja aaltoileva muoto
Lihaksisto suosii nopeutta	Lihaksisto suosii voimaa
Vähemmän ruumiin rasvaa ja piemmät ruumiin ontelot	Enemmän ruumiin rasvaa ja suuremmat ruumiin ontelot
Leveä, litteä nenä nopeaa ilman ottoa varten	Pidempi nenä kylmän ilman lämmittämiseksi
Pidemmät kädet suhteessa ruumiin pituuteen	Lyhyemmät kädet suhteessa ruumiin pituuteen
Korkeampi testosteronitaso miehillä	Alhaisempi testosteronitaso miehillä
Aivojen erot:
Pienempi kallo	Suurempi kallo
Pienemmät aivot – ruumiinavaustieto	Suuremmat ja raskaammat aivot – ruumiinavaustieto
Pienemmät aivot aivokopan sisäpuolisen tilavuuden perusteella	Suuremmat aivot aivokopan sisäpuolisen tilavuuden perusteella
Pienemmät aivot kallon ulkopuolisten mittausten perusteella	Suuremmat aivot kallon ulkopuolisten mittausten perusteella
Vähemmän hermosoluja aivokuorella	Enemmän hermosoluja aivokuorella
Paksumpi kallo / matalampi kasvojen kulma	Ohuempi kallo / jyrkempi kasvojen kulma
Vähemmän etulohkojen aluetta / aivokuorta	Enemmän etulohkojen aluetta ja aivokuorta
Aivot vähemmän poimuttuneita, urat matalampia	Aivot enemmän poimuilla, urat syvempiä
Suurempi hampaiden puhkeaminen / ulkonevampi leuka	Pienempi hampaiden puhkeaminen / vähemmän ulkoneva leuka
Älykkyys:
Älykkyystestien tulokset: alempia	Älykyystestien tulokset: korkeampia
Päätöksentekoajat: hitaampia	Päätöksentekoajat: nopeampia
Kulttuurilliset saavutukset: harvat	Kulttuurilliset saavutukset: runsaat
Älyllisesti lahjakkaita: äärimmäisen harvinaisia	Älyllisesti lahjakkaita: paljon yleisempiä
Älyllinen jälkeenjääneisyys: yleisempää	Älyllinen jälkeenjääneisyys: paljon vähemmän yleistä
Mielenterveysongelmat: yleisempiä	Mielenterveysongelmat: vähemmän yleisiä
Lisääntymistavat:
Kahden pesän pito yleisempää	Kahden pesän pito puoliksi yhtä yleistä
Hormonitasot korkeammat	Hormonitasot alemmat
Toissijaisia seksisuhteita selvästi enemmän	Toissijaisia seksisuhteita vähemän
Yhdyntätiheys korkeampi	Yhdyntätiheys pienempi
Myöntyvät asenteet yleisempiä	Myöntyvät asenteet vähemmän yleisiä
Seksin välityksellä tarttuvat taudit yleisempiä	Seksin välityksellä tarttuvat taudit harvinaisempia
Persoonallisuus:
Aggressiivisuus korkeampaa	Aggressiivisuus vähäisempää
Impulsiivisuus korkeampaa	Impulsiivisuus vähäisempää
Sosiaalisuus korkeampaa	Sosiaalisuus vähäisempää
Dominointi korkeampaa	Dominointi vähäisempää
Aktiivisuuden aste korkeampi	Aktiivisuuden aste vähäisempi
Varovaisuus vähäisempää	Varovaisuus korkeampaa
Vähemmän viivytystä tyydytykselle	Enemmän viivytystä tyydytykselle
Sosiaaliset käyttäytymistavat:
Aviottomuus paljon yleisempää	Aviottomuus paljon vähäisempää
Useamman kumppanin pitäminen paljon yleisempää	Useamman kumppanin pitäminen paljon vähäisempää
Rikollisuus paljon yleisempää	Rikollisuus paljon vähäisempää
Avioliiton kestävyys alempi	Avioliiton kestävyys suurempaa
Kypsymis asteet:
Raskausaika lyhyempi	Raskausaika pidempi
Luuston kehitys varhaisempaa	Luuston kehitys myöhäisempää
Motorinen kehitys aiemmin	Motorinen kehitys myöhemmin
Hampaiden kehitys aiemmin	Hampaiden kehitys myöhemmin
Ensimmäisen yhdyntä nuorempana	Ensimmäinen yhdyntä vanhempana
Ensimmäinen raskaus nuorempana	Ensimmäinen raskaus vanhempana
Elämänkaari lyhyempi	Elämänkaari pidempi

Rodut kehittyivät melko erilaisesti. Nämä erot voidaan nähdä nykymaailman roturajoissa ja maailmassa olevien yhteiskuntien luonteesta. Eurooppalainen rotu kehittyi väeksi, joka on käynyt valtamerten pohjassa, matkannut halki ilman ja avaruuteen, katsonut solun ja atomin sisään, jättänyt jalanjälkensä kuun pinnalle ja avannut oman genomimme salaisuudet. Ainutkertainen genotyyppi, jonka kylmä Euroopan ilmasto loi, on tehnyt mahdolliseksi eurooppalaiselle ihmiselle tehdä kaiken sen mitä hän on tehnyt. Sen ymmärtämisessä on avain kaikkeen, mitä hänen täytyy vielä tehdä.

Evoluution tikapuut

Kun aloin ymmärtää evolutiivisia eroja rotujen välillä, nousi luonnollisesti esiin kysyms siitä, edustavatko eurooppalaiset ja aasialaiset rodut korkeampaa tasoa ihmisen evoluutiossa kuin afrikkalainen rotu?

Sellaiset kysymykset ovat hyvin vaikeita, koska subjektiiviset näkemykset siitä, mikä on kehittynyttä ja mikä on alkukantaista määrittävät monet käsitykset rodusta ja evoluutiosta. Mutta jos pyrkii olemaan mahdollisimman objektiivinen, asia voidaan saada hahmotettua laajassa mittakaavassa. Olettakaamme jälleen, että asetumme hyvin kaukaisesta galaksista olevien maan ulkopuolisten olentojen kenkiin, täällä tutkimassa elämää.

Aivan kuten luokittelisimme luonnon suvut, niiden järjestykset, lajit ja rodut (alalajit), sisällyttäisimme myös ihmiskunnan tuohon luokitusrakennelmaan. Pistäisimme merkille kovan todistusaineiston maan suuresta iästä – kuten geologiset ajanjaksot, jotka vaadittiin Mount Everestin nousemiseen meren pohjasta ja tekemään siitä korkeimman kohdan Maa-planeetalla. (tiedämme, että kiviaines Mt. Everestin korkeimmilla huipuilla oli kerran merenpohjaa, niiden merieläinten fossiilien vuoksi, jotka sinne ovat joutuneet) Voisimme myös tarkastella geneettisiä linkkejä kaikkien elollisten välillä DNA:n, kromosomien ja geenien kautta. Huomaisimme myös, fossiilien osoittavan, että vanhimmasta geologisesta kerrostumasta löydetään kaikkein primitiivisimpiä organismeja ja kaikkein monimutkaisimmat ja älykkäimmät elämänmuodot löytyisivät kaikkein tuoreimmasta geologisesta kerrostumasta. Ei voisi myöskään olla huomaamatta, että ihmisen kaikkein lähimmät sukulaiset ovat nuo hiljattain kehittyneet kädelliset, jotka ovat myös suhteellisen lähellä ihmistä DNA:ltaan. Simpanssit, esimerkiksi, jakavat 98,5 % DNA:sta ihmisten kanssa.

Kädellisten joukossa voimme huomata, että alemmat kädelliset, kuten puoliapinat, ovat vähemmän älykkäitä ja niillä on pienemmät kallot kuin korkeammilla kädellisillä, kuten simpansseilla, apinoilla ja ihmisillä. Puoliapinoilla on pidemmät kuonot; ja sellainen leukaluu ja kallon lihaksisto sen kannattelemiseksi, että se tarjoaa pienemmät aivot suhteessa ruumiin painoon. Toinen ero on, että evoluution alemmilla lajeilla on huomattavasti nopeampi sukukypsymisnopeus ja populaation uusiutumisnopeus kuin korkeammilla kädellisillä. Samalla tavalla kuin voimme luokitella korkeammat kädelliset korkeammalle evolutiivisella tasolla kuin alemmat kädelliset, voimme varmasti luokitella alemmat kädelliset korkeammalle tasolle kuin useimmat muut nisäkkäät ja matelijat, ja vastavuoroisesti, matelijat hyönteisten yläpuolelle. Todellakin, Maa-planeetan elämänmuodot edustavat monia evoluution asteita yksinkertaisimmista aminohapoista yksisoluisiin kasveihin ja eläimiin; ja lopulta, ihmiskuntaan itsensä. Ihmiskunnan rotujen joukossa me varmasti luokittelisimme suurempiaivoiset eurooppalaiset ja aasialaiset evolutiivisesti kehittyneimmiksi.

Me voimme katsoa ihmisen evoluutiota samalla tavalla kuin modernin auton kehitystä. On tapahtunut kehitystä ihmisten vetämistä, puupyöräisistä kärryistä ja hevosvetoisista vaunuista tietokoneilla ohjelmoituihin moderneihin autoihin. Tietenkin ihmisen evoluutio alkukantaisimmasta nykyiseen tilaan tuli luonnosta tai, kuten joku voi asian esittää, luonnon kautta työskentelevästä Jumalasta.

Kun katsomme antropologisia todisteita ihmisen kehityksestä alkumuodosta Homo habilis, Homo erectus ja Homo sapiens -asteille, on helppo nähdä, että evolutiivinen kehitys määritellään aivojen koon ja sitä seuraavan teknologisen kehityksen mukaan. (210) Jos asteittaiset muutokset aivojen koossa pieniaivoisesta australopithecuksesta suurempiaivoiseen ihmiseen ovat tärkeitä, pitäisikö meidän nyt uskoa, että eroissa aivojen koossa ei ole vaikuttavaa merkitystä ihmisen eri roduilla? Uskon olevan turvallista sanoa, että meidän kuvittelemamme avaruusolento huomaisi, että eurooppalaiset ja aasialaiset ovat korkeammalla kuin afrikkalaiset evoluution asteikolla.

Ihmettelin myös, kuinka valkoinen ja aasialainen rotu vertautuvat evoluution asteikolla. Viime vuosina on saatu todisteita, jotka osoittavat että pohjoiset itäaasialaiset, kuten japanilaiset ja kiinalaiset, saattavat ylittää eurooppalaiset joissain ominaisuuksissa. Huolimatta paljon suuremmista kulttuurillisista ja kielellisistä eroista kuin syntyperäisillä mustilla, he ovat osoittaneet suurta koulutuksellista ja sosioekonomista menestystä länsimaissa. Monet tutkimukset osoittavat heidän keskimääräisen ÄO:n tasavertaiseksi tai jopa hieman paremmaksi kuin eurooppalaisilla. Heidän korkea keskiverto-ÄO:nsa on varmasti osoittanut heidät kyvykkäiksi ylläpitämään hyvin organisoituja ja tehokkaita sivilisaatioita, ja he ovat tehneetkin niin.

En pidä halventavana omalle rodulleni tiedostaa korkeaa keskimääräistä ÄO:ta aasialaisella rodulla. Molemmat rodut ovat selvästi korkealla evoluution tikkailla. Kuitenkin on joitain todisteita siitä, että jotkut geneettiset tekijät saavat eurooppalaiset tuottamaan enemmän kaikkein luovimpia aikaansaannoksia.

Vaikka aasialaisilla on hieman korkeampi ÄO, heidän väestönsä ÄO-jakauma vaikuttaa olevan enemmän keskittynyt keskiarvon ympärille. Heillä on vähemmän äärimmäisen alhaisen ÄO:n yksilöitä ja äärimmäisen korkean ÄO:n yksilöitä. Tämä saa aikaan hyvin kyvykkään ja vankan työvoiman. Eurooppalaisilla taas on paljon laajemmin levittäytynyt ÄO. Toisin sanoen, meillä on suhteellisesti paljon enemmän neroja kuin aasialaisilla, mutta täytyy myös huomauttaa, että meillä ikävä kyllä on myös paljon enemmän imbesillejä. Tietenkin, fakta, että meillä on paljon enemmän neroja, ei tee meille hyvää laisinkaan, jos he häviävät äänestyksessä äärimmäisen alhaiset ÄO:t omaaville yksilöille. Meille ei ole eduksi, jos pakolla tasapäistämme oppilaita kouluissamme ja jos meillä ei ole tarkoituksenmukaisia ohjelmia kehittääksemme joukossamme olevien nerojen piileviä kykyjä.

Mielenkiintoisesti, vaikka eurooppalaiset ovat vähemmistönä suurilukuisiin aasialaisiin populaatioihin nähden, me selvästi viemme voiton heistä tieteellisissä saavutuksissa, ja tämä on totta jopa kun lähestymme 20. vuosisadan loppua. Vanhalla ajatelmalla, että itämaalaiset eivät keksineet radiota tai televisiota, mutta he voivat varmasti tehdä televisioita paljon nopeammin, halvemmalla ja tehokkaammin, näyttää olevan perusta todellisuudessa.

On tietenkin monia aasialaisia, joilla on suuret älylliset kyvyt, ja aika itse on lopullinen tuomari evolutiivisessa kelvollisuudessa. Juuri nyt aasialaiset vaikuttavat olevan paljon vähemmän alttiina egalitaristien propagandalle, joka on tartuttanut lännen, ja on vähän uhkaa heidän geneettiselle perinnölleen heidän kotimaissaan – toisin kuin Euroopassa ja Amerikassa. Sekä japanilaiset että kiinalaiset lisäksi vaikuttavat kehittäneen joitain sosiaalisia ja hallinnollisia käytäntöjä, joilla on eugeeninen vaikutus sekä koulutuksellisia ohjelmia, jotka on suunniteltu kouluttamaan kaikki heidän ÄO-ryhmänsä saamaan mahdollisimman paljon irti kyvyistään.

Mitkä heidän kykynsä ovatkaan, ja ne ovat huomattavat, aasialaiset ovat silti melko erilaisia eurooppalaisiin nähden, ja heidän selvästi erilainen geneettinen perimänsä ilmenee sekä heidän ainutlaatuisena fyysisenä ulkomuotonaan että heidän psykologisena ja kulttuurillisena luonteenaan. Eurooppalaiset voivat katsoa kunnioituksella heitä, aivan kuten toivomme heidän katsovan meitä samalla tavalla. Ei ole kyse siitä, etteikö moni aasialainen yksilönä voi sopia tuottavasti länsimaihin. Meidän maamme voivat kenties jopa sulattaa rajoitettuja määriä (heitä) geenipooliimme ilman dramaattista vaikutusta erityispiirteisiimme. Niin on varmasti tapahtunut historiassa Itä-Euroopassa. Mutta jos suuret ei-eurooppalaisten maahanmuuttajien aallot jatkuvat länteen, me menetämme evolutiivisen ja tunnusomaisen omaleimaisuutemme. Tämä olisi traaginen seuraus sekä meille että kaikille maapallon kansoille.

Lähteet:

20 Random House Websters Unabridged Electronic Dictionary. (1996). New York: Random House
21 Boring, E. G. (1923). Intelligence As The Tests Test It. The New Republic. June 6. s. 35-37.
22 Jensen, A. R. (1980). Bias In mental Testing. New York: Free Press.
23 Neisser, Ulrich. (1996). Intelligence: Knowns And Unknowns. Report By The American Psychological Association Committee. American Psychologist. Vol. 51. s. 7-101.
24 Jensen, A. (1998). The ”g” Factor: The Science Of Mental Ability. Connecticut: Praeger, Westport. s. 77.
25 Duncan, O., Featherman, D & Duncan, B. (1979). Socio-Economic Background And Achievement. New York: Seminar Press.
26 McCall, R. M. (1977). Childhood Predictors of Adult Educational and Occupational Status. Science. Vol. 197. s. 14.
27 Herrnstein, R. & Murray, C. (1994). The Bell Curve: Intelligence And Class Structure In American Life. New York: Simon & Schuster.
28 Jencks, C. (1979). Who Gets Ahead? The Determinants Of Economic Success In
America. New York: Basic Books.
29 Hunter, J. E. (1986). Cognitive Ability, Cognitive Aptitudes, Job Knowledge, And Job
Performance. Journal Of Vocational Behavior. December. s. 40-362.
30 Dawis, R. V. (1996). Vocational Psychology, Vocational Adjustment, And The
Workforce: Some Familiar And Unanticipated Consequences. Psychology, Public
Policy, And Law. Vol. 2. s. 229-248.
31 Gordon, R. A. (1997). Everyday Life As An Intelligence Test: Effects Of Intelligence
And Intelligence Context. Intelligence. Vol. 24. s. 3-320.
32 Gottfredson, L. S. (1997). Why g Matters: The Complexity Of Everyday Life.
Intelligence. Vol. 24. s. 79-132.
33 Murray, C. (1998). Income Inequality And IQ. Washington, DC: The AEI Press.
34 Gottfredson, L. S. (1997). Why g Matters: The Complexity Of Everyday Life.
Intelligence. Vol. 24. s. 90, 79-132.
35 U.S. Department Of Defense, Office Of The Assistant Secretary (Force Management
And Personnel). (1989). Joint-Service Efforts To Link Enlistment Standards To Job
Performance: Recruit Quality And Military Readiness. Report To The House
Committee On Appropriations.
36 O’Toole, B.J. (1990). Intelligence and Behavior and Motor Vehicle Accident Mortality.
Accident Analysis And Prevention. Vol. 22. s. 11-221.
37 O’Toole, B.J. (1990). Intelligence And Behavior And Motor Vehicle Accident Mortality.
s. 220.
38 The Odyssey (/V, 60).
39 Bennett, Jonathan Francis. (1971). Locke, Berkeley, Hume: Central Themes. Oxford:
Clarendon Press.
40 Galton, F. (1869). Hereditary Genius. London: Macmillan.
41 Buck vs. Bell. (1927). 274 U.S. s. 201-208.
42 Berg, R. L. (1988). Acquired Traits: Memoirs Of A Geneticist From The Soviet Union.
D. Lowe, trans. New York: Viking Penguin.
43 Medvedev, Z. A. (1971). The Rise And Fall Of T. D. Lysenko. I. M. Lerner, trans.
Garden City, New York: Anchor-Doubleday.
44 Soyfer, V. N. (1994). Lysenko And The Tragedy Of Soviet Science. L. Oruliow & R.
Gruliow, trans. New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press.
45 Whitney, G. (1998). The Vernalization Of Hillary’s America. Chronicles. Vol. 22, #2.
s. 6-47.
46 Farber, S. (1981). Identical Twins Reared Apart: A Reanalysis. New York: Basic
Books.
47 Bouchard, T. (1981). Familial Studies Of Intelligence: A Review. Science Vol. 212.
s. 55-1059.
48 Snyderman, M. & Rothman, S. (1988). The IQ Controuersy: The Media And Public
Policy. New Brunswick, New Jersey: Transaction Books.
49 Jensen, A. R. (1998). The g Factor: The Science Of Mental Ability. Westport,
Connecticut: Praeger.
50 Avery, R. D. Et. Al. (With 51 co-authors). (1994). Mainstream Science On Intelligence.
The Wall Street Joumal. December 13. s. A-18.
51 Gottfredson, L. S. (1997). Editorial: Mainstream Science On Intelligence: An Editorial
With 52 Signatories, History, and Bibliography. Intelligence. Vol. 24. s. 3-23.
52 Coren, S. (1994). The Intelligence Of Dogs. New York: Free Press.
53 Glees, P. (1988). The Human Brain. Cambridge University Press.
54 Gould, S. J. (1996). The Mismeasure Of Man. Journal Of Personality and Individual
Differences. Vol. 23. s. 69-180.
55 Rushton, J. P. (1997). Special Review: Race, Intelligence, and the Brain: The Errors
And Omissions Of The ’Revised’ Ad. Of S. J. Gould’s, The Mismeasure Of Man.
Journal Of Personality And Individual Differences. s. 69-180
56 Willerman, Et Al. In Vivo Brain Size And Intelligence. (1991). Intelligence. Vol. 15.
s. 23-228.
57 Chorney, M.J., Chorney, K., Seese, N., Owen, M.J., Daniels, J., McGuffin, P.,
Thompson, L. A., Detterman, D. K., Benbow, C., Lubinski, D., Eley, T., & Plomin, R.
(1998). A Quantitative Trait Locus Associated With Cognitive Ability In Children.
Psychological Science. Vol 9. s. 59-166.
58 Chorney, M.J., Psychological Science. Vol 9. s. 59-166.
59 Shuey, A. M. (1958/1966). The Testing Of Negro Intelligence. Lynchburg, Virginia:
Bell Edition, New York: Social Science Press.
60 Shuey, A. (1966). The Testing Of Negro Intelligence. New York: Social Science Press.
61 Larry P. v. Wilson Riles (1979). No. C-71-2270 Rfp. United States District Court For
The Northern District Of California, October 16. 495 F. Supp. 26.
62 Jensen, A. R. (1998). The g Factor: The Science Of Mental Ability. Westport,
Connecticut: Praeger.
63 Gottfredson, L. S. (1997). Why g Matters: The Complexity Of Everyday Life.
Intelligence. Vol. 24, #1. s. 9-132.
64 Herrnstein, R. J. & Murray, C. (1994). The Bell Curve. New York: Free Press.
65 Jensen, A. R. (1998). The g Factor: The Science Of Mental Ability. Westport
Connecticut: Praeger.
66 Levin, M. (1997). Why Race Matters: Race Differences and What They Mean.
Westport, Connecticut: Praeger.
67 Herrnstein, R. J. & Murray, C. (1994). The Bell Curve. New York: Free Press.
68 Newsweek. (1994). IQ: Is It Destiny? October 24. s. 4.
69 Jensen, A. R. (1985). The Nature Of The Black-White Difference on Various
Psychometric Tests: Spearman’s Hypothesis. Behavioral And Brain Sciences. Vol. 8
s. 193-219.
70 Jensen, A. R. (1987). Further Evidence for Spearman’s Hypothesis Concerning the
Black-White Differences on Psychometric Tests. Behavioral And Brain Sciences.
Vol. 10. s. 12-519.
71 Jensen, A. R. (1992). Spearman’s Hypothesis: Methodology And Evidence.
Multivariate Behavioral Research. Vol. 27. s. 25-234.
72 Jensen, A. R. (1998). The g Factor: The Science Of Mental Ability. Westport,
Connecticut: Praeger.
73 Jensen (1980). Straight Talk About Mental Tests And Bias In Mental Testing. New
York: Free Press. s. 470.
74 Jensen, A. R. (1980). Bias In Mental Testing. New York: Free Press.
75 Jensen, A. R. (1993). Spearman’s Hypothesis Tested with Chronometric Information
Processing Tasks. Intelligence. Vol. 17. s. 7-77.
76 Jensen, A. R. & Whang. P.A. (1993). Reaction Times and Intelligence. Journal Of
Biosocial Science. Vol. 25. s. 97-410.
77 Wigdor & Garner, eds. (1982). Ability Testing: Uses, Consequences, And
Controversies. Washington, DC: National Academy Press. s. 7.
78 Scarr, S. & Weinberg, R. A. (1976). IQ Test Performance of Black Children Adopted
By White Families. American Psychologist. Vol. 31. s. 739.
79 College Board. (1992). Profile of SAT and Achievement Test Takers. New York.
80 Seligman, D. (1992). A Question Of Intelligence: The IQ Debate In America. New
York: Carol Publishing. s. 60
81 Jensen, A. R. (1980). Bias In Mental Testing. New York: Free Press.
82 Jensen, A. R.. (1998). The g Factor: The Science Of Mental Ability. Westport
Connecticut: Praeger.
83 Palmquist, Matt. (1998). University Wire. May 5.
84 Spilka, S. (1996). Letter Of May 9 from Wiley Manager of Corporate Communications.
85 Spitz, H. (1986). The Raising Of Intelligence. Hillsdale, NJ: Erlbaum.
86 Currie J. & Thomas D. (1995). Does Head Start Make a Difference? American
Economic Review. June. s. 41-364.
87 Ferguson, Jr., G. 0. (1916). The Psycholoqy Of The Negro. Archives Of Psychology.
No. 36. April.
88 Scarr, S. & Weinberg R. A. (1976). IQ Test Performance of Black Children Adopted By
White Families. American Psychologist. Vol. 31. s. 26-739.
89 Weinberg, R. A., Scarr, S., & Waldman, I. D. (1992). The Minnesota Transracial
Adoption Study: A Follow-Up of IQ Test Performance at Adolescence. Intelligence.
Vol. 16. s. 17-135.
90 Lynn, R. (1994). Reinterpretations Of The Minnesota Transracial Adoption Study.
Intelligence Vol. 19. s. 1-27.
91 Levin, M. (1994). Comment on The Minnesota Transracial Adoption Study.
Intelligence. Vol. 19. s. 3-20.
92 Reed, T. E. (1969). Caucasian Genes in American Negroes. Science. Vol. 165. s. 62-
768.
93 Reed, T. E. Letters. Science. Vol. 165. s. 353.
94 Lynn, R. (1991). Race Differences in Intelligence. Mankind Quarterly. Vol. 31. s 54-
296.
95 Zindi. (1994). Differences In Psychometric Performance. The Psychologist. Vol. 7.
s. 49-552.
96 Owen. (1992). The Suitability of Raven Standard Progressive Matrices for Various
Groups in South Africa: Personality and Individual Differences. Vol. 13. s. 49-159.
97 Lynn R. (1991). Race Differences In Intelligence: A Global Perspective. Mankind
Quarterly. Vol. 31. s. 55-296.
98 Owen, K (1992). The Suitability of Raven’s Standard Progressive Matrices for Various
Groups in South Africa. Personality And Individual Differences. Vol. 13. s. 49-159.
99 Zindi, F. (1994). Differences In Performance. The Psychologist. Vol 7. s. 49-552.
100 Lynn, R. (1994). The Intelligence of Ethiopian Immigrant and Israeli Adolescents.
Intemational Journal Of Psychology. Vol. 29. s. 5-56.
101 The New York Times. (1972). July 17. s. 4.
102 Garber, H. L. (1988). The Milwaukee Project: Preventing Mental Retardation In
Children At Risk.
103 Jensen, A. R. (1989). Washington DC: American Association on Mental Retardation.
Raising IQ Without Increasing g? A Review Of The Milwaukee Project: Preventing
Mental Retardation In Children At Risk By H. L. Garber. Developmental Review. 9.
s. 34-258.
104 Spitz, H. H. (1986). The Raising of Intelligence: A Selected History of Attempts to
Raise Retarded Intelligence. Hillsdale, New Jersey: Erlbaum.
105 Soyfer, V. N. (1994). Lysenko and the Tragedy of Soviet Science (L. Gruliow & R.
Gruliow, trans.). New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press.
106 Whitney, G. (1998). The Vernalization Of Hillary’s America. Chronicles. Vol. 22, #2,
s. 6-47.
107 Spitz, H. H. (1989). Raising Of Intelligence. Also See: Chicago Tribune. (1989).
Chicago Schools Get an Education in Muckraking. May 8.
108 Seligman, D. (1992). A Question Of Intelligence: The IQ Debate In America. s. 51
109 Putnam, Carleton (1967). Race and Reason. Howard Allen edition (1980). (PO Box
76, Cape Canaveral, FL 32929)
110 Random House Webster’s Electronic Dictionary (1992). (College Edition). New York:
Random House.
111 Putnam, Carleton (1967). Race and Reason. Howard Allen edition (1980). (PO Box
76, Cape Canaveral, FL 32929)
112 Furedy, J. J. (1997). The Decline of the Eppur Si Muove Spirit in North American
Science: Professional Organizations and PC Pressures. The Mankind Quarterly. Vol.
38. s. 5-66.
113 Pearson, R. (1997). Race, Intelligence And Bias In Academe. 2nd Ed. Washington,
DC: Scott-Townsend.
114 Rushton, J. P. (1994). The Equalitarian Dogma Revisited. Intelligence. Vol. 19. s. 63-
280.
115 Whitney, G. (1995). Ideology And Censorship In Behavior Genetics. The Mankind
Quarterly. Vol. 35. s. 327-342.
116 Whitney, G. (1997). Raymond B. Cattell And The Fourth Inquisition. The Mankind
Quarterly. Vol. 38. s. 9-125.
117 Racism. Random House Webster’s Electronic Dictionary. (1992). (College Edition.).
New York: Random House.
118 Snyderman, M. & Rothman, S. (1988). The IQ Controversy: The Media And Public
Policy. New Brunswick, New Jersey: Transaction Books.
119 Jensen, A. R. (1998). The g Factor. The Science Of Mental Ability. Westport
Connecticut: Praeger.
120 Avery, R. D. Et. Al (With 51 co-authors). (1994). Mainstream Science On Intelligence.
The Wall Street Journal. December 13. s. A-18.
121 Gottfredson, L. S. (1997). Editorial: Mainstream Science On Intelligence: An Editorial
With 52 Signatories, History, And Bibliography. Intelligence. Vol. 24. s. 3-23.
122 Herrnstein, R. J. & Murray, C. (1994). The Bell Curve: Intelligence And Class
Structure In American Life. New York: Free Press.
123 Jensen, A. R. (1998). The g Factor: The Science Of Mental Ability. Westport,
Connecticut: Praeger.
124 Levin, M. (1997). Why Race Matters: Race Differences And What They Mean.
Westport Connecticut: Praeger.
125 Rowe, D. C. (1994). The Limits of Family Influence. New York: Guilford Press.
126 Rowe, D. C. & Cleveland, H. H. (1996). Academic Achievement In Blacks And
Whites: Are The Developmental Processes Similar? Intelligence. Vol. 23. s. 5-228.
127 Rushton, J. P. (1995). Race, Evolution, and Behavior. New Brunswick, New Jersey:
Transaction.
128 Shuey, A. M. (1966). The Testing Of Negro lntelligence (2nd Ed.). New York: Social
Science Press.
129 Rushton, J. P. (1995). Race, Evolution, And Behavior. New Brunswick, New Jersey:
Transaction.
130 Gould, Stephen Jay. (1981). The Mismeasure of Man. New York: Norton
131 Rushton, J. P. (1997). Special Review: Race, Intelligence, and the Brain: The Errors
and Omissions of The ”Revised” Edition Of S. J. Gould’s The Mismeasure Of Man
(1996).
132 Personality And Individual Differences. Vol. 23. s. 169-180.
133 Carothers, J. C. (1972). The Mind of Man in Africa. London: Tom Stacey Ltd.
134 Ho, K. C., Roessmann, U., Hause. L., And Monroe, Q. (1981). Newborn Brain Weight
In Relation To Maturity, Sex, And Race. Annals Of Neurology. Vol. 10. s. 43-246.
135 Broman, S. H., Nichols, P. L., Shaughnessy, P., & Kennedy, W. (1987). Retardation
In Young Children. Hillsdale, New Jersey: Erlbaum.
136 Rushton, J. P. & Osborne, R. T. (1995). Genetic and Environmental Contributions to
Cranial Capacity Estimated in Black and White Adolescents. Intelligence. Vol. 20.
s. 13.
137 Darwin, C. (1874). The Descent Of Man, 2nd Edition. London: John Murray. s. 1-82.
138 Whitney, G. (1996). The Return of Racial Science. Contemporary Psychology. Vol.
41. s. 189-191.
139 Rushton, J. P. & Ankney, C. D. (1996). Brain Size and Cognitive Ability: Correlations
with Age, Sex, Social Class and Race. Psychonomic Bulletin And Review. Vol. 3.
s. 21-36.
140 Jensen, A. & Johnson, F. (1994). Race and Sex Differences in Head Size And IQ.
Intelligence. s. 9-333.
141 Connolly, C. J. (1950). The External Morphology of The Primate Brain. Springfield,
Illinois.
142 One Flew Ower The Cuckoo’s Nest (1975). Milos Forman. United Artists Cinema.
143 Frances (1982). Graeme Clifford. Brooks Films.
144 Halstead, Ward C. (1947). Brains And Intelligence. Chicago. p.49
145 Connolly, C.J. (1950). The External Morphology of The Primate Brain.
146 Plomin, R., Defries, J.C., McClearn, G.E., & Rutter, M. (1997). Behavioral Genetics (3rd. Ed.). New York: W. H. Freeman.
147 Sherman, S. L., Defries, J. C., Gottesman, I. I., Loehlin, J. C., Meyer, J. M., Pelias, M. Z., Rice, J. & Waldman, I. (1997). Behavioral Genetics ’97: ASHG Statement. Recent Deveploments in Human Behavioral Genetics: Past Accomplishments And Future Directions. American Journal Of Human Genetics. s. 60. s. 265-1275.
148 Rector, R. (1991). Food Fight. Policy Review Vol. 58. s. 1-46
149 Banfield E. (1974). The Unheavenly City Revisited. Boston, Massachusetts: Little Brown.
150 Rector R. & McLaughlin M. N. D. (1992). A Conservative’s Guide To State Level Welfare Reform. Washington, DC: The Heritage Foundation.
151 Banfield, E. (1974). The Unheavenly City Revisited. Boston: Little Brown.
152 Bayley, N. (1995). Comparisons Of Mental And Motor Test Scores For Ages 1-15 Months By Sex, Birth Order, Race, Geographical Location, and Education Of Parents. Child Development. vol. 36. s. 379-477.
153 Rushton, J. P. (1995). Race And Crime: An International Dilemma. Society. s. 2, 37-41.
154 Raine, Adrian. (1993). The Psychopathology of Crime: Criminal Behavior as a Clinical Disorder. San Diego: Academic Press.
155 Raine, Adrian, Editor (1997). Biosocial Bases of Violence. New York: Plenum Press.
156 Raine, A., Bushbaum, M., & LaCasse, L. (1997). Journal Of Biological Psychiatry Vol. 42. September 15. s. 95-508
157 Hamilton, W. D. (1964). The Genetical Theory of Social Behaviour, I, Ii. Journal Of Theoretical Biology 7:1. s. 2.
158 Plomin, R. Lichtenstein, P., Pedersen, N., McCleran, G.E., & Nesselroade, J. R. (1990). Behavioral Genetics: A Primer (2nd ed.). San Francisco: Freeman.
159 Rushton, P.P., Fulker, D.W., Neale, M. C., Nias, D. K. B., & Eysenck, H.J. (1986). Altruism and Aggression: The heritability of individual differences. Journal of Personality and Social Psychology, 50. s. 1192-98.
160 Tellegen, A., Lykken, D. T., Bouchard, T. J., Jr. Wilcox, K. J., Segal, N. L., & Rich, S. (1988). Personality Differences of Twins Reared Apart and Together. Journal of Personality and Social Psychology, 54. s. 1031-1039.
161 Floderus-Mnyrhed, B., Pederson, & Rasmuson, J. (1980). Assessment of Heritibility for Personality Based on a Short Form of the Eysenek Personality Inventory: A Study of 12,898 Twin Pairs. Behavioral Genetics, 10, s. 153-63.
162 Keller, L. M., Bouchard, T. J., Fr., Arvey, R. D., Segal, N. L. & Dawis R. V. (1992). Work Values: Genetic and Environmental Influences. Journal of Applied Psychology. 77. s. 79-88.
163 Bouchard, T. J., Jr., (1984). Twins Reared Together and Apart: What They Tell Us about Human Diversity in S.W. Fox (Ed.), Individuality and Determinism. New York: Plenum.
164 Dreger R. & Miller, K. (1960). Comparative Psychological Studies of Negroes and Whites in the United States.Psychological Bulletin Vol. 57. s. 61-402.
165 Kochman, T. (1983). Black And White Styles In Conflict. Chicago: University Of Chicago Press. s. 1-34, 106-110.
166 Gynther M. (1972). White Norms And Black MMPI’s: A Prescription For Discrimination. Psychological Bulletin Vol. 78. s. 86-402.
167 Mischel, W. (1961). Preference for Delayed Reinforcement: An Experimental Study of Cultural Observation.Journal Of Abnormal And Social Psychology Vol. 62:1. s. 7.
168 Banfield, E. (1970). The Unheavenly City: The Nature And Future Of Our Urban Crisis. Boston: Little Brown.
169 Banfield, E. (1974). The Unheavenly City Revisited. Inability To Defer Gratification, Extreme Present Orientation. Boston, Little Brown.
170 Ross, R., Bernstein, L. Judd, H. Hanish, R. Pike, M. And Henderson, B. (1986). Serum Testosterone Levels In Healthy Young Black And White Men. Journal Of The National Cancer Institute. Vol. 76. s. 5-48.
171 Rushton J. Philippe. (1995). Race And Crime: An International Dilemma. Society. 32. s. 7-41.
172 Draper, P. (1989). African Marriage Systems: Perspectives From Evolutionary Ecology. Ethology And Sociobiology. 10. s. 45-169.
173 Montagu, Ashley. (1945). Man’s Most Dangerous Myth: The Fallacy Of Race. New York: Columbia University Press.
174 Diamond, J. (1994). Race Without Color. Discover Mag. November.
175 Cavalli-Sforza L., Menozzi, P. & Piazza (1994). The History Geography Of Human Genes. Princeton, NJ: Princeton University Press.
176 Caccone, A. & Powell, J. (1989). DNA Divergence Among Hominoids. Evolution 43. s. 25-942.
177 Gibbons A. (1990). Our Chimp Cousins Get That Much Closer. Science. 250. s. 76.
178 Gibbons A. (1995). Out Of Africa At Last? Science. 267. s. 272-1273.
179 J. Phillippe Rushton, (1996). Race Is A Biological Concept.
180 J. Phillippe Rushton, (1996). Race Is A Biological Concept.
181 Lynn, R. (1991). The Evolution Of Racial Differences In Intelligence. Mankind Quarterly. 31. s. 9-121.
182 Krantz, G. S. (1980). Climatic Races And Descent Groups. North Quincy: Christopher Publishing House.
183 Baker, J. R. (1974). Race. Oxford: Oxford University Press.
184 Robins, A.H. (1991). Biological Perspectives On Human Pigmentation. Cambridge: Cambridge Univesity Press.
185 Coon, C.S. (1965). The Living Races Of Man. New York: Alfred A. Knopf.
186 Coon, C.S. (1967). Story Of Man. Harmondsworth: Penguin.
187 Coon, C.S. (1962). Origin Of The Races. Knopf.
188 Coon, C.S. (1972). The Races Of Europe. Westport, CT: Greenwood Press.
189 Coon, C.S. (1971). The Hunting Peoples. Boston: Little Brown.
190 Coon, C.S. (1982). Racial Adaptation. Chicago: Nelson-Hall.
191 Lee, R. B. & DeVore, I. (1968). Man The Hunter, Chicago: Aldine.
192 Nelson, R. K. (1969). Hunters Of The Northern Ice. Chicago: University Of Chicago Press.
199 Trivers, Robert (1986). Social Evolution. Benjamin.
200 Buss, David (1992). The Evolution Of Desire. Basic.
201 Symons, Donald (1979). The Evolution Of Human Sexuality. Oxford.
202 Detroit News Wire Service (1991). U.S. Syphilis Cases At Highest Level Since ’49. Detroit News. May 17.
203 Reid, Alexander (1990). Rate Of Ilness From Sex Rises in Teenagers. Boston Globe. April 11. p..
204 Stolberg, Sheryl Gay (1998). Epidemic Of Silence: A Special Report. Eyes Shut, Black America Is Being Ravaged By Aids. New York Times. June 29. p.
205 Koh, Eun Lee (1998). Survey Says Hispanics See Aids As Major Threat To Public Health. San Antonio Express-News. May 2. 10A.
206 Stolberg, Sheryl Gay (1998). Epidemic Of Silence: A Special Report. Eyes Shut, Black America Is Being Ravaged By Aids.
207 Miller, E. (1995). Environmental Variability Selects For Large Families Only In Special Circumstances: Another Objection To Differential K Theory. Personality And Individual Differences. Dec. 19:6. s. 3-918.
208 Miller, E. (1991). Climate And Intelligence, Mankind Quarterly. Fall/Winter. Vol. XXXII No. 1-2, s. 27-132.
210 Jerison, Herold. (1973). Evolution Of The Brain And Intelligence. Academic Press.

Mitä haittaa mustista on länsimaisessa yhteiskunnassa?

MATALAMPI ÄLYKKYYS ITSESSÄÄN ON HAITTA

Matala älykkyys johtaa huonoon ammatilliseen uraan, työttömyyteen ja todennäköisemmin tulonsiirroilla (työttömyyskorvaus, sosiaaliavustukset) elämiseen sekä rikollisuuden ja köyhyyden lisääntymiseen yhteiskunnassa. Tiedetään myös, että valtioiden bruttokansantuote korreloi vahvasti väestön keskimääräisen älykkyyden kanssa (linkki).

Älykkyystaso periytyy jälkipolville. Mustilla on sukupuolinen aktiviteetti suurempaa ja dominoiva luonteenpiirre on yleisempää, mikä johtaa suhteelliseen etuun sukupuolipartnereita hankkiessa. Lisäksi tiedetään, että valkoisista n. neljännes omaa syyrjäänvetäytyvän (=ujon) luonteen, mikä on suhteellinen haitta lisääntymiseen. Negroidien raskausaika on hiukan lyhyempi ja sukukypsyys saavutetaan varhemmin. Siten negroidiperäiset geenit yleistyvät yhteiskunnassa suhteellisesti nopeammin.

Lisäksi tilastoissa on havaittu, että älykkyyden periytyminen ei yleensä ole vanhempien keskiarvo, vaan vanhempien ja rodun keskimääräinen älykkyys. Kyseessä ns. regression to mean ilmiö . Tämäkin seikka tukee mustien ja valkoisten älykkyyseron geneettistä alkuperää.

Seuraavassa esimerkkejä periytyvyydestä. Tosin huomattava, että hajonta on yksittäisen lapsen kohdalla suurta kumpaankin suuntaan, mutta jos lapsia on useita, näiden keskimääräinen älykkyys voidaan suhteellisen luotettavasti ennustaa.

-afrikkalainen negroidi mies ÄO 100+ valkoinen nainen ÄO 100
——–> lapsilla keskimääräinen ÄO 92

-valkoinen mies ÄO 100 +valkoinen nainen ÄO 100
——-> lapsilla älykkyys keskimäärin ÄO 100

-afrikkalainen negroidi mies ÄO 100+ afrikkalainen negroidi nainenÄO 100
——–> lapsilla keskimääräinen ÄO 85

-valkoinen mies ÄO 160 +valkoinen nainen ÄO 140
——-> lapsilla älykkyys keskimäärin 125

-valkoinen mies ÄO 80 +valkoinen nainen ÄO 80
——-> lapsilla älykkyys keskimäärin 90

-afrikkalainen negroidi mies ÄO 80+ afrikkalainen negroidi nainen ÄO 80
——–> lapsilla keskimääräinen ÄO 75

–

HUONO OPINTOMENESTYS

Mustien opintomenestyksestä kouluissa ja yliopistoissa on runsaasti tutkimuksia, joissa on vakioitu mm. oppilaiden sosioekonomiset taustat, mutta silti erot valkoisiin ovat erittäin suuret. Mustat pärjäävät koulussa ajan kuluessa luokka luokalta heikommin ja heikommin verrattuna valkoisiin tai aasialaisiin (1. Fryer& Levitt 2004, 2. Finch &Co 2002, 3. Green &Co 2007). On myös havaittu, että köyhien valkoisten lapset pärjäävät koulussa paremmin kuin varakkaiden värillisten lapset (linkki). Yliopistossa erot säilyvät, vaikka mustista selvästi pienempi prosentti hakeutuu/pääsee yliopistoon. Esimerkiksi Louisianan yliopistossa vain viidesosa mustista pääsee ensimmäisellä kerralla läpi loppukokeen, kun taas vastaavasti valkoisista yli puolet läpäisee sen ensimmäisellä kerralla (4. Pierre &Co 1997).

Mustista oppilaista aiheutuukin häiriötä koulussa. Asiasta onkin käyty kiistaa , mm. valkoiset vanhemmat eivät tunnetusta syystä halua lapsiaan kouluun, jossaon paljon mustia. Lisätietoa tässä ja tässä.

Myöhemmin huono opintomenestys johtaa todennäköisemmin työttömyyteen ja yhteiskunnan tuilla elämiseen. Tämä onkin vahvistettavissa erilaisista tilastoista USA:ssa ja Euroopassa.

Myös heikkolahjaisille tarkoitetussa tukiopetuksessa mustat ovat luonnollisesti yliedustettuina (linkki).

RIKOLLISUUS

Yleisesti tiedetään, että matala älykkyysosamäärä korreloi vahvasti rikollisuuden kanssa. Lisäksi on todettu, että vastaavan matalan älykkyyden omaavaan valkoiseen väestöön verrattuna mustat tekevät silti yli kaksi kertaa enemmän rikoksia . Siis yksistään matalampi älykkyys ei selitä mustien suurempaa rikollisuusaktiviteettia. Yksi selitys on, että mustien keskuudessa psykopatiaa esiintyy enemmän (linkki).

Värillisten rikostilastot ympäri maailmaa ovat järkyttävää luettavaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa negridirotuun kuuluvan todennäköisyys joutua vankilaan elämänsä aikana on n. 20%, valkoisilla vastaava n. 3% . Yhdysvaltojen vankimäärästä kaksi kolmannesta on etnisiä tai rodullisia vähemmistöjä. Negridirotuun kuuluva syyllistyy väkivaltarikokseen kymmenenkertaisella todennäköisyydellä verrattuna valkoiseen (1. U.S. Department of Justice · Office of Justice Programs Bureau of Justice Statistics Criminal Offenders Statistics).

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana väkivaltarikollisuus on kasvanut yli neljä kertaa enemmän kuin väestö. Mustat nuoret (alle 18-vuotiaat) ovat väkivaltaisempia kuin aikaisemmat sukupolvet ja heidät tullaan pidättämään 12 kertaa todennäköisemmin murhasta kuin valkoiset nuoret.

Lähes kaikki seuraavista luvuista puhuvat omaa kieltään, eikä niitä ole julkaistu julkisesti Amerikassa:

* Viimeisimmän USA:n oikeusministeriön rikosten uhreja koskevan katsauksen mukaan Yhdysvalloissa tehdään vuosittain 6,6 miljoonaa väkivaltarikosta (murha, raiskaus, pahoinpitely ja aseellinen ryöstö), joista noin 20% – 1,3 miljoonaa – on rotujenvälisiä rikoksia.

* Vuonna 1993 julkaistu ”Väkivaltarikos-tutkimuksen kohokohdat 20 vuoden ajalta” -raportin mukaan lähes kaikki rotujenvälisten rikosten uhreista – noin 90% – on valkoisia.

* Vuosittain mustat amerikkalaiset murhaavat, ryöstävät, pahoinpitelivät tai raiskaavat lähes miljoona valkoista amerikkalaista. Saman tutkimuksen mukaan valkoiset murhaavat, ryöstävät, pahoinpitelevät tai raiskaavat samana ajanjaksona n. 120 000 -140 000 mustaa.

* Täten mustat tekivät 7,5 kertaa enemmän rotujenvälisiä rikoksia kuin valkoiset, vaikka mustan väestön osuus on vain 1/7 valkoisesta väestöstä. Kun nämä rikosluvut suhteutetaan jokaista maan asukasta kohden, ne paljastavat silmiinpistävän eron: mustat tekevät yli 50 kertaa enemmän väkivaltaisia rodullisia rikoksia kuin valkoiset.

* FBI:n viimeisimmän murhia käsittelevän raportin mukaan suurin osa rotujenvälisten murhien asetelmista ovat sellaisia, joissa hyökkääjät ovat mustia ja uhrit valkoisia. Mustat murhaavat 18 kertaa enemmän valkoisia kuin valkoiset mustia.

Nämä henkeäsalpaavat rikostilastolliset eroavaisuudet alkoivat ilmaantua 1960-luvun puolivälissä, jolloin alkoi jyrkkä mustien valkoisia vastaan tehtyjen rikosten kasvu. Tämä yhtäkkinen kasvu ei tapahtunut sattumalta, vaan se vastaa täsmälleen modernin kansalaisoikeusliikkeen syntyajankohtaa.

Vuodesta toiseen tapahtunut kumulatiivinen vaikutus on ollut hämmästyttävä. Oikeusministeriön ja FBI:n tilastot osoittavat, että vuosien 1964 ja 1994 välillä tehtiin yli 25 miljoonaa väkivaltaista rotujenvälistä rikosta, joissa tyrmistyttävän usein rikoksentekijä on ollut musta ja uhri valkoinen. Yli 45 000 ihmistä on kuollut rotujen välisissä väkivallanteoissa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Vietnamin sodassa kuoli 58 000 amerikkalaista ja Korean sodassa 34 000.

Kun mukaan lasketaan väkivallattomat rikokset (murtovarkaudet, varkaudet, autovarkaudet ja henkilökohtaiset varkaudet) on kumulatiivinen kokonaismäärä hämmästyttävä. Yhdysvaltain rikostilastovirastosta sanotaan, että USA:ssa tehtiin vuonna 1992 peräti 27 miljoonaa väkivallatonta rikosta ja tilastojen mukaan 31 % ryöstöistä on sellaisia, joissa ryöstäjä on musta ja ryöstön kohde valkoinen (päinvastaisia tapauksia on vain 2%).

Kun kaikki rikosluvut on laskettu, ilmenee, että mustat amerikkalaiset ovat tehneet vähintään 170 miljoonaa rikosta valkoisia amerikkalaisia vastaan viimeisen 30 vuoden aikana. Se on suurin selvästi havaittavissa oleva katastrofi Amerikan elämälle ja Amerikan ihanteille sitten toisen maailmansodan.

Viimeisimmät USA:n rikostilastot löytyy Oikeusministeriön tilastoista ( U.S. Department of Justice · Office of Justice Programs Bureau of Justice Statistics Criminal Offenders Statistics, http://www.ojp.usdoj.gov/bjs/crimoff.htm)

Samankaltaista havaintoja voidaan tehdä Euroopassa ja myös Suomessa asuvista Somaleista, joista meidän valtamedia Pravda (http://www.hs.fi/ ) etunenässä vaikenee. Somali ryöstää 100 kertaa todennäköisemmin kuin alkuperäissuomalainen (http://www.optula.om.fi/uploads/nul786y.pdf).

Kaikki nämä tosiasiat, jotka tässä esitetään johtaisivat siihen, että artikkelin kirjoittaja leimattaisiin rasistiksi. Mediat näet pitävät parempana ylläpitää holhoavaa kaksinaamaisuutta uutisoidessaan mustista.

MUSTIEN KÄYTTÄYTYMINEN KATASTROFITILANTEISSA

Alueilla, joilla asukkaat ovat enimmäkseen valkoisia tai aasialaisia, tarina on melko lailla sama luonnonkatastrofeissa:

Tragedian keskellä ihmiset vetävät yhtä köyttä ja tekevät mitä pitää tehdä auttaakseen hädänalaisia, jatkavat elämää ja jälleenrakentavat.

Mustan enemmistön New Orleansissa tilanne oli kokonaan erilainen. Sankaruuden peitti eläimellinen pahuus. Suurin osa valkoisista ja neuvokkaammat ei-valkoiset ottivat vakavasti neuvon lähteä evakkoon tehden normaalisti 70-prosenttisesti mustasta kaupungista lähes 100-prosenttisesti mustan.

Vähemmän pätevä ei-valkoinen kaupunginhallitus oli täysin varautumaton tähän pitkään ennustettuun hätätilaan eikä ”pakollinen” evakuointi ollut pelkästään hampaaton vaan sadat koulubussit, joita olisi voitu käyttää tuohon tarkoitukseen seisoivat tyhjän panttina ja joutuivat asteittain veden alle niin, että monet alaluokan joukossa, jotka halusivat lähteä, eivät voineet niin tehdä.

Sillä aikaa kun kuljetushomma saatiin jotenkin kuntoon, kaupunki kertoi kaikille, että he saavat suojan valtavalla Superdome-urheilustadionilla. Suoja tuskin on sopiva sana tähän: Dome, joka on monella tapaa arkkitehti- ja insinööritaidon ihme, muuttui vain muutamassa päivässä mogadishumaiseksi tappo- ja raiskauskentäksi:

Häkellyttävä saastaisuudessaan, alennustilassaaan, laittomuudessaan ja kuolemassaan. Silminnäkijäkertomuksia luettavissa tässä ja tässä. Valtamedia vaikenee ja salailee tapahtumia!

Domen ulkopuolellakaan eivät asiat olleet juuri sen paremmin mustien tappajien ja aseistautuneiden sotapäälliköiden — joista jotkut pitivät poliisin tai FEMA:n univormuja — tuhotessa maisemaa, josta nousi savu horisonttiin, joka sekään tosin ei riittänyt peittämään mätänevien ruumiiden löyhkää, joita ei koskaan täysin peitetty.

Valkoiset miehet, naiset ja lapset, jotka olivat loukussa tuossa kauhussa —- elivät maanpäällisessä helvetissä neekereiden ryöstäessä, raiskatessa ja pahoinpidellessä villipetolauman lailla.

Järjestäytyneen yhteiskunnan muuttuessa toimintakyvyttömäksi New Orleans suistui ilman välivaiheita Afrikkalaiselle ominaiselle sotaherrojen ja klaanipäälliköiden yhteiskunta-tasolle, jossa röyhkeys ja väkivaltaisuus olivat ainoa auktoriteetti.

Mustille tyypillinen lauma muodostui, ja huomasi että ”meille ei kukaan voi mitään, emmekä jää kiinni”. Loppu onkin sitten rutiinia.

Lisätietoa:

http://www.stormpages.com/eurooppa/superdome.htm

Julkaisuita.
1. The Black-White Test Score Gap Through Third Grade. Roland G. Fryer, Jr, Steven D. Levitt (2004). American Law and Economics Review ,Volume 8, Number 2 , Pp. 249-281

2. Differential test performance in the American educational system: the impact of race and gender – Statistical Data Included. by Stephen J. Finch, Harvey A. Farberman, Jordan Neus, Richard E. Adams, Deirdre Price-Baker (2002) Journal of Sociology and Social Welfare, Sept, 2002

 The Whole Truth and Nothing But The Truth?: African American Students and University… Green et al. Journal of Black Studies.2007; 37: 655-676

John Pierre et al., Racial Disparities in Bar Examination Performance: An Hypothesis, 40 Louisiana Bar Journal 483 (February 1993)

Miten Mustien heikompi älykkyys ilmenee yhteiskunnassa?

Jokainen ymmärtää, että yhteiskunta pysyy pystyssä, kun ihmiset käyvät töissä tunnollisesti, maksavat laskunsa ja veronsa sekä muutenkin noudattavat lakia. Pieni prosentuaalinen vähenemä näihin velvollisuuden suorittamiseen laajassa mittakavassa johtaa suuriin muutoksiin ja yhteiskunnan perusteet alkavat rapista.

Kun tänne päästetään tehokkaasti lisääntyviä ihmisiä, joiden tilastollisesti tiedetään muualla maailmassa päätyvän yhteiskunnan pohjasakaksi, on ilmiselvää, että näin kerjätään vain vaikeuksia.

Vaikka allaolevat artikkelit ovat enemmänkin mielipidekirjoituksia ja kärkkäitä sellaisia, ovat ne hyvin kuvaavia ja mielestäni oikeaan osuvia. Poikettakoon tässä suhteessa tiukasta tieteellisestä asialinjasta tässä sivustossa. Kirjoittaja on edesmennyt William Pierce.

Tri. Willian L. Pierce

SIVILISAATION JUURET

Ihmisen älykkyydellä on enemmän kuin vain yhdet kasvot. Suhteellinen kehityksen aste vaihtelee yksilöiden ja, mikä tärkeämpää, rotujen välillä. Valkoisten amerikkalaisten on opittava erottelemaan älykkyyden eri puolten välillä – mikä tarkoittaa kykyä erotella ulkonaisten seikkojen ja ytimen välillä – ja heidän on ymmärrettävä, että se on pelkästään tämä sisällöllinen tekijä, joka ravitsee heidän sivilisaationsa juuria.

Avaa paikallisen televisiokanavan uutisohjelma missä tahansa tämän maan suuressa kaupungissa ja todennäköisyys on hyvin suuri, että näet ja kuulet vähintään yhden mustan uutistenlukijan kertovan mitä maailmalla on tapahtumassa. Hän on pukeutunut aivan samoin kuin valkoiset uutistenlukijat ja useimmissa tapauksissa ääntäminen on niin samanlaista, että sulkemalla silmäsi voit kuvitella kuuntelevasi valkoista henkilöä. Kevyesti mukautuvilla äänensävyillä musta uutistenlukija kertoo sinulle Yksityiskohtia uusimmasta talousskandaalista kaupungintalolla, antaa sinulle virkistävän selostuksen tulevista kulttuuritapahtumista ja ehkäpä tarjoaa sinulle sanan tai pari yleisestä moraalin tasosta. Koskaan hän ei kompuroi vaikeiden sanojen ääntämisessä tai sorru sopimattomiin sanontoihin. Ja ohjelman lopuksi hän ottaa osaa muiden ankkurien kanssa käytävään muutaman sekunnin kevyeen keskusteluun, ja sinä voit vain vaivoin olla tulematta siihen johtopäätökseen, että ainoa ero mustan ja hänen valkoisten kollegojensa välillä on ihon pigmentaatiossa. Se on tietenkin vakaumus johon ohjelman tuottajat ja ohjaajat haluavatkin sinun päätyvän. Se on vakaumus, joka on suuresti erilainen, kuin suurimmalla osalla valkoisista amerikkalaisista oli vain sukupolvi aiemmin. Silloin vallitseva kuva mustista oli henkilöinä, joille vaivoin voitiin opettaa kuinka kengännauhat
sidotaan tai kuinka polkupyörällä ajetaan, vielä vähemmän henkilöinä jotka pystyvät lukemaan uutisia. Mustat, jotka palkattuina uutistenlukijoiksi todennäköisesti tulisivat uutisstudiolle myöhässä ja humalassa, pukeutuneena oranssiin ja pinkkiin ja Kaikessa komeudessaan ylpeänä sopertelisivat maailmalle: ”Eikö o hieno, neekeri tämmös hommas?”

Tämä on yksinkertaistettu kuva, mutta niin on myös se kuva, minkä tämän päivän mediajohtajat ovat luoneet. Mustan voi opettaa lukemaan uutisia, tekemään työnsä ajoissa (ja selvänä), sekä puhumaan ja käyttäytymään kuin valkoiset. Mutta erot valkoisten ja mustien välillä säilyvät ihoa syvemmällä ja niiden, jotka ovat kiinnostuneet läntisen sivilisaation säilymisestä, täytyy täysin ymmärtää nämä erot.

Erot, mistä on eniten keskusteltu, on keskimääräinen ero älykkyysosamäärissä valkoisten ja mustien välillä. Yhdysvaltojen musta väestönosa säännönmukaisesti saa viisitoista prosenttia huonompia tuloksia älykkyystesteistä kuin valkoinen väestönosa. Vaikka mustan voi opettaa lukemaan, ei oppiminen käy yhtä helposti mustalta kuin valkoiselta.

Mutta on lisäksi laadullisia eroja mustien ja valkoisten älykkyyksien välillä, eroja, jotka ovat itse asiassa merkittävämpiä kuin pelkkä ero keskimääräisessä älykkyysosamäärässä. Mustat, toisin sanoen, eivät ole pelkästään hitaampia oppimaan – Keskimäärin – kuin valkoiset, vaan mustat – kaikki mustat – omaavat ajatteluprosessin, joka on laadultaan eroavainen verrattuna valkoisten ajatteluprosesseihin.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista huomata, että väite testien rakenteellisesta sopimattomuudesta mustille, jolla liberaalit selittelijät ovat yrittäneet häivyttää pois mustien alhaisia älykkyysosamääriä, on osittain oikea. Mutta he erehtyvät Väittäessään testien sopimattomuuden olevan luonteeltaan oleellisesti kulttuurillista. Mustat, joiden kulttuurillinen ympäristö ei oleellisesti eroa valkoisten ympäristöstä, saavat silti huonompia pisteitä kuin valkoiset. Älykkyystestit ovat puolueellisia mustia vastaan siinä, että ne edellyttävät abstraktia hahmottamiskykyä. Pelkästään muistia vaativien asioiden hallinnassa, Kuten esimerkiksi aritmetiikassa tai tavaamisessa, kunnolla motivoitunut musta voi pärjätä yhtä hyvin kuin valkoinen. Kyseen ollessa tehtävistä, jotka vaativat päättelykykyä, mustien suoritukset jäävät niin paljon valkoisista jälkeen, että suorituksia on vaikea verrata samalla asteikolla.

Perus-älykkyystestit ennemminkin kätkevät kuin paljastavat niitä mielen eroavaisuuksia, jotka vallitsevat valkoisten ja mustien välillä, siinä mielessä, etteivät ne täysin mittaa abstraktia päättelykykyä. Luetun-ymmärtämis -testi, esimerkiksi, joka Muodostaa suuren osan monista älykkyystesteistä, mittaa sekä muistia että päättelykykyä. Jos testit mittaisivat pelkästään Päättelykykyä, tulosten keskiarvo -erot valkoisten ja mustien välillä olisivat paljon suuremmat kuin viisitoista prosenttia.

Tämä mustien kyvyttömyys miettiä päättelemällä ja käsitellä abstrakteja käsitteitä nähdään lähes täydellisenä mustien puuttumisena sellaisista ammateista, joissa tarvitaan kaikkein eniten kykyä abstraktiin ajatteluun: fysiikassa ja Matematiikassa, esimerkiksi. Hallituksen kiintiöt ovat saaneet aikaan terävän kasvun mustien määrässä amerikkalaisissa collegeissa ja yliopistoissa kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ja mustat opiskelijat ovat tulvineet ei-tieteellisille aloille, mutta tiede-aineet ovat säilyneet lähes valkoisina. Saatat nähdä mustan ydinfyysikon televisiossa, mutta tosielämässä ainoat mustat, jotka löydät fysiikan laboratorioista, ovat siellä talonmiehinä ja teknikkoina – eivätkä monet mustat teknikot ole edes päteviä ammattiinsa.

On epäonnemme, että moni valkoinen on jättänyt huomioimatta tämän mustien puutteen, mutta tähän on helppo löytää syy: monella meistä on yksinkertaistettu käsitys ihmisälykkyydestä. Me ajattelemme, että on ihmisiä, jotka ovat ”hidasälyisiä” ja toisia jotka ovat ”teräviä”. Jos ihminen on ”hidasälyinen”, hän on tuppisuinen ja siivoton, hänen puheensa on hidasta, ja hänen sanastonsa on rajoittunutta. Mielikuvamme hänestä on henkilöitynyt kylän idiootin stereotypiaan. Lisäksi me ajattelemme, että
”terävä” henkilö on joku vilkaspuheinen, jolla on hieno ulkoasu. Televisio on opettanut meille, että perinteinen mustien luokittelu kylän idiooteiksi on väärä. Joten nyt monet meistä tekevät päinvastaisen virheen ja olettavat mustien olevan suunnilleen yhtä teräviä kuin valkoiset, koska monilla heistä on vikkelä kieli ja siisti ulkoasu.

Ihmisälykkyys on monikasvoinen asia. Sitä ei voida luokitella sellaisilla termeillä kuin ”hidasälyinen” tai ”terävä”. Hyvä muisti ja terävä kieli – esimerkiksi kaikki se, mistä löysästi käytetään nimitystä ”kielelliset taidot” – eivät ole suhteessa abstraktien ongelmien ratkaisukyvyn kanssa.

Edellinen ja jälkimmäinen ovat erillisiä ja toisistaan riippumattomia älykkyyden osa-alueita. Edellinen on se, mitä helposti huomioimme, mutta se on tämä jälkimmäinen, jolle sivilisaatiomme on rakentunut. Ja jälkimmäinen on pitkälti rodullinen ominaisuus.

Se, että kyvykkyys abstraktiin ajatteluun on tiukasti rodullinen ominaisuus, ei ole salaisuus. Anatomit ovat olleet vuosia tietoisia rakenteellisista eroista mustien ja valkoisten aivojen välillä. Lisäksi neurologit ja psykologit tietävät nykyään, että ne ovat juuri ne osat aivoissa, joissa tapahtuu abstrakti ajattelu, missä mustien aivot ovat kehittymättömämpiä kuin valkoisten aivot.

Koska mustat eivät kärsi vastaavasta vajeesta verbaalisten kykyjen kehittämisessä, näemme helposti tasavertaisuutta siellä, missä sitä ei todellisuudessa ole ja lisäksi yritämme selittää kiusalliset tosiasiat, kuten mustien alhaiset älykkyysosamäärät, kulttuurisista eroista johtuviksi.

Virhe oletettaessa mustat älyllisesti tasavertaisiksi valkoisten kanssa sillä perusteella, että musta uutistenlukija on yhtä taitava kuin valkoinenkin, on yksi osoitus yleisestä taipumuksesta keskittyä ulkoiseen tyyliin sisällön sijasta. Taipumuksemme keskittyä ulkoisiin seikkoihin sisäisten sijaan ei rajoitu pelkästään mustien älykkyyden ymmärtämiseen vaan ulottuu myös itsemme ymmärtämiseen sekä käsitteeseen edistymisestämme. Suuri osa tästä ongelmasta johtuu korkeamman koulutuksen puutteista. Elämme massakoulutuksen aikaa, millä vallitsevana mielipiteenä on, että jokainen, mukaan lukien kylän idiootti, on kyvykäs ja oikeutettu neljän vuoden yliopistokoulutukseen. Tämä mielipide on syntynyt samasta idioottimaisesta tasa-arvo -maniasta, joka on luonut perustan monelle oudolle rotupolitiikalle nykyään.

Yliopiston tehtävänä on tuottaa tiedemiehiä eikä yhteiskunta tarvitse tai kestä kuin pienen määrän sellaisia henkilöitä. voidaan myös mainita, että luonnollinen sopivan aineksen määrä, mitä tiedemiesten syntymistä varten tarvitaan, on suhteellisen alhainen missä tahansa normaalissa yhteiskunnassa. Tämän tehtävän lisäksi on tarvetta monien ammattien edistyneelle opetukselle: esimerkiksi insinööreille ja lääkäreille. Tietenkin jokaisen kansalaisen tulisi osata sivistyneen elämän perustaidot, kuten lukeminen, äidinkieli, kirjoittaminen, laskuoppi sekä ala-asteen tiede-opetus. Tämän lisäksi heillä tulisi olla riittävä tuntemus kansansa historiasta, kulttuurista sekä sosiaalisista ja poliittisista instituutioista, jotta heillä voisi olla voimakas identiteetti. Tämä väistämättä tarkoittaa historian, kirjallisuuden ja kansalaistaidon opiskelua.

Mutta ei ole välttämätöntä tai tervettä lähettää suurta joukkoa maan nuorisosta neljäksi vuodeksi yliopistoon pelkästään siksi, että he kuluttaisivat neljä vuotta kasvamiseen ennen tuottavan elämän aloittamista. Ja on erityisen vahingollista ottaa miljoonia nuoria miehiä ja naisia, joiden luonnolliset kyvyt parhaiten sopivat yksinkertaiseen käsin tehtävään työhön, neljäksi vuodeksi istumaan yliopiston luentosaleihin osallistuakseen mielenkiinnottomaan opiskeluun, joka kulminoituu merkityksettömään
tutkintoon ja joka on peruste sille, että käsin tehtävä työ on muka heille sopimatonta.

Kaksitoista vuotta peruskoulun ja lukion tai ammattikoulun opintoja oikein organisoituina ovat riittäviä kaikille muille paitsi pienelle osuudelle kansakunnan nuorisosta. Tosiasia, ettei lukioistamme valmistu riittävästi kyvykkäitä oppilaita, vaan oppilaita, joilla ei ole riittäviä perustaitoja sivistyneeseen elämään eikä vahvaa kansallista ja rodullista identiteettiä,
ei ole mikään syy korvata puutteita neljällä lisävuodella. Sen sijaan se on syy uudelleen-organisoida koko perus- ja ammattikoulumme sekä lukiomme. Paljon muuta tärkeää voitaisiin sanoa tästä erityisen merkittävästä aiheesta, mutta oleellinen huomio, jonka haluamme tuoda esille tässä on se, että luonnoton ja epärealistinen kehitys joka on tullut koulutusjärjestelmässämme vallitsevaksi antaa epärealistisen maailmankuvan. Tehdäksemme korkeamman asteen koulutuksen mahdolliseksi, jotta kuka tahansa, musta tai valkoinen, voisi suorittaa yliopistotutkinnon, meidän on ollut pakko muuttaa koko korkeamman asteen koulutuksen merkitys. Meidän on ollut pakko valita ulkoiset seikat sisällön sijaan. Itse asiassa olemme oppineet asettamaan ulkoisen olemuksen sisällön edelle.

Nykyään on vallalla ennakkoluuloja, joiden mukaan vastustetaan mielen täyttämistä kaikenlaisilla asiaan liittyvillä vaikeilla yksityiskohdilla oppiaineessa, oli kyse sitten matematiikasta tai historiasta. Se muistuttaa liian paljon fyysistä työtä. Sen sijaan, että opeteltaisiin yksityiskohtia, katsotaan yleiskuvaa. Annamme kympin oppilaalle, joka osaa puoli tuntia kertoa läntisen sivilisaation historiasta tai integraalilaskennasta, muttei osaa varmuudella sanoa millä vuosisadalla gootit murskasivat hunnien vallan Länsi-Euroopassa (tai tärkeämpänä asiana sitä, mitkä olivat näiden kahden kansan rotuominaisuudet) ja joka ei osaa antaa oikeata numeerista vastausta sanallisessa muodossa annettuun tehtävään, mikä edellyttääi oikean
integraalilaskutoimituksen rakentamista. Me olemme siis siirtäneet painotuksen analyyttisten kykyjen kehittämisestä verbaalisten kykyjen kehittämiseen. Me olemme vaihtaneet ongelmanratkaisemisen retoriikkaan – sisällön tyyliin.

Eikä suurin osa meistä ymmärrä sitä – kaikkein vähiten ne, jotka ovat kaikkein läheisimmin mukana muutoksessa. Mies tai nainen, joka on kuluttanut neljä vuotta oppiakseen keskustelemaan sujuvasti monista eri asioista, ei ole halukas hyväksymään faktaa omasta tietämättömyydestään tai faktaa sujuvasti puhuvan mustan uutistenlukijan rotupohjaisesta huonommuudesta.

Tämä tyylin korostus yli sisällön johtaa, kuten mainittu, vääristyneeseen kuvaan kehityksestä. Se johtaa käsitykseen, että me olemme paljon esi-isiämme älykkäämpiä. Loppujen lopuksi meillä on avaruusaluksia, lasereita sekä tietokoneita, joita esi-isillämme ei ollut. Lisäksi voimme puhua tunteja näistä ihmeistä, kun spartalainen tai gootti olisi ollut kuin puulla päähän lyöty.

Tämä huomio tietenkin on pelkkä illuusio ja hyvin vaarallinen sellainen. Itse asiassa on lähes varmaa, että spartalaisten ja goottien keskimääräinen älykkyysosamäärä, jos olisi joku tapa mitata se, osoittautuisi hiukan korkeammaksi kuin nykyisten valkoisten keskiverto-amerikkalaisten ja huomattavasti korkeammaksi kuin mustan uutistenlukijan. Tämä on luonnollista seurausta sivistyneen elämän dysgeenisistä vaikutuksista (sivilisaation ei tarvitse välttämättä olla dysgeeninen, mutta länsimainen sivilisaatio on itse asiassa ollut sellainen).

Sivilisaatio on, huolimatta monista vioistaan, mahtava asia. Ja itse asiassa se on välttämätön asia, mutta se ei ole itsessään kehityksen huipentuma (huolimatta siitä, mitä mieltä konservatiivit ovat asiasta).

Sivilisaation olennainen mahdollisuus tai arvo on sen mahdollisuus biologisesti kehittää sen luonutta rotua. Se tosiasia, ettei sivilisaatiota ole yleensä käytetty näin tähän mennessä ei tee tätä määritelmää oleellisesti vääräksi. Tämä aihe, kuten koulutuskin, on hyvin laaja ja siitä voisi sanoa paljon. Käsitellään tässä kuitenkin kapeaa aihetta, eli
sivilisaation luomiseen kykenevän rodun ominaisuuksia.

”Verbaaliset taidot” voivat olla arvokas asia sellaisia omaavan yksilön kannalta, mutta ne eivät ole sivilisaationrakennus-taitoja. Sutjakka kielenkäyttö voi auttaa mattojen tai vakuutusten myymisessä: nopea puhuja voi usein saada hyvän työpaikan tai kauniin tytön. Laajalla sanavarastolla ja itsevarmalla esiintymisellä varustettu henkilö antaa usein hyvän vaikutelman toisille, tällainen henkilö luo ”terävän” vaikutelman. Mutta se on analyyttinen ajattelija, ongelmanratkoja, joka, puhetaitoinen tai ei, on sivilisaation perustaja ja ylläpitäjä.

Ovela konttorihai, menestyksekäs mattokauppias, taitava jäljittelijä ja suustaan sulava uutistenlukija kaikki omaavat enemmän tai vähemmän hyödyllisen roolin sivistyneessä elämässä, mutta itse sivilisaation olemassaolo riippuu ihmisistä, joilla on toisenlaisia taitoja. Se on totta nykypäivän länsimaisessa sivilisaatiossa ja se on myös totta uudessa
sivilisaatiossa, joka meidän on rakennettava jotta rotumme voisi täyttää kohtalonsa.

Nykyään liberaalit työskentelevät ahkerasti, jotta kolmannesta maailmasta tulisi kehittynyt eli sivistynyt. He haluavat todistaa, että maailman mustat ja ruskeat ovat yhtä kykeneviä sivilisaation rakentamiseen kuin valkoiset. Ja jos joku vierailee Keniassa tai Nigeriassa, näkee hän jotain, mikä vaikuttaa mustien sivilisaatiolta: mustat ajelevat autoilla, käyttävät hissejä, kirjoituskoneita, taskulaskimia sekä puhelimia ja jopa lentävät
lentokoneilla.

Mutta se on pelkkää harhaa. Se on pikemminkin sivilisaation ulkokuorta kuin sen sisältöä. Ja sillä lisäyksellä, että jopa sivilisaation kuoret ovat ylläpidettyjä ja pieni valkoinen vähemmistö on paikallaan pitämässä pyöriä pyörimässä. Niissä Afrikan maissa, joista tuli liian tulenarkoja niin, että valkoisten teknisten asiantuntijoiden ja hallintovirkamiesten oli lähdettävä pois, sivilisaatio on romahtanut nopeasti ja viidakkoköynnökset ovat alkaneet valtaamaan takaisin alaansa.

Kun traktori, sähkögeneraattori tai puhelinvaihde hajoaa Afrikassa, se pysyy rikkinäisenä kunnes valkoinen mies tulee korjaamaan sen – huolimatta kaikista mustista, jotka ovat valmistuneet viime aikoina afrikkalaisista yliopistoista. Eikä se ole kulttuurillinen tai koulutuksellinen ongelma.

Tässä maassa puoli vuosisataa sitten vain harva maanviljelijä oli koskaan edes nähnyt yliopistoa. Monet eivät olleet edes käyneet lukiota. Silti, kun traktori hajosi, he saivat sen jälleen kulkemaan, tavalla tai toisella. He veivät sen latoon ja purkivat sen, päättelivät sen mitä eivät tienneet, keksivät tavan korjata sen ja he tekivät tämän uskomattoman alkeellisissa olosuhteissa.

Se ei johtunut kulttuurista. Se johtui päättelykyvystä. Se oli rotuominaisuus.

Nykypäivän sivilisaatio on paljon monimutkaisempi kuin 50 vuotta sitten. Tarvitaan paljon enemmän päättelykykyä, jotta sivilisaation pyörät voidaan pitää pyörimässä. Harvat meistä, jotka innoissamme puhumme avaruusaluksista tai lasereista ymmärrämme, että me olemme velkaa hyvin pienelle vähemmistölle näiden asioiden olemassaolosta. Teknologia ja tiede, joita tarvitaan esimerkiksi taskulaskimen kehittämiseen, on hyvin monimutkaista. Moni voi puhua niistä, mutta hyvin harva kykenee tai edes voi kyetä ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät sellaisen laitteen suunnittelemiseen ja rakentamiseen niin, että laite tekee mitä sen on tarkoituskin tehdä.

Toinen asia, mitä monet meistä eivät ymmärrä, on se, kuinka ohuesta langasta sivilisaatiomme ylläpito on kiinni ja varsinkin nykyisen teknistyneen sivilisaation. Me pidämme kiinni sivilisaatiosta vain hyvin täpärästi viemällä luovat kykymme äärimmilleen.

Pelkään pahoin keskivertoamerikkalaisen olettavan, jos hän vaivautuisi ajattelemaan asiaa, että jos keskimääräinen älykkyysosamäärä Amerikan väestössä laskisi viisi prosenttia rodunsekoituksen ja dysgeenisen politiikan seurauksena, se aiheuttaisi suhteellisen viiden prosentin laskun sivilisaatiomme tasossa.

Asia ei kuitenkaan ole niin vaan se aiheuttaisi sivilisaatiomme romahduksen. Se on juuri sitä, mitä tapahtui monille toisille teknisesti kehittymättömämmille sivilisaatioille menneisyydessä. Tilanteemme on paljon horjuvampi ja se johtuu sivilisaatiomme monimutkaisuudesta sekä sen suuresta riippuvuudesta teknologiasta.

Sivilisaation aste, jonka ihmiset pystyvät kehittämään ja jota he pystyvät ylläpitämään riippuu heidän biologisesta laadustaan – tarkkaan ottaen heidän ongelmanratkaisukyvystään. Sen vuoksi mustat ja jotkin muut rodut eivät koskaan ole kehittäneet edes alkeellista sivilisaatiota ja sen vuoksi he ovat kykenemättömiä ylläpitämään valkoisten heille rakentamaa sivilisaatiota – huolimatta monien mustien näennäisestä ”terävyydestä”. Ja se on syy, miksi länsimaisen sivilisaation rakentaneen rodun tulee eliminoida vieraat rotuelementit keskuudestaan ja lisäksi muuttaa sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia instituutioita, jotka ylläpitävät sellaisten valkoisten määrän
kasvua, jotka eivät ole ongelmanratkaisijoita vaan pikemminkin ongelman aiheuttajia.

Tämän välttämättömyyden tarkoituksena ei ole, kuten aiemmin jo mainitsin, että sivilisaatiomme olisi kehityksen tarkoitus itsessään, vaan se tarjoaa meille keinot kohottaa rotumme tasoa. Sivilisaation tarjoamat työkalut, kunhan se on noussut riittävän korkealle asteelle – asteelle, jolle me olemme jo nousseet, eivät ainoastaan tarjoa meille mahdollisuutta hankkiutua eroon ongelman aiheuttajista keskuudessamme, vaan myös varmistaa, että me tuotamme vielä kykenevämpiä ongelmanratkaisijoita kuin olemme tuottaneet menneisyydessä. Se vuorostaan sallii yhä kehittyneemmän sivilisaation asteen
saavuttamisen ja ylläpitämisen, mikä vie yhä pidemmälle potentiaalia kehittää parempia ongelmanratkaisijoita. Seisomme uuden aikakauden kynnyksellä. Jos ylitämme kynnyksen onnistuneesti, olemme ylöspäin suuntautuvalla matkalla. Mutta kynnyksen ylittäminen vaatii sivilisaation juurien ymmärtämistä. Se vaatii kykyä erottaa ulkonainen tyyli ja merkitsevä sisältö. Lisäksi se vaatii, että me arvostamme sisältöä yli tyylin.

Artikkeli 2.

Tri. Willian L. Pierce

”TASA-ARVOSTA”

Kaikki rodulliset eroavaisuudet ovat joko geneettisiä (perinnöllisiä, synnynnäisiä) tai kulttuurisia (yhteisössä syntymän jälkeen omaksuttuja). Viimeksi mainittuja voidaan muuttaa tai karsia toteuttamalla sosiaalisia muutoksia; Geneettiset tekijät taas ovat ihmisen laeista ja tavoista riippumattomia, paitsi useiden sukupolvien ajan kuluttua.

Esimerkkejä kulttuurisista ominaisuuksista jotka eroavat eri roduissa ovat puheen erityispiirteet (esim. mustien englanti), pukeutumistyylit. Jos mustat ja valkoiset pakotetaan elämään yhdessä syntymästä asti, käymään samoja kouluja ja oppimaan samoja kulttuuritapoja, he tulevat puhumaan ja pukeutumaan hyvin samankaltaisesti. Jopa sellaiset mustat jotka ovat kasvaneet Afrikan heimoalueilla, lävistäneet huulensa ja korvansa kepeillä, ja valelleet hiuksensa lehmänlannalla viehättääkseen vastakkaista sukupuolta, voidaan opettaa omaksumaan valkoisten hygienia- ja kaunistautumistapoja.

Tosiasia kuitenkin on, että merkittävimmät rodulliset erot ovat pikemminkin geneettisiä kuin kulttuurisia. Ihon ja silmien väri, kasvonpiirteet, kallonmuoto, luuston mittasuhteet, kehon rasvakertymät, hampaiden koot, leuan muoto, naisen rinnan muoto, tuoksut ja hiusten laatu ovat kaikki vain näkyvimpiä geneettisesti määräytyviä fyysisiä ominaispiirteitä jotka eroavat eri roduissa.

Näiden lisäksi on vielä huomioitava koko yksilön biokemiallinen koostumus ja kehitys. Merkittäviä rodullisia eroavaisuuksia löytyy veren kemiasta, hormonitoiminnasta sekä fyysisistä reaktioista ympäristön ärsykkeisiin. Mustat ja valkoiset myös kypsyvät eri tavoin. He altistuvat erilailla useille taudinaiheuttajille, sekä heidän perinnölliset sairautensa ovat erilaisia. Heillä on jopa erilaiset ravinnolliset vaatimukset.

Rodulliset erot ovat toisin sanoen paljon ihonväriä syvemmällä; ne täyttävät koko yksilön sekä ovat käytännöllisesti katsoen edustettuina joka hänen solussaan. Ne ovat miljoonien vuosien erillisen evoluution tulosta johon eri rodut ovat eri ympäristöissä sopeutuneet.

Kun ymmärrämme geneettisen rotujen eroavaisuuden, näemme, että kulttuuriset rodulliset erot eivät olekaan niin pinnallisia kuin meille väitetään. Ne yksinkertaisesti tuovat esille geneettisiä eroja.

Vieraista vaikutteista vapaa rodun kulttuuri on paljastava todiste tuon rodun perimmäisestä luonteesta. Toisin sanoen afrikkalainen neekeri jolla on lehmänlannalla viimeistelty kampaus, luulla lävistetty nenä ja teräviksi viilatut hampaat, edustaa meille paljon tutumpaa kuvaa mustasta miehestä kuin amerikkalainen business-puvussa esiintyvät musta jolle on opetettu kuinka ajaa autoa, käyttää tietokonetta ja puhua sujuvaa englantia.

Neekerien kulttuuri ei ole ainoastaan ERILAINEN kuin valkoisten kulttuuri; se on KEHITTYMÄTTÖMÄMPI ja kaikin tavoin VÄHÄPÄTÖISEMPI kulttuuri. Tuo kulttuuri ei ole koskaan pystynyt kehittämään kirjoitettua kieltä tai sivistynyttä yhteiskuntaa. Matematiikasta tai pyörän keksimisestä ei sen historiassa näy häivääkään. Metallien sulattaminen ja käyttö tai kiven käsittely ovat taitoja jotka neekerit oppivat muiden rotujen edustajilta. Kouluissa opetettava tieto vuosisatoja vanhasta mustien ”sivilisaatiosta” josta ovat muka todisteena Zimbabwesta löydetyt kiviseinien rauniot, on vain tasa-arvointoilijoiden toiveajattelua. He tahtovat jättää huomioitta kaikki sellaiset tosiasiat jotka ovat ristiriidassa heidän tasa-arvomaniansa kanssa.

Neekerikulttuurin alempiarvoisuus on seurausta neekeriaivojen fyysisestä puutteellisuudesta abstraktien käsitteiden hallinnassa. Toisaalta neekerin kyky käsitellä ainoastaan muistia vaativia tehtäviä lähenee valkoisen tasoa. Siksi neekerille voidaan suhteellisen helposti opettaa monia valkoisen kulttuurin tapoja.

Neekerin verbaaliset kyvyt sekä hänen taitonsa jäljitellä muita mahdollistavat – jos motivaatiota löytyy – hänen saavuttaa ”tasa-arvoisen” kaltaisen aseman valkoisessa yhteiskunnassa. Nyt kun mustille on sisäänpääsykiintiöt korkeakouluihin, ovat useat tuhannet heikäläiset hankkineet college-diplomin – mutta vain niissä opinaloissa joissa vaaditaan lipevää kieltä ja hyvää muistikapasiteettia. Fysiikan alalta ei ole käytännöllisesti katsoen valmistunut yhtäkään mustaa, ja teknisiltä aloiltakin vain muutama.

Neekerien kyvyttömyys käsitellä ongelmanratkaisussa ja teknologisessa keksimisessä vaadittavia abstrakteja käsitteitä näkyy käytännön työ- ja opintosuorituksissa. Tämä kyvyttömyys on luonteeltaan geneettistä. Sen syyt löytyvät neekeriaivojen rakenteesta.

Ennen kuin 2. maailmansodan jälkeinen kampanja mustien ja valkoisten sekoittamiseksi alkoi, neekerin henkinen rajoittuneisuus oli yleisesti tiedossa. Esim. Britannica-tietosanakirjan 11. painos sanoo neekeristä seuraavaa:

”…Muut ominaispiirteet näyttäisivät olevan erittävien elinten hypertropia, kehittyneempi laskimosysteemi, sekä valkoisiin rotuihin verrattuna pienemmät aivot.”

”Joidenkin yllä mainittujen piirteiden perusteella neekeri näyttäisi sijoittuvan alemmalle kehitystasolle kuin valkoinen, sekä olevan läheisemmin sukua kehittyneimmille ihmisapinoille…”

”Neekeri on henkisesti alempiarvoisempi … Kun valkoisten kohdalla aivojen koko kasvaa aivokuoren laajentumisen seurauksena, neekereillä aivojen kasvua päinvastoin estää kallon saumojen ennenaikainen sulkeutuminen sekä otsaluun lateraalinen paine.”

Ja vuoden 1932 painos Americana-tietosanakirjasta listaa neekerirodun tunnusomaisiin piirteisiin kuuluvaksi seuraavaa:

”3. Aivojen paino, 35 unssia* (gorillalla 20 unssia, valkoisilla keskimäärin 45 unssia)…” (unssi = = 28,349 g)

”8. Erittäin paksu kallo joka mahdollistaa hänen käyttää päätänsä aseena hyökkäyksessä…”

”14. Kallojen saumat, jotka kiinnittyvät neekereillä paljon muita rotuja aikaisemmin.”

Kun media aloitti tasa-arvoisuuspropagandansa, näiden tietosanakirjojen myöhemmistä painoksista poistettiin mustia koskeva rodullinen tieto. Piti kääntyä lääketieteellisten tekstien puoleen oppiakseen, että aivojen assosiatiiviset alueet (missä abstrakti ajattelu tapahtuu) ovat mustilla vähemmän kehittyneet kuin valkoisilla.

1. maailmansodassa USA:n armeijan sotilailla suoritettujen älykkyystestien jälkeen on yleisesti ollut tiedossa, että keskimääräinen mustan ÄO on n. 15 % heikompi kuin valkoisen. Tulosta on yritetty puolustella sillä, että mustien heikot pistemäärät ovat seurausta erillisistä kouluista ja mustien köyhyydestä; toisin sanoen väitettiin testien olevan ”kulttuurisesti puolueellisia”.

Kuitenkin myöhemminkin ÄO-testit näyttivät samankaltaista heikkoutta mustien älykkyydessä: testattiinpa sitten yhteisen koulun käyneitä mustia ja valkoisia tai tiettyyn samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvia mustia ja valkoisia. Mustat saivat aina huomattavasti pienemmät pistemäärät, siitäkin huolimatta, että ÄO-testit mittaavat sekä muistikykyä että puhtaasti assosiatiivista kykyä. Testit, jotka keskittyivät jälkimmäisen tutkimiseen, tuottivat hyvin suuria eroja mustien ja valkoisten pistemäärissä.

Juuri tuo kyky assosioida käsitteitä, käsitellä abstraktioita ja soveltaa nykyistä tietoa tulevaan on mahdollistanut valkoiselle rodulle sen sivilisaation rakentamisen ja ylläpitämisen. Samoin neekerin heikkous em. kaltaisissa toiminnoissa on pitänyt mustan rodun villien tasolla sen afrikkalaisessa ympäristössä. Nyt tuo rotu on murentamassa mm. monikulttuuristuneen Amerikan sivilisaatiota. Siksi on elintärkeää, että jokainen valkoinen ymmärtäisi, ettei ”tasa-arvoa” voi olla mustien ja valkoisten välillä, siitäkään huolimatta, että meitä kannustetaan jatkuvasti rotujen sekoitukseen.

Näin älykkyyserot on muodostunut evoluution myötä

Maapallon evoluutioprosessin tähän mennessä korkein saavutus on itsestään tietoinen ihminen, joka on ainoana olentona luonut myös biologisista lain-alaisuuksista riippumatonta evoluutiota, niin sanottua kulttuurievoluutiota. Kulttuurievoluution saavutuksista huolimatta eräiden vallassa olevien ihmisen suurimpina heikkouksina on kuitenkin se, että he ovat alkaneet pitää luomaansa ympäristöään luonnosta täysin riippumattomana abstraktina mallina, jolla on merkitystä vain ihmisen omassa tajunnassa ja kokemusmaailmassa.

Korkeimmaksi ideaksi nostettu ihmisen henkinen olemus olisi näin riippumaton kaikista biologisista realiteeteista kuten esimerkiksi roduista, jotka näyttävät olevan tietylle osalle ihmiskuntaa vain muodollisia esteitä matkalla ihmisyyden tosi olemukseen. Nämä biologisen luonnon viholliset eivät halua tunnustaa eri rotujen henkisiä ja älyllisiä eroja ja jos he ne tunnustavatkin, he selittävät niiden johtuvan muista seikoista kuin perintötekijöistä. Kuinka väärässä tällainen ajattelu onkaan: ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen nähdäkseen, miten juuri luonto erilaisuutta luovana voimana on vaikuttanut ratkaisevasti ihmisyksilöiden sekä ihmisrotujen väliseen erilaisuuteen ja sitä kautta myös eriarvoisuuteen. Luonnossa ei esiinny tasa-arvoa. Ihminen on osa luontoa.

Älykkyys ja ihmisen evoluutio

Älyn ilmaantuminen maapallolle kesti kauan, mutta kun se on kerran todistettavasti tapahtunut, mikään ei ole estänyt sen nopeaa kasvua. Siinä vaiheessa kun evoluutio eteni niin pitkälle, että alkuihmisestä kehittyi lopulta Homo Sapiens Sapiens, eli ihminen, älykkyys otti maan päällä sellaisen harppauksen, jonka järisyttävää vaikutusta maapalloon voi verrata tapahtumaan, jossa yksisoluinen organismi kehittyi monisoluiseksi.

Ihmisen aivomassan kasvu nykyiseen kokoonsa oli seurausta ympäristön paineesta, mikä pakotti ihmisen selviytymään ankarista oloista sosiaalisella yhteispelillä, jossa tarvittiin älyllisiä kykyjä kuten organisoimista ja uusien innovaatioden kehittämistä ja soveltamista käytäntöön. Korvatakseen fyysiset heikkoutensa varhaiset ihmislajit etsivät yrityksen ja erehdyksen kautta toisenlaisia keinoja metsästystilanteissa, joissa voimakkaampi riistan etsijä tavallisesti selviytyi fyysisellä ylivoimallaan ja nopeudellaan. Alkukantaisissa ihmisyhteisöissä arvostettiin jo varhain fyysisen voiman ja rohkeuden lisäksi myös kekseliäisyyttä ja nokkeluutta. Ihmiselle, joka käytti menestyksekkäästi älyllisiä kykyjään yhteisön ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi, suotiin entistä suurempi oikeus valita mieleisensä sukupuolipartneri mahdollisesta fyysisestä heikkoudestaan tai rujoudestaan huolimatta, jonka ansiosta ihmisen perimään kasaantui enemmän mm. älykkyyteen vaikuttavia polymeerisiä geenejä, jotka säätelevät kvantitatiivisten ominaisuuksien kehitystä. Älykkyys siirtyi perinnöllisenä sukupolvelta sukupolvelle jokaisen sukupolven tuodessa siihen oman pienen lisänsä.

Yleensä ihmisen älykkyyden kasvu, joka korreloi hyvin aivojen ja aivokopan kasvun kanssa, oli hidasta ja melko tasaista, mutta suotuisten mutaatioiden ansiosta välillä nopeampaa. Älykkyyden kasvun takaa siis perinnöllisyys, joka ensisijaisesti säilyttää luonnon ikuisessa taistelussa koetellun edullisen ominaisuuden, mutta varsinainen älykkyyden kasvun tai laskun jälkipolvissa mahdollistavat polymeeriset geenimutaatiot, jotka tuovat perimään erityyppisiä alleeleja. Alleelit vaikuttavat samaan ominaisuuteen, joista toinen puoli tulee äidiltä ja toinen isältä.

Ihmisen älykkyyttä ei voi nykytieteen valossa päätellä yksiselitteisesti aivokopan tilavuudesta tai ulkoisesta muodosta, mutta evolutiivisessa katsannossa aivokopan suureneminen ihmissuvulla on merkinnyt korkeampaa älyllistä kehittyneisyyttä. Esimerkiksi Homo Habilis, ”kätevä ihminen”, joka eleli n. 2 – 1,5 miljoona vuotta sitten, osasi tehdä vain alkeellisia työkaluja. Kätevän ihmisen kallon koko oli keskimäärin 600cm3, joka on hyvin vähän verrattuna myöhemmin eläneeseen Homo Erectukseen, jonka kalloista on mitattu 1000 cm3:n keskimääräinen tilavuus. Pysty-ihmiseksi tai Pekingin ihmiseksi (Euroopassa Heidelbergin ihminen) kutsuttu Homo Erectus osasi jo tulen teon taidon sekä valmistaa melko taidokkaita työkaluja. Tämän kehityslinjan mukaan on johdonmukaista, että ihmissuvun kehittyneimmällä muodolla Homo Sapiens Sapiensilla, nykyihmisellä, on suurempi aivokopan koko kuin varhaisemmilla ihmislajeilla. Nykyihmisen kallon tilavuus – joka on siis sama kuin aivojen tilavuus – on keskimäärin 1350 cm3. Tämän yleisesti hyväksytyn mittaustuloksen aineistona on käytetty lähes pelkästään valkoiseen roturyhmään kuuluvien miespuolisten edustajien kalloja ja aivoja.

Älykkyys on kautta ihmisen historian ymmärretty jollakin tapaa perinnöllisenä, perittynä. Tämä oli vallitseva kanta eurooppalaisessa kulttuuripiirissä vielä 1900-luvun alkupuolella sekä kansainvälisen tiedeyhteisön että tavallisten kansalaisten keskuudessa.

ÄO perustuu perimään

Aikana jolloin ”kansainvälisyyskasvatus” ja monikulttuuriset rodunsekoitusprojektit viettävät riemujuhlaansa ikään kuin lopullisena voittona luonnon laeista, on näiden vastemielisten ilmiöiden vastapainona ilmestynyt hiljattain kriittisiä äänenpainoja, jotka uhkaavat romuttaa vuosikymmeniä vaalitun julkisen valheen ympäristötekijöiden kaikkivoipaisuudesta. Tästä on hyvänä esimerkkinä Helsingin Sanomissa 13.8.1995 julkaistu Helsingin ja Tampereen yliopistojen dosentin Tatu Vanhasen kirja-arvostelu amerikkalaisten Richard J. Herrnsteinin ja Charles Murrayn kirjasta The Bell Curve. Vanhasen kirja-arvostelu oli otsikoitu provosoivasti nimellä ”Älykkyyden tabu murtuu”. Herrojen yli 800-sivuinen tiiliskivi ilmestyi jo yli kolme vuotta sitten ja se synnytti tuolloin valtavan kohun amerikkalaisessa julkisessa keskustelussa. Näin kävi myös Suomessa, tosin muutaman vuoden viiveellä kirjan amerikkalaisesta ilmestymisestä. Kirjan, jonka nimi The Bell Curve on tilastotieteestä ja matematiikasta tuttu (tunnetaan Suomessa Gaussin kellokäyränä) esittämät pääväittämät ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia.

Empiirisiin tutkimustuloksiin kirjansa perustavat kirjoittajat väittävät, että vaikka perimän osuus älykkyydestä on todistettavasti niinkin suuri kuin 60-80%, on ympäristötekijöillä suuri merkitys etenkin älyn kehitykselle siksi, että ilman hyviä ulkoisia tekijöitä ihminen ei voisi saavuttaa optimaalista suorituskykyään; samoin kuin puutteellinen ravinto estää ihmistä kasvuiässä saavuttamasta perimän sallimaa optimaalista pituutta, estää virikkeetön ympäristö ihmistä kasvamasta älyllisesti täyteen mittaansa. Murray ja Herrnstein tulevat näin myöntäneeksi, että tietynlaisin yhteiskunnallisin toimenpitein heikossa asemassa oleville yksilöille voidaan luoda mahdollisuudet saavuttaa korkein mahdollinen henkinen kasvu ja sitä kautta sosiaalisen aseman nousu, mutta perimän sallimissa puitteissa vain tiettyyn rajaan saakka. Bellin käyrän kritiikin kärki kohdistuu juuri tuohon rajaan. Tuo raja voi tulla vastaan siksi, että yksilön oppimismotivaatio on heikko tai hänellä on sellaisia persoonallisuustekijöitä, jotka suuntaavat kiinnostuksen muualle kuin niihin aktiviteetteihin, joissa tarvitaan yhteiskunnallisesti hyödyllistä älykkyyttä.

Herrnstein ja Murray toki tunnustavat, että motivaation puute estää ihmistä usein näyttämästä mihin hän todella pystyy, mutta he lisäävät samalla, että motivaatio on monesti riippuvainen älystä: ilman älyä ei ole motivaatiota ja päinvastoin. Kuin yhteenvetona Murray ja Herrnstein toteavat, että perinnölliset ominaisuudet asettavat riittävät ehdot sille, millaiseksi ihmisen älykkyys kehittyy. Kirjoittajien toinen huomiota herättänyt muttei sinällään uusi väite on kirjassa esiintynyt tutkimustulos, jossa osoitetaan selkeästi, että alhaisesta älykkyysosamäärästä seuraa lähes poikkeuksetta heikompi sosioekonominen asema yhteiskunnassa kuin ihmisellä, jolta on mitattu keskimääräistä korkeampi älykkyysosamäärä.

Yhteiskunnallisella menestymisellä on varmasti paljon yhteistä älykkyyden kanssa, jonka itsestäänselvyyden ovat monet tutkijat Herrnsteinin ja Murrayn ohella todistaneet vedenpitäväksi. Erilaisilla kurjistumisteorioilla ei voida edes välttävästi selittää sitä, miksi jotkut eivät pärjää. Kirja-arvostelussaan dosentti Vanhanen sanoo näin: ”Yhteiskunnan pohjalla on köyhä alaluokka, jonka jäsenten kognitiiviset kyvyt ovat rajoitetut ja johon luokkaan yhteiskunnalliset erot kasautuvat ”. Herrnstein ja Murray ja heidän kirjastaan melko objektiivisen arvostelun tehneen dosentti Vanhasen mielestä köyhyys onkin älystä eikä yhteiskunnallisesta asemasta johtuva asia. Kirjan kulttuuripessimistinen johtopäätös kuulukin yksinkertaistettuna näin: olet köyhä koska olet tyhmä. Toisaalta kirjoittajat eivät ota huomioon sitä, että vapaaehtoinen köyhyys voi olla älykkään ihmisen eksistentiaalinen valinta.

Rotujen ÄO-erot kuuma peruna myös Suomessa

Bellin käyrä olisi jäänyt vain taloudellista uusliberalismia kannattaneiden talousihmisten ja sosiologien lukemistoksi, ellei siinä olisi puututtu muuten niin vaiettuun kysymykseen eri rotujen älykkyyseroista. Vaikka tälle aiheelle on varattu kirjassa vain niukalti tilaa, nosti juuri se kirjan kuukausiksi Yhdysvaltojen bestseller -listojen kärkeen, mikä kertoo ihmisten valtavasta tiedonjanosta rotujen älykkyyseroja kohtaan. Dosentti Vanhanen kirjoittaa viitaten arvostelemaansa kirjaan seuraavasti: ”Ympäri maailmaa suoritetut älykkyystestit ovat osoittaneet jokseenkin yhdenmukaisesti rotujen ja etnisten ryhmien välillä esiintyvän säännönmukaisia älykkyyseroja, joita ei ole voitu selittää testien oletetuilla kulttuurivinoutumilla.

Kun valkoisten amerikkalaisten keskimääräistä älykkyyttä kuvataan luvulla 100, mustien amerikkalaisten keskiarvo on noin 85 (…) Rotujen ja etnisten ryhmien välisten keskimääräisen älykkyyserojen olemassaolo on kaikkein kiivaimmin haluttu kiistää, mutta kiistäjien kannattaisi perehtyä Herrnsteinin ja Murrayn esittämään todistusaineistoon”. Tosiasiassa Murrayn ja Hernnsteinin esittämät tutkimustulokset mustien keskimääräisestä älykkyysosamäärästä koskevat vain Yhdysvaltojen mustia, jotka ovat jo vuosisatojen ajan sekoittuneet valkoiseen valtaväestöön. Esimerkiksi Ulsterin yliopiston psykologian professorin Richard Lynnin uraa uurtaneet älykkyystutkimukset eri rotujen parissa ovat todistaneet, että Afrikan neekeriväestön keskimääräinen älykkyys (IQ) on vain 70 (Right Now! -magazine, issue 9 / 1995).

Kiivaimmin Vanhasen kirja-arvosteluun suhtautuivat suomenruotsalaiset, jotka teilasivat lehdissään sekä Bellin käyrän että Vanhasen arvostelun. Paradoksaalisinta koko kirjan mustamaalauskampanjassa oli se, että ”rotuoppien” propagoinnista ja rasismista syyttäneet suomenruotsalaiset ovat itse historian saatossa syyllistyneet molempiin: ovathan suomenruotsalaisten syrjinnän kohteena olleet juuri maamme suomenkielinen enemmistö. Suorastaan hysteeriseen tunteenpurkaukseen yltyi turkulainen kirjallisuuskriitikko Putte Wilhemsson Helsingin Sanomissa (HS 20.8.1995) haukkumalla Bellin käyrän kirjoittajat ”kylähulluiksi” ja ”suunsoittajiksi”. Wilhemssonin arvostelusta syntynyt debatti jatkui muutaman numeron verran arvostetussa Kanava -lehdessä, jossa Jyrki Iivonen kirjoitti, että määrittelemällä kirjoittajat ”kylähulluiksi” ja ”suunsoittajiksi” luodaan mielikuva, että sellaisia ihmisiähän ei tarvitse ottaa vakavasti eikä arvioida heidän ajatuksiaan vakavasti (Kanava 8 / 1995).

Ympäristö muokkasi rodut erilaisiksi

Tuorein kohu koskien rotujen eroavaisuuksia nousi jälleen Tatu Vanhasen kirja-arvostelusta, mikä käsitteli kanadalaisen psykologi n ja käyttäytymistieteilijän J. Philippe Rushtonin vuonna 1995 ilmestynyttä kirjaa Race, Evolution, and Behaviour. Vanhasen kirja-arvostelu, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 15.6.1996 otsikolla ”Kylmä kasvattaa päätä ja lämpö sukuelimiä”, ei tällä kertaa noussut yhtä suuriin otsikoihin kuin The Bell Curve, mutta sekin kirvoitti silti useisiin vihaisiin yleisönosasto-kirjoituksiin. Kirjassaan Rushton esittää yhteenvedon 60:n viime vuoden aikana tehdystä rotueroja käsittelevästä tutkimuksesta sekä omasta rotueroja käsittelevästä teoriastaan, jonka maine on nopeasti leviämässä maailmalla. Dosentti Vanhanen toteaakin, että enää on tuskin mahdollista keskustella rotueroista viittaamatta Rushtoniin.

”Maantieteellisten rotujen erot ovat Rushtonin mukaan syntyneet 100 000:n viime vuoden aikana, kun ihmislaji levisi Afrikasta Euraasiaan”, Vanhanen tiivistää ja jatkaa: ”Ympäristön muutos johti voimakkaaseen luonnonvalintaan, jonka yhteydessä kylmään ympäristöön levinneiden populaatioiden ominaisuudet muuttuivat. Syntyivät kolme päärotua: negroidit, kaukasoidit eli valkoiset ja viimeksi noin 40 000 vuotta sitten mongoloidit ”. Nämä väitteet on voitu todistaa lähes aukottomiksi uusimpien geenitutkimusten avulla, joiden mukaan suurin geneettinen etäisyys on Saharan eteläpuolisten afrikkalaisten ja kaikkien muiden ihmispopulaatioiden välillä. Rushtonin teoria esittää afrikkalaiset ihmisroduista alkuperäisimpänä ja vähiten kehittyneenä osana ja muut rodut myöhempinä muunnelmina. ”Rotujen erot syntyivät lisääntymisstrategioiden mukautumisesta eri ympäristöihin” Vanhanen kirjoittaa viittaamalla Rushtonin tutkimustuloksiin.

Vanhanen esittää arvostelussaan lyhyesti Rushtonin mielenkiintoisen teorian lisääntymisstrategioista, joita ovat r-strategia, joka perustuu jälkeläisten suureen lukumäärään ja vähään hoitoon. Täysin vastakkaiselle K-strategialle on tyypillistä suuri huolenpito harvoista jälkeläisistä. Lajien välisessä vertailussa ihmiset sijoittuvat K-strategian ääripäähän, mutta lajin sisällä on Rushtonin mukaan rotujen välisiä merkittäviä eroja, joita voidaan kuvata r- ja K-strategioina. Negroidit sijoittuvat r-strategian ja mongoloidit K-strategian ääripäähän. Valkoiset eurooppalaiset ovat ääripäiden välillä, mutta enemmän K-starategiaan kuin r-strategiaan päin. ”Säännöllisesti vaihtelevassa kylmässä ympäristössä piti tyytyä harvempiin jälkeläisiin, koota varastoja talven varalle ja kehittää monimutkaisempia sosiaalisia rakenteita”, Vanhanen toteaa.

Vanhanen kirjoittaa, että strategiaerojen seuraukset heijastuvat Rushtonin mukaan kymmeniin rotujen välisiin rakenne ja käyttäytymiseroihin. Hengissä säilyminen kylmässä edellytti pitkäjännitteisempää suunnittelua kuin elämä tropiikissa, minkä seurauksena kaukasoidien ja mongoloidien aivot kasvoivat suuremmaksi kuin negroidien. Rotujen välille syntyi keskimääräisiä älykkyyseroja, joita Rushton tukee mittaustuloksilla.

Mitenkään uusia tai ennenkuulumattomia eivät ole ne väitteet, joissa Rushton kertoo parisuhteen kehittyneen kaukasoidien ja mongoloidien keskuudessa vahvemmaksi kuin negroideilla, koska isän ja äidin yhteistyötä tarvittiin hengissä säilymiseen kylmässä ympäristössä. Samalla miesten välinen kilpailu naisista väheni, mikä heijastui sukuelinten kokoon ja seksuaaliseen käyttäytymiseen. Miesten välisen ankaramman kilpailun takia negroidien sukuelimet ovat suuremmat kuin kaukasoidien ja mongoloidien. Sama systemaattinen ero tulee esille esiaviollisten, avioliittoon kuuluvien ja avioliiton ulkopuolisten sukupuoliyhteyksien määrässä, sukuhormoneissa sekä naisten takamusten koossa. Systemaattisia eroja on rotujen välillä lisäksi mm. eliniässä, aggressiivisuudessa ja impulsiivisuudessa sekä Rushtonin mukaan myös lainkuuliaisuudessa ja mentaalisessa terveydessä, Vanhanen listaa.

Kirja-arvostelun lopussa Vanhanen tähdentää, että Rushtonin tutkimus kyseenalaistaa käsityksen, jonka mukaan rotujen välillä ei ole ihonväriä lukuun ottamatta juuri muita merkittäviä geneettisiä eroja eikä varsinkaan käyttäytymiseen vaikuttavia eroja. Vanhanen ei kuitenkaan pidä Rushtonin tutkimustuloksia täysin kiistattomina ja toteaakin tiedemiehelle tyypilliseen tapaansa: ”teoriaa on ymmärrettävästi arvosteltu, mutta kukaan ei ole kyennyt kumoamaan sitä tai tarjoamaan selitystä ihmisrotujen eroille ja niiden synnylle”.

Siinä missä Rushtonin teoria pyrkii etsimään vastauksia rotujen synnylle ja niiden eroille, pyrkivät Herrnstein ja Murray todistamaan sen yleisessä tiedossa olevan tosiasian, että rotujen välillä on suuria keskimääräisiä älykkyysosamäärä-eroja, jotka vaikuttavat rotujen sosiaaliseen sijoittumiseen yhtenäisenä ryhmänä etenkin Yhdysvalloissa. Molemmissa kirjoissaan nämä tutkijat ovat ansiokkaasti valaisseet valonarkaa aihetta rotujen eroista. Kirjojen nostattaman kohun suurin ansio on se, että mediat olivat pakotettuja ottamaan tämä vaiettu aihe julkiseen keskusteluun, mitä ne tuskin olisivat oma-aloitteisesti tehneet. Totuuden kannalta tämä oli jo puoli voittoa, vaikka keskustelua käydäänkin rodulliseen tasa-arvoon uskovien tiedotusvälineiden ehdoilla.

Ihmisrodut toteuttavat luonnon pyrkimystä erilaisuuteen

Ihmiskunnan edistysuskoprojektin sanotaan alkaneen valistuksen ajan Euroopasta ja se on vielä tänäänkin vallitseva ajatussuunta läntisissä yhteiskunnissa. Tuon edistysuskon mukaan ihminen voi luontoa hyväksi käyttämällä ja ympäristöä muokkaamalla tehdä itselleen paremman maailman ja samalla itsestään paremman ihmisen. Ihminen nähdään kuin tyhjänä tauluna johon ympäröivä todellisuus jättää merkkinsä: jos todellisuus on hyvä ja ajatteluun innoittava, tulee ihmisestäkin sellainen millaiseksi todellisuus hänet ”piirtää”. Ihminen olisi näin vain kulttuurievoluution tuote, luonnosta irrallinen abstraktio, jonka olemus olisi pelkästään riippuvainen ihmisen itsensä luomasta fyysisestä ja henkisestä todellisuudesta. Ulkopuoliset tekijät joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa kuten perinnöllisyys, halutaan joko pyyhkiä pois lääketieteen ja genetiikan avulla tai sitten luoda sellaisia yhteiskunnallisia ajattelumalleja, joissa henkinen ja fyysinen heikkous pyritään selittämään parhain päin. Nämä kaksi näennäisesti erilaista ajattelutapaa ovat seurausta siitä, että länsimainen ihminen haluaa olla luonnosta irrallinen itseään määräävä subjekti. Kaikki ilmiöt, joissa ihmisestä riippumattoman luonnon oma voima tulee näkyviin, pyritään epätoivoisesti tukahduttamaan tai kieltämään.

Rotuerot ovat syntyneet evoluution myötä ja ne ovat koodiutuneet jokaisen rodun perimään, joka muuttuu hyvin hitaasti. Joillekin se on merkki Jumalan tahdosta, toisille taas merkki Jumalan oikusta, mutta useimmille tieteellisen maailmankäsityksen omaksuneista ihmisistä vain tieteellisesti todistettu tosiasia, jonka perimmäistä syytä ei ehkä koskaan saada selville. On olemassa vain tietyt kausaaliset todistukset, joista nämä rodulliset erot voidaan päätellä, mutta mitään kaiken kattavaa selitystä näille eroille on turha etsiä. Joka tapauksessa ihmisrotujen välinen erilaisuus, eriarvoisuus, ei ole poikkeus luonnosta, vaan se noudattaa evoluution yhtä tärkeintä sääntöä, jonka mukaan luonto pyrkii koko ajan erilaistumaan ja luomaan uusia lajeja ja erilaisia variaatioita jo olemassa olevista lajeista.

Ihmislaji on luonut keskuudessaan vasta viimeisten vuosikymmenien aikana eettisen normiston, jossa kaikkia ihmisiä ja rotuja tulee pitää samanarvoisina. Ajatuksena se on tietenkin hyvin humaani (ihmiskeskeinen) ja sitä onkin jossain mielessä järkevä noudattaa. Syrjimistä rodun perusteella voidaan pitää ihmisten keskuudessa vääränä tekona, mutta tuleeko syrjinnän vastustajille mieleen miksi toista syrjitään? Eikö se johdu syrjityn omasta heikkoudesta ja syrjijän ylivoimaisista ominaisuuksista? Eikö syrjijä puolusta vaistomaisesti omia ja yhteisönsä etuja taisteltaessa luonnon rajallisista antimista? Antaessaan vapaaehtoisesti vieraalle ja heikommalle mahdollisuuden nauttia luonnon suomasta hyvästä menettää hän itse osan siitä. Ja tarjoaisiko autettu apuaan silloin kun entinen auttaja on itse heikommassa asemassa?

Jos kaikki todella olisivat todellisuudessa samanarvoisia mitään syrjintää ei voisi tapahtua. Räikeimmät epäkohdat voidaan tietysti poistaa, mutta ilman eriarvoisuutta ja erilaisuutta ihmiskunnassa ei voisi tapahtua mitään kehitystä vaan ihmiskunta jämähtäisi paikoilleen. Koska heikompia – ihmisyhteisöissä älyllisesti vajavaisempia – on loogisesti mahdoton nostaa vahvempien rinnalle, täytyy vahvempien laskeutua heikompien tasolle, jos tasa-arvo halutaan saavuttaa. Käytännön esimerkin tästä tarjoaa kommunismi, joka todella yritti tehdä ihmisestä tasa-arvoisen – väkisin – ja epäonnistui pahasti.

Hybrikseen sortuneen länsimaisen ihmisen tulisi muistaa, ettei hän ole luonnon lakien yläpuolella, vaikka filantropia häntä siihen usein houkutteleekin. Biologi Richard Dawkins, jonka suuri yleisö muistanee parhaiten hänen populaaritieteellisistä kirjoistaan ”Itsekkäät geenit” ja ”Sokea kelloseppä” on kirjoittanut: ”Luonto ei ole sen enempää lempeä kuin julmakaan. Se ei tähtää kärsimykseen, mutta se ei myöskään yritä vähentää kärsimystä. Luontoa se ei kiinnosta lainkaan kunhan vain perimä (deoksiribonukleiinihappo; DNA) saadaan säilymään.

Kun geenit monistuvat maailmankaikkeudessa, joka toimii fysiikan sokeiden lakien mukaan, jotkut joutuvat kärsimään ja jotkut saavat elää onnellisina. Ei siihen löydy mitään erityisiä perusteluja, eikä sen takana ole mitään oikeudenmukaisuuden periaatetta . Jos elinmahdollisuuksia olisi yltäkylläisesti, lajien määrä kasvaisi automaattisesti niin suureksi, että edessä olisivat kuitenkin nälkä, puute ja kurjuus”.

Luonnossa esiintyy ihmissilmälle paljon kaunista, paljon rumaa, mutta jokaisella näillä ihmissilmän alla elävällä eliöllä ja kasvilla on oma tärkeä tehtävänsä luonnon ekosysteemissä. Organismien runsaus ja erilaisuus on maapallolla häkellyttävän suuri ja evoluutio tuottaa yhä enemmän uusia lajeja, samalla kun osa kuolee sukupuuttoon. Myös ihminen on luonnon evoluution tulos erilaisine rotuineen. Ihmisrodut ilmentävät luonnon moninaisuutta ja niitä tulisi myös suojella sellaisinaan: jokaisella yksittäisellä rodulla on sellaisia ainutlaatuisia ominaisuuksia, joita muilla ei ole.

Varsinkin kulttuurin luojana ryhdistäytyneellä valkoisella rodulla – jota on maailman ihmisistä nykyään vain 8% – tulisi olla moraalinen ja biologinen oikeus itsesäilytykseen. Ei ole ihmiskunnan eikä luonnon moninaisuuden kannalta hyvä asia, että rodut sekoitetaan yhdeksi massaksi; nykyistä eurooppalaista kulttuuria alempi maailmanlaajuinen rodullisesti yhtenäinen monokulttuuri pyyhkäisisi kokonaan pois jo saavutetun kulttuurisen tason, samalla kun yhtenäinen sekarotu leviäisi joka maailmankolkkaan tuhoten kaiken tieltään kuin heinäsirkkaparvi.

VALKOISET JA MUSTAT

SATA FAKTAA
(ja yksi valhe)
Roger Roots.

Huom! Artikkeli n. 10 v vanha (1996), mutta Etelä-Afrikkaan ja entiseen Neuvostoliittoon viittauksia lukuunottamatta faktat edelleen valideja.

”Jos rakennuksemme, moottoritiemme ja rautatiemme tuhoutuisivat, voisimme jälleenrakentaa ne. Jos kaupunkimme tuhoutuisivat, niiden raunioista voisimme luoda uudemmat ja hienommat. Jopa jos armeijamme murskattaisiin, voisimme kasvattaa poikia, jotka palauttaisivat voimamme. Mutta jos valkoisen rotumme veri huonontuisi ja sekoittuisi Afrikan veren kanssa, tuhoutuisi Amerikan Yhdysvaltain nykyinen suuruus ja kaikki toivo sivilisaatiosta olisi menetetty, kuten myös mustiin sekoittuneen valkoisen miehen veren entiseksi palauttamisesta ja vapauttamisesta.”

(Senaattori Theodore G. Bilbo, USA 1947)

Tämän blogiartikkelin sivuilla on 100 faktaa, joista suurimman osan voi helposti tarkistaa tietosanakirjoista, tieteellisistä julkaisuista ja muusta materiaaleista, jotka löytää tavallisesti mistä hyvänsä kirjastosta.

VALHE

Ovelasti näiden kaikkien faktojen joukkoon on kätketty yksi valhe, jonka tulisi kannustaa lukemaan eteenpäin. Se ei ole tilastollinen tai kieliopillinen virhe vaan kirkas emävalhe, joka on niin absurdi, että tyrmistyttää lukijaa loukkauksena ihmisälyä kohtaan, ollen samalla niin kuolettavan paha, että jos siihen ei vaivauduta vastaamaan sen seuraukset ovat mittaamattomat. Vannon vilpittömästi, että motiiveinani eivät ole loukkaaminen tai viha, vaan syvä rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ja syvin huoli tulevaisuuden sukupolvista. Tarkoitukseni ei ole huijata vaan valistaa, ja toivon, että tämä työ tulee auttamaan teitä heijastamaan ja tutkimaan uudestaan ajatuksianne rodusta.

FAKTA #1: Valkoinen rotu on ylittänyt meriä, valjastanut jokia, kaivautunut vuorien läpi, kesyttänyt autiomaita ja asuttanut hedelmättömimpiä jäätikköjä. Se on saanut aikaan painokoneen keksimisen, sementin, sähkön valjastamisen hyötykäyttöön, lentokoneen, raketit, avaruustieteen, teleskoopin, avaruusmatkailun, tuliaseet, transistorin, radion, television, puhelimen, sähkölampun, kamerat, elokuvat, sähköpariston, auton, höyrykoneen, rautatiet, mikroskoopin, tietokoneet ja miljoonia muita tekniikan ihmeitä. Se on löytänyt lukemattomia lääketieteellisiä edistysaskelia, uskomattomia sovelluksia, tieteellisiä kehityksiä jne. Sen jäseniä ovat olleet sellaiset mahtavat henkilöt kuten Sokrates, Aristoteles, Platon, Homerus, Tacitus, Julius Caesar, Napoleon, William Valloittaja, Marco Polo, Washington, Jefferson, Hitler, Bach, Beethoven, Mozart, Magellan, Columbus, Cabot, Edison, Graham Bell, Pasteur, Leeuwenhoek, Mendel, Darwin, Newton, Galileo, Watt, Ford, Luther, DaVinci, Poe, Tennyson ja tuhansia muita huomattavia henkilöitä. (37) (39)

FAKTA #2: 6 000 vuoden aikana tunnettua historiaa, musta afrikkalainen neekeri ei ole keksinyt mitään. Ei kirjoitettua kieltä, kudottua vaatetta, kalenteria, auraa, tietä, siltaa, rautatietä, laivaa, mittausjärjestelmää, ei edes pyörää. (Huom. Tämä pätee täysiveriseen neekeriin.) Hän ei ole viljellyt yhtä ainutta satoa tai ottanut yhtään eläintä hyötykäyttöön (vaikka monet voimakkaat ja säyseät eläimet ovat ympäröineet häntä.) Hänen ainoa keinonsa kuljettaa tavaroita oli hänen kovan, lujatekoisen päänsä päällä. Suojakseen hän ei koskaan tehnyt mitään kehittyneenpää kuin mutamajan, rakennelman, jonka tekemiseen majava tai piisami pystyy. (21) (39)

ÄLYKKYYS

FAKTA #3: Amerikan neekereiden ÄO on viidestätoista kahteenkymmeneen pisteeseen alle Amerikan valkoisen väestön. (26) (16) (18) (22)

FAKTA #4: Nämä erot mustien ja valkoisten välillä on toistuvasti osoitettu kaikkien ikinä USA:n armeijan eri haarojen, jokaisessa osavaltiossa, kunnassa ja paikallisissa koululautakunnissa, Yhdysvaltain Koulutusosaston jne. tekemien testien avulla. Sama suhde eroissa on säilynyt yli 40:n vuoden ajan. (18) (26) (24)

FAKTA #5: Mustien keskimääräisen ÄO:n ollessa 85, vain 16% mustista saa yli 100 pistettä, kun taas valkoisesta väestöstä yli puolet saavuttavat sen. Niiden neekereiden määrä, jotka ylittävät valkoisten ÄO-keskijanan, on vain hiukan yli 10 prosenttia. Tasavertaisuuden saavuttamiseksi sen tulisi olla 50 prosenttia. (31) (27) (16)

FAKTA #6: Mustat saavat kuusi kertaa suuremmalla todennäköisyydellä 50-70 pistettä ÄO-testeissä (kuin valkoiset suom. huom.), mikä saattaa heidät hitaiden oppijoiden ryhmään, kun taas valkoiset ovat kymmenen kertaa todennäköisempiä saamaan 130 tai enemmän pisteitä (kuin mustat suom. huom.). (15) (16) (18) (23)

FAKTA #7: Yhdysvaltojen hallituksen PACE-kuulustelussa, jonka suorittavaa joka vuosi 100 000 yliopistoista valmistunutta, jotka ovat tulevia ammattilaisia tai valtion virkamiehiä, 58% valkoisista saa 70 tai enemmän pisteitä, mutta vain 12% neekereistä saa saman tuloksen. Huipputuloksia vertaillessa saa vielä selkeämmän kuvan valkoisten ja mustien eroista: 16% valkoisista työnhakijoista saa 90 tai enemmän pisteitä, kun taas vain 0,02% neekereistä saavutti 90 pistettä — Valkoisten ja mustien menestys suhteutettuna oli 80/1. (27)

FAKTA #8: Erot valkoisten ja mustien lasten välillä kasvavat iän mukana, suurimmillaan ero suorituskyvyssä on yläluokka- ja lukioikäisillä. (31) (26)

FAKTA #9: Valkoisten ja mustien ÄO-eroja selitetään ympäristön vaikutuksen perusteella, mutta vähintään viisi tutkimusta, joilla on yritetty verrata sosioekonomisia eroja näiden kahden rodun välillä, eivät ole osoittaneet merkittävää tukea tälle teorialle. Kun ympäristö paranee, neekeri selviää paremmin, mutta samoin käy valkoisellekin. Ero ei pienene. (26) Oikeastaan, tri. G.J. McGurkin, Villanoven yliopiston psykologian apulaisprofessorin, tekemä kattava tutkimus osoittaa, että ero älykkyydessä valkoisten ja mustien välillä KASVAA, kun yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot kasvavat keskiluokan tasolle asti. (18)

FAKTA #10: Vuonna 1915, tri. G.W. Ferguson valitsi 1 000 koululaista Virginiassa, jakoi heidät viiteen eri roturyhmään, ja testasi heidän älyllistä lahjakkuuttaan. Keskimääräisesti 69,2% täysiverisistä neekereistä sai yhtä hyvän tuloksen kuin valkoiset. Yksi kolmasosa (yksi kolmasosa neekeriverta Suom. huom) neekereistä 81,2% ja yksi neljäsosa neekereistä 91,8% sai yhtä hyvän tuloksen kuin valkoiset. Kaikki nämä mustat pitivät itseään ”neekereinä” ja elivät sen mukaan. Heidän ympäristönsä oli tismalleen sama. (14). Katso myös (26) s. 452.

FAKTA #11: Yhdysvaltain armeijan ensimmäisessä maailmansodassa yli 386 000:lle lukutaidottomalle sotilaalle tehdyn Beta-testin tulokset osoittivat sotilaspalvelukseen kutsuttujen neekereiden ”olevan huonompia kuin valkoiset kaikissa armeijassa suoritetuissa testeissä”. Lisäksi kun testit suoritettiin täysiverisille neekereille, mulateille ja neljäsosaneekereille, selvisi, että ”vaaleammat ryhmät selvisivät paremmin”. (14)

FAKTA #12: Tutkimukset, joissa identtiset kaksoset on kasvatettu radikaalisti erilaisissa ympäristöissä, osoittavat, että perimän kokonaisvaikutus ylittää ympäristön vaikutuksen kolme vastaan yksi. (41)

FAKTA #13: Jopa silloin, kun mustilla ja valkoisilla on samat taustat, mitä tulee perheen tuloihin ja asemaan lapsuuden aikana, mustilla on tavallisesti 12-15 pistettä huonompi ÄO kuin valkoisilla. Tämä pätee myös silloin, kun valkoiset vanhemmat ovat adoptoineet mustan lapsen. Heidän ÄO:taan voidaan parantaa ympäristön perusteella, mutta he ovat yhä lähempänä biologisia kuin adoptiovanhempiaan. (3) (15) (26)

FAKTA #14: Tasavertaisuus-ideologit usein aliarvioivat ÄO-testit tekosyyllä, että ne ovat puolueellisia kulttuurin mukaan. Kuitenkaan, ei KUKAAN, ei NAACP tai United Negro College Fund tai NEA, ole pystynyt kehittämään älykkyystestejä, joissa mustat ja valkoiset saisivat samanlaiset tulokset. (15) (42) (3)

FAKTA #15: Amerikan intiaanit, jotka elävät usein amerikkalaisia mustia huonommissa olosuhteissa koko elämänsä ajan, silti peittoavat heidät ÄO-testeissä. (3) (27)

FAKTA #16: Rotujenvälisten avioliittojen jälkeläiset ovat taipuvaisia omaamaan heikomman ÄO:n kuin valkoinen vanhempi. (11) (26)

NEEKERIN AIVOT

FAKTA #17: Lukemattomissa ihmisrotuja käsittelevissä tutkimuksissa on vertailtu valkoisten ja neekereiden aivojen massan eroja. Neekereiden aivot ovat noin 8-12 % kevyemmät kuin valkoisten (tässä vaiheessa vastustajamme kiljuvat riemusta: ”Mutta eihän sillä painolla ole väliä, vaan niillä poimuilla!” -Mutta luetaanpa eteenpäin… Suom. huom.). Tällaisia tutkimuksia ovat suorittaneet Bean, Pearl, Vint, Tilney, Gordon, Todd ja muut. (23) (27)

FAKTA #18: Neekereiden aivojen massa kasvaa vähemmän puberteetti-iän jälkeen kuin valkoisten. Vaikka neekereiden aivot ja hermot kehittyvät nopeammin kuin valkoisten, niiden kehitys loppuu aikaisemmalla iällä, mikä rajoittaa enempää älyllistä kehitystä. (22) (27)

FAKTA #19: Neekereiden aivojen uloimman kerroksen paksuus on noin 15 prosenttia ohuempi, ja sen poimutus on harvempaa ja yksinkertaisempaa, kuin valkoisten aivojen. (Hahaa! Niinpä! Suom. huom.) (9)

FAKTA #20: Neekereiden aivojen etulohkot, joissa abstrakti ajattelu tapahtuu, ovat pienemmät ruumiin kokoon suhteutettuna, vähemmän jakautuneet ja vähemmän yhdistyneet, kuin valkoisten aivot. (9) (27) (23) (22)

ANTROPOLOGIA

FAKTA #21: Ensimmäinen, joka käytti nimitystä Homo Sapiens, oli 1700-luvulla elänyt ruotsalainen kasvitieteilijä Carolus Linnaeus. Sana ”sapien” tarkoittaa ”viisasta”. Alunperin nimeä käytettiin valkoisista ja se oli synonyymi ”europaeus” sanan kanssa. Tämän tuloksena monet myöhemmät taksonomistit ja geneetikot uskoivat, että muut rodut pitäisi lajitella eri lajeina. Itseasiassa Darwin julisti ”Lajien synnyssä”, että ihmisten eroavaisuudet ovat niin suuria, että sellaisten esiintyminen missä muussa eläimessä hyvänsä johtaisi niiden lajittelemiseen eri lajeihin, ellei jopa eri sukuihin. (39)

FAKTA #22: Mammuttimaisessa työssään, ”Rotujen alkuperässä”, professori Carleton Coon, American Association of Physical Anthropologists:in puheenjohtaja ja yksi johtavista geneetikoista, kokosi massiivisen määrän todisteita maantieteistä, anatomiasta, geenitieteistä, fysiologiasta, suhteellisesta hampaansaannista, kielitieiteistä, arkeologiasta ja fossiililöydöksistä 300:sta eri paikasta, todistaakseen teoriansa esi-sapienin jakautumisesta eri rotuihin. Toisin sanoen, Homo Erectus jakaantui eri rotuihin jo ennenkuin evoluutio kehittyi Homo Sapiensin tasolle. (12)

FAKTA #23: Tri. Coonin mukaan, sillä välin kun kaukasidien alalajit (valkoinen rotu) kehittyivät Euroopassa, mustan rodun kehitys Afrikassa oli pysähtynyt ja on tänäkin päivänä 200 000 vuotta eurooppalaista jäljessä kallon ja aivojen kehityksessä. (9)

FAKTA #24: Neekereiden kallo, sen lisäksi että sillä on pienempi tila aivoja varten kuin valkoisilla ja paksumpi kallon kuori, on eteenpäintyöntyvä ; s.o. alempi osa kasvoista työntyy esiin, niinkuin eläimen kuono. Tämän seurauksena neekerin leukaluu on huomattavasti pidempi leveyteensä verrattuna kuin valkoisen leukaluu. Neekerin alempi leukaluu on jäännös apinoiden ”simian shelfistä”, joka on luinen alue heti etuhampaiden takana. ”Simian shelf” on apinoiden tunnusmerkki ja siitä ei ole jälkeäkään valkoisilla. (9) (12) (39)

FAKTA #25: Neekerin iho on paksumpaa, ja mahdollisesti parempaa kuin valkoisen tavalla, jolla se estää bakteerien ja ultraviolettisäteilyn pääsyä kehoon. (39) (14)

FAKTA #26: Neekereiden musta iho johtuu melaniinipigmentistä, jota on levittäytynyt jokaiseen ihokerrokseen, ja jota löytyy jopa aivojen poimuissa. (9) (27)

FAKTA #27: Afrikkalainen hammaslääkäri voi erottaa neekerin hampaan valkoisen hampaasta yhdellä vilkaisulla. (14)

FAKTA #28: Neekereiden kädet ovat pidemmät, suhteutettuna vartalon massaan, kuin valkoisella. Tämä piirre, yhdessä neekereiden paljon paksumpien kallonluiden kanssa, antaa mustille urheilijoille etulyöntiaseman nyrkkeilyssä. Neekereiden alaraajojen luiden ja lihasten erityispiirteet suovat heille merkittävää menestystä pikamatkan juoksijoina, mutta saman asian takia he ovat pitkänmatkan juoksijoina keskinkertaisia. (39) (27)

FAKTA #29: MUUT EROAVAISUUDET

Tukka on musta, käkkäräinen ja ”villainen” olemukseltaan, se on litteä ja elliptinen, ilman minkäänlaisia kanavia tai pyörteitä kuten eurooppalaisilla.

Nenä on paksu, laaja ja litteä, usein kääntynyt ylöspäin näyttäen limakalvon punertavan sisustan, joka on apinoiden limakalvon kaltainen.

Neekereiden kädet ja jalat ovat suhteessa pidemmät kuin eurooppalaisten. Olkaluu on hieman lyhyempi ja käsivarsi pidempi, siten verrattavissa apinoihin.

Silmät ovat esiintyöntyvät, iris on musta ja kehä sen ympärillä suuri. Silmässä on usein kellertävä skleroosi päällä, kuten gorilloilla.

Neekerillä on lyhyempi keskivartalo; Rintalastan jakava alue on pyöreämpi. Lantio on kapeampi ja pidempi, kuten apinalla.

Suu on hyvin leveä ja huulet ovat hyvin paksut, suuret ja ulospäin työntyvät.

Neekerin ihossa on paksu känsäinen kerros, mikä sietää raapimista ja estää bakteerien sisäänpääsyä.

Neekerillä on paksu ja lyhyt kaula, joka muistuttaa ihmisapinoiden kaulaa.

Kallon rakenteet ovat yksinkertaisempia kuin valkoisilla ja yhtenevät aikaisemmin.

Korvat ovat pyöreähköt, kohtalaisen pienet, jokseenkin korkealla ja kiinnittyneet samankaltaisesti kuin apinoilla.

Neekereiden lantio on voimakkaammin kehittynyt kun taas valkoiset ovat kehittyneet enemmän rinnan kohdalta.

Leukaluu on suurempi ja vahvempi ja työntyy eteenpäin antaen, alemmaksi vetäytyvän otsan kanssa, 68-70:n asteen kasvojen kulman. Eurooppalaisilla kasvojen kulma on 80-82 astetta.

Kädet ja sormet ovat suhteessa kapeammat ja pidemmät. Ranteet ja nilkat ovat lyhyemmät ja rotevammat.

Kallon etummaiset luuosat ovat vähemmän koverat ja tilavat. Kallo on paksumpi erityisesti sivuilta.

Neekereiden aivot ovat tavallisesti 9-20% pienemmät kuin valkoisten.

Hampaat ovat suuremmat ja kauempana toisistaan kuin valkoisilla.

Selkärangan kolme kaarretta ovat vähemmän selväpiirteiset neekerillä kuin valkoisilla ja siten enemmän apinoiden kaltaiset.

Neekerin reisiluu on vähemmän epäsuora, sääriluu kaarevampi ja eteenpäin taipunut, pohje korkeampi mutta vähemmän kehittynyt

Kantapää on leveä ja suojaava, jalka pitkä ja leveä mutta lievästi kaartunut aiheuttaen lattean jalkapohjan, isovarvas on lyhyempi kuin valkoisilla.

Nenän kaksi varsinaista luuta ovat satunnaisesti yhtyneet, kuten apinoilla.

FAKTA #30: Toisen maailmansodan aikana tehtyjen veriryhmätutkimusten mukaan Amerikan neekereiden geenipooli on noin 28 prosenttia sama kuin valkoisilla. — Tämä kaikesta institutionaalisesta syrjinnästä, sosiaalisesta erottelusta jne. huolimatta. Muistakaa, että Afrikan mustista otetut tulokset osoittaisivat jopa suuremman eron valkoisten ja neekereiden välillä. (32) (14)

RIKOLLISUUS

FAKTA #31: Mahdollisuus, että musta tekee murhan on 13 kertaa suurempi kuin valkoisilla; raiskaus ja pahoinpitely kymmenen kertaa t odennäköisempää. Nämä luvut, jotka ovat FBI:n raporteista, vaihtelevat hieman vuosittain, mutta osoittavat selvästi suunnan viimeisen vuosikymmenen ajalta. (27) (6) (13)

FAKTA #32: Yhdysvaltain oikeuslaitoksen mukaan yksi jokaisesta neljästä mustasta 20-29 vuotiaasta miehestä on tällä hetkellä vankilassa tai ehdonalaisessa. (32) (6) (3)

FAKTA #33: Vaikka mustat ovatkin vain 12% Yhdysvaltain väestöstä, niin silti he tekevät puolet kaikista raiskauksista ja 60% murhista. (32) (27) (6)

FAKTA #34: Lähes 50% kaikista mustista miehistä tulevat jossain vaiheessa elämäänsä pidätetyiksi ja syytetyiksi törkeästä rikoksesta. (27)

FAKTA #35: On 56 kertaa todennäköisempää, että musta henkikö hyökkää valkoisen kimppuun kuin päinvastoin. (3) (32)

FAKTA #36: Mustat raiskaajat valitsevat uhreikseen valkoisia yli puolissa (54,9%) tapauksista, 30 kertaa useammin kuin päinvastoin. (2) (32) (28)

FAKTA #37: Yhdysvaltain oikeusministeriön vuotuinen raportti osoittaa, että kun valkoiset syyllistyvät väkivaltaan, niin 2,4% siitä on kohdistunut mustia kohtaan. Toisaalta taas mustien uhreista YLI PUOLET ovat valkoisia. (3)

FAKTA #38: New York Cityssä kuka hyvänsä valkoinen joutuu mustista koostuvan jengin hyökkäyksen kohteeksi 300 KERTAA TODENNÄKÖISEMMIN kuin musta valkoisista koostuvan jengin uhriksi. (32)

FAKTA #39: Monet väittävät, että vangittujen mustien korkea määrä osoittaa, että poliisi keskittää toimenpiteensä mustien suorittamien rikosten tutkimiseen, mutta jättää valkokaulusrikokset huomiotta. Joka tapauksessa, mustat suorittavat kohtuuttoman määrän myös valkokaulusrikoksista. Vuonna 1991 mustia syytettiin väärentämisistä, jäljennöksistä ja kavalluksista kolme kertaa enemmän kuin valkoisia. (32) (6)

FAKTA #40: Monet uskovat, että rikollisuus johtuu köyhyydestä ja ”etujen” puutteesta. Jokatapauksessa, District of Columbia, jossa on Yhdysvaltojen korkeimmat palkat ja jonka vain Alaska ohittaa henkilökohtaisilla tuloilla henkeä kohti, johtaa Yhdysvaltojen tilastoja jokaisessa rikoksia koskevassa tilastossa, mukaanlukien murhat, ryöstöt, päällekarkaukset ja ajoneuvojen varkaudet. D.C.:ssä on myös Yhdysvaltain tiukin asekontrolli, korkeimmat poliisikulut henkeä kohti, korkein poliisikiintiö asukasta kohti ja korkein vangittujen ihmisten määrä. Alueen vakituisesta väestöstä 80 prosenttia on mustia. Länsi-Virginia, missä on Yhdysvaltain alhaisin rikosten määrä, kärsii myös kroonisesta köyhyydestä ja korkeimmasta työttömyysluvusta. Sillä on myös vähiten poliiseja henkeä kohti. Länsi-Virginia on 96 prosenttisesti valkoisten asuttamaa. (33)

MUSTA PERHE

FAKTA #41 46 % sisäkaupungeissa asuvista mustista miehistä, jotka ovat 16-62 vuotiaita, ovat työttömiä. (27)

FAKTA #42: Yli 66% neekereiden lapsista on syntynyt avioliiton ulkopuolella. Mustien aviottomien lasten määrä on kymmenen kertaa korkeampi henkeä kohti kuin valkoisten. (32) (27)

FAKTA #43: Mustat elävät 4,5 kertaa todennäköisemmin valtion avustuksella. (32)

FAKTA #44: Yli 35% kaikista mustista miehistä Yhdysvaltain kaupungeissa on narkomaaneja tai alkoholisteja. (27)

KAUNEUS

FAKTA #45: ”Ethnic and Racial Studies” -lehden elokuun numerossa vuodelta 1986 oli Peter Frostin ja Pierre van der Herghen artikkeli ”Skin Color Preference, Sexual Dimorphism and Sexual Selection: a case of Gene-Culture Co-evolution?”, joka väitti, että missä hyvänsä rodussa naisilla on yleensä vaaleammat piirteet kuin miehillä. Kansatieteellisiä standardiarkistoja 51:stä eri yhteisöstä viidellä eri mantereella, jotka ovat tallentaneet mieltymykset ihmisten ihon väreihin, tutkittaessa saatiin selville, että 30 piti vaaleampia ihmisiä kauniimpina. Intian, Kiinan, Brasilian ja Balin, kuten myös arabien ja neekereiden kulttuurit pitivät vaaleimpia naisia kauneimpina — vahvistaen esteettisen kuvan vaaleaihoisista, punaposkisista, sinisilmäisistä pohjoismaalaisista feminiinisen kauneuden kuvaksi — vaikkakin he itse eivät pysty tähän. Tutkimuksen mukaan ajan kuluessa kaikkien rotujen yläluokat ovat tulleet vaaleaihoisimmiksi kuin maanmiehensä, koska nämä ovat valinneet vaimoikseen vaaleimmat yksilöt alaluokista. (Katso myös #11)

FAKTA #46: Tieteellinen tutkimus siitä, mikä määrää ihmisen kauneuden, on paljastanut, että pohjoismaalaista rotua edustavia valkoisia pidetään viehättävämpinä, jopa mustien mielestä. Tutkimuksessa oli 300 tuomaria, miehiä ja naisia, joilla oli erilaiset taustat, ja heille esitettiin valokuvia, joista piti arvostella yksilön kauneus kasvoista päätellen. Tuomareita neuvottiin arvioimaan kasvot yksinomaan heidän ”omien mieltymystensä mukaan, eikä yleisen mielipiteen mukaan”. Tulokset tutkimuksesta ”Ikä, sukupuoli, rotu ja kasvojen kauneuden havaitseminen”, Developmental Psychology, 5, lokakuu 1971, s. 433-439 on kirjoitettu alle:

FAKTA #47: Kokeiluissa, joissa mustia lapsia on jätetty keskenään paikkaan, jossa on mustia ja valkoisia nukkeja, on saatu selville, että suurin osa heistä leikkii mieluummin valkoisten nukkejen kanssa. Tämä on tosiasia kaikkialla maailmassa, jopa sellaisissa paikoissa kuin Tobago. (32) (22) (23)

AMERIKAN HISTORIA

FAKTA #48: Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen, jossa on puhkikulutettu kohta ”…kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi…”, kirjoitti Thomas Jefferson, joka omisti noin 200 orjaa tuohon aikaan, eikä koskaan päästänyt heitä vapaaksi, mukaan lukien mulatteja ja 1/4 neekereitä. Jeffersonin sanat eivät todellakaan koskeneet neekereitä, joilla ei tuolloin ollut Amerikkalaisessa yhteiskunnassa mitään sijaa, paitsi omaisuutena. (27) (38) (31)

FAKTA #49: Yhdysvaltain perustuslaki oli kansan itse itselleen kirjoittama ja omistettu ”meille itsellemme ja jälkeläisillemme”. Kaikki 55 valtuutettua, jotka kohtasivat Philadelphiassa, jotka suunnittelivat perustuslain ja kaikki 13 valtion välittäjää, jotka ratifioivat sen, kuuluivat valkoiseen rotuun. (38)

WEBSTERSIN SANAKIRJA vuodelta 1828 määrittää ”jälkeläiset” näin: JÄLKELÄISET. 1. lapset, lasten lapset jne. epämääräisesti; rotu joka kehittyy tietystä kantaisästä. 2. yleisesti ottaen, sukupolvet.

FAKTA #50:

Neljästoista lisäys Yhdysvaltain perustuslaissa ei ole pätevä seuraavien syiden takia:

Sitä ei koskaan, Yhdysvaltain perustuslain viidennen pykälän mukaan, ratifioinut 25% Yhdysvaltain osavaltioista. 37:stä osavaltiosta 16 vastusti sitä.

Monet osavaltioista, joiden laskettiin hyväksyneen sen, oltiin pakotettu tekemään niin sotilasmiehityksen uhalla. Jokainen laillisesti tehty teko, joka on tehty voimalla uhkaamalla ja pakottamalla, on automaattisesti mitätön.

Se tosiasia, että 23 senaattoria oli laittomasti jätetty pois Yhdysvaltain senaatista, osoittaa, että yksimielisyys lisäyksen ehdottamisesta ei ollut toimitettu perustuslailliseen kongressiin, eikä myöskään hyväksytty.

Neljännentoista lisäyksen aikomus on vastenmielinen alkuperäiselle Yhdysvaltain perustuslaille ja maan elimelliselle laille. Se ei kumonnut mitään, mikä oli osa elimellistä lakia, eikä voinutkaan. Siksi edelläkäyvien periaatteiden tuijottaminen on turhaa. (23)

FAKTA #51: Abraham Lincoln sanoi vapaus-julistuksessaan syyskuussa 1862: ”Olen aikonut aloittaa neekereiden palauttamisen (Afrikkaan), ja aion jatkaa. Minun vapaus-julistukseni liittyy tähän suunnitelmaan (palauttamiseen). Kahdelle selvästi erotettavalle valkoisten miesten rodulle ei ole tilaa Amerikassa, ja paljon vähemmän tilaa selvästi erotettaville mustien ja valkoisten roduille…. En osaa kuvitella suurempaa onnettomuutta kuin se, että neekeri sulautuisi sosiaaliseen ja poliittiseen elämäämme meihin nähden tasavertaisena…. Kahdessakymmenessä vuodessa voimme rauhanomaisesti palauttaa neekerit… Olosuhteissa, joissa hän voi nousta ihmisyyden täyteen mittaan. Tätä hän ei ikinä voi tehdä täällä. Emme ikinä voi saavuttaa sitä ihanteellista unionia mistä isämme unelmoivat jos joukossamme on miljoonia vieraita, alemman rodun edustajia, joiden sopeutuminen ei ole mahdollista eikä toivottavaa.” (27)

FAKTA #52: Lincoln itseasiassa ehdotti lisäystä perustuslakiin, joka olisi oikeuttanut kongressin palauttamaan kaikki vapautetut mustat takaisin Afrikkaan. Elokuun viidestoista päivä 1862 kongressi osoitti puoli miljoonaa dollaria tähän tarkoitukseen. Tuhansia neekereitä oli laivattu takaisin kun Lincoln ammuttiin. (27)

WASHINGTON D.C.

FAKTA #53: District of Columbia (liittopiiri, jossa Washington D.C sijaitsee, Suom. huom), jonka väestöstä on noin 70% mustia, johtaa Yhdysvaltoja monella alalla:

– Maan korkeimmat rikosluvut
– Tiukin asekontrolli
– Korkeimmat vankiluvut
– Korkein syntyvyys
– Korkein kuolleisuus
– Korkeimmat luvut liittovaltion avustuksissa per henkilö
– Korkeimmat luvut sosiaaliavustusten saajissa
– Eniten naimattomuutta
– Eniten koulun keskenjättämistä, vaikka opettajat ovat Yhdysvaltain parhaiten palkattuja
– Eniten tippuri- ja syfilistapauksia
– Eniten AIDS-tapauksia (33) (32)

PORTUGALI

FAKTA #54: Valkoisen väestön asuttamana Portugali nousi neljässä vuosisadassa maailman rikkaimmaksi ja mahtavimmaksi maaksi. Suurena kauppa- ja merenkäyntimahtina sillä oli suuria siirtokuntia Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa. Sen merimiehet olivat ensimmäisinä tutkimassa läntistä Afrikkaa, ja he toivat takaisin satoja neekeriorjia. Vuoteen 1550 mennessä, Portugalin mahdin huippuaikana, kymmenesosa sen väestöstä oli mustia. Tänään Portugalin väestöä on kuvattu yhdeksi homogeenisimmistä Euroopassa, sen hitaasti sulautettua neekereiden geeni-poolin itseensä. Vuonna 1975 se oli menettänyt kaikki merentakaiset alueensa. Sen työvoima on huonoiten palkattua Euroopassa ja sillä on eniten lukutaidottomia sekä korkeat lapsikuolleisuus-luvut. Taiteen, kirjallisuuden, musiikin, tieteen ja filosofian suhteen ”uusi” Portugali ei ole tuottanut oikeastaan mitään viimeisten sadan vuoden aikana, ja monien standardien mukaan se on takapajuisin maa Euroopassa.

*Pitäkää mielessä, että Yhdysvaltain musta väestö käsittää noin 13% koko väestöstä. (27)

HAITI

FAKTA #55: Haitin tasavalta, ainoa täysin musta tasavalta läntisellä pallonpuoliskolla, myös sattuu olemaan köyhin maa läntisellä pallonpuoliskolla. Sillä on myös alhaisin odotettavissa oleva elinikä, eniten lukutaidottomia, pienin painettujen uutisten kulutus asukasta kohti, pienin bruttokansantuote asukasta kohti, ja se on poliittisesti kaikkein epävakain. (27)

FAKTA #56: Haitilla oli kerran lupaava tulevaisuus. Ennen vuotta 1789 sen ollessa Ranskan siirtomaa valkoisen vallan alla, San Domingo (Haiti) oli yhtä rikas ellei jopa rikkaampi kuin kaikki 13 amerikkalaista siirtokuntaa yhteensä. Sitä pidettiin Ranskan siirtomaa järjestelmän kruununjalokivenä, ja se oli itseasiassa vaurain siirtomaa koko maailmassa. 40 000 valkoisen, 27 000 vapautetun mulatin ja 450 000 mustan orjan asuttamana ja anteliaan ilmaston sekä hedelmällisen maaperän omaavana, se tuotti koko Ranskalle ja puolelle Euroopalle sokerin, kahvin ja puuvillan. Mutta vuonna 1791, Ranskan hallitus antoi asetuksen, joka määräsi Haitin antamaan äänioikeuden mulateille, ja pian sen jälkeen toisen asetuksen määräten kaikki orjat vapautettaviksi. Tästä seurasi verinen sisällissota, jossa koko valkoinen väestö (noin 40 000 ranskalaista) murhattiin viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Lähes kaikkien heidän ruumiinsa joutuivat raiskatuiksi, mestatuiksi ja silvotuiksi. (22) (23)

FAKTA #57: Kun mustat olivat teurastaneet viimeisetkin valkoisesta väestöstä 1804, Haiti pysyi osana San Domingoa vuoteen 1844 asti, kun siitä tuli erillinen ”tasavalta”. Vuosien 1844 ja 1915 välillä ainoastaan yksi haitilainen presidentti suoritti koko virkakautensa loppuun. Neljätoista syrjäytettiin aseellisella kansannousulla, yksi räjäytettiin, yksi myrkytettiin ja toisen rupusakki hakkasi palasiksi. Vuosien 1908 ja 1915 välillä vallankumoukset ja salamurhat yleistyivät niin nopeasti, että Yhdysvaltojen suorittama sotilaallinen miehitys tarvittiin järjestyksen palauttamiseksi. Tätä kesti vuodesta 1915 vuoteen 1934. Sen jälkeen seurasi 12 vuotta mulatti-eliitin valtaa, joka päättyi vallan palauttamiseen mustalle sotilasjuntalle vuonna 1946. Sen jälkeen yleinen korruptio ja poliittinen murha ovat olleet sääntönä. (23)

INTIA

FAKTA #58: Intian negridinen väestö on joutunut useita kertoja valkoisten invaasioiden kohteeksi yli 5000 vuoden aikana, johtaen useiden sivilisaatioiden nousuun ja tuhoon toisensa jälkeen valkoisten maahantunkeutujien sekoituttua ei-valkoisiin massoihin. Taas noin 1800 ekr. arjalaiset jälleen tunkeutuivat maahan luoteesta, tällä kertaa asettaen tarkan valkoisen ylivallan kasti (”varna” tarkoittaen väriä) -järjestelmän, mikä aikanaan kehittyi tärkeäksi osaksi hindu-uskontoa. Rodunsekoittaminen kiellettiin ja siitä rangaistiin kuolemalla. (5) (37)

FAKTA #59: Arjalaisen hallitsijaluokan johtamana, klassinen Intia kukoisti suurena kulttuurina, joka ilmeni filosofiana, runoutena, tieteenä, matematiikkana ja kirjallisuutena. Maa kukoisti enemmän kuin koskaan ennen –tai jälkeen.

FAKTA #60: Kasti-systeemi kesti lähes 2000 vuotta (luultavasti pidempään kuin mikään muu sivilisaatio jossa oli samanlaiset rodulliset olosuhteet.) Silti, ennenpitkää kastit romahtivat rotujen sekoittumisen vuoksi ja nykyaikaan tultaessa Intiassa ei ole juuri yhtään puhtaasti valkoihoista. (39) (37) (10)

FAKTA #61: Tänä päivänä, Intiassa on 834 miljoonaa asukasta, jotka puhuvat 150 eri kieltä tai murretta. Kun vuosittainen sademäärä ei riitä, heitä kuolee nälkään 2-6 miljoonaa. Intiassa on Aasian korkein syntyvyys, yksi pienimmistä bruttokansantuotteista per asukas, ja 70% väestöstä on lukutaidottomia. (35) (33)

EGYPTI

FAKTA #62: Muinaisen Egyptin perustivat ja rakensivat välimeren alueen valkoihoiset jo 4500-luvulla ekr. Egyptin suuruuden aika oli 3400-luvulta ekr. 1800-luvulle ekr. ja sille oli ominaista sen uskomaton arkkitehtuuri, pyramidit, temppelit ja mestarillisuus matematiikassa ja insinööri-taidoissa, joiden jäänteitä on nähtävissä tänäänkin. Valkoiset egyptiläiset olivat uranuurtajia lääketieteessä, kemiassa, tähtitieteessä ja lakitieteessä; Monissa tapauksissa heidän saavutuksiaan ei vieläkään pystytä päihittämään. (37) (39) (21)

FAKTA #63: Noin 3400-luvulla ekr. egyptiläinen sivilisaatio alkoi levitä Niiliä pitkin etelään, jolloin se joutui läheiseen kontaktiin mustien nuubialaisten kanssa. Pian he käyttivätkin mustia orjatyövoimana, ja Egyptistä tuli maailman ensimmäinen ”sulatusuuni”. (39) (10) (14)

Egyptin valkoinen kuningatar Nefertiti noin 1325 ekr.

FAKTA #64: Aikanaan neekeriveri levisi alhaalta aina ylös asti egyptiläisessä yhteiskunnassa. Ennenpitkää orjat vapautettiin, he tulivat poliittisesti tasavertaisiksi ja saivat paikkoja hallinnossa. (10) (37)

FAKTA #65: Kuningas Tutin aikaan tultaessa (1370-1352 ekr.) jopa hallitsevien luokkien rotu oli sekoittunut ja Egypti alkoi tulla alas meteorin lailla. Tänään, menetettyään taiteensa, lääketieteensä, arkkitehtuurinsa ja paikkansa maailman asioissa, ennen niin mahtava Egypti on hyvin pitkälti kolmannen maailman maa. (10) (37)

Järjetöntä päätelmää, että muinainen Egypti oli neekerien kekseliäisyyden tulos, opetetaan nykyään laajalti kouluissa. Vaikka tutkijat tietävät tämän törkeäksi valheeksi, he hyväksyvät tämän hölynpölyn otaksuen, että se lujittaa mustien lasten itsetuntoa koulussa.

ETELÄ-AFRIKKA

(Huom.: Nämä faktat hyvin todennäköisesti tulevat muuttumaan nyt kun Etelä-Afrikka on vajonnut mustan vallan alle.)

FAKTA #66: Valkoiset ovat eläneet Etelä-Afrikassa paljon pidempään kuin neekerit. Etelä-Afrikassa on ollut valkoista asutusta yli 300 vuoden ajan, siis suunnilleen yhtä kauan kuin Pohjois-Amerikassa. Jopa 150 vuotta ensimmäisten Capetownin valkoisten siirtokuntien jälkeen, 1800-luvun alussa, siellä ei silti ollut vielä mustia 500 mailin säteellä. Mustat vaeltivat sinne myöhemmin K eski-Afrikasta, joko paetessaan orjakauppaa tai nälänhätää. Itseasiassa, useimmat Etelä-Afrikan mustista ovat syntyneet muissa maissa. (29) (8) (14)

FAKTA #67: Etelä-Afrikka on selkeästi vaurain ja kehittynein maa Afrikassa, tuottaen lähes 75% koko mantereen bruttokansantuotteesta. Se on lähes täysin omavarainen, joten boikottien vaikutus sen talouteen on ollut vähäinen. Itse-asiassa suureksi osaksi Afrikka on riippuvainen Etelä-Afrikasta. Etelä-Afrikassa hallitusmuoto oli aparheid-aikana länsimaalaistyyppinen parlamentaarinen tasavalta ja siellä vallitsi tiukka rotuerottelu. Etelä-Afrikka takasi täydellisen autonomian mustille heidän omilla asuinalueillaan. (29) (8) (14)

FAKTA #68: Vaikka maailman lehdistö yleisesti kritisoi Etelä-Afrikkaa rotuerottelun vuoksi, sen mustat elivät paremmin kuin missään muussa Afrikan maassa ja lisääntyivät nopeasti ja terveesti. 87% mustien tarvitsemasta sosiaaliturvasta maksoivat valkoiset. Tähän sisältyi siis ruoka, vaatetus, koulutus, asuminen ja terveydenhuolto. –Jopa eläketurva. (14)

FAKTA #69: Tuhannet Etelä-Afrikan mustat valmistuvat lukiosta joka vuosi, yli kolme kertaa suurempi määrä kuin muusta Afrikasta yhteensä. Jokainen musta lapsi on kävelymatkan päässä lähimmästä koulusta. Afrikan suurin sairaala, joka palvelee lähes pelkästään mustia ja suorittaa yli 1800 operaatiota kuukaudessa, sijaitsee Etelä-Afrikassa. (14)

FAKTA #70: Mustilla Etelä-Afrikassa on enemmän autoja kuin kaikilla entisen Neuvostoliiton asukkailla yhteensä. (29)

FAKTA #71: Etelä-Afrikassa on enemmän mustia lääkäreitä, lakimiehiä, ammattitaitoista väkeä, ja miljonäärejä kuin muussa maailmassa yhteensä. (8)

FAKTA #72: Itseasiassa, mustien asiat ovat ”niin huonosti” Etelä-Afrikassa, että maalla on hirvittävä ongelma laittomien mustien siirtolaisten kanssa. Laittomia mustia siirtolaisia on yli miljoona. (14) (29)

ISLANTI

FAKTA #73-75: Islannissa, maailman ainoassa täysin valkoisessa maassa, on maailman eniten luku- ja kirjoitustaitoisia. Kyseinen prosentti on siellä 100 (Suomessa 99% suom. huom.). Saari koostuu jähmettyneestä vulkaanisesta magmasta, aivan napapiirin eteläpuolella. Saarella ei ole hiiltä, ei polttoaineita, ei puuta, ei mineraalivaroja, ei jokia eikä muutenkaan mainittavia luonnonvaroja. 75% alueesta on asumiskelvotonta, ja viljelykelpoista maata pinta-alasta on vain 1%. Se on nuorin kansakunta Euroopassa ja yksi eristyneimmistä maista maailmassa. Siitä huolimatta Islannissa on maailman toiseksi pisin odotettu elinikä ja yksi maailman korkeimmista elintasoista, mitattuna bkt/asukas. Islannissa on hämmästyttävän kehittyneet sairaanhoito-laitokset ja kukoistava kustannus-ala. Käytännössä jokaisella perheellä on puhelin. Lukiosta päästyään jokainen islantilainen on oppinut viisi kieltä. (33)

MARTIN LUTHER KING

FAKTA #75-77: Tammikuun viimeisenä päivänä, 1977, Martin Luther Kingin FBI-kansiot sinetöitiin oikeusistuimen päätöksellä vuoteen 2027 asti, koska hänen vaimonsa sanoi niiden julkaisun tuhoavan hänen (M.L:än suom. huom.) maineensa. Näiden kansioiden on huhuttu sisältävän tietoja merkillisestä seksuaalisesta kieroutuneisuudesta ja homoseksuaalisuudesta ja todisteita, että King oli suoraan neuvostovakoojien talutusnuorassa ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rahoittama.

FAKTA #78: The Wall Street Journal (9.11.1990) tuli siihen tulokseen, että Stanfordin yliopistossa Martin Luther Kingin papereiden toimittajat olivat jo kauan tienneet, että King oli syyllistynyt plagiointiin vuoden 1955 tohtorin väitöskirjassaan, lainattuaan merkittäviä määriä tietoa muiden kirjailijoiden ja valmistuneiden opiskelijoiden töistä.

FAKTA #79: Martin Luther King käytti usein prostituoitujen palveluja ja maksoi niistä kirkkonsa varoilla. Silti kongressi äänesti sen puolesta, että Kingin syntymäpäivästä tehdään yleinen vapaapäivä, sen korvatessa useimmissa paikoissa Kolumbuksen tai Washingtonin syntymäpäivien muistamisen.

FAKTA #80: Lähes jokaisessa osavaltiossa juhlitaan Kingin päivää, ja lähes jokaisessa suurkaupungissa on Kingin Bulevardi tai Kingin kokoustalo. Silti kokemus vaaleista on näyttänyt, että aina kun amerikkalaisilla on tilaisuus äänestää jostain Kingin muistamiseen liittyvästä asiasta, he äänestävät sitä vastaan. (41)

SEKALAISTA

FAKTA #81: Koko Afrikan manner, ehkä maailman rikkain alue, vastaa vain kolmesta prosentista koko maailman kaupankäynnissä. (27)

FAKTA #82-84: Lähes kaikilla mustilla, jotka ovat olleet menestyjiä muun kuin urheilun tai musiikin saralla, on ollut suvussaan valkoisia: Fredrick Douglas, W.E.B. Dubois, Booker T. Washington, George Washington Carver, Alex Hailey, Thurgood Marshall, Bryant Gumbell, Colin Powell, Carl Rowan, Ed Bradley, Doug Wilder, yms. Tohtori E.B. Reuter on sanonut, ”Kaikista menestyneistä ja parhaista miehistä mitä neekerirotu on tuottanut, ainakin kolme neljäsosaa on miehiä, joiden suonissa virtaa myös valkoisten verta”. (27) (21)

FAKTA #85: On viisikymmentä kertaa todennäköisempää, että musta sairastaa syfilistä kuin valkoinen. (32)

FAKTA #86: Kaksi kertaa enemmän mustia kuin valkoisia saa vuosittain potkut Yhdysvaltain sotavoimista. (32)

FAKTA #87: On 15 kertaa todennäköisempää, että valkoinen nainen saa AIDSin seksiteitse neekeriltä kuin valkoiselta heteroseksuaalilta. (U.S. Centers for Disease Control)

FAKTA #88: 90% yhdysvaltalaisista lapsista, jotka sairastavat AIDSia, ovat joko mustia tai latinoita. (36)

FAKTA #89-92: Vuonna 1950, amerikkalaiset koulut olivat maailman parhaiden joukossa. Sittemmin yhteiskunnan äänekkäimmät ryhmät vaativat, että julkisten koulujen pitäisi ottaa opetustehtävänsä lisäksi osaa sosiaaliseen kehittämiseen. Korkein oikeus määräsi amerikkalaisissa kouluissa olleet rotumuurit purettavaksi väkivalloin. Kolmenkymmenen vuoden ajan amerikkalaiset koulut ovat uhranneet valtavia määriä resurssejaan pakotettuun rotujen yhdistämiseen, kiintiöihin ja koulukuljetuksiin. Harvat ihmiset käsittävät kuinka kalliiksi koulukuljetukset tulevat. Vuosittaiset kustannukset liikkuvat kymmenissä miljardeissa dollareissa. Vuonna 1990 pelkästään Kaliforniassa käytettiin 500 miljoonaa dollaria pelkästään rotujen yhdistämiseen. Monet koulupiirit käyttävät yli neljänneksen budjetistaan kuljetuksiin. Jo pelkästään Milwaukeessa yhden kouluvuoden aikana 30 000 miestyötuntia käytettiin eri kouluihin laitettavien oppilaiden rotujen laskemiseen. Tulokset? Tänä päivänä oppilaat painivat samassa sarjassa kaikkein huonoiten matematiikassa ja tieteissä menestyvien kanssa maailmassa, noin 40% Amerikan aikuisista ovat jokseenkin lukutaidottomia, ja standardoitujen testien tulokset ovat laskeneet tasaisesti vuosikausia niin mustilla kuin valkoisillakin. Nykyään keskivertovalkoinen pärjää silti 200 pistettä paremmin yhdistetyissä tasokokeissa kuin keskivertomusta. Amerikka käyttää enemmän rahaa koulutukseen kuin mikään muu maa maailmassa ja sillä on keskimäärin huonoimmat tulokset. Massiivinen ”white flight” eli valkoisten pakeneminen asuinalueiltaan rotujen yhdistämiseen tähtäävän asuntopolitiikan takia, on vähentänyt jokaisen Amerikan suurkaupungin vuotuisia verotuloja. Vuonna 1983, lähes kahden sukupolven ajan jatkuneen rotujen tasavertaisuus -kokeilun jälkeen, opetusministeriön tutkimusosasto ei ole onnistunut tuottamaan ainuttakaan tutkimusta, mikä olisi näyttänyt mustien lasten oppivan sen paremmin kuin rotuerottelun aikana. (25) (20) (32)

FAKTA #93: Mustassa Afrikassa keskivertohallitsija on vallassa 7 kuukautta. (22) (27) (7)

FAKTA #94: Vuonna 1995, kolmasosa amerikkalaisista opiskelijoista on ei-valkoisia, ja valkoiset ovat vähemmistönä viiden osavaltion koulupiireissä. (32)

FAKTA #95: Tohtori William Shockley, joka on saanut Nobelin palkinnon työstään transistorin keksimisessä, ja joka on tunnettu geneetikko Stanfordin yliopistossa, on sanonut: ”Suurin syy Amerikan neekereiden perintöön on heidän alkuperänsä, eikä se siis ole juurikaan parannettavissa heidän ympäristöään kehittämällä.”

FAKTA #96: Vuonna 1930, maailman väestöstä noin 33% oli valkoisia. Tänä päivänä YK arvioi, että vain noin 9,5% maailman väestöstä on valkoisia. Tämä prosenttimäärä putoaa nopeasti. (34) (27)

FAKTA #97: Jokaisella rodulla on tasavertainen kapasiteetti oppia ja osallistua sivilisaatioon, ja kaikki eroavaisuudet johtuvat ennakkoluuloista ja rasismista. Se tosiasia, että valkoinen ihonväri yhdistetään sivilisaatioon on pelkästään sattuman kauppaa. Kaikki yritykset erotella rotuja ovat pelkästään vainoharhaisuuden ja vihan motivoimia. Meidän täytyy estää kaikki tällaisiin aiheisiin paneutuvat tutkimukset, ja työskennellä sen eteen, että yhteiskunnasta tulisi roduton, kansaton, harmoninen utopia. (?)

FAKTA #98: Vuonna 1988 oli Yhdysvalloissa 9 406 tapausta, joissa musta raiskasi valkoisen ja alle 10 tapausta, joissa valkoinen raiskasi mustan. (32)

FAKTA #99: Raymond Cattellin kirjassa ”INTELLIGENCE AND NATIONAL ACHIEVEMENT” (”ÄLY JA KANSALLINEN SAAVUTUS”), kolme tunnustettua amerikkalaista tutkijaa vertailevat valtavaa todistusaineistoa, joka käsittelee kansallisia älykkyysosamäärätestien keskimääräisiä tuloksia maailmanlaajuisesti, ja varoittavat kaikkia maita , joissa keskimääräinen älykkyysosamäärä on laskussa. Kun otetaan huomioon Amerikan etnisten ryhmien välisiä syntyvyys-eroja, he ovat sitä mieltä, että amerikkalaisten älylliset kyvyt vähenevät nopeasti. (21)

FAKTA #100: Amerikkalaiset veronmaksajat ovat käyttäneet 60-luvulta lähtien yhteensä yli 2,5 biljoonaa dollaria yrittäessään kehittää mustia. (6)

FAKTA #101: LAINAUKSIA: ”Neekerit eivät röyhkeässä tietämättömyydessään ole ikinä keksineet yhtään tehokkaita puolustus- tai tuhoamis-aseita: He vaikuttavat kykenemättömiltä tekemään mitään laajempia hallinnollisia- tai valloitus-suunnitelmia: Heidän selkeän alemmuutensa älyllisissä kyvyissä ovat huomanneet kaikki lämpimien alueiden kansat, ja kaikki ovat sitä myös käyttäneet hyväkseen.” –Edward Gibbon, suuri historioitsija ja ”THE DECLINE AND FALL OF THE ROMAN EMPIRE” (”ROOMAN VALTAKUNNAN RAPPIO JA TUHO”) -kirjoittaja, (V.III, s. 277) ”Missä ikinä näemme neekerin, kaikki hänen ympärillään rapistuu, ja missä ikinä näemme valkoisen, kaikki hänen ympärillään kehittyy.” –Robert E. Lee eversti Thomas H. Carterille, toukokuussa 1865.

LÄHTEET:

(1) African Business Magazine, Dec. ’91

(2) American Journal of Sociology, Vol. 92, pg 822+

(3) American Renaissance, Dec. ’90, Box 2504, Menlo Park, CA 94026

(4) American Sociological Review, Vol 45, pg. 859

(5) Basham, A.L., The Wonder That Was India, Grove Press, New York, NY 1954

(6) Buckley, William F. syndicated column, Jan. 5. 1993

(7) ”But What about Africa?” Harper’s, May ’90

(8) ”The Christian Heritage of South Africa Under Attack!”, Peter Hammond, Herald the Coming, Dec. ’92.

(9) Coon, Carleton S. The Origin of Races, 1962, Alfred A. Knopf

(10) Fagan, Myron C. How the Greatest White Nations Were Mongrelized – Then Negroized, Sons of Liberty Books.

(11) Fields, Dr. Ed, The Dangers of Interracial Marriage, PO Box 1211, Marietta, GA 30061

(12) Howells, William. Mankind So Far, Doubleday, Garden City, NY 1945.

(13) Harris, Marvin, 1981. Why Nothing Works. Simon & Schuster, New York, NY

(14) Jacob, A. White Man, Think Again! 1965, publ. by author.

(15) Jensen, Arthur R. Bias in Mental Testing, The Free Press, New York 1980

(16) Jensen, Arthur R. Straight Talk About Mental Tests, the Free Press. (Macmillan) New York, 1981

(17) McCall’s , May ’92, pg 76

(18) McGurk, Frank, ” A Scientist’s Report on Race Differences. ”U.S. News and World Report, Sept. 21, 1956. Washington, D.C.

(19) Pearson, Roger, Eugenics and Race, 1966, Noontide Press

(20) Pearson, Roger. Race, Intelligence, and Bias in Academe, Scott-Townsend Publishers, N.W. Washington, D.C.

(21) Pendell, Elmer, Sex Versus Civilization, Noontide Press.

(22) Putnam, Carleton. Race and Reason, 1961, Howard Allen Press, Cape Canaveral, FL

(23) Putnam, Carleton. Race and Reality, a Search for Solutions, 1967, Howard Allen, Box 76, Cape Canaveral, FL 32920

(24) Putnam, Carleton. A Study in Racial Realities, an address at the University of California at Davis, Dec. 17, 1964

(25) Scott, Ralph. Education and Ethnicity: The U.S. Experiment in School Integration, Scott-Townsend. Washington, D.C. 1989

(26) Shuey, Audrey H., The Testing of Negro Intelligence, Social Science Press, New York, 1966

(27) Simpson, William Gayley. Which Way Western Man? 1978, National Alliance Press, Box 3535, Washington, D. C. 20007

(28) Social Forces, Vol. 69, pg.1+, Sept. ’90

(29) ”South Africa: Time to Choose Sides” Soldier of Fortune, Dec. ’89.

(30) Snyderman, Mark, and Rothman, Stanely. The IQ Controversy, the Media and Public Policy. Transaction Publishers, New Brunswick, NJ 1990.

(31) Stell v Savannah-Chattham County Board of Education, U.S. District Court, Southern Georgia, May 13, 1963.

(32) Taylor, Jared, Paved with Good Intentions: The Failure of Race Relations in Contemporary America. 1992, Carrol & Graf. New York, NY

(33) World Almanacs, ’88, ’89, ’90, ’91, ’92

(34) United Nations World Census, 1990

(35) Van Loon, Henrick, 1940, Van Loon’s Geography, Garden City Publ.

(36) The Voice, Feb. 27, 1990.

(37) Waddell, L. A. The Makers of Civilization, 1929, Angriff Press, Hollywood, CA

(38) Weisman, Charles A. America: Free, White and Christian, 1989, SFA, Box 766-c, LaPorte, CO 80535

(39) Weisman, Charles A. The Origins of Race and Civilization, 1990, SFA

(40) Weyl, Nathaniel. The Geography of American Achievement, Scott-Townsend, Washington, D.C. 1989.

(41) Martin Luther King (Man Behind the Myth) by Des Griffin