Suomen eduskuntapuolueiden voimasuhteet muuttuvat merkittävästi seuraavan parin vuosikymmenen kuluessa, kun katsotaan näissä eduskuntavaaleissa alle 50-vuotiaiden antamien äänten jakaumia suhteessa vaalitulokseen. Tämän ikäryhmän keskuudessa Kokoomus olisi ollut näissä vaaleissa suurin puolue 21,4% kannatuksella Keskustan jäädessä toiseksi 16,9% saaliilla. Kolmossijasta olisivat kamppailleet rinta rinnan Perussuomalaiset ja Vihreät 14,9% kannatuksella.
Entinen valtapuolue SDP on sen sijaan kovien aikojen edessä, sillä sen kannattajakunta on iäkästä. Alle viisikymppisistä SDP:ta äänesti vain 7,5% ja alle 50-vuotiaista miehistä ainoastaan 4,5%. Toinen vasemmistopuolue Vasemmistoliitto sen sijaan on löytämässä kasvua nuoremmista ikäluokista sen ollessa alle viisikymppisissä SDP:tä suositumpi 12,9% kannatuksella, kun sitä vanhempien keskuudessa sen kannatus on vain 5,8%.
Myös jo pitkään kannatuksensa kanssa kamppaillut Kristillisdemokraatit kaipaa kovasti uutta tuulta purjeisiinsa, koska alle 50-vuotiaiden äänistä se keräsi vaivaisen prosentin ja olisi tällä ääniosuudella jäänyt ilman ainoatakaan eduskuntapaikkaa. Kristillisdemokraattien tilalle eduskuntaan olisi noussut todennäköisesti Piraattipuolue, joka on vahvassa nosteessa erityisesti nuorten keskuudessa.
Puolueiden kannatus erikseen alle 50-vuotiaiden ja vähintään 50-vuotiaiden keskuudessa.
Myös sukupuolten välillä on havaittavia eroja äänestyskäyttäytymisessä. Kokoomuksen äänestäjät ovat useammin miehiä (20,7%) kuin naisia (11,9%), kun taas Vihreät vetoavat selvästi enemmän naisiin (12,2%) kuin miehiin (4,1%). Kokoomusta lievemmin äänestäjäkunnaltaan miesvaltainen (19,4%) on Perussuomalaiset, jota äänesti kuitenkin naisistakin 16,3%.
SDP puolestaan on lievästi enemmän naisten (19,6%) kuin miesten (16,7%) mieleen, joskin ero muodostuu pääosin alle 50-vuotiaiden SDP:n kannattajien kohdalla (naisia 11,2%, miehiä 4,5%). Viisikymmentä vuotta täyttäneiden keskuudessa SDP:n kannatus on lähes tasan naisten (23,8%) ja miesten (24,2%) välillä.
Kolmen suurimman puolueen joukossa ainoastaan Keskustan äänestäjäkunta on lievästi naisvoittoinen 22,6% kannatuksella, kun miehistä 20,1% äänesti Keskustaa. Miehet ovat sen sijaan selvästi innokkaampia pienpuolueiden äänestäjiä, sillä niitä äänesti miehistä 5,4% ja naisista vain 1,9%.
Puolueiden kannatus erikseen miesten ja naisten keskuudessa. Puolueiden kannatus iän mukaan naisten keskuudessa.
Kun tuloksia tarkastellaan sekä iän että sukupuolen mukaan, niin alle 50-vuotiaiden naisten ylivoimaiseksi suosikiksi nousee Vihreät 23,6% kannatuksella. 18-29-vuotiaiden naisten keskuudessa Vihreiden kannatus on jopa 30 prosentin luokkaa. Myös Vasemmisto on alle viisikymppisten naisten suosiossa 13,5% kannatuksella, kun taas erityisesti Perussuomalaiset (7,9%), Kokoomus (14,6%) ja SDP (11,2%) jäävät tässä väestöryhmässä selvästi vaalituloksesta jälkeen.
Sen sijaan vähintään 50-vuotiaiden joukossa naisten ja miesten äänestyskäyttäytymisessä ei useimpien puolueiden kohdalla ole suuria eroja. Kuten jo edellä mainittu, SDP on yhtä suosittu sekä miesten että naisten joukossa tässä ikäryhmässä. Hieman yllättäen vanhemmat naiset (20,4%) äänestävät Perussuomalaisia jopa hieman useammin kuin ikäisensä miehet (18,7%), kun alle 50-vuotiaissa PS:n kannatus on hyvin vahvasti miesvoittoista (20,5% vs. edellä mainittu naisten 7,9%). Silmiinpistävää vanhempien naisten äänestämisessä on kuitenkin Kokoomuksen alhainen kannatus (10,5%).
Puolueiden kannatus iän mukaan naisten keskuudessa.
Miesten äänestyskäyttäytymisessä ikäluokan mukaan nousee selvimmin esille edellä mainittu SDP:n ikäkriisi: alle viisikymppisistä miehistä vain 4,5% äänesti SDP:ta, kun sitä vanhempien joukossa kannatus on 24,2%. Myös Keskusta on selvästi suositumpi vanhempien (23,1%) kuin nuorempien (15,2%) miesten keskuudessa. Nuorempia miehiä kiinnostaa vanhaa kaartia enemmän ikäistensä naisten tavoin Vasemmisto (12,5% vs. vanhojen 6,0%) ja Vihreät (8,0% vs. vanhojen 1,6%).
Kristillisten puheenjohtaja Päivi Räsänen ei taida juurikaan vedota alle 50-vuotiaisiin miehiin, sillä tässä tutkimuksessa kyseisestä väestöryhmästä ei löytynyt ainoatakaan KD:n äänestäjää! Sen sijaan tästä väestöryhmästä löytyy eniten pienpuolueiden kannattajia, sillä jos kategoria ”Muut” olisi puolue, se olisi huikealla 8,9% kannatuksellaan viidenneksi suurin puolue pelkästään tämän ryhmän äänet laskettaessa. Tässä tutkimuksessa pienpuolueita ei eroteltu, mutta vaalituloksen ja muiden tutkimusten perusteella on selvää, että suurin kannatus on Piraattipuolueella.
Puolueiden kannatus ikäluokan mukaan miesten keskuudessa.
Ylläolevat tulokset perustuvat On-Time Research Solutions Oy:n vaalien jälkeisenä maanantaina 20.4.2015 automatisoituina puhelinhaastatteluina toteuttamaan kyselytutkimukseen, johon vastasi 1004 äänestysikäistä henkilöä koko Suomesta Ahvenanmaata lukuunottamatta. Kyselyn virhemarginaali on suurimpien puolueiden kohdalla n. 3%, mutta tulokset olivat kaikkien puolueiden kohdalla alle 2% päässä varsinaisesta vaalituloksesta. Ikäjakaumien ja sukupuolijakaumien virhemarginaali on n. 4% ja yhdistettyjen ikä- ja sukupuolijakaumien virhemarginaali on n. 6%.
Eduskuntavaalien jälkipelin yhteydessä on toistaiseksi puhuttu huomattavan vähän sukupuolen vaikutuksesta vaalitulokseen. On-Time Research Solutions Oy on tänään julkaissut vaalien jälkeen tehdyn kyselytutkimuksen, jossa on monen muun asian ohella tarkasteltu myös puoluekannatuksen eroja miesten ja naisten keskuudessa. Tulosta on kiintoisaa verrata parin vuoden takaiseen Ylen teettämään vastaavaan kyselyyn. Huomio kiinnittyy etenkin naispuolisten äänestäjien keskuudessa tapahtuneisiin puoluekannatuksen muutoksiin.
Kaksi vuotta sitten Yleisradion teettämä kysely antoi seuraavat tulokset naisäänestäjien puoluekannatukselle:
Kokoomus: 23,4%
Sosialidemokraatit: 19,6%
Keskusta: 17,7%
Vihreät: 12,1%
Perussuomalaiset: 11,3%
Tuoreessa tutkimuksessa lukemat ovat muuttuneet ratkaisevasti:
Keskusta: 22,6%
Sosialidemokraatit: 19,6%
Perussuomalaiset 16,3%
Vihreät: 12,2%
Kokoomus: 11,9%
Samaan aikaan miesten äänestyskäyttäytyminen ei ole merkittävästi muuttunut, poikkeuksena äänimääräänsä kasvattanut keskusta. Muiden puolueiden osalta miesten tulokset ovat lähestulkoon virhemarginaalin sisällä.
Kyse voi olla tilastollisesta oikusta tai sattumanvaraisesta tuloksesta, mutta pyörittelipä lukemia miten tahansa, niin lopputulokseksi jää, että naiset ratkaisivat nämä vaalit. Merkityksellistä on ennen kaikkea kokoomuksen naiskannatuksen häkellyttävä romahdus sekä perussuomalaisten rynnistys kolmen suuren joukkoon myös naisäänestäjien keskuudessa. Aiemmin jopa vihreät olivat perussuomalaisia enemmän naisäänestäjien suosiossa, mutta näissä vaaleissa järjestys vaihtui. Suomen Keskusta kohotti kannatustaan miesten ja naisten keskuudessa, mutta myös keskustassa naisten kannatus nousi enemmän.
Kokoomuksen naiskannatuksen romahtamiselle voi hakea monia eri syitä. Eräs syy lienee ollut siinä, että kokoomuksen uusi puoluejohto tuli laiminlyöneeksi vuonna 2007 vaalivoiton tuoneen ”Sari Sairaanhoitajan” asian jotakuinkin täysin. Kodinhoidontukeen ja lapsilisiin kohdistuneilla leikkauksillalienee niin ikään ollut osuutensa, etenkin kun puolue ryyditti vaalikampanjaansa lupaamalla vielä lisää leikkauksia. Samaan aikaan perussuomalaiset ja keskusta profiloituivat oppositiossa pitämällä näitäkaikkiaasioitaesillä, puolustamalla perhepolitiikkaa ja vastustamalla kokoomuksen leikkauslinjaa. Tämän lisäksi etenkin perussuomalaiset näyttäisi onnistuneen naisehdokkaiden asettelussaan varsin hyvin.
Tarinan opetus? Vaalien jälkeen on kauhisteltu Suomen muuttumista vanhoillisemmaksi ja piesty suuta maakuntien ja kaupungin kuvitteellisista kuplayhteisöistä. Vaalituloksen todellinen sisältö näyttäisi kuitenkin olevan naisten protestissa. Pääministeripuolueen viitattua neljän vuoden ajan kintaalla etenkin naispuolisten äänestäjien kannalta tärkeille asioille huomattava osa naisista päätti äänestää niitä puolueita, jotka olivat ilmaisseet halunsa tehdä näille asioille jotain. Ennen kaikkea naisten äänet suuntautuivat niille kahdelle puolueelle, joilla oli kannatuksensa puolesta paras mahdollisuus päästä myös lunastamaan lupauksensa, olivatpa näiden puolueiden prioriteetit sitten muuten minkälaiset hyvänsä.
Alle 50-vuotiaista tulevia hallituspuolueita äänesti eduskuntavaaleissa 53,2% äänestäjistä, mutta vähintään 50-vuotiaista kyseiset puolueet saivat 57,0% kannatuksen.
Miehistä tulevia hallituspuolueita äänesti 60,2%, kun taas naisäänestäjistä niukka enemmistö äänestäjistä eli 50,7% antoi näille puolueille tukensa.
Alle 50-vuotiaista 13 prosenttia äänesti vasemmistoliittoa
SDP:n kannatus saman ikäluokan miehissä oli 4,5 prosenttia.
Eduskunnan voimasuhteet muuttuvat rajusti myös tulevissa vaaleissa, jos alle 50-vuotiaat jatkavat äänestämistä nykyiseen tapaan. On-Time Research Solutions Oy:n vaalien jälkeisenä maanantaina toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan alle 50-vuotiaiden äänistä kokoomus sai 21,4 prosenttia, keskusta 16,9 ja sekä perussuomalaiset että vihreät 14,9 prosenttia.
Automatisoituina puhelinhaastatteluina toteuttamaan kyselytutkimukseen vastasi 1 004 äänestysikäistä henkilöä koko Suomesta Ahvenmaata lukuun ottamatta.
Kaikkein heikoimmalta näyttää SDP:n tulevaisuus. Alle viisikymppisistä SDP:ta äänesti vain 7,5 prosenttia ja alle 50-vuotiaista miehistä ainoastaan 4,5 prosenttia.
Vasemmistoliitto sen sijaan on löytänyt kasvua nuoremmista ikäluokista. Alle 50-vuotiaiden äänistä vasemmistoliitto sai 12,9 prosenttia, sitä vanhemmilta vain 5,8 prosenttia. Toteutunut vaalitulos oli 7,1 prosenttia.
Tutkimus ennakoi, että kristillisdemokraatit tippuu kokonaan eduskunnasta, koska alle 50-vuotiaiden äänistä se vain prosentin. Kristillisdemokraattien tilalle eduskuntaan olisi noussut todennäköisesti Piraattipuolue, joka on vahvassa nosteessa erityisesti nuorten keskuudessa.
Puolueiden kannatus eri väestöryhmissä Taulukkoon 1 kootut väestötason tiedot osoittavat, että eri puolueiden kannattajat eroavat edelleen toisistaan monin tavoin. Tiedot perustuvat Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen vuonna 2014 keräämään 18–74-vuotiaita edustavaan väestökyselyyn, jossa selvitettiin kulutuksen ja elämäntapakysymysten ohella eri poliittisten puolueiden kannatusta ja kannattajien taustaa. Poliittista kannatusta kartoitettiin kysymällä vastaajille tärkeintä eduskuntapuoluetta. Tutkimuksen otos oli 3 000 ja vastauksia palautui yhteensä 1 351. Lopulliseksi vastausprosentiksi saatiin 46 (ks. tarkemmin Koivula, Räsänen ja Sarpila 2015). Taulukon perusteella perussuomalaiset ovat nykyajan työväenpuolue. Puoleen kannattajista huomattavalla enemmistöllä on työntekijäammatti ja vain joka kymmenes on korkeakoulutettu. Vastaavasti esimerkiksi SDP:n kannattajista korkeakoulutettuja on hieman yli 20 prosenttia ja vasemmistoliiton kannattajista yli 30 prosenttia. Perussuomalaisten kannattajista alle kolmannes on naisia, kun muiden kolmen suuren puolueen sukupuolijakauma on melko tasaisesti jakautunut. Perussuomalaiset näyttäisivät edustavan työ- väestöä huomattavasti enemmän kuin perinteiset työväenpuolueet SDP ja vasemmistoliitto.
Näiden molempien puolueiden kannattajista alle puolet on ylipäätään työelämässä mukana. Puolueiden kannattajat eivät myöskään työskentele työntekijäammateissa niin usein kuin perussuomalaisten kannattajat. Erityisesti SDP näyttää myös muihin puolueisiin nähden ikääntyvien ryhmältä. Kuvaavaa on, että SDP:n kannattajista vain alle 20 prosenttia asuu sellaisessa kotitaloudessa, jossa on lapsia. Kaikkien muiden puolueiden kannattajien kotitalouksissa lapsia on noin joka kolmannessa. Perinteisesti työväestön on ajateltu erottuvan muista suhteessa pääomaan. Euromääräisesti erot kannattajien tulojen välillä ovatkin huomattavia. Henkilökohtaisia nettotuloja verrattaessa perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannattajat erottuvat muista pienemmillä kuukausiansioilla. Sen sijaan kokoomuksen kannattajat ansaitsevat keskimäärin yli 400 euroa enemmän kuin keskustan kannattajat ja myös SDP:n jäsenten tulot ovat kokoomuslaisia noin 500 euroa alhaisemmat. Vihreiden keskimää- räiset tulot jäävät hivenen kaikkien äänestäjien keskimääräisestä. Tätä selittää se, että vihreiden kannattajissa on huomattavan paljon opiskelijoita. Voidaankin todeta, että nuorten ja opiskelijoiden puolueina erottuvat nimenomaan vasemmistoliitto ja vihreät. Vaalien jälkeen on keskusteltu kiivaasti ”punasinivihreästä kuplasta” (esim. Pullinen 2015). Keskustelu ei sinänsä ole uutta, vaikka esimerkiksi kokoomus on käyttänyt vuoden 2006 presidentinvaalikampanjassaan iskulausetta ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Suomalaisessa politiikassa on lukematon määrä erilaisia toisilleen osittain vastakkaisiakin ryhmittymiä.
Yksi merkittävä jakolinja on koskenut isompien kaupunkien ja maaseudun asukkaiden vastakkainasettelua. Aineistomme perusteella eri puolueet jakaantuvat selkeästi sen mukaan, minkätyyppisessä ympäristössä niiden äänestäjät asuvat. Keskustan ja perussuomalaisten kannattajat edustavat parhaiten maaseudun väestöä. Vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat tulevat taas toisesta ääripäästä eli urbaanista ympäristöstä. Molempien puolueiden kannattajista vain hieman yli 10 prosenttia asuu taajama-alueiden ulkopuolella. Kaupunkilaisuuden ohella vihreiden kannattajat eroavat verrattain korkealla koulutustasollaan ja ylemmällä ammattiasemallaan. Heistä selvästi yli puolet on suorittanut korkea-asteen tutkinnon ja työskentelee vähintään alempana toimihenkilönä. Ainoastaan kokoomuksen kannattajissa on enemmän toimihenkilöitä.
Jokaisten vaalien jälkeen pääsemme kuulemaan analyysia tuloksista ja varsinkin siitä kuinka eri sukupuolten äänet jakaantuivat puolueiden kesken. Perussuomalaiset ovat kerta toisensa jälkeen nousseet asemaan, jossa he ovat yhtä aikaa miesten ehdoton suosikki ja naisten suurin inhokki. Suosion suuri variaatio sukupuolten välillä on pitkälti yleismaailmallinen ilmiö, sillä se on selvästi havaittavissa kaikissa läntisissä demokratioissa.
”There is a growing body of evidence showing that Canadian women are more sceptical about the workings of the free enterprise system and more supportive of the welfare state than Canadian men (Terry 1984; Kopinak 1987; Wearing and Wearing 1991; Everitt 1998b). And women attach a higher priority to social welfare issues than men do (Gidengil 1995; Everitt 2002).”
”The “feminization of poverty” means that women are more likely than men to need the social safety net provided by the welfare state. At the same time, women are more likely than men to rely on the public sector for their employment.”
”Its theoretical underpinnings derive from Gilligan’s (1982) work on gender differences in moral reasoning. Her counterposing of the female and male “voices” suggests that women will be less individualistic than men (see also Phelan 1990).”
—
Suomessa vastaavia kannanottoja ovat esittäneet useat vasemmistoon kallellaan olevat poliittiset naisjärjestöt, kuin myös mediahahmo Anne Moilanen (”Sosialistinen hyvinvointivaltio on feministin paras ystävä”). Naiset ovat selvästi yliedustettuna maltillisuutta, keskinäistä harmoniaa ja oikeudenmukaisuutta korostavissa liikehdinnöissä samaan aikaan kun miehet ovat yliedustettuja jokaisessa poliittisessa ääripäässä. Vaikkakin sukupuolten välistä variaatiota on tutkittu avoimesti useissa maissa, lopullista vastausta sen syylle ei ole haluttu (tai uskallettu) sanoa. Biologiset selitykset tuntuvat nykyaikana liian eritteleviltä ja pelottavilta, kun taas kaiken ympäristöllä perustelu ei nojaa yhteenkään tutkimukseen. Mikä siis neuvoksi?
Poliittisten liikehdintöjen jakaminen maskuliinisiin ja feminiinisiin on vaikeaa, koska melkein kaikista liikehdinnöistä löytyy molempia sukupuolia. Nykyään naisten keskuudessa suosituimman puolueen Kokoomuksen profilointi on myös haastavaa, sillä yleensä oikeistopuolueet eivät juuri houkuta naisia. Kokoomuksen kannatuksen syy voi olla mahdollisesti puolueen lähivuosina korostunut maltillisuus ja konsensushakuisuus, jolla on pyritty hävittämään voimakkaan oikeistolaisia kannanottoja. Kokoomus on myös tarjonnut alustan suvaitsevaisuudelle, vihreydelle ja feminismille, jolloin on oletettavaa että eri väestösegmentit kannattavat Kokoomusta hyvin erilaisista syistä. Kokoomuksen korkea kannatus naisten keskuudessa ei mitä todennäköisimmin tarkoita ”oikeistolaisuuden” suosiota.
Pelkän mies/nais-jaottelun rinnalle voidaan mielestäni hyvin soveltaa Meyers-Briggsin persoonallisuustestiä, joilla on todennäköisesti suoria yhteyksiä henkilön poliittisiin kannanottoihin. Personalitypage.com on tehnyt yhden testin 1 222 ihmisen otannalla, jolla pyrittiin määrittelemään persoonallisuusryhmän ja poliittisen maailmankatsomuksen välistä yhteyttä Yhdysvalloissa. Testissä paljastui että kaikki persoonallisuusryhmät, jotka olivat yleisempiä miehillä, kannattivat enemmän poliittista oikeistoa. Erittäin korostunut oikeiston kannatus oli omalla persoonallisuusluokallani INTJ, joka on keskinmäärin viisi kertaa yleisempi miehillä mitä naisilla. On siis hyvin todennäköistä että henkilöt ajautuvat kannattamaan eri poliittisia liikehdintöjä oman persoonallisuutensa perusteella, sillä henkilön persoonallisuus heijastaa ihmisen tahtoa kunnioittaa auktoriteettia ja henkilön käsitystä oikeudenmukaisuudesta.
Tein aiheeseen liittyvän kyselyn Liberaalimafia-nimisessä verkkoyhteisössä, jonka jäsenissä on selvä yliedustus nuoria miehiä ja vapaan yhteiskunnan kannattajia. Kolmestakymmenestä viidesta vastauksesta ainoastaan neljä olivat naisilta, kolmen yleisimmän persoonallisuuspiirteen jakaantuman ollessa seuraava:
1. INTJ – 12 henkilöä
2. ENTJ – 10 henkilöä
3. INTP – 6 henkilöä
Ei ole välttämättä kovin yllättävää että NT-luokkaan kuuluvista persoonallisuuksista melkein 2/3 on miehiä. NT korreloi teoriassa tunteettoman ja rationaalisen luonteen kanssa, vaikkakin yksilöllisissä painotuksissa voi olla eroja. Kärjistäen voisi todeta että liberalismia/libertarismia kannattavat julkisesti eniten nuoret ja rationaalisuutta arvostavat miehet. Vastaavasti rationaalisuudesta voimakkaimmin poikkeavat tunne-ja kokemuspohjaiset persoonallisuudet kannattavat usein päinvastaisia liikehdintöjä.
Vasemmistolaisten liikehdintöjen suurempi suosio naisten keskuudessa voi osaltaan johtua puolueiden ulosannista. Vasemmistolaiset liikehdinnät pyrkivät vetoamaan usein tunteisiin, oikeudenmukaisuuteen ja armollisuuteen, jotka edustavat pitkälti myös naisvoittoisten persoonallisuusluokkien olemusta. Miesten luontaisesti pienempi tarve harmoniaan, kohteliaisuuteen tai tunteisiin näkyy myös julkisessa keskustelussa, missä räväkästi kirjoittavat blogistit pyrkivät tietoisesti rikkomaan konsensusta. Kohua herättäneistä poliittisista kirjoittajista selvä enemmistö on miehiä.
Väestötiede 