- Yhdysvalloissa on tutkijoiden mukaan alkanut esiintyä yhä enemmän pahoinvointia valkoisten miesten keskuudessa.
- Tämän arvellaan johtuvan mm. siitä että työmarkkinat ja pariutumismarkkinat ovat niin epävarmoja, ettei kannata edes yrittää. Myös perinteinen yhteisöllisyys on hajonnut eikä naapureita juurikaan enää edes tunneta nimeltä. Tämä aikaansaa juurettomuuden ja haahuilun tunnetta mikä saattaa johtaa mm. huumeiden ym. väärinkäyttöön ja sitä myöten aikaiseen kuolemaan.
- Sama ilmiö on havaittavissa myös Suomessa esim. syrjäytyneiden nuorten miesten keskuudessa. Suomessa on yhteisöllisyys hajonnut ja työ/parisuhde markkinat ovat niin epävarmoja, että monet nuoret miehet ei yksinkertaisesti näe enää mitään syytä hypätä oravanpyörään vaan he mieluummin syrjäytyy kokonaan yhteiskunnasta.
Referoin aiemmin Charles Murrayn kirjaa USA:n valkoisen alaluokan rappiosta. Merkittävä osa valkoisista miehistä on Murrayn mukaan pudonnut työmarkkinoilta. Työmarkkinoilta putoamiseen liittyy myös putoaminen perhe-järjestelmän ulkopuolelle: Miehet, jotka eivät elä lastensa kanssa tai joille ei ole lapsia, ovat USA:ssa tilastollisesti tehottomampia yhteiskunnan jäseniä kuin muut miehet. Syy/seuraus-suhde on ilmeisesti kaksisuuntainen.
Valkoisen alaluokan (alin 30%) rappio kuminoituu avioliiton merkityksen romahtamisena ja isättömien lasten määrän räjähtämisenä. Kun miehellä ei ole perhettä eli kun hän ei edes koe sitä porukkaa, joka ehkä asuu samassa asunnossa kuin hän ja jossa hän saa naiselta seksiä, omaksi perheekseen, jonka eteen hänen pitäisi tehdä työtä, mies syrjäytyy usein työmarkkinoilta. Jos ei kokonaan, ainakin hänestä tulee alisuorittaja. Kaikkinainen naapuriapu esimerkiksi lasten kasvatuksessa on alaluokan lähiöissä degeneroitunut siihen, että yksihuoltaja-äiti sysää lapsensa lasten äidinäidille. Rikollisuus on lisääntynyt ja yhteisöllisyys on romahtanut.
Tässä väitteessä ei tietenkään ole sinällään mitään uutta. Murray tuo keskusteluun kaksi uutta asiaa a) raaan tilastotiedon, joka osoittaa ilmiön laajuuden ja b) poliittisen johtopäätöksen. Jättäessään suositukset kirjan loppuun hän tekee kirjastaan helpommin hyväksyttävän myös konservatiiveille ja vasemmistoliberaaleille.
Kopioin tähän muutaman tilasto-tiedon.
Eronneiden osuus avioliiton solmineista on noussut valkoisen alaluokan keskuudessa 35%:iin ja on jatkuvassa nousussa, kun se ylemmän keskuudessa on kymmenen prosentin luokkaa ja tasaantunut. Naimattomien määrä on vastaavasti 25% ja 10%. Myös tyytyväisyys omaan avioliittoon on alaluokan keskuudessa laskenut nopeasti ja on jatkuvassa laskussa, kun taas ylemmän keskiluokan keskuudessa tyytyväisyys omaan avioliittoon on korkea ja nousussa. 40-vuotiaiden alaluokan äitien alaikäisistä lapsista 25% asuu molempien vanhempien luona kun vastaava luku on ylemmän keskiluokan keskuudessa 85%.
.
Murrayn mukaan ongelma on suurelta osin se, että USA:han on levinyt eurooppalainen meininki: Euroopassa ihmiselle turvataan valtion kassasta toimeentulo. Se mitä ei kuitenkaan voida turvata on itsekunnioitus. Ihmisellä, joka ei joudu itse tekemään työtä päämääriensä hyväksi ja jolla ei ole edes riskiä todella epäonnistua, ei ole itsekunnioitusta.Amerikkalaisten pitäisi Murrayn mukaan tehdä selkeä pesäero eurooppalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. USA:n on panostettava amerikkalaisiin arvoihin, kuten vapauteen perustuvaan omaehtoisuuteen, työhön, naapuriapuun, uskontoon ja yhteisöllisyyteen.
Mitä Charles Murray ei omien sanojensakaan mukaan kuitenkaan havainnut hyvin perusteellisen kirjansa kirjoittamisen aikaan oli se seikka, että keski-ikäisten valkoisten miesten kuolleisuus on USA:ssa kasvanut voimakkaasti. Myös keskiluokan parissa. Samaan aikaan muiden väestöryhmien miesten kuolleisuus on alentunut voimakkaasti. Samaa ilmiötä ei ole havaittu muissa kehittyneissä maissa – kylläkin kommunismin romahtamisen jälkeisenä aikana Venäjällä.
Economist-lehden mukaan välitön syy kuolleisuuden kasvuun on alkoholimyrkytysten ja huumeiden yliannostus-kuolemien kasvu. Ilmeisesti perimmäisempi syy on masennuksen kasvusta johtuva alkoholin ja huumeiden käytön voimakas lisääntyminen. (Katso varsin dramaattinen kuva kuoleman syistä.)
Kun on seurannut Suomea kuukautta vaille 60 vuotta, ei voi olla havaitsematta, että miehen asema yhteiskunnassa on Suomessa heikentynyt voimakkaasti ja syrjäytyminen on lisääntynyt.
—————–>
http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2015/12/valkoisen-miehen-rappio.html
USA:lla menee aika huonosti paikoin muutenkin:
USA on aivan oikeasti lirissä.
Yhdysvalloissa rakennemuutos on rankaissut maata niin rajusti, että sieltä on työväenluokka rapautunut aivan täysin ja proletarisoitunut ryysyköyhälistöksi, keskiluokka käy läpi hirveää eroosiota ja rikkaat ovat rikkaampia kun milloinkaan ennen. Oheiset luvut ovat vuodelta 2012 – lähde Taloussanomat – eivätkä ne todellakaan ole kohentuneet siitä neljässä vuodessa mihinkään.
1. Vuonna 2010 yksinhuoltajaäideistä 42 prosenttia turvautui ruokakuponkeihin. Yhteensä joka seitsemäs yhdysvaltalainen käyttää kuponkeja.
2. Yhdysvalloissa on 240 miljoonaa työikäistä ihmistä. Heistä vain 140 miljoonaa on töissä.
3. Yhden tutkimuksen mukaan 30–50-vuotiaiden miesten ostovoimakorjatut reaalipalkat ovat pudonneet 27 prosenttia vuosina 1969–2009, kun inflaatio otetaan huomioon. [Tämä tiedoksi nimimerkki Tiedemiehelle]
4. Jos inflaatio mitattaisiin samoin kuin vuonna 1980, se laukkaisi tänä päivänä yli kymmenessä prosentissa.
5. Asuntojen arvo on pudonnut 22 700 miljardista 16 200 miljardiin vuosina 2006–2011. Eniten rahaa ovat menettäneet keskituloiset, joiden varallisuus on kiinni asunnoissa.
6. Pew Charitable Trusts -säätiön mukaan joka kolmas keskiluokassa kasvanut on aikuisena pudonnut köyhyyteen. Tämä siis tarkoittaa X- ja Y-sukupolvea. He tulevat olemaan köyhempiä kuin vanhempansa, ja ensimmäinen sukupolvi USA:n perustamisen jälkeen, joka tulee olemaan edeltäjiään köyhempi.
7. Vuonna 1980 alle 30 prosenttia työpaikoista oli matalapalkka-aloilla. Nykyisin yli 40 prosenttia tekee matalapalkkatöitä.
8. Monet vauraat teollisuuskaupungit ovat muuttuneet aavekaupungeiksi – ei ainoastaan Detroit. Pittsburghin väestö on puolittunut sitten vuoden 1950. Daytonissa yli kuudesosa asunnoista on tyhjillään. Eräs poliitikko on väittänyt, että kymmenen vuoden aikana Yhdysvalloista on hävinnyt keskimäärin 15 teollisuusyritystä päivässä.
9. Vauraimmalla prosentilla on enemmän varallisuutta kuin ”köyhemmällä” 90 prosentilla yhteensä.
10. Pienituloisempi puolikas USA:n väestöstä omistaa yhteensä vain 2,5 prosenttia Yhdysvaltain varallisuudesta.
USA on siis kauniisti sanottuna menossa vessasta alas. Kaikista länsimaista USA on kaikkein eniten plutokratia, ja siellä gini-indeksi on hyvää kehitysmaaluokkaa eli 0,48. Vertailun vuoksi Venäjällä luku on 0,42 ja Suomessa 0,27. Tämä siis tarkoittaa sitä, ettäamerikkalainen köyhä on rutiköyhä verrattuna suomalaiseen köyhään ja myös että amerikkalaisen ja suomalaisen keskiluokan välillä ei käytännössä ole elintasoeroa. Ja tilanneon koko ajan menossa hullumpaan suuntaan sekä Euroopassa että varsinkin USA:ssa.
USA:n keskiluokan ahdinko on asia, jonka amerikkalaiset jo itsekin myöntävät. Kukaan ei voisi niinkuin vähempää välittää amerikkalaisesta työväestöstä saati ryysyköyhälistöstä, mutta keskiluokan rapautuminen on asia, joka panee hälytyskellot pärisemään. Syystä että fascismi. Sosialismi ei toimi mutta fascismi toimii liiankin hyvin, ja sitä kukaan ei halua. Ja fascismi kumpuaa nimenomaan keskiluokan ahdingosta.
Miksi keskiluokan kapina on vaarallisempi kuin työväestön tai alaluokan? Syy on siinä, että joka ainoassa yhteiskunnassa keskiluokka – ne yhteiskunnan jäsenet, jotka ovat hyvin toimeentulevia sekä kokevat olonsa yhteiskunnassa taloudellisesti turvatuksi, ja joilla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa mutta ei yksilöinä suoraa vaikutusvaltaa – on se voima, joka pitää yhteiskuntaa ja sen status quota pystyssä. Ja kun he alkavat rettelöidä, on se merkki siitä, että yhteiskunta on joutunut umpikujaan. Keskiluokka on aina älykkäämpää, paremmin organisoitunutta, kyvykkäämpää ja kykenevämpää vastarintaan ja muihin organisoituneisiin toimenpiteisiin kuin työväestö tai alaluokka, ja keskiluokka saa hyvin helposti yhteiskunnan halutessaan sekaisin. Wall Streetin ei tarvitse pelätä anarkomarkoja eikä prekaeetuja tai työväestöä. Sensijaan Wall Streetillä on hyvä syy pelätä vihaista keskiluokkaa
Keskiluokan rapautuminen on noussut Yhdysvaltojen presidentinvaalien teemaksi. USA:lle globalisaatio on merkinnyt rajua deindustrialisoitumista, massatyöttömyyttä sekä yleistä toivottomuutta – johon omat höysteensä luovat tulehtuneet välit koko maailman koulukiusaajan eli Venäjän kanssa sekä kaikkien rakastama vesikauhuislam. Teollisuuden ja teollisuustuotannon häviäminen halpamaihin on merkinnyt tuotannon romahtamista ja sitä myötä valtavan määrän osaamista sekä työväenluokan työpaikkojen häviämistä – eivätkä ne suunnittelun ja markkinoinninkaan työpaikat ole pitkään USA:ssa viipyneet vaan ne ovat menneet halpamaihin tuotannon perässä. Globalisaation ainoa voittaja ovat olleet hyperrikkaat.
Tässä vielä jotain esseetä asian tiimoilta.
Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden katoaminen Suomesta ja Euroopasta on valitettava tosiasia, jota ei juhlapuheilla korjata. Yhteisöt antavat yksilölleen identiteetin ja tarkoituksen tunteen samalla kun ne kollektiiveina pystyvät tehokkaammin puolustaa jäseniensä etuja. Kun tulevaisuus on yhteinen, on siihen yhdessä valmistauduttava. Kun menneisyys on yhteinen, on elämä looginen jatkumo sukupolvien ketjussa. Sirpaloitunut yhteiskunta vailla yhteisöjä on tuuliajolla, eikä sillä ole menneisyyttä eikä päämäärää. Se ei kykene puolustamaan etujaan, koska sillä ei ole käsitystä yhteisestä edusta. Sitä mukaan kun perheen, yhteiskunnan ja yhteisön perusyksikön, tarkoitus ja rooli vähenee, tulee kaikkivaltias yksilöstä, Minästä, yhteiskunnan suurin ehjä kokonaisuus – Kuningas Kuluttaja. Tällainen yhteiskunta on altis sen ulko- ja yläpuolella olevien intressien manipulaatiolle. Yksilö on yksin historiattoman massan keskellä, jolla ei ole menneistyyttä eikä tulevaisuutta, ainoastaan nykyhetki, joka on käytettävä mahdollisemman suuren yksilöllisen nautinnon saavuttamiseksi, mikä se nautinto sitten onkaan. Yhteisön tarjoamat raamit puuttuvat, eikä ihmisten toiminnalla ole enää suuntaa eikä perustaa yksilöllisen mielihalun ulkopuolella. Jokaisen tulisi ymmärtää, että tällainen yhteiskunta ei ole hyvä eikä toivottava.
—
Tuloksena on epäpolitisioitu yhteiskunta, joka hajoaa sosiaalisesti. Perinteiset yhteiskunnat määrittelivät vapauden osallisuutena yhteisöön, jäsenyytenä tiettyyn kohtalonyhteisöön. Jälkimodernissa yhteiskunnassa määritellään vapaus ”yksilön” oikeutena tehdä ”niin kuin haluaa”. Tämä saattaa kuulostaa teoriassa houkuttelevalta, mutta todelliset vaikutukset eivät ole yhtä sympaattisia.
de Benoist kuvaa kuinka itsemurhat, psyykkiset sairaudet, huumeet, lääkitys ja yksinäisyys ovat levinneet Ranskassa sitten 1960-luvun. Yksilö, joka ”tekee niin kuin haluaa” näyttäisi useinmiten kärsivän tarkoituksettomuuden tunteesta. Jos ihminen kerran on ”poliittinen eläin”, ei hän voi hyvin epäpolitisoituvassa yhteiskunnassa, ilmiö joka on väistämätön individualismille rakentuvassa yhteiskunnassa.
https://vaestotiede.wordpress.com/2015/05/15/3x-klassista-kirjoitusta-yhteisollisyydesta/
Alexanderin teorian mukaan addiktiot – mitkä tahansa addiktiot – ovat nimenomaisesti ihmisten tapa sopeutua juurettomuuteen; elämään vailla oman sosiaalisen ryhmä lohtua. Addiktiot eivät siis ole pelkästään mielihyvää tai pakoa todellisuudesta, vaan pyrkimys löytää jokin korvike sille sosiaaliselle yhteisölle, joka heiltä otettiin pois tai jota he eivät koskaan saaneet.
https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/04/addiktiot-ovat-korvikkeita-hengen-koyhyydelle/
Väestötiede 