IS:n toimittaja Jouko Juonala kirjoittaa uusimmassa ”kommentissaan” kuinka Vladimir Putin on alkanut käyttää ortodoksista uskontoa keppihevosenaan valloituksille ja kuinka hän käytti Krimistä termiä ”pyhä paikka” – ”Krim ja Sevastopol ovat Venäjälle pyhiä”, Putin sanoi. Venäjällä kuitenkin yleisesti ottaen kirkot on tyhjinä läpi vuoden, eikä keskiverto venäläisiä näytä juurikaan kiinnostavan uskonasiat muutakuin pintapuolisesti, joten herää kysymys : onko siellä Venäjällä uskovaisia?
- Kaikesta huolimatta Venäjällä on säilynyt yksi lahko – vanhauskovaiset jotka ovat säilyttäneet ikiakaisia perinteitä ja uskonnollisen elämäntavan. Heitä kutsutaan myös nimellä raskolnikot ja starovertsit, englanniksi old believers.
- Vanhauskovaisia on erään arvion mukaan noin 2,5 miljoonaa. Heitä asuu mm. Venäjän kaukoidässä ja Siberiassa lähinnä maaseudulla tai pikkukylissä mutta heitä saattaa olla kaupungeissakin siellä täällä. Virossa esim. asuu noin 15 000 vanhauskovaista maan itä-osissa Peipsijärven rannoilla.
- Vanhauskovaiset syntyi 1600 luvulla protestiliikkeenä kun tsaari Aleksei Mihailovits alkoi uudistaa kirkon käytäntöjä yhdessä patriarkka Nikonin kanssa. Nikon muutti slaavilaisen liturgian järjestyksen kreikkalaiseen muotoon, joissa oli pieniä eroja verrattuna Venäjällä käytössä olleisiin jumalanpalvelusteksteihin verrattuna. Lisäksi tärkeä kysymys koski ristimerkin tekoa, Nikon vaihtoi aiemmin käytössä olleen kahden sormella tehtävän ristinmerkin kolmella sormella tehtäväksi. Osa venäläisistä kapinoi uudistuksia kohtaan vuonna 1656 ja heitä alettiin vainota, siitä lähtien he ovat eläneet syrjäseuduilla.
- Heillä on yleensä hyvin tiiviit ja isot perheet/suvut:
- Heidän pääelinkeinona on maanviljely, kalastaminen, metsästäminen ym.
- Kirkko seremoniat ovat järjestäytyneet sukupuolen mukaan: miehet oikealla ja naiset vasemmalla.
- He ovat myös erittäin konservatiivisiä naisten pukeutumisen suhteen, naiset käyttää peittäviä vaatteita ja huiveja.
- Heillä on monia outoja tapoja, kuten muslimeille tyypilliset rukoiluasennot:
- Heidän määränsä on luonnollisesti kasvussa korkean syntyvyyden takia, sanottiin että heitä oli 1,8 miljoonaa vuonna 2002 mutta nykyisin vuonna 2010 määrä arvioidaan jo 2.5 miljoonaksi. He eivät usko ehkäisyyn. Vanhollisessa ortodoksi perheessä on harvoin alle 7 lasta, ja saattaa olla jopa 15 lasta.
- Lisäksi heitä palaa satoja perheitä joka vuosi eri puolilta maailmaa takaisin, missä osa heistä oli paossa Neuvostoliiton vainoja. Putinin hallinto näkee heidät hyödyllisenä: onhan heillä korkea syntyvyys, kristittyjä ja konservatiivisiä. He jotka tulevat ulkomailta on yleensä vielä enemmän takapajuisia kuin heidän veljensä jotka jäi Venäjälle. He puhuvat jotain vanhaa versiota venäjästä jota käytännössä kukaan muu ei enää puhu Venäjällä. Heidän tulonsa on otettu innolla vastaan ja muut uskontoverit pitää heidän versiotaan uskonnosta – enemmän oikeana ja muuttumattomana, ja haluavat oppia heiltä.
- He yleisesti kieltävät modernin teknologian ja elävät kohtuu alkukantaisesti, mukaanlukien kulkuvälineet ym. jotkut vanhanuskoiset kuitenkin saattavat panna vastaan ja omistaa traktorin.
- Joillain heillä saattaa olla oikeistolaisia mielipiteitä ilmeisesti, vaikkakin suurin osa heistä vannoo rauhanomaisuuden nimeen.
- Nuoret sukupolvet heistä ei enää nykyisessä uskonvapaassa Venäjällä välttämättä halua elää yhtä eristyksissä vaan he kirjautuvat listoille ja hankkivat passin, ja siten pääsevät äänestämään.
- Takavuosien vainoista huolimatta he alkavat olla varsin hyväksyttyjä nyky-Venäjällä ja heidän hengellinen johtaja Mitropolit Korniliy on saanut enemmän huomiota. Kyseinen kaveri on mustapukuinen heppu vasemmalla tekemässä ystävyyden elettä Ortodoksisen kirkon johdon kanssa.
Raskolnikit eli vanhauskoiset ovat ortodoksilahko, jotka ovat pitäytyneet 1600-luvulta alkuperäisessä itäroomalaisessa liturgiassa ja jotka erosivat Venäjän virallisesta ortodoksilahkosta tuolloin. Tsaari Aleksei Mihailovitš alkoi uudistaa kirkon käytäntöjä ja jumalanpalvelustekstejä vuonna 1656. Käytännön työn teki patriarkka Nikon. Hän muutti vanhan slaavilaisen liturgian järjestyksen kreikkalaiseen muotoon, jossa oli pieniä eroja Venäjällä käytössä olleisiin jumalanpalvelusteksteihin verrattuna. Venäläinen kirkkoväki koki uudistukset maailmanjärjestyksen perustuksien järkkymisenä. Tärkein kiistakysymys koski ristinmerkin tekoa. Nikon vaihtoi aiemmin käytössä olleen kahdella sormella tehtävän ristinmerkin kolmisormiseksi. Suuri määrä kansaa koki muutokset lopunajallisiksi merkeiksi, jotka paljastivat Venäjän valtion ja kirkon antikristuksen edustajiksi.
Vanhauskoisten johtajaksi nousi esipappi Avvakum. Kapinointi alkoi heti, kun uudistukset oli hyväksytty vuonna 1656.
Avvakum ja monia muita vanhauskoisia poltettiin roviolla vuonna 1682. Vanhauskoiset painuivat maan alle tai pakenivat valtakunnan syrjäseuduille. Vanhauskoisuuden tärkeimmiksi tukialueiksi tulivat pohjoiset syrjäiset alueet. Näitä olivat mm. Solovetskin luostari ja sen lähialueet: Pomori eli Vienanmeren rannikko, Arkangelin alue, Komi, Laatokan ja Äänisen seutu Luoteis-Venäjällä. Muita vanhauskoisten alueita olivat Vetka (entinen Puolan alue), Donin seutu ja Tsernigovtsina. Vanhauskoisilla oli Suomen puolella Ilomantsissa Megrijärven ja Pahkalammen erämaaluostarit sekä Juuan Vuokon kylässä Pyötikön luostari ja Kuusamon itäosassa Tavajärven luostari. Vanhauskoiset hajaantuivat useiksi eri lahkoiksi, joiden kaksi päähaaraa olivat papilliset ja papittomat.
1917 kaaoksessa raskolnikit kerta kaikkiaan painuivat maan alle. He pyrkivät häviämään neuvostovallalta tutkakatveeseen – onnistuen siinä varsin hyvin. He pakenivat erämaihin, provinssien kaupunkeihin ja maaseudulle missä neuvostovallan ote oli heikko. Niinpä raskolnikkeja on yhä olemassa. Siperian taiga on täynnä raskolnikkien yhteisöjä, joista lukuisien olemassaolosta Moskovan kommunistihallinnolla ei ollut hajuakaan, ja joita se ei kyennyt löytämään – kunnes vasta 1970-luvun lopulla, kun sen sateliittiteknologia kykeni paikallistamaan satoja heidän kyliään avaruudesta. Nykyään enemmistö vanhauskoisista elää melko yhtenäisesti, mutta ei enää eristyneenä muusta maailmasta. Vanhauskoiset asuvat nykyään Baltian maissa, Valko-Venäjällä, Pietarin alueella, Volgan seudulla, Brjanskissa ja Moldovassa. Kaikkien vanhauskoisuuden suuntauksien keskuspaikka on Moskova, jossa vanhauskoisten kirkkoja on kolme. Virossa on vajaat 10 000 raskolnikkia, eli heitä on liki 1% koko maan väestöstä. Myös Suomessa tiettävästi on heitä. Kaikenkaikkiaan heitä arvioidaan olevan 1-10 miljoonaa.
Ja mikä merkittävintä, heidän määränsä on voimakkaassa kasvussa. Ei siksi, että he saisivat käännynnäisiä, vaan siksi, että he lisääntyvät voimakkaasti. Kyseessä on kuitenkin fundamentalistinen lahko, jota elähdyttää voimakas uskonnollisuus.
Ja mikä mielenkiintoisinta: raskolnikit valtaavat itselleen ne maa-alueet ja entiset taajamat, jotka venäläinen valtaväestö hylkää toisaalta ikääntymisen ja toisaalta urbanisaation kautta. Venäjällähän trendi on se niinkuin muissakin moderneissa maissa että syrjäseudut autioituvat, koska siellä ei ole töitä tai mahdollisuuksia. Suurin osa nuorista jättää pikkukylät ja pakkautuu jonnekin Moskovan lähiöihin. Raskolnikeilla on erityisen läheinen suhde luontoon – samalla tavoin kuin Louisianan bayou countryn cajuneilla ja acadialaisilla – ja he mielellään muuttavat autioituneisiin kyliin ja kaupunkeihin ja ottavat ne haltuunsa.
Siperian paikalliset hallinnot yksinkertaisesti luovuttavat hylättyjä asutuksia vanhauskoisille, jotka sitten uudelleenasuttavat ne ja remontoivat omalla tyylillään. He rakentavat sinne kirkkoja, kouluja ja muita yhteisiä rakennuksia. Vanhauskoisten perheet ovat usein suuria, sillä lapset koetaan Jumalan siunauksena, ja Siperian maaperä on usein hyvinkin viljavaa, joten omavaraistaloudessa elettäessä ravintoa riittää. Raskolnikeilla on tapana, että pojat pysyvät omassa yhteisössä, muttaä tyttäret vaihtavat naimisiin mennessään yhteisöä aina aviopuolisonsa yhteisöön. Vanhauskoisten yhteisöt ovat käytännössä samanlaisia kuin kolhoosit, mutta niissä on mukana vahva uskonnollinen vire. Heillä on omat kirkkonsa, omat koulunsa ja omat terveyskeskuksensa, ja he luottavat pitkälti lääkekasveihin ja yrttilääkintään. Tässä suhteessa yhtäläisyydet bayou countryncajuneihin ovat ilmeiset.
Onko vanhauskoisissa Venäjän tulevaisuus? Olemme todella jännän äärellä. Venäläisille lahkoille on tyypillistä, että ne olivat samalla yhteiskunnallisia protestiryhmiä, jotka vastustivat maaorjuutta, länsimaistamista, jotkut myös yksityisomistusta, aateliston kasvavaa mahtia jne. Ja vanhauskoiset vastustivat kommunistivaltaa loppuun asti.
Venäläisiä lahkoja ovat vanhauskoisten lisäksi mm duhoborit ja molokaanit (= maidonjuojat) jotka mm. kieltäytyvät kaikista psykoaktiivisista stimulanteista. Nämä lahkot syntyivät 1700-luvulla. Toisin kuin vanhauskoiset, joilla on ollut erittäin vahva edustus Valkeameren rannoilla, Vienan Karjalassa ja Siperiassa, näiden lahkojen kannattajat muuttivat Etelä-Venäjälle ja Kaukasiaan. Molokaaneja on tosin ollut myös Siperiassa. Suuri osa duhoboreista muutti Yhdysvaltoihin Leo Tolstoin ja Amerikan kveekareitten avustamina 1910-luvulla. Vanhauskoiset ovat suurin venäläisistä lahkoista, muut olivat verrattain pieniä ryhmiä. Vanhauskoisilla on myös erittäin voimakas edustus Alaskassa.
http://takkirauta.blogspot.fi/2016/02/raskolnikit-maan-perivat.html
Väestötiede 
Ei me vanhauskoset ole mikä lahko.PatriarkkaNikon alkoi sekasorto.me ns. Vanholliset piti tiukkaasti kiinni alkuperäiset rukoukset,ritus jne.
TykkääLiked by 1 henkilö