HS 12.6.2015
”Perussuomalaisten raportti: Toimittajat elävät punavihreässä kuplassa
Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi perjantaina raportin, jossa väitetään toimittajien elävän punavihreässä kuplassa. Toimittaja Marko Hamilon mukaan toimittajien keskuudessa vihreiden ja vasemmiston kannatus on yliedustettuna koko väestöön verrattuna.
”Maailmalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että toimittajat kannattavat enemmän arvoliberaaleja ja vasemmistolaisia puolueita kuin väestö keskimäärin. Suomessa tehdyt mielipidetutkimukset osoittavat samansuuntaisia tuloksia – toimittajien keskuudessa vihreät nauttivat vankkaa kannatusta, kun taas perussuomalaiset on mediaväen keskuudessa vähiten suosittu puolue.”
”Varsinkin niin sanotun etelän median, siis etenkin Helsingin Sanomien ja Ylen, ennakkoluulot perussuomalaisia ja heidän edustamaansa arvokonservatiivista politiikkaa kohtaan yleisemminkin ovat niin käsin kosketeltavan todellisia, ettei niitä voi järjellisesti kiistää”, Hamilo kirjoittaa.
Raportin mukaan noin vuodesta 2008 alkaen ”median perussuomalaisille naureskelu muuttui vihamieliseksi taisteluksi perussuomalaisia vastaan”. Toisaalta hän sanoo, että medialla ei ole salaliittoa perussuomalaisia vastaan.
Hamilon mukaan kielteiset kirjoitukset kasaantuvat helposti sellaisille poliitikoille ja puolueille, joihin toimittajat asennoituvat kielteisesti.
”He saattavat periaatteessa ajatella, että tilaisuuden tullen käräyttäisivät minkä mielipidesuunnan edustajan tahansa, jos saavat tällaisen poliitikon kiinni pahanteosta. Käytännössä on kuitenkin paljon helpompi nähdä rikka inhokkipuolueen edustajan silmässä kuin malka sympatisoidun puolueen silmässä.”
”Punavihreässä kuplassa elävien toimittajien on helppo ylläpitää ennakkoluulojaan perussuomalaisia kohtaan, jos heillä ei ole arkisia kohtaamisia perussuomalaisten puoluetoimijoiden eikä oikein perussuomalaisten äänestäjienkään kanssa. Diplomatia punavihreässä kuplassa elävien kanssa auttaisi ennaltaehkäisemään median megafonivaikutusta.”
http://www.hs.fi/politiikka/a1434073917998
Itse tutkimus, Marko Hamilo: Punavihreä kupla, perussuomalaiset ja media:
http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/201…/Punavihre%C3%A4-kupla-pdf.pdf
Pätkiä tutkimuksesta:
”Punavihreä kupla” on tämän raportin kirjoittajan Perussuomalainenlehdessä kesällä 2014 lanseeraama käsite. Sen taustalla oli yksinkertainen kaupunkimaantieteellinen havainto: ne pääkaupunkiseudun muusta Suomesta erottavat kulttuuriset ja polliittiset piirteet, jotka heijastuvat myös äänestyskäyttäytymiseen, kärjistyvät tietyillä äänestysalueilla. (4) Henkinen raja ei siis kulje vain kolmoskehällä, vaan jo PohjoisHelsinki on arvomaailmaltaan arvokonservatiivisempi ja vastaavasti Etelä-Helsinki paljon oikeistolaisempi kuin hyvin omintakeinen alue Pitkältäsillalta Käpylän asemalle.
Tässä punavihreässä kuplassa lähes jokaisella äänestysalueella vasemmistoliiton ja vihreiden sekä kommunististen pikkupuolueiden yhteiskannatus ylitti vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 50 prosenttia. Tällä punavihreiden vahvimmalla kannatusalueella parin kilometrin säteellä Sörnäisten metroasemalta Kalliossa, Vallilassa ja Käpylässä asuu noin 100 000 ihmistä, siis vain kaksi prosenttia suomalaisista.
Erilaisten julkisten tilastojen mukaan tämä punavihreä kupla poikkeaa elämäntavoiltaan hyvin suuresti koko muusta Suomesta, jopa muusta pääkaupunkiseudusta. Kallion seurakunnan alueella kirkkoon kuuluvien osuus on pienempi kuin missään muualla Suomessa. Alueella on leijonanosa Suomen homobaareista. Metsästysaseiden omistaminen on punavihreässä kuplassa hyvin harvinaista verrattuna maakuntiin. Jo muuhun pääkaupunkiseutuun verrattuna punavihreän kuplan asukkailla on poikkeuksellisen vä- hän autoja. Kirjoitus punavihreästä kuplasta sisälsi myös pohdinnan siitä, voisiko vasemmistoliiton ja vihreiden kielteistä suhtautumista muun muassa yksityisautoiluun, uskonnollisuuteen ja metsästykseen selittää sama psykologinen mekanismi, jolla he itse selittävät sitä, ettei maaseudulla suhtauduta luontevasti homoihin: mitä ei arjessaan kohtaa, siihen suhtautuu automaattisesti ennakkoluuloisella asenteella.
Laajempi yhteiskunnallinen merkitys tästä maantieteellisestä punavihreästä kuplasta syntyy siitä, että sen liepeillä ovat käytännöllisesti katsottuna kaikki niin sanotun etelän median journalistiset työpaikat. Sanoma, Yleisradio, MTV3 ja oikeastaan kaikki muutkin keskeiset mediatalot sijaitsevat pyörämatkan päässä punavihreiden ydinkannatusalueilta. Vasemmistovihreiden toimittajien on mahdollista elää arkea, jossa sekä työssä että vapaa-ajalla altistuu vain oman maailmankuvan jakavien ihmisten ajattelulle. Lopputuloksena voi olla ilmiö, jota kutsutaan sosiaalipsykologiassa nimellä joukkoharha. Se tarkoittaa sitä, että moraaliseen enemmistöön kuuluvat suomalaiset eivät uskalla tuoda omia arvojaan julkisesti esiin, koska he vasemmistovihreiden hallitseman median luoman harhan vuoksi pelkäävät olevansa alakynnessä. Vähitellen ihmiset saattavat muuttaa mielipiteitään vastaamaan oletettua enemmistömielipidettä. Joukkoharha voi toteutua mikrotasolla helsinkiläisen media- ja kulttuuriväen alakulttuurissa, mutta yhtä hyvin myös makrotasolla koko yhteiskunnassa, jonka joukkoviestintää helsinkiläinen mediaeliitti hallitsee. Vaalien jälkeen ajatusta punavihreästä kuplasta käsiteltiin monissa medioissa. Sen perusajatus kuitenkin ymmärrettiin usein väärin. Kyse ei ole siitä, että Suomi olisi jakautumassa kahtia arvokonservatiiviseen maaseutuun ja arvoliberaaliin kaupunkikulttuuriin, jotka eivät ymmärrä toisiaan. Punavihreä kupla tarkoitti kuitenkin nimenomaisesti sitä hyvin pientä helsinkiläistä alakulttuuria, jolle suomalaisten enemmistön elämäntavat ja arvomaailma on vieras.
Valitettavasti Suomessa ei ole tehty varsinaisia akateemisia, menetelmällisesti laadukkaita tutkimuksia journalistien puoluesympatioista. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa Kent Asp on tehnyt tutkimuksen, jonka aineisto on kerätty lokakuun 2011 ja helmikuuhun 2012 välillä. (6) Ympäristöpuolue vihreitä (Miljöpartiet) kannatti peräti 41 prosenttia toimittajakunnasta, kun koko väestöstä ympäristöpuolueen kannattajia oli samaan aikaan vain 12 prosenttia. Myös vasemmistoa (Vänsterpartiet) journalistit kannattivat paljon useammin (15 prosenttia) kuin ruotsalaiset keskimäärin (5 prosenttia). Yllättäen sosiaalidemokraatit eivät olleet tutkimuksessa ruotsalaistoimittajien suosiossa (14 prosenttia, kaikki ruotsalaiset 28 prosenttia). Vielä jyrkemmin aliedustettu oli kokoomus (Moderaterna), jota piti parhaana puolueena vain 14 prosenttia toimittajista, kun puolueen kannatus oli 34 prosenttia. Ruotsidemokraattien kannatus oli haastatteluajankohtana 3 prosenttia, toimittajakunnassa vain kolmasosan tästä. Tukholmalaisten toimittajien keskuudessa vasemmistopuolueen kannatus oli suurempi kuin muualla. Päällikkötoimittajien keskuudessa kokoomus ei ollut niin aliedustettu kuin aineistossa keskimäärin.
Hampurin yliopistossa tehdyssä kyselytutkimuksessa saksalaisten toimittajien suosikkipuolue oli vihreät (Die Grünen), jota kannatti jopa 35,5 prosenttia niistä, jotka ylipäätään valitsivat jonkin puolueen. Vastausvaihtoehtona oli myös, ettei ole kallellaan mihinkään suuntaan. Näin vastasi 19,6 prosenttia. Sosiaalidemokraatteja (SPD) kannatti 26,0 prosenttia. Räikeän aliedustetuksi jäivät kristillisdemokraatit (CDU), joiden kannatus oli 8,7 prosenttia. (7)
Indianan yliopiston journalismin professorit Write Lars Wilnat ja David Weaver tutkivat yhdysvaltalaisten kokoaikaisten journalistien puoluekantoja vuonna 2013. Tulosten mukaan demokraatteja oli 28 prosenttia, mikä on lähellä kansallista keskiarvoa. Enemmistö toimittajista määritteli itsensä poliittisesti riippumattomiksi. Republikaanit olivat toimittajien keskuudessa melkoisen aliedustettuja. Vain 7,1 prosenttia journalisteista identifioi itsensä republikaaneiksi kun samaan ajankohtaan ajoittuvan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisista aikuisista republikaaneihin identifoitui 24 prosenttia. (8)
Suomessa toimittajien puoluesympatioita ei valitettavasti ole tutkittu akateemiset kriteerit täyttävällä metodologialla. Vuonna 2012 Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalaisen julkaisema kysely kuitenkin viittaa siihen, että Suomi ei poikkea muista länsimaista. Vihreitä äänesti edellisissä vaaleissa 31 prosenttia niistä toimittajista, jotka kertoivat äänestyspäätöksensä. Toiseksi tuli kokoomus 22 prosentilla. Vihreät oli siis yli kolminkertaisesti yliedustettu. Perussuomalaiset oli mediaväen inhokki. (9) Kyselyyn vastasi 285 suurissa suomalaismedioissa työskentelevää toimittajaa. Kun Yle, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät vastaamasta, tutkimusta voi pitää metodologisesti heikkona. Vastaavanlainen kysely tehtiin Aamulehdessä vuonna 2010. (10) Aamulehden kyselyyn puoluekannasta ja arvoista vastasi 79 toimittajaa, kun töissä oli kyselyn toteutuksen aikaan 149 ihmistä. Vastanneista yli kolmannes kertoi äänestävänsä yleensä vihreitä, kokoomukselle äänensä antaa yleensä joka neljäs. Keskustaa, vasemmistoliittoa ja SDP:tä tapaa tukea 7-8 prosenttia vastanneista. Kun ottaa huomioon vihreiden kannatuksen painottumisen Helsinkiin ja pääkaupunkiseudun muihin kuntiin, on syytä olettaa, että punavihreiden yliedustus olisi Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Ylen Helsingin toimituksissa vähintään samaa luokkaa kuin Sunnuntaisuomalaisen ja Aamulehden kyselyissä.
Suomessa kuitenkin on tuoretta tutkittua tietoa joukkotiedotuseliitistämme. Se on kallellaan kokoomukseen päin, käy ilmi Ilkka Ruostetsaaren tutkimuksesta Vallan sisäpiirissä. (11) Ruostetsaaren aineistona on eliitteihin kuuluvien henkilöiden haastattelut vuosilta 1991, 2001 ja 2011. Tutkimukseen kuului politiikan, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen, joukkotiedotuksen, tieteen ja kulttuurin eliittejä. Kokoomuksen kannatus on tietysti aina ollut vahva yhteiskunnan eliiteissä. Media on kuitenkin ollut poikkeus. Kaksikymmentä vuotta sitten kokoomuksen kannatus oli mediaeliitissä vain 21 prosenttia. Nyt se on noussut 50 prosenttiin. Tutkimuksessa joukkotiedotuseliittiin laskettiin 3–7-päiväisten sanomalehtien ja suurimpien aikakauslehtien päätoimittajat sekä STT:n päällikkötoimittajat, sekä Ylen, MTV3:n, Nelosen sekä suurimpien paikallisradioiden johto. Piirtyy siis kuva median punasinivihreästä kuplasta. Varsinkin nuorten rivitoimittajien asenteet ovat hyvin voimakkaasti kallellaan vihreisiin ja vasemmistoliittoon. Päällikkötoimittajien ja toimitusten johdon maailmankatsomus on usein kokoomuslainen. Vaikka näillä ryhmillä on erimielisyyksiä esimerkiksi suhtautumisessa Suomen Nato-jäsenyyteen ja talouspolitiikkaan, ne jakavat arvoliberaalin ja kansainvälisyyttä painottavan ajattelutavan monissa muissa kysymyksissä. He samastuvat paremmin oman yhteiskuntaluokkansa edustajiin muissa Euroopan suurkaupungeissa kuin muun Suomen konservatiivisiin ja kansallismielisiin ihmisiin.
Väestötiede 