Lasse Nordlund ja omavaraistalous

Lasse Nordlund on ihan mielenkiintoinen kaveri, mies elää keskellä metsää omavaraisesti viljellen. Miehen niksejä miten se onnistuu löytyy täältä: http://rihmasto.fi/lasse-nordlund-lehtikirjoituksia

Lasse Nordlund on suomalainen yhteiskunnallinen ajattelija, joka tunnetaan kokeilustaan elää Suomen maaseudulla täysin omavaraisesti, valmistaen vaatteensa ja työkalunsakin itse sekä kooten ravintonsa pienviljelmältä ja lähiluonnosta.

Nordlund eli tavanomaisen nuoruuden Saksassa ja oli kiinnostunut fysiikan opiskelemisesta. Hän alkoi kuitenkin epäillä tavanomaisen elämän kestävyyttä ja mielekkyyttä ja päätti kokeilla elämää omavaraistaloudessa. Nordlund ei omien sanojensa mukaan erottanut kuusta männystä, kun aloitti hankkeensa, mutta ryhtyi opiskelemaan kirjojen ja omien kokeilujen kautta tavaroiden valmistamista ja ravinnon hankkimista. Lopulta hän pystyi elämään Pohjois-KarjalanValtimolla useiden vuosien ajan (1992–2004) täysin omavaraisesti. Nykyään hän elää perustamansa perheen kanssa, edelleen lähes omavaraisesti.

Nordlundin mukaan yksi ihminen tarvitsee noin viisi aaria viljelymaata elääkseen ilman lisäruoan ostamista. Tärkein ravintokasvi hänelle on ollut lanttu. Omavaraistaloudessa Nordlund käyttää sieniä 200 kiloa vuodessa ja marjoja noin saman verran. Karjan hän jätti pois, koska eläinten ylläpito (esimerkiksi rehunviljely) osoittautui liian aikaa vieväksi, jotta se olisi ollut mielekästä. Villa ja nahka ovat sen sijaan vaatteita ajatellen Nordlundin mukaan käteviä, koska ne kestävät paljon puuvillaa kauemmin. Nordlund totutteli elämään ilman suolaa, vaikka monet uskovat sen olevan hengenvaarallista. Hän väittää, että on pystynyt elämään vuosikausia ilman suolaa, vaikka aluksi suolan pois jättäminen aiheutti hänelle terveysongelmia. WC-paperin sijaan Nordlund käyttää kuivattua rahkasammalta. Omavaraisen elämän alkuvuosina Nordlundin päivät olivat täynnä työtä, mutta lopulta hän pystyi ottamaan rennommin ja jatkoi nuoruuden harrastuksiaan, kuten huilunsoittoa ja yhtälöiden laskemista.

Nordlundin kokeilun taustalla on hänen käsityksensä, että vain luontaistalouteen perustuva elämä on pitkällä aikavälillä materiaalisesti kestävällä pohjalla.

Syksyllä 2008 Palladium kirjat julkaisi Nordlundin ja Maria Dorffin kirjoittaman teoksen Elämämme perusteista: Pohdintoja työstä, rahasta ja energiasta omavaraisen elämänkokemuksen valossa.

ep

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lasse_Nordlund

Hän elää luontaistaloudessa – ei omaisuutta, syö toista kiloa lanttua päivässä

SK:n arkistoista: Luontaistaloudessa ponnistellaan alituisesti mutta raadetaan harvoin.

———->

Saksalaisen äidin ja suomalaisen isän poika on juuriltaan kaupunkilainen: syntynyt Helsingissä, kirjoittanut ylioppilaaksi Hampurissa. Parikymppisenä hän kiinnostui omavaraisuudesta ja muutti Saksasta Suomeen 1980-luvun puolivälissä.

Hän erotti tuskin mäntyä kuusesta. Hän aloitti ottamalla kasvikirjan esiin.
Se ei ollut paluu luontoon, vaan luolaan.

Hän etsiytyi syrjäseuduille, keräili ja kalasti ravintonsa. Ei sokeria eikä suolaa, ei maitoa eikä voita. Kokeilut kertoivat sopivista luonnonantimista; pitää olla rasvaa, jotta nokkoset eivät polta vatsaa.

Mutta kota oli vetoisa koti. Hän päätyi Valtimolle, josta vanhemmat ostivat 65 hehtaarin tilan. Hän jatkoi keruuta metsästä mutta perusti entiselle pakettipellolle kasvimaan.

Vuosittaisen ruokavalion runko oli seuraava:

Lanttua 500 kiloa.

Perunaa 150 kiloa.

Papuja ja herneitä 40–50 kiloa.

Marjoja 200–300 kiloa.

Sieniä 200–300 kiloa.

Suolan puutteen hän korvasi laimennetulla tuhkalipeällä, valkoisen sokerin koivun mahlasta ja sokerijuurikkaasta keitetyllä siirapilla.

Viisi aaria, pikkupihan kokoinen läntti, riitti hyvin elättämään yhden ihmisen.

Samalla kaavalla suomalaiset saisivat perusruuan, vihannekset ja juurekset, 2 700 neliökilometriltä. Se on suunnilleen Sotkamon, Valtimon naapurin, maapinta-ala.

”Täällä on kasa, josta kaikki alkaa”, Nordlund sanoo ja avaa maalaistalon lantalan ovet.

Kasa on komposti, luontaistalouden lannoitesäkki.

Läjässä on jätteitä keittiöstä, puinnista ja huussista. Jäte muuttuu kuumetessaan raaka-aineeksi, kasvimaalta poistuneet ravinteet palautetaan kevätkylvöissä.

Nordlund harjoittaa kierrätysmaataloutta: työ tehdään käsin, ja voima pellolle otetaan luonnosta ja ihmisen jätöksistä.

Kaupan elintarvikkeissa syömme öljyä, näkymätöntä energiaa. Traktorien ja puimurien valmistus ja käyttö kuluttavat fossiilisia polttoaineita, samoin lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuotanto sekä elintarvikkeiden varastointi ja kuljetus. Maataloutemme omavaraisuus on osin harha, sillä typpilannoitteita pelloille ja polttoaineita koneisiin tuodaan Venäjältä.

Ja ruuan tuottamiseen kuluu paljon energiaa – paljon enemmän kuin tuotetusta ruoasta saadaan.

Kun syö kilon tomaatteja, saa noin mega joulen energiaa. Kasvihuoneella yhteen tomaattikiloon kuluu jopa 70 megajoulea, lähes 20 kilowattituntia energiaa, kertoo tutkimuslaitos MTT:n raportti.

Energiamäärä vastaa Nordlundin kuukauden työpanosta.

Hän kasvattaisi lihasvoimallaan vuodessa 12 kiloa kasvihuonetomaatteja.

Samalla työllä omavaraisviljelijä pystyy viljelemään Valtimolla tuhatkunta kiloa kasviksia ja keräämään sienet ja marjat. Ja polttopuut lämmitykseen, ruuanlaittoon ja saunaan.

Suomessa haaskataan arviolta joka seitsemäs ruokakilo. Omavaraistilalla ei hukata mitään, ei edes ihmisen virtsaa. Kuivikkeet estävät sen valumisen maahan.

”Tarvitsen kipeästi pissan sisältämän typen kasvimaahan”, Nordlund sanoo.

Huussissa lehdet ovat lukemista, eivät pyyhkimistä varten. Vessapaperin virkaa toimittaa kuivattu rahkasammal. Se ilmavoittaa kompostia, maatuu mullaksi ja vähentää hajua.

”Rahkasammal on antiseptinen. Se sopii pepulle hyvin.”

Testattu on: pölisee vähän, mutta ajaa asian.

Komposti tekeytyy kahden talven yli. Kahdesti talikolla käännetty kasa tiivistyy vain kuution kokoiseksi. Kompostin lisäksi eloperäinen kate kasvimaalla jää lannoitteeksi. Myös typpeä sitovat pavut ja herneet viherlannoittavat maata.

Sitten on metsän apulanta.

”Sienten ja marjojen ravinteita palaa huussin kautta peltoon”, Nordlund sanoo.

Tilalla ei ammu lehmä eikä röhki sika. Ennen keinolannoitteita karja antoi ihmisille maitoa sekä lihaa ja pelloille lantaa.

Nordlund on menestynyt ilman eläimiäkin. Hän epäilee, että talonpojilla ei ole koskaan ollut aitoa tilaisuutta elää omavaraisesti. Ruotsin kruunu keräsi veroina säilyvää viljaa ja tervaa.

Hevonen joudutti töitä, mutta juhdalle oli oltava satoja kiloja apetta, heinää ja viljaa.

”Minulla ei ole varaa viljellä viljaa, jota syöttäisin eläimille.”

Viime kesänä hän tavoitteli 20 kilon vehnäsatoa mutta sai kymmenen. Pellolla vaanivat halla ja lako. Viljan käsittely omatekoisella myllyllä on työlästä.

”Saan enemmän energiaa samalla työmäärällä lantusta kuin vehnästä.”

Ennen hän yritti metsästää ansoilla jäniksiä: ei saalista. Hän piti muutamia lampaita, hyödynsi villan, nahan, lihan ja rasvan. Mutta tuli tauteja ja petoja.

”Kesästä syksyyn asuin teltassa lampaiden vieressä laitumella.”

Eläimet sitoivat, silti ruoka oli epävarma. Nordlund luopui lampaista ja lihansyönnistä ja keskittyi viljelyyn. Hän oivalsi, että luontaistaloudessa on yksi periaate yli muiden: vältä turhia riskejä.

Käsikuokka pureutuu hiekkaiseen moreenipeltoon. Maasta nousee kookkaita valkosipuleja.
Nordlund hymyilee, palkkapäivä.

”Todella hyviä. Sato on loistava, parempi kuin koskaan aiemmin.”

Perunoista on katkottu varret; mukuloiden määrä on vielä salaisuus. Lantut jurottavat lehtien alla, sato on keskikokoa, ei kymmenen kilon ennätysjuurikkaita. Keräkaalit riutuvat.

Ehkä tauti on iskenyt lehtiin.

”Jokin kasvi muistuttaa joka vuosi, että maatalous ei onnistu aina.”

Vain 12 kasvi- ja viisi eläinlajia tuottavat 75 prosenttia maapallon ruuasta, kertoo FAO, YK:n maatalousjärjestö. Ääri-ilmiöt – kuivuudet ja rankkasateet – verottavat satoja herkästi.

—————————->

”Huomattava osa töistä on kuljetuksia, logistiikkaa.”

Luontaistalous on leimallisesti paikallistaloutta, usein yhdellä tilalla. Nordlund on järkeillyt, että kuljetuksen takia työnjako kyläläisten kanssa ei ole taloudellista. Jos ei sitten tarvita erikoistaitoa.

—————————–>

Omavaraisviljelijän askareet lomittuvat toisiinsa. Käynti kasvimaalla on myös polttopuiden hakureissu. Pellon raivaus on samalla kivien nostoa pihauuniin. Juomaveden nouto lähteeltä yhdistyy rahkasammaleen keruuseen.

Luontaistaloudessa ponnistellaan alituisesti mutta raadetaan harvoin. Nordlund on 48-vuotias, hoikka ja jäntevä, ”maratoonarityyppi, ei voimamies”. Nuorena hän repi tappotahtia, mutta keho ei kestänyt – eikä pääkoppa.

”Rambot kuolevat ensiksi”, hän sanoo.

”Viha, aggressiivisuus, on huono neuvonantaja luonnossa.”

Vuodessa on kiirekautensa: kahden viikon kylvöt, kahden viikon kitkemisurakka, kuukauden sadonkorjuu. Läheisen Rasi mäen kylän isännät ovat ihmetelleet, miten hän ehtii tehdä kaiken. Nordlund on vastannut: ”Ehdin soittaa huiluakin niin paljon kuin haluan.”

Silloin kun luontaistalous sujuu, työpäivä on keskimäärin neljä tuntia, 1 500 tuntia vuodessa.

”Se oli yllätys, että työmäärä on kohtuullinen.”

Kiireettömät askareet jäävät lumentuloon.

lanttumies-630x400

Lue juttu kokonaisena täältä:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lantun-varassa/?shared=57126-cfda1f90-500

Minun olisi pitänyt jo aikoja sitten laskea omavaraisuuteen perustuvan
yhteiskunnan maankulutusta. Annan tässä pariin vuosikymmeneen
kokemukseen pohjautuvat tiedot, joiden pohjalta sellaista laskisin
(ehkä inspiroi jotakuta tekemään näin).
Asumme Pohjois-Karjalassa.

– 5 aarin ( 5 x 10m ) peltoala riittää elättämään 1.5 ihmistä, jos
todellakaan EI OLE minkäänlaista ruokasaantia muualta (ei öljyä
,maitoa , sokeria, liha, suolaa). 5 aaria riittää hyvin tasoittamaan
sadon vuotuiset vaihtelut yhden ihmisen osalta. Käyttämäni viljelyala
voisi periaatteessa viljellä vielä intensiivisemmin, koska
lannoitukseni on karjattomassa ja hevoksettomassa taloudessa
alakantissa.

– Tämän lisäksi tarvitsen noin 2- 5 hehtaarin alan saadakseni marja-
ja sienimäärät kerättyä (kumpikin ~200- 300 kg).
Samalta alalta tulevat polttopuut, tarvepuut ja sammaleet huusissa
pyyhkimiseen jne.
Kala käytän hyvin vähän mm. lammen etäisyyden vuoksi. En metsästä.
Käyttämällä intensiivisemmin villikasveja voi pudottaa kasvimaan
pinta-ala entuudestaan.

– Suuri osa ihmisistä jakaa reviirinsä perheensä ja muiden kanssa.

– Jos lisätään perhekunnan käyttämään pinta-alaan vielä puskuri
-vyöhyke naapuriin niin voisimme ehkä lähteä siitä, että jokainen
aikuinen varaa 2-3 hehtaarin alan fyysisiin tarpeisiinsa ja
kokonaisuudessaan 5- 10 hehtaarin henkireiän että hampaankiristykseltä
lakkasuolla vältyttäisiin.

Oleellista on, että omavaraistalous ei varaa pinta-alaa, jota
”kehittynyt” yhteiskunta tarvitsee infrastruktuurin ja teollisen
toiminnan. Tämä piilevä maankäyttö on iso (esm. tiet, viemäröinti,
puhdistuslaitokset, kaivokset, kauppa, jakelu…)

Laskelmassa ei voi lähteä Suomen viljeltävästä pinta-alasta, sillä
luontaistalous ei tarvitse siinä määrin tasalaatuiseksi ja
yhtenäiseksi muokatun kasvualustan kuin koneellinen maanviljely.
Kaupunkiviljelijät tietävät hyvin, miten vähän tarvitaan saadakseen
satoa.

Luontaistalouden hyödyntämisaste kohti pinta-ala on korkeampi kuin
teollisessa hyödyntämistavassa. Kun minä lähden tekemään polttopuita,
sen sivussa otan talteen oksahankoja, käyriä puunosia kirveenvarsiksi
ym. Tervastautinen puuosa menee tervanpolttoon, kenties otan kuorta
nahanparkitukseen. Monet asiat hoituvat rinnakkain samalta
pinta-alalta mihin teollinen, työvaiheita pilkkova hyödyntämistapa,
tarvitsee pinta- ala jokaiseen asiaan erikseen.

Ja sitten ollaan taas energiataseissa. Luontaistaloudessa toimentulon
hankkiminen perustuu omaan kehon, joten voimankäyttö on pakosta
harkittu tehokkaaksi. Koneet polttoaineineen ovat energiakäytön
äärimmäisiä tuhlareita. Heidän tuottaminen ja toiminnan ylläpito sitoo
valtavasti maa- ja työvoimaresursseja, joista tullaan kilpailemaan yhä
kiivaammin.
Tämä oli pikajohdatus tekstiini ”Elämämme perusteista”,
(http://rihmasto.fi/artikkelit/elamamme-perusteista)

Varsin mielenkiintoisia juttuja.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: